Tein tuossa uutena vuotena periaatepäätöksen että vanha jää taakse ja vaikka tiesin että asia olisi vaikea niin se oli pakko tehdä.
Lopulta ikävä hellitti enkä kaipaile vanhoja tuttavuuksia, entisiä melkein heiloja enkä myöskään viime vuonna tapaamaani naista jonka edelleen tunnen.
Suosittelen kaikille vain ottamaan "lomaa" ikävöinnistä tekemällä kaikkea muuta ja lopulta se helpottaa.
Elämä vain ei mene niinkuin aina haluaisi eikä toista voi myöskään muuttaa yhteensopivammaksi tai siten että hän olisi sinusta innostunut/kiinnostunut/kiihottunut jos ei ole riittävästi.
Katselen maailmaa nyt UUSIN SILMIN ja suosittelen tätä kaikille.
Etsin hymyilevää, viehkeää, persoonallista ja ennen kaikkea aktiivista nuorehkoa naista elämääni.
Elämä on lyhyt ja maailma ei kestä ikuisesti. Selvittäkää asioita ja siirtykään sitten eteenpäin vaikka väkisin.
Lopulta ikävä hellitti enkä kaipaile vanhoja tuttavuuksia, entisiä melkein heiloja enkä myöskään viime vuonna tapaamaani naista jonka edelleen tunnen.
Suosittelen kaikille vain ottamaan "lomaa" ikävöinnistä tekemällä kaikkea muuta ja lopulta se helpottaa.
Elämä vain ei mene niinkuin aina haluaisi eikä toista voi myöskään muuttaa yhteensopivammaksi tai siten että hän olisi sinusta innostunut/kiinnostunut/kiihottunut jos ei ole riittävästi.
Katselen maailmaa nyt UUSIN SILMIN ja suosittelen tätä kaikille.
Etsin hymyilevää, viehkeää, persoonallista ja ennen kaikkea aktiivista nuorehkoa naista elämääni.
Elämä on lyhyt ja maailma ei kestä ikuisesti. Selvittäkää asioita ja siirtykään sitten eteenpäin vaikka väkisin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sun viestistä huomaa, ettet sä ollut rakastunut. Sä tykkäsit ikävöinnistä ja siksi sulla olikin tuolla noin monta ketä ikävöidä. Itse ikävöin vain yhtä. En koska haluan ikävöidä vaan koska hän on. En ole ammatti-ikävöijä, elin vuosia ilman mitään ikävää. En pidä ikävästä vaan hänestä.
En sanonut olevani rakastunut. Ihastuksen hippusia oli kyllä ilmassa vähän kuin alas leijailevia lumihiutaleita, mutta kuten talvi täällä etelässä, lunta ei pyryttänyt kunnolla eikä se jäänyt maahan.
En tykännyt ikävöinnistä, olin vain niin kiinni vanhassa ja toiveissani. Vanhat muistot todistivat niitä harvoja onnen hetkiä sekä osaltaan toivoa mitä aiemmin oli ollut.
Oletko miettinyt mikä viestisi tarkoitus on? Moittia jonkun toisen tapaa ikävöidä tai kertoa itsellesi miten sinun ikävöintisi on parempaa kuin jonkun toisen?
Sinulle tiedoksi että tuo nainen antoi monin eri tavoni, vaikka toki ei suorin sanoin ymmärtää että olen hänelle täysin yhdentekevä ja kaikki muut ovat edelläni.
En tykkää ikävöinnistä vaan kerroin kuinka pääsin eroon turhasta ikävöinnistä. Se ei tarkoita ettenkö pitäisi esimerkiksi tuosta naisesta vaan etten tarvitse häntä elämääni. Ei ketään väkisin voi yrittää ottaa elämäänsä eikä ikävöinti tuo häntä lähemmäksi.
Rehellisesti sanon että näin tuossa naisessa sellaisen naisen jota olin aina etsinyt, sen takia luopuminen myös ikävöinnistä oli hankalaa.
Mutta sen päätöksen tekeminen avasi minulle uuden maailman jota kohti nyt kävelen. Suosittelen muillekkin.
Ei ollut tarkoitus loukata. Mutta on selvä, että etsit ja etsit ja kohta olet taas ikävässä, kun se nuori sporttinainen löytääkin sua nuoremman ja sporttisemman. Ehkä joskus pitäisi lakata etsimästä ja katsoa löytääkö rakkaus paremmin perille kun sitä ei hae. Itse olen elänyt pitkiä aikoja ilman ikävää ja ainaista etsimistä. Se vasta oli helpottavaa, kun ei koko ajan ollut mielessä suhteet.
Nyt vähän on mielessä kaikenmaailman suhteet kun niin täysillä ihastuin.
Kuten aiemmin sanoin niin esität kaikenlaisia ajatuksia toisesta jota et tunnu.
Elämässäni on ollut aikoja jolloin en ole etsinyt.
Sitä ei ole silloin ainakaan löytynyt.
Nuorempi ja sporttisempi nainen on parempi kuin vanhempi, väsyneempi, lihavampi jne. nainen joka voi silti vaihtaa toiseen.
En ole ihminen jonka mielessä on aina olleet suhteet, en todellakaan.
Esittämäsi asiat ovat omia oletuksiasi jostakusta.
Joku nuori, viehättävä, aktiivinen nainen odottaa minua tuolla jossain. Vähempään en tyydy. miksi pitäisi?
Vai teitkö mitään kerroitko tunteista edes suoraa
Aloitukseen ei oikein muuta sanottavaa, kuin että itse en oikeestaan viettänyt koko uuden alkavan vuoden aattoa ollenkaan, kun työhön piti heti sen jälkeen mennä.
En siis tehnyt oikein minkäänlaisia vannomisia mihkään suuntaan lupauksien suhteenkaan, mutta ajatuksissa oli ajatus joka on elämäni ohjenuora ja se kuuluu näin:
Älä karkaa ongelmia ja pelottavia tunteita. Kohtaa ne.
Alkuvuosi mulla onkin mennyt vaikeiden asioiden edessä, sillä oon kohdannut monia itseäni ahdistavia asioita joista on osasta tullut vielä pahempi olo. Osasta hyvä olo ja helpotus. Oon silti tyytyväinen, vaikka onkin ollut ajoittain äärimmäisen stressaantunut ja ahdistunut olo ja joutunut pelkään, itkeen ja oleen aika murtuneenakin töissä.
Se poikii silti enemmän mulle kuin se että välttelen kohtaamasta niitä asioita ikävien tunteiden takia
Aloittajana sanon että mulla tuo ahdistava aika oli viime syksynä. Silloin myös tajusin että en voi ikävöidä enää koska en saa siltä ihmiseltä mitä oikeasti tarvitsen eli tukea ja hellyyttä sekä aktiivisuutta suuntaani.
Kohdattuasi ongelmat on vain painettava niiden läpi eteenpäin eikä jäädä vellomaan niihin.
Jos ongelmien jättäminen taakse tuntuu vain hankalalta kun edessä on vain tyhjää, mutta lopulta helpottaa.
Itsellä on ollut vaikea paikka ymmärtää että lähipiiristä kaksi ihmistä joita luulin hyviksi ihmisiksi osoittautui joksikin ihan muuksi. Se tuntuu edelleen päivittäin todella pahallle. Kun yritin asiaa kohdata ja selvittää sain uuden pettymyksen, he ovat paljon pahempia kuin ikinä osasin edes ajatella. Kylmiä, narsistisia, ilkeitä, täysin vailla empatiaa, omaatuntoa ja syyllisyydentuntoa.
En juurikaan ole heidän kahden kaltaisia elämääni huolinut ja olin kauhuissani kun tajusin että millaisia ihmisiä oli mua ollut aivan liian lähellä. Se pelästytti mut itseni, että miten olen voinut uskoo heistä liian hyvää ja päästää noin vaarallisia ja ilkeitä ihmisiä aivan liian lähelle mun henk.koht elämääni.
Olen edelleen shokissa ja samalla äärimmäisen murtunut asiasta. Ei ole yhtään päivää etten itkisi asiaa ja toisinaan saan paniikkikohtauksen iltaisin, kun tajuan miten lähelle elämääni pääsi vääränlaisia ihmisiä.
Luotan aivan liian helposti vieläkin ja päästän liian helposti liian henkilökohtaiselle alueelle sellaisia jotka käyttää valtaansa väärin ja haluten vahingoittaa mua.
Tuo aiheuttaa eniten minussa kipeitä tunteita, mutta ne on viimein pakko kohdata jotta opin etten usko hyvää muista nii helposti jos viitteitä muusta näen.
Mutta on alkuvuosi tuonut positiivistakin. Iloista ja yllättynyttä oloa siitä miten ihania taasen on ne ihmiset joita elämääni nyt kuuluu. Miten monen kanssa välit on lämpöiset ja hyvät ja sitten moni asia jota pelännyt on kohdatessani ongelman ratkennut parhainpäin.
Totta, ihan samoja kokemuksia mm. kaveripiiristä ja osa myös naisista.
Olen tajunnut ehkä lopulta mitä haen.
En tarvitse "sielunkumppania" vaan nuoren, viriilin, positiivisen ja aktiivisen naisen jolla on elämänhalua ja kykyä luottaa itseensä ja toiseen.
Hyvät ihmiset luovat ympärilleen onnea, huonot vievät sitä pois.
Mulla huonot ihmiset alkaa viemään oloani kohti ahdistuneisuushäiriöö ja masennusta. Hetki hetkeltä mieliala vaan tippuu ja tippuu alemmas kunnes diagnoosia jo pukkaa.
Oon sillä tavalla liian herkkä vääränlaiselle seuralle ja siksi niin tarkka siitä millaiset ihmiset saa tulla mua lähelle. Mua harmittaa todella paljon, että tää mun mieliala on tällänen ja et se johtuu ihmisistä joista uskoin liian hyvää ja päästin liian lähelle itseäni. Tein virheen luottaessani ja se kostautuu nyt mulle itselleni mielialan laskuna. Toivon että tää pysyy normaalina enkä sukella masennukseen tai ala saamaan pelkotiloja, koska se olisi äärimmäisen vahingollista jatkoni suhteen. Suojelisin itseäni yhä voimakkaamin muilta ihmisiltä.. olen nyt jo huolestunut mun itsesuojelun tasoista, mutta nää on huolestuttavia lisä iskuja. Olen niin raivoissani itselleni että annoin itseni uskoa ihmisiin vaikka näin asioita! Se hajottaa ja repii mua sisältä palasiksi
Nuo on harmillisia asioita, mutta muista ettei vika ole sinällään sinussa vaikka toki voit valita jatkossa paremmin. Siis millaisia ihmisiä tuot elämääsi.
Minullakin oli paljon patoutumia yms. kertynyt pitkään ja se sai ajattelemaan ihmisistä aina pahinta sekä esti tutustumasta ihmisiin. Sen vuoksi nuo "jos etsit suhdetta, et löydä sitä, ole yksin ensin" ovat sellaisia lapsellisia neuvoja.
Täytyy rohkeasti tutustua ihmisiin, mutta sitten osata todeta ajoissa että ihminen ei ole sinua varten tai jopa tuottaa huono tai pahaa oloa.