En voisi tehdä itse niin ikinä omille lapsille

Totta. Tämä on hyvä muistaa. Tykkään kyllä, mutta tietyn varan pidän. Äiti on aina äiti.

Anonyymi kirjoitti:

Totta. Tämä on hyvä muistaa. Tykkään kyllä, mutta tietyn varan pidän. Äiti on aina äiti.

Jos äiti on hankala ihminen, joka tekee huonon olon niin ei lapsen tarvitse olla häneen yhteydessä.
Minun äitini ei puutu liikaa asioihin enää, kun olen aikuinen, mutta on aina tukena, jos tarvin esim neuvoja.
Aikaisemmin kun olin nuori ja asuin kotona, hän oli kuin salapoliisi, mafioso, orjapiiskuri :D
Töitä piti tehdä jatkuvasti ja olla mukana milloin missäkin projektissa, koska äitini oli ja on työnarkomaani sekä erittäin kunnianhimoinen ihminen .
Mutta aina, aina hän oli oikeudenmukainen ja ajatteli meitä lapsia ensisijaisesti.
Äiti on suuri kunnioituksen aihe ja sukumme vanhin tällä hetkellä.
Rakastan äitiä. Voin luottaa häneen kaikessa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos äiti on hankala ihminen, joka tekee huonon olon niin ei lapsen tarvitse olla häneen yhteydessä.
Minun äitini ei puutu liikaa asioihin enää, kun olen aikuinen, mutta on aina tukena, jos tarvin esim neuvoja.
Aikaisemmin kun olin nuori ja asuin kotona, hän oli kuin salapoliisi, mafioso, orjapiiskuri :D
Töitä piti tehdä jatkuvasti ja olla mukana milloin missäkin projektissa, koska äitini oli ja on työnarkomaani sekä erittäin kunnianhimoinen ihminen .
Mutta aina, aina hän oli oikeudenmukainen ja ajatteli meitä lapsia ensisijaisesti.
Äiti on suuri kunnioituksen aihe ja sukumme vanhin tällä hetkellä.
Rakastan äitiä. Voin luottaa häneen kaikessa.

Lisään vielä, kun aloittaja puhui omista lapsistaan. Niin minä haluan siirtää sitten omille lapsilleni äitini perintöä. En tosin usko tulevani koskaan yhtä viisaaksi kuin hän, mutta toivon, että edes jotain hänen opeistaan olisi niin juurtunut, että pystyn sitä jatkamaan ja jakamaan tuleville sukupolville.

Minä en halua kuolemaa, ja uskon että haluaa hyvää vaikka välillä tämä usko on ollut koetuksella.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en halua kuolemaa, ja uskon että haluaa hyvää vaikka välillä tämä usko on ollut koetuksella.

Minä uskon ja uskon elämäni palaavan normaaliksi äitini kuoltua.

Tuo lause, ei ole pystynyt tekemään muutosta. Monta tilaisuutta olisi ollut muuttaa itsekästä käytöstään, mutta oma äitini ei niin tehnyt. Hän on väheksynyt minua aikuisenakin. Kävin häntä katsomassa viime viikolla. En tuntenut häntä kohtaan mitään. En ole edes varma tunnistiko mua. Nyt ajattelin, että en ehkä mene katsomaan häntä enää. Ei minulla ole mitään velvollisuuksia häntä kohtaan. Arvostelijat eivät ole elänyt minun elämääni. Ei välttämättä tee hyvää käydä, kun prosessoin elämääni lapsuudesta lähtien, jotta pääsen takaisin elämään kiinni. Muutin alaikäisenä pois kotoa, eikä äiti ollut halukas pitämään minuun yhteyttä. Jouluisin ja äitienpäivinä kattoi pöydän minullekin. Niin kuin joku sanoi, äiti on aina äiti. Oli meillä hetkemmekin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo lause, ei ole pystynyt tekemään muutosta. Monta tilaisuutta olisi ollut muuttaa itsekästä käytöstään, mutta oma äitini ei niin tehnyt. Hän on väheksynyt minua aikuisenakin. Kävin häntä katsomassa viime viikolla. En tuntenut häntä kohtaan mitään. En ole edes varma tunnistiko mua. Nyt ajattelin, että en ehkä mene katsomaan häntä enää. Ei minulla ole mitään velvollisuuksia häntä kohtaan. Arvostelijat eivät ole elänyt minun elämääni. Ei välttämättä tee hyvää käydä, kun prosessoin elämääni lapsuudesta lähtien, jotta pääsen takaisin elämään kiinni. Muutin alaikäisenä pois kotoa, eikä äiti ollut halukas pitämään minuun yhteyttä. Jouluisin ja äitienpäivinä kattoi pöydän minullekin. Niin kuin joku sanoi, äiti on aina äiti. Oli meillä hetkemmekin.

Onko mahdollista, että hänellä on jokin lievä häiriö, joka vaikuttaa tunne-elämään esim Asperger tms? Sivusta

Anonyymi kirjoitti:

Onko mahdollista, että hänellä on jokin lievä häiriö, joka vaikuttaa tunne-elämään esim Asperger tms? Sivusta

Kaikki on tietenkin mahdollista. Kerran hän jutteli, että tietää olleensa tunnekylmä äiti. Koska kuulemma hänen oma äitinsä oli sellainen. Myöhemmin kun yritin ottaa puheeksi, sanoi ettei ole koskaan edes niin sanonut. Taisi olla jossain mielenhäiriössä mainittu? Hyvin tavallista oli, että hän ei ollut sanonut tai että asioita ei ollut tapahtunut. Ja tämä siis jo kauan ennen mitään dementioita.

Mua harmittaa se, kun tulee omissa ihmissuhteissa vastaan. En ole osannut oikein niitä mukavia miehiä valita, vaan ovat aina jotenkin olleet tosi ilkeitä ja loukkaavia mua kohtaan. Ja jotenkin ihan vedän puoleeni tietynlaisia. Nyt on noussut seinä vastaan, en halua, enkä myöskään uskalla tavata ketään. Enkä oikein kestä enää mitään. Siksi joudun käymään tota paskaa läpi tuolta kaukaa. En sen vuoksi, että mitenkään haluaisin tonkia menneitä. Ja haluaisin myös oppia nauttimaan elämästä, enkä vaan suorittaa sitä tai paeta jollain keinoin. Ei vaan enää onnistu vanhaan tapaan. Haluan myös opetella tervettä itsekkyyttä, oppia vetämään rajoja minkä yli ei tulla ym. Ihmiset vielä kattoo, että mun päälle voi kaataa kaiken, kun kestän kaiken. On sellaiset suojat päällä, mistä voi sen käsityksen muodostaa. Olis kiva löytää jostain ihmisiä, jotka käy jotain samantapaista läpi elämässään. Voisi vaihtaa ajatuksia. <3

Seuraava sukupolvi on kyllä usein edellistä viisaampi ❤️👍

Toisaalta tämäkin totta.

Anonyymi kirjoitti:

Seuraava sukupolvi on kyllä usein edellistä viisaampi ❤️👍

En yhdy tuohon..pojasta polvi paranee ei pidä aina paikkaansa.
Sivusta.