Minäkin innostuin tutkimaan sukuani. Vanhempien puolelta oli paljon heidän sisaruksiaan, joiden perheistä en tiennyt juurikaan mitään. Ajattelin ensin päivittää elossa olevien tiedot, kun heitä voi vielä haastatella. Mutta mitä enemmän löysin näitä nuoremman sukupolven ihmisiä, sitä enemmän alkoi vaikuttaa ettei minulla ole mitään yhteistä heidän kanssaan. Kaiken maailman huumeita pössyttävää aikamiestuukkaa elämässä äitinsä passattavana ja sitä rataa. Vedän henkselit sukupuun latvalle ja jos vielä innostun, niin alan sitten tonkia suoraan sinne historiaan päin. Harmi vaan että se on hankalaa, kun kirkonkirjoja on jäänyt sodan jalkoihin.
Lopetin sukututkimuksen lyhyeen
Anonyymi
4498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse en suinkaan luopunut sukututkimuksesta, päinvastoin. Elävät ihmiset olen jättänyt sen ulkopuolelle. Elävät saavat kirjoittaa oman historiansa. En ole lisännyt sukupuuhuni edes itseäni, tehkööt jälkipolvet sen.
Taaksepäin sitä sukuaan kannattaa tutkia ja tehdä sukupuita. Sieltäkin voi yllättäen löytyä esiaviollisia suhteita ja lehtolapsia sekä rikostuomioita. Puhumattakaan irtolaisista.
Pontikankeittäjiä löytyi molemmilta puolilta sukua. Saaneet siitä isot sakot ja tieto oli rippikirjassa kuolemaan asti. Yksi oli ollut humalassa kirkossa ja joutunut siitä pariksi viikoksi vedelle ja leivälle.
Meillä lopetettiin sukututkimus kun alkoi löytyä mustilaisia