Psykologit tykkäävät haukkua ihmisiä eri sanoin. Muille eivät antaisi samaa lupaa. Tai tarkemmin myönteisessä mielessä ei saa heidän haukkumasanojaan käyttää.
Kun ovat haukkuneet teeveekasvoa "ammattitermien" käytöstä. Termit vaan ovat päästä keksittyä potaskaa. Kaikkiin ihmisiin sopii lukuisa määrä niitä eikä diagnoosia tehdessä mitenkään tutkita ihmistä vaan se tulee parin minuutin keskustelun perusteella.
Sarasvuo ei pyrkinyt saamaan ketään lukkojen taakse tai lääkekuurille. Päinvastoin. Vaikka joku voikin toisen saada ja usein saakin perättömällä ilmoituksella, yleensä nimettömänä ja kulisseissa toimimalla, lukkojen taakse, missään tapauksessa "kohussa" ei siitä ollut kysymys vaan pelkästään eri sanojen käytöstä.
Kun taasen alan "ammattilaiset" pyrkivät menestyksellä sekä lukitsemaan että lääkitsemään väkeä.
Sanovat että hulluja löytyy
kaduilta. Ja että murhailevat ihmisiä hulluuttaan.
Eivät nämä ensin murhaa ja sitten joudu lääkityiksi vaan ensin
joutuvat lääkityiksi, sitten joko kuolevat sivuvaikutuksiin, kärsien
lopun ikäänsä pahinta kuvittelemaasi kankkusta vastaavissa
olosuhteissa tai sekoavat riittävästi tappaakseen jonkun.
Lääkärien vastuusta ei puhuta mitään. Huumediileri joutuu vankilaan.
Lääkäri vaarallisemmista aineista ei.
Jos joku vapaaehtoisesti lääkettä tai huumetta ottaa, toki on
riittävän tyhmä että voidaan katsoa syyntakeettomaksi mutta lukuisat
pakosta lääkityt - eivät he itse päättäneet koukkuun jäädä vaan
yhteiskunta heidät siihen pakotti.
Kadun sijasta asuisivat nämä "kadulle sairaalasta joutuneet"
lämpöisissä taloissa jos heillä rahaa siihen olisi. Sairaalaan löytyy
rahaa. Vuorokausi maksaa enemmän kuin kuukausi laadukkaassa asunnossa.
Tarkoitus ei olekaan auttaa vaan rangaista.
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/107615 3684292
"Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n mukaan vakaviin rikoksiin
syyllistyneet syyntakeettomat pääsevät liian usein vapaaksi ilman
riittävää hoitoa."
Näin asia ei ole. Yleensä he nimittäin syyllistyvät rikoksiin vasta
"hoidon" jälkeen.
Lääkkeet sekoittavat päänupin siinä missä muutkin huumeet ja sitten he
eivät enää - osa heistä - ole oikeudenkaan mielestä syyntakeellisia.
TEO:n natseilla on mennyt syy ja seuraus päälaelleen kun haluavat
pakkohoitoon rikollisia jotka rikoksia tekevät koska heitä on
"hoidettu" - eli lääkkeillä julmasti kidutettu. Suurin osa kärsii
kidutuksensa hiljaa - osa edes vähän kostaa yhteiskunnalle
kidutustaan. Heidät TEO tahtoo vaientaa voimakkaammilla lääkkeillä.
Suurin osa kidutukseen joutuvista ei ole mitään tehnyt kellekään,
kunhan yhteiskunta on heihin vihansa jonkun ehdotuksesta kohdistanut.
Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta edes
pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio vaihtelee
välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen jälkeen.
Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan näyttää
tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon -tai puheiden- ei tarvitse
olla rikollisia. Riittää että keksitty tai esimerkiksi asiayhteydestä
irroitettu sanonta kuulostaa uskottavalle. Vaikka se laitettaisiin
suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia puhuneen.
Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.
Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka päätön
tahansa.
Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.
Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin, oman
harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään päivittäin.
Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua"- kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.
Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka vievät
ihmisyyden uhriltaan.
Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.
Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse, eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.
Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin (parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko loppuelämän
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.
Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa ennen
laitokseen viemistä. Mieluiten sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin -ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.
Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.
Systeemi vaientaa valittajan ''sairaudentunnottomuus'' lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.
Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennenkuin lääke sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää, unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytymään kuten häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.
Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.
Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.
- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä käytetään
harvemmin.
Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:
1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta, ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.
2) Jos olet pakoitettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.
3) Jos olet pakoitettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.
4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.
5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta
ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.
6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.
Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.
Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.
Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta. Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen.
http://dir.yahoo.com/Health/Mental_Health/Counseling_an d_Therapy/Antipsychiatry/
http://www.google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8& oe=UTF-8&l=fi&lr=
www.oikos.org/antipsicen.htm
http://www.google.com/search?hl=en&ie=ISO-8859-1&q=tard ive dyskinesia
Kun ovat haukkuneet teeveekasvoa "ammattitermien" käytöstä. Termit vaan ovat päästä keksittyä potaskaa. Kaikkiin ihmisiin sopii lukuisa määrä niitä eikä diagnoosia tehdessä mitenkään tutkita ihmistä vaan se tulee parin minuutin keskustelun perusteella.
Sarasvuo ei pyrkinyt saamaan ketään lukkojen taakse tai lääkekuurille. Päinvastoin. Vaikka joku voikin toisen saada ja usein saakin perättömällä ilmoituksella, yleensä nimettömänä ja kulisseissa toimimalla, lukkojen taakse, missään tapauksessa "kohussa" ei siitä ollut kysymys vaan pelkästään eri sanojen käytöstä.
Kun taasen alan "ammattilaiset" pyrkivät menestyksellä sekä lukitsemaan että lääkitsemään väkeä.
Sanovat että hulluja löytyy
kaduilta. Ja että murhailevat ihmisiä hulluuttaan.
Eivät nämä ensin murhaa ja sitten joudu lääkityiksi vaan ensin
joutuvat lääkityiksi, sitten joko kuolevat sivuvaikutuksiin, kärsien
lopun ikäänsä pahinta kuvittelemaasi kankkusta vastaavissa
olosuhteissa tai sekoavat riittävästi tappaakseen jonkun.
Lääkärien vastuusta ei puhuta mitään. Huumediileri joutuu vankilaan.
Lääkäri vaarallisemmista aineista ei.
Jos joku vapaaehtoisesti lääkettä tai huumetta ottaa, toki on
riittävän tyhmä että voidaan katsoa syyntakeettomaksi mutta lukuisat
pakosta lääkityt - eivät he itse päättäneet koukkuun jäädä vaan
yhteiskunta heidät siihen pakotti.
Kadun sijasta asuisivat nämä "kadulle sairaalasta joutuneet"
lämpöisissä taloissa jos heillä rahaa siihen olisi. Sairaalaan löytyy
rahaa. Vuorokausi maksaa enemmän kuin kuukausi laadukkaassa asunnossa.
Tarkoitus ei olekaan auttaa vaan rangaista.
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/107615 3684292
"Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n mukaan vakaviin rikoksiin
syyllistyneet syyntakeettomat pääsevät liian usein vapaaksi ilman
riittävää hoitoa."
Näin asia ei ole. Yleensä he nimittäin syyllistyvät rikoksiin vasta
"hoidon" jälkeen.
Lääkkeet sekoittavat päänupin siinä missä muutkin huumeet ja sitten he
eivät enää - osa heistä - ole oikeudenkaan mielestä syyntakeellisia.
TEO:n natseilla on mennyt syy ja seuraus päälaelleen kun haluavat
pakkohoitoon rikollisia jotka rikoksia tekevät koska heitä on
"hoidettu" - eli lääkkeillä julmasti kidutettu. Suurin osa kärsii
kidutuksensa hiljaa - osa edes vähän kostaa yhteiskunnalle
kidutustaan. Heidät TEO tahtoo vaientaa voimakkaammilla lääkkeillä.
Suurin osa kidutukseen joutuvista ei ole mitään tehnyt kellekään,
kunhan yhteiskunta on heihin vihansa jonkun ehdotuksesta kohdistanut.
Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta edes
pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio vaihtelee
välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen jälkeen.
Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan näyttää
tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon -tai puheiden- ei tarvitse
olla rikollisia. Riittää että keksitty tai esimerkiksi asiayhteydestä
irroitettu sanonta kuulostaa uskottavalle. Vaikka se laitettaisiin
suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia puhuneen.
Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.
Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka päätön
tahansa.
Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.
Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin, oman
harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään päivittäin.
Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua"- kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.
Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka vievät
ihmisyyden uhriltaan.
Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.
Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse, eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.
Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin (parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko loppuelämän
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.
Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa ennen
laitokseen viemistä. Mieluiten sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin -ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.
Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.
Systeemi vaientaa valittajan ''sairaudentunnottomuus'' lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.
Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennenkuin lääke sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää, unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytymään kuten häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.
Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.
Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.
- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä käytetään
harvemmin.
Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:
1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta, ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.
2) Jos olet pakoitettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.
3) Jos olet pakoitettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.
4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.
5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta
ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.
6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.
Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.
Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.
Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta. Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen.
http://dir.yahoo.com/Health/Mental_Health/Counseling_an d_Therapy/Antipsychiatry/
http://www.google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8& oe=UTF-8&l=fi&lr=
www.oikos.org/antipsicen.htm
http://www.google.com/search?hl=en&ie=ISO-8859-1&q=tard ive dyskinesia
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toi tuli varmaan jostain todella syvältä. Oikeinko tosissaan mietit, miten saisit kaiken mahdollisen ahdistuksen tuohon tekstiin? Ikävä kyllä siitä paistaa läpi se, että et ole koskaan oikeasti ollut tilanteessa, jossa nämä asiat ovat todellisuutta. Totta koko kirjoituksessa oli se, että psykologit liian kärkkäästi puuttuivat termien käyttöön, loppu olikin sitten täyttä potaskaa. Tekstistä käy ilmi, että et tiedä tahdonvastaiseen hoitoon saattamisen kriteerejä ja psykologit, sosiaalityöntekijät ja psykiatrit sekä lääkärit menevät sekaisin. Kaikki tekevät samaa työtä, niinhän? Vielä sekin, että rikosoikeudelliset määreet ja mielenterveyspotilaiden tekemät rikokset sotketaan tähän vyyhtiin sen tarkemmin asioihin perehtymättä, osoittaa, että haluat vain purkautua, mutta näin psykologin neuvona: ota asioista selvää ennenkuin mielipiteitäsi tuohon sävyyn lauot. Jokainen saa olla sitä mieltä mitä haluaa, mutta tyyli voisi olla eri. Faktat faktoina, muu mielipiteinä, kiitos! En minäkään räävi sinun ammattiasi täällä pystymättä asioita perustelemaan! Hyvää paivän jatkoa sinullekin.
Alkuperäinen kirjoittaja pyrkii selittämään, että asiat johtavat luonnollisesti toiseen. Mikäli ihmistä kohdellaan kuin koiraa, niin tämä alkaa käyttäytymään kuten koira. Psykiatrialla pyritään taltuttamaan jo syntyneitä oireita taikka kuvitteellisia oireita sen sijasta, että puututtaisiin ongelman ytimeen mm. siihen, että miksi ihminen käytytäytyy kuten koira. Psykologialla puolestaan pyritään tutustumaan yksilöön ja hallitsemaan tunteita ja käytöstä ja siten myös yksilöä. On siis kyse psykiatriasta taikka psykologiasta, niin erityskohtelu aiheuttaa potilaassa oireita. Kyse on siis itsehillinnästä. Pitkäänkö potilas jaksaa huonoa kohtelua ja siltikin käyttäytyä normaalisti.
Se jota tulee tähän rikosasiaan, niin metrosurmaajan asiassa oli kyse juuri siitä, että aluksi oli rikos. Tuomioistuin määräsi mielentilatutkimukseen ja tuomion jälkeen kirves helahti metrossa. Normaalissa ihmisessä ensikosketus mt-hoitoon aiheuttaa / johtaa agressioon.
Tekijä oli huumeiden vaikutuksen alainen, mutta siltikin tämä tuomittiin psykiatriseen hoitoon. Muistaakseni huume oli amfetamiini, joka luokitellan erittäin vaaralliseksi ja todellisuudessa amfetamiinin käyttäjä ajautuu monestikkin syvään psykoosiin. Mikäli ihminen oli mielisairas, niin mielisairaus johtui toden-näköisimmin huumeesta, ei siitä, että päässä olisi ollut vikaa.
Sinä puolestasi osoitat kykenemättyyttä ottaa osaksesi arvostelua. Psykiatriset arvostelut aiheuttavat asiakkaassa saman tunteen asiakkaalleen jota sinussa psykiatrian arvosteleminen. Mikäli sinäkin haluaisit hoitaa näitä ihmisiä, niin sinä tunnustaisit mt-hoidon läväperäsyyden ja kohtelisit purkautunutta asiallisena ihmisenä tuoden hänelle hyvän olon. Miksi et tee näin? Vastaat kriittisesti, koska sinulla ei ole haluakaan autaa ketään.
Minulla ei ole veronmaksajan ominaisuudessa halua maksaa palkkaasi.
jos vain puhutaan oikeista asioista. Mielenterveys kun ei ole vain sana, joka kuvaa sitä onko päässä vikaa. Mielenterveys pitää sisällään aivoperäiset toiminnat ja esim. huumeiden aiheuttamat oireet jne. Se miksi vastasin kriitisesti, en hyvän olon tuottaen ei liity millään tavalla siihen, että toimin mt-työssä tai että en haluaisi auttaa, vaan siihen, että asioista halutaan keskustella niin, että annetaan mahdollisimman huono kuva mt-työstä ja lietsotaan pelkoja. Asiat johtavat aina toiseen, mutta on muistettava nähdä metsä puilta ja että mieli ja aivot eivät ole kaksi eri asiaa, että voisi tai kannattaisi miettiä mikä aiheutti mitäkin. Todellisuus on sitä, että jokainen ammattilainen hoitaa sen minkä voi tästä vyyhdistä. Asioista saa ja pitää olla erimieltä kunhan ei suotta sotketa ihmisten ajatuksia.
Tosin taidat olla yksi näitä potilaita jotka alkavat kuvittelemaan tehtävänsä maan päällä olevan se, että mahdollisimman moni muukin jää koukkuun lääkkeisiin.
Tekstiä kommentoimatta: ei ole mitään merkitystä sillä kuka hoitoon hommaa.
Psykologi laittaa lähetteen lääkärille tai käytännössä mainitsee asiasta muutaman huoneen päässä istuvalla lääkärille ja siinä sitä ollaan.
"Mielenterveys"lääkkeet kun tappavat paljon useampia joka vuosi kuin huumeet.
Harvemmin psykologi laittaa lähetteen lääkärille, yleensä toisin päin. Riippuu tietysti laitoksesta, mutta usein ensin ihminen hakeutuu esim sairaalassa lääkärille. Psykologit nimenomaan vastustavat useissa tapauksissa lääkkeitä ainoana hoitona, jo määrättyjen lääkkeiden (psykolgit eivät siis määrää niitä) tueksi yritetään saada terapia tms.usein. Selvää tässä nyt on, että jokainen puhuu omasta näkökulmastaan, ei kai muuten olisikaan mahdollista keskustella. Tärkeintä on se, että ei puhuttaisi varmoina asioista, joista ei tarkempaa tietoa. Että ei sitten syntyiosi turhia pelkoja. Mielipiteinä asioita kyllä saa esittää. Mikäli olette kiinnostuneet siitä miten lähetteet tai hoitoon/tutkimuksiin ohjaus ja diagnosointi tapahtuu, on olemassa tahoja, joilta kysyä. Netistä mahtaa löytyä esim. kaikille avoin (ei vain psykologeille siis) terveydenhuollon säännöstösivu. Osahan tietenkin on salaisia, mutta pääperiatteet varmasti löytyvät. Jokainen, joka näitä nyt tuntuu miettivät, voisi käydä katsastamassa, kun ei minun vakuutteluni (ehkä jopa ymmärrettävästi) riitä. Hyvää alkavaa kevättä vain kaikille!
Useimmin terveyskeskuksissa on tapana työllistää myös psykologit ja siksi laittavat ensin niille.
Siellä keskustellaan kolme-neljä kertaa ja sitten tulee lääkettä kun psykologi ensin on keksinyt miksi sairautta kutsuisi. Eli käytännössä paljon enempi juttelee kuin lääkäri joka antaa diagnoosin noin minuutissa. Lopputulos tosin on ihan sama riippumatta siitä kuka siellä käy ja kelle laitetaan ensin: lääkettä.
Ensin se söi lääkettä ja sitten vasta teki rikoksen.
Taitaa kirjoitajalla olla maaninen vaihe päällänsä. Kehoittaisin kääntymään pikemmiten hoitavan lääkärin puoleen, että saataisiin lääkearvot kohdilleen.
Alkuperäinen kirjoitus on hyvä. Joka päivä jossain päin Suomea joku joutuu ilman tarvetta pakkohoitoon asenteellisten hutilopsykiatrien passittamana. "Syy" vapaudenriistolle eli ns. hoidolle keksitään kyllä osastolla olon aikanakin tai sen jälkeen. Osa psykiatreista pystyy melko karmaiseviin asiakirjaväärennöksiin.
Kyllä ne hoitajatkin niitä keksivät.
Psykiatri laittaa jälkikäteen eri lääkityksiin nimensä alle vaikkei uhriaan olisi nähnyt viikkoihin lainkaan.
Nehän niillä menee sekaisin, väitän että tahallaan. Ne professorit ja tutkijat jotka psykologiaa ja psykiatriaa yliopistoissa tutkivat ovat monet töissä alalla usein mielisairaalassa tai muussa laitoksessa.
Eikö silloin voi kysyä että onko tutkijalla oma lehmä ojassa?