Aikani olen täällä tunteitani avannut ja järjestellyt, mutta nyt alan jo uskoa etten tule niihin saamaan vastakaikua lähellekään samassa tasossa. Pelkkä kohtelias hymy ja epäluuloinen katse ilman mitään muuta paljastaa jo minullekin, ettei tämä taida johda mihinkään. Nyt täytyy jo ymmärtää luovuttaa, etten pilaa ihan kaikkia välejä.
Mutta miten saada itsensä irti tunteista, jotka ovat jyllänneet kohta vuoden ylös ja alas, kuitenkaan katoamatta tai suuremmin hiipumatta?
Monista syistä johtuen joudun kohtaamaan hänet päivittäin, vieläpä useampaan kertaan. Miten pitää välit kunnossa, vaikka itse käy sisäistä taistelua aina toisen kohdatessaan?
Löydänkö kipuilulle lopultakin fiksun päätöksen?
☢
Mutta miten saada itsensä irti tunteista, jotka ovat jyllänneet kohta vuoden ylös ja alas, kuitenkaan katoamatta tai suuremmin hiipumatta?
Monista syistä johtuen joudun kohtaamaan hänet päivittäin, vieläpä useampaan kertaan. Miten pitää välit kunnossa, vaikka itse käy sisäistä taistelua aina toisen kohdatessaan?
Löydänkö kipuilulle lopultakin fiksun päätöksen?
☢
Vastaukset 16
Vanhimmat
Entä jos puhuisit hänelle, niinkuin ihminen ihmiselle? Miltä tämä kuulostaisi?
Tiedän toki kokemuksesta, että se ei ole niin helppoa. Mutta tietämällä paremmin, voisit suhtautua asiaan paremmin.
Ei asioita kannata jättää tämän palstan varaan. Etkö voi tavatessanne jotenkin selvittää onko vastakaiku mahdollista? Kyllä sä nyt varmaan aistit onko hän vastaanottavainen.
Riskejä pitää ottaa, jos jotain haluaa. Eikä tällä palstalla anonyymina avautuminen ole mitään riski.
Täällä avautuminen on vain ollut keino purkaa ajatuksia. Tiedän, että näistä pitää pystyä puhumaan face- to- face, muuten asiaan ei tule selvyyttä. En pelkää puhumista, on vain haastavaa saada sopiva aika siihen. Täytyy vain löytää se.
Olen vain jo eräällä tavalla heittänyt hanskat tiskiin sen suhteen, että omien ajatusteni ja tunteiden lisäksi tästä muuta tulisikaan. Olenko luuseri? En, mutta realisti kyllä.
En tiedä millainen tilanteenne on, mutta onko mahdollista tavata häntä kahden jossain? Joku kiva riento, minne voisit pyytää häntä mukaan?
Jos hän ei ole kiinnostunut lähtemään, niin ehkä ei sitten ole kiinnostunut muutenkaan sinusta. Jos taas tällaisen tapaaminen onnistuu, niin siinä voit tunnustella ilmapiiriä hieman lähemmin ja mahdollisesti avata keskustelun tuntemuksistasi.
Jos et mitään tee, niin ei varmaan mitään muuta tulekaan. Älä sinetöi itse tuota kohtaloa kun voit siihen ehkä vaikuttaa.
Voihan tuota vielä kokeilla. Olen kyllä hänen kanssa tekemisissä, mutta jotenkin koen, että välillämme on sanomattomien asioiden muuri.
Jossain rennossa tilanteessa toki tunnustelu ja jopa tunteista avautuminen on helpompaa.
Hän tietää jotain tunteistani, mutta emme ole niistä kunnolla puhuneet, johtuuko tilaisuuden puutteesta vai ettei hän halua?
Olet vihjaissut /kertonut hänelle tunteistasi?
Asia voi olla vain vaikea ottaa puheeksi, tai odottaa että sinä teet sen. Ehdottomasti rento tilanne edesauttaa tunnustelua ja puheeksi ottoa. Tsemppiä kovasti tilanteeseesi!
Täällä avautuminen auttaa, tiedän, silti se ei tarkoita että toinen täällä lukisi ja jos lukee juuri osuisi kirjoitukseesi ja tunnistaisi.
Sopivaa tilannetta kahden voi joutua odottamaan kuukausia. Ja kun se hetki osuu, voi peliaikaa olla minuutti tai kaksi. Se menee monesti ohi.
Yleensä ihminen huomaa toisen kiinnostuksen jollain tasolla, ja tilanne tuskin tulee täysin yllätyksenä. Lisäksi fiksu ihminen kohtelee tuossa
Jos haluat ratkaisun, ei auta kuin olla rohkea ja kysyä häntä kahville, syömään, leffaan, keikalle, teatteriin tms. Jos hän kieltäytyy, eikä tee vastaehdotusta tiedät jo paljon, Jos hän taas lähtee mukaasi koko on ilta aikaa lähentyä ja kertoa kiinnostuksesta rauhassa ja omana tahtiin. Tekstari, maili, Whatsup, Messenger tms. käy hyvin ulos kysymiseen. Hänkin saa ihan rauhassa aikaa vastata.
Jos kaksi aikuista ihmistä kiinnostuu toisistaan kyllä sen molemmat tajuaa ilman kysymistä.Yksipuolinen ihastuminen on rasite molemmille, varsinkin sellainen pakkomielteinen.
Täällä avautumista olen tehnyt jo riittämiin, ja luulenpa/ tiedän hänen lukeneen niistä joitakin Tätäkin avausta mietin hetken, mutta silti kirjoitin sen. Avauksessa kysyin miten päästä yli tunteista, jotka kokee itse jo roikkumisena tuulessa. Pelkkä lämmin henkäys kun ei kannattele kuin liito- oravaa hetken, ei aikuista miestä.
Puhumalla nämä selviää, mutta se vaatii molempien yhteisten kommunikaation toimivan. En voi yksin puhua, haluan kuulla myös hänen ajatuksensa. Jos hän lukee tämän, tietää mitä tarkoitan.
Välillä kieltämättä epäilen jo olevani rasite, niin paljon olen suoltanut tännekin kaikkea ja muutenkin välillä toiminut yli rajaviivan. Ihme, että hän vieläkin suhtautuu minuun niinkin hyvin.
Siksipä haluankin saada tähän jonkin selvyyden jotta osasin tarvittaessa päästää irti. Minulla on avoin pakka, mutta en voi tehdä siirtoja pelkkien luulojen varassa.
☢
Älä nyt ole nössö, teet vaan siirtosi kyselemättä ja seiso tekojesi takana. Nyt yrität sälyttää vastuuta toiselle vaikka itse olet se kiinnostunut, etkä uskalla tehdä mitään ilman "merkkejä".
Kylläpä oli taas viisas kommentti, en olisi tuota itse keksinytkään...
Tilanne muuttuu, ja nyt taitaa olla parasta pitää suu kiinni jonkun aikaa. En avaa täällä miksi, hän tietää syyn, se riittää.
Noh, vaikea se on kommentoida tilannettasi jos pimität osan tiedoista...
Koska olen jo toistamiseen rikkonut sopimaamme rajaa. Kyllä, minä olen se kiinnostunut riesa, myönnetään. Haluan hänet juttusille/kahville/oluelle tms. kahdestaan, enkä pelkää pakkeja, mutten halua pilata välejämme olemalla taas liian innokas. Välimme ovat tällä hetkellä hieman arat millekään väärille liikkeille. Siksi himmaan nyt. Ei ole kiire mihinkään. Oliko tarpeeksi selvä vastaus?
Tämän päivän kauppareissun käyneenä näin sellasen tapauksen kun rakkaani kanssa kävimme kaupassa ja nuoltiin siellä hyllyjen välissä ja käsi kädessä kuljettiin niin eräs naikkonen katsoi sillä lailla että hänkin haluaa tehdä samalla lailla ja otti väkisin jätkäänsä kädestä kiinni, luoja mitä esitystä. Oli nainen selvästi kade kun kassalla näki kun suudeltiin ja halailtiin, me oltiin kassajonossa. Ei taida sen naisen jätkä tykätä tollasista hempeilyistä sen naisen kanssa. Lällläslää mä saan sellasta ja se naikkonen ei saa,hah
Voihan se noinkin olla, että kateus iski. Jokainen vaan ei halua esitellä tunteitaan nuoleskelemalla kaupan hyllyjen välissä. Pusu ihan ok, mutta kielarit jossain cittarin hyllyjen välissä on jo teinimäistä...