Ketamiini-suihke masennuslääke parantaa masennuksen

Suomalainen on siksi usein masentunut kun se teilaa kaikki uudet hoitomuodot heti, mutta niinhän tämä masentunut kansakunta toimii, kun ei muuta osaa.

Kyseinen suihke on terapeuttinen eikä sillä haeta huumaavaa vaikutusta, lääkeaine annostus on pieni kyseisessä suihkeessa ja tarkkaan määritelty.

Ei se ainakaan minulta pois ole jos joku saa pysyvän avun tästä suihkeesta, jos se on joltakin pois niin se on hänen häpeänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Suomalainen on siksi usein masentunut kun se teilaa kaikki uudet hoitomuodot heti, mutta niinhän tämä masentunut kansakunta toimii, kun ei muuta osaa.

Kyseinen suihke on terapeuttinen eikä sillä haeta huumaavaa vaikutusta, lääkeaine annostus on pieni kyseisessä suihkeessa ja tarkkaan määritelty.

Ei se ainakaan minulta pois ole jos joku saa pysyvän avun tästä suihkeesta, jos se on joltakin pois niin se on hänen häpeänsä.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa terapeuttinen? Ja totta kai ketamiinin vaikutus on huumaava. Mitä varten muutoin kuvittelet, että ainetta ylipäänsä otetaan? Sillä onko annos "tarkkaan määritelty" ei ole mitään merkitystä aineen huumaavuuden kannalta.

Puolestani ihmiset saavat vetää päänsä täyteen ihan sitä mitä haluavat. Kannatan huumausaineita koskivien kieltolakien kumoamista. Jos joku tykkää muuttaa tuntemuksiaa ketamiinilla tai amfetamiinilla niin ei minulla ole mitään sitä vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa terapeuttinen? Ja totta kai ketamiinin vaikutus on huumaava. Mitä varten muutoin kuvittelet, että ainetta ylipäänsä otetaan? Sillä onko annos "tarkkaan määritelty" ei ole mitään merkitystä aineen huumaavuuden kannalta.

Puolestani ihmiset saavat vetää päänsä täyteen ihan sitä mitä haluavat. Kannatan huumausaineita koskivien kieltolakien kumoamista. Jos joku tykkää muuttaa tuntemuksiaa ketamiinilla tai amfetamiinilla niin ei minulla ole mitään sitä vastaan.

Lue lisää

Joidenkin on pakko muuttaa tuntemuksiaan jollakin aineella ettei kaali leviä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa terapeuttinen? Ja totta kai ketamiinin vaikutus on huumaava. Mitä varten muutoin kuvittelet, että ainetta ylipäänsä otetaan? Sillä onko annos "tarkkaan määritelty" ei ole mitään merkitystä aineen huumaavuuden kannalta.

Puolestani ihmiset saavat vetää päänsä täyteen ihan sitä mitä haluavat. Kannatan huumausaineita koskivien kieltolakien kumoamista. Jos joku tykkää muuttaa tuntemuksiaa ketamiinilla tai amfetamiinilla niin ei minulla ole mitään sitä vastaan.

Lue lisää

Sinä Anonyymi et näy tietävän etkä ymmärtävän koko asiaa. Syvästi masentunut, itsemurhaa hautova tarvitsee terapeuttisen, lääkitsevän annoksen. Ei varmasti halua "päätään sekaisin". Mieti vähän mitä sanot

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin on pakko muuttaa tuntemuksiaan jollakin aineella ettei kaali leviä.

Olen työni puolesta nähnyt,kuinka esim puhumaton,syömätön,hengenvaarallisessa vakavassa masennustilassa viruva potilas saa sähköihoidon seuraukzena elämänsä takaisin ,samaa tehokkuutta Ketamiiiniini-infuusiolla

Anonyymi kirjoitti:

Olen työni puolesta nähnyt,kuinka esim puhumaton,syömätön,hengenvaarallisessa vakavassa masennustilassa viruva potilas saa sähköihoidon seuraukzena elämänsä takaisin ,samaa tehokkuutta Ketamiiiniini-infuusiolla

Lue lisää

Itse olen omassa kehossani todistanut kuinka lääkkeistä seuraa vieroitusoireita jotka aiheuttaa pahaa oloa ja ei saa nukuttua paria kuukautta myöhemminkään. On tosi vaikea olla kun ei vain pysty nukkumaan. Sitten kokeilen lääkkeitä uneen mutta ne pahentaa oloa ja ahdistusta. Sitten lääkäri toteaa että syy ololleni onkin varmaan uusiva masennus.
Sitten on määrätty yhtä jos toista kun ongelmieni syy on siis varmaan lääkkeiden puute. Tilani on muuttunut yhtäkkiä huonommaksi KOKEILLESSANI lääkkeitä kun olen lyhyen aikaa takaperin vieroittautunut lääkkeistä. Olen reagoinut niihin esim nukuttaviin pillereihin huonosti tuntien itseni pystyyn kuolleeksi sekä yhä lisääntyvissä määrin ahdistuneeksi, levottomaksi ja itselleni vieraaksi. Sitten jossain vaiheessa yhtä kahta kolmatta lääkettä ja joidenkin sekoitelmaa (ne lääkkeet muuttuu useita kertoja) olen hiljalleen täysin toimintakyvytön, sekava, hermoromahduksessa oleva ihmisraunio jolla ei pää toimi yhtään ja sekös vasta ahdistaakin ja joka päivä on yhtä helvettiä enkä tiedä miksi elämä sellaiseksi on muuttunut. Enkä oikein tiedä kuka olen enää. Tuntuu kuin kehoni kiduttaisi minua. Kehokin tuntuu oudolle ja vieraalle kaikkien hermostoon vaikuttavien aineiden ja lääkesotkun myötä. Minusta on tullut asteittain erittäin huonokuntoinen jolla on yhtäkkiä vaikea masennus. Vaikeahoitoinen tapaus, yhtäkkiä todetaankin yhtäkkiä että olen psykoottisella akselilla masennusta. Kauhon pillereitä suuhuni useita päivässä. Yhtä tai kahta käytän ihan siksi kun ahdistaa niin paljon toisen ottamisen jälkeen ja se saa tunteen kuin pitäisi pakkoliikutella itseään ja raajojaan.

No sitten.
Sitten minulle on suositeltu sähköhoitoa, olen todennut että ei helkkarissa, en minä sellaiseen uskalla mennä, olo ei ole enää kovin luottavainen mitä tuleman pitäisi.

Sitten olen päätynyt lääkesatsien jälkeen ajamaan lääkkeitä alas, täysin vastoin suosituksia. "Ei sinä tarvit ylläpitolääkkeitä, vaan lääkkeet pelastaa, vain lääkkeet parantaa, joskus kestää aikaa löytää oikea lääke, syö lääkkeitä nyt ainakin pari vuotta.Lääkkeetsähköhoitolääkkeet.". Sitten käynyt taas aikamoisia oloja läpi lääkepurussa, tuntuu kuin olisin kitunut niiden olojen takia mutta painan eteenpäin. Sinnittelen.

Hiljalleen hoksaan että olen herännyt jossain vaiheessa ajansaatossa hitaasti takaisin "henkiin", pää toimii taas paremmin, ei ole sekava olo ja jotenkin selkeytynyt olla, ei ole raskas painostava olo, tunteet toimii paremmin, monta lääkehaittaa korjaantunut (toteaakin että voi elämä nämä pahat olot liittyikin paljon lääkehaittoihin), elämä ei olekaan niin kauheaa. Totean, että tulipa tehtyä matka jolta olisi voinut välttyä kun ei olisi kaikenmoista moskaa tunkenut suustaan alas. Olo on kuin olisi herännyt jostain horroksesta henkiin, ja katselee maailmaa ihmeissään ja toteaa että lääkäreiltä taitaa saada pahempia myrkkyjä kuin huumediilereiltä. Keho oikeasti alkaa palautua ja aivot palautua enemmän luonnolliseen tilaan aineiden alta.

Kappas kummaa diagnoosikin "lievenee" vähän kun en olekaan enää kuin vakavasti masentunut eikä kukaan enää näe psykoottista masennusta missään kun lääkkeet vähenee. Mietin vaan että mitä helkkaria edes tapahtui. Sekin on todistettu että vakavasti masentuneeksi diagnosoitu lähtee lenkille, rupeaa huolehtimaan itsestä ja löytää elämäniloa uudelleen ajan saatossa askeleittain. Aina sanotaan että näin ei voi muka tapahtua että ihminen voisi vakavasti masentuneena mitään tehdä. Tietenkin voisi ehkä kyseenalaistaa oliko kyseessä oikeasti alunperin edes masennus jota alettiin lääkitä vai vieroitusoireisto kuten esim unettomuus ja paha olo joka sai vain entistä pahempia piirteitä lisälääkkeillä.

Ketamiini-infuusioilla saisin varmaan itseni melkoiseen kuntoon taas koska olen herkkä lääkkeille ja hermostoon vaikuttaviin aineisiin. Vielä herkempi vuosien lääkekuurien ja vieroitusten myötä kun hermostoni on veivattu uuteen uskoon.
Päihteettömällä linjalla mennään. Myös psyykenlääkkeitä varon etten niihin enää koske koska olisin varmaan itsetuhoinen jos tekisin niin. Se olisi kuin pelaisi venäläistä rulettia.

Sähkö on kyllä ihan hyödyllistä on esim lämmitykseen, valaistukseen ja sen semmoiseen mutta en minä ehkä nukutuksessa sähkövirtaa aivoihini tahdo.

Mikä sillä psykiatrialla on obsessio niihin aivoihin ja niiden sähkötykseen ja kemikaalipumppaukseen? Kun hoitaa kehoa ja vastaa kehon tarpeisiin, hoitaa suolistoa kunnon ruoalla, saa valoa ja elää säännällisessä rytmissä, liikkuu, on tekemättä asioita mitkä lisää henkistä ja fyysistä pahoinvointia, oppii rentoutumaan ja aktivoimaan parasympaattista hermostoa, korjaa ravintoaineidenpuutetta, syö ravinnerikasta ruokaa, hoitaa myös "sielun tarpeita": purkaa ahdistavia kokemuksia, kohtaa tunteita, tekee juttuja jotka piristää itseä vaikka hankkii lemmikin, kokee yhteyttä muihin ihmisiin, miettii mikä lisää pahaa oloa, miettii mikä yhteiskunnassa lisää pahaa oloa. Antaa aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen omassa kehossani todistanut kuinka lääkkeistä seuraa vieroitusoireita jotka aiheuttaa pahaa oloa ja ei saa nukuttua paria kuukautta myöhemminkään. On tosi vaikea olla kun ei vain pysty nukkumaan. Sitten kokeilen lääkkeitä uneen mutta ne pahentaa oloa ja ahdistusta. Sitten lääkäri toteaa että syy ololleni onkin varmaan uusiva masennus.
Sitten on määrätty yhtä jos toista kun ongelmieni syy on siis varmaan lääkkeiden puute. Tilani on muuttunut yhtäkkiä huonommaksi KOKEILLESSANI lääkkeitä kun olen lyhyen aikaa takaperin vieroittautunut lääkkeistä. Olen reagoinut niihin esim nukuttaviin pillereihin huonosti tuntien itseni pystyyn kuolleeksi sekä yhä lisääntyvissä määrin ahdistuneeksi, levottomaksi ja itselleni vieraaksi. Sitten jossain vaiheessa yhtä kahta kolmatta lääkettä ja joidenkin sekoitelmaa (ne lääkkeet muuttuu useita kertoja) olen hiljalleen täysin toimintakyvytön, sekava, hermoromahduksessa oleva ihmisraunio jolla ei pää toimi yhtään ja sekös vasta ahdistaakin ja joka päivä on yhtä helvettiä enkä tiedä miksi elämä sellaiseksi on muuttunut. Enkä oikein tiedä kuka olen enää. Tuntuu kuin kehoni kiduttaisi minua. Kehokin tuntuu oudolle ja vieraalle kaikkien hermostoon vaikuttavien aineiden ja lääkesotkun myötä. Minusta on tullut asteittain erittäin huonokuntoinen jolla on yhtäkkiä vaikea masennus. Vaikeahoitoinen tapaus, yhtäkkiä todetaankin yhtäkkiä että olen psykoottisella akselilla masennusta. Kauhon pillereitä suuhuni useita päivässä. Yhtä tai kahta käytän ihan siksi kun ahdistaa niin paljon toisen ottamisen jälkeen ja se saa tunteen kuin pitäisi pakkoliikutella itseään ja raajojaan.

No sitten.
Sitten minulle on suositeltu sähköhoitoa, olen todennut että ei helkkarissa, en minä sellaiseen uskalla mennä, olo ei ole enää kovin luottavainen mitä tuleman pitäisi.

Sitten olen päätynyt lääkesatsien jälkeen ajamaan lääkkeitä alas, täysin vastoin suosituksia. "Ei sinä tarvit ylläpitolääkkeitä, vaan lääkkeet pelastaa, vain lääkkeet parantaa, joskus kestää aikaa löytää oikea lääke, syö lääkkeitä nyt ainakin pari vuotta.Lääkkeetsähköhoitolääkkeet.". Sitten käynyt taas aikamoisia oloja läpi lääkepurussa, tuntuu kuin olisin kitunut niiden olojen takia mutta painan eteenpäin. Sinnittelen.

Hiljalleen hoksaan että olen herännyt jossain vaiheessa ajansaatossa hitaasti takaisin "henkiin", pää toimii taas paremmin, ei ole sekava olo ja jotenkin selkeytynyt olla, ei ole raskas painostava olo, tunteet toimii paremmin, monta lääkehaittaa korjaantunut (toteaakin että voi elämä nämä pahat olot liittyikin paljon lääkehaittoihin), elämä ei olekaan niin kauheaa. Totean, että tulipa tehtyä matka jolta olisi voinut välttyä kun ei olisi kaikenmoista moskaa tunkenut suustaan alas. Olo on kuin olisi herännyt jostain horroksesta henkiin, ja katselee maailmaa ihmeissään ja toteaa että lääkäreiltä taitaa saada pahempia myrkkyjä kuin huumediilereiltä. Keho oikeasti alkaa palautua ja aivot palautua enemmän luonnolliseen tilaan aineiden alta.

Kappas kummaa diagnoosikin "lievenee" vähän kun en olekaan enää kuin vakavasti masentunut eikä kukaan enää näe psykoottista masennusta missään kun lääkkeet vähenee. Mietin vaan että mitä helkkaria edes tapahtui. Sekin on todistettu että vakavasti masentuneeksi diagnosoitu lähtee lenkille, rupeaa huolehtimaan itsestä ja löytää elämäniloa uudelleen ajan saatossa askeleittain. Aina sanotaan että näin ei voi muka tapahtua että ihminen voisi vakavasti masentuneena mitään tehdä. Tietenkin voisi ehkä kyseenalaistaa oliko kyseessä oikeasti alunperin edes masennus jota alettiin lääkitä vai vieroitusoireisto kuten esim unettomuus ja paha olo joka sai vain entistä pahempia piirteitä lisälääkkeillä.

Ketamiini-infuusioilla saisin varmaan itseni melkoiseen kuntoon taas koska olen herkkä lääkkeille ja hermostoon vaikuttaviin aineisiin. Vielä herkempi vuosien lääkekuurien ja vieroitusten myötä kun hermostoni on veivattu uuteen uskoon.
Päihteettömällä linjalla mennään. Myös psyykenlääkkeitä varon etten niihin enää koske koska olisin varmaan itsetuhoinen jos tekisin niin. Se olisi kuin pelaisi venäläistä rulettia.

Sähkö on kyllä ihan hyödyllistä on esim lämmitykseen, valaistukseen ja sen semmoiseen mutta en minä ehkä nukutuksessa sähkövirtaa aivoihini tahdo.

Mikä sillä psykiatrialla on obsessio niihin aivoihin ja niiden sähkötykseen ja kemikaalipumppaukseen? Kun hoitaa kehoa ja vastaa kehon tarpeisiin, hoitaa suolistoa kunnon ruoalla, saa valoa ja elää säännällisessä rytmissä, liikkuu, on tekemättä asioita mitkä lisää henkistä ja fyysistä pahoinvointia, oppii rentoutumaan ja aktivoimaan parasympaattista hermostoa, korjaa ravintoaineidenpuutetta, syö ravinnerikasta ruokaa, hoitaa myös "sielun tarpeita": purkaa ahdistavia kokemuksia, kohtaa tunteita, tekee juttuja jotka piristää itseä vaikka hankkii lemmikin, kokee yhteyttä muihin ihmisiin, miettii mikä lisää pahaa oloa, miettii mikä yhteiskunnassa lisää pahaa oloa. Antaa aikaa.

Lue lisää

Kritisoin sitä syvästi että muka ainoat ratkaisut ihmisen masennuskärsimykseen ja tunne-elämän ongelmiin olisi pillerit, sähkö, ketamiini-infuusio tai mikälie aivojen magneetilla venkslaus vai mitä nuijalla pään hakkaushoitoa psykiatria viimevuosina onkaan kehittänyt jossa aivokemiat menee kohdilleen ja aivot resetoituu kuin tietokone uusille urille vai mikäs sen toimintamekanismi olikaan, varmaan edelleen tutkinnan alla(heh heh)..

Vaikka olisikin paha olla,älkää nyt ainakaan toivottomuutta kokeko jos psykiatrian hoitokeinot ei ole tepsineet teihin vaan kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla myös oman tunne-elämän hoitoa esim elämäntapakeinojen avulla jossa palataan kehon yksinkertaisiin tarpeisiin ja laatikon ulkopuolelta ajattelemalla esim miettimällä asiaa niin että mikä teidän hyvinvointianne voisi lisätä/pahaa oloa vähentää. Ja yrittää mennä sinne juurille mikä aiheuttaa sitä pahaa oloa.

Aina se ratkaisu ole vain se terapia lääke ja terapiaakin on monenlaista muutakin kuin keskusteluterapia. Moni ei osaa vielä aikuisenakaan käsitellä kivuliaita tunteita mutta loppupeleissä niiden kivuliaidenkin tunteiden kohtaaminen voi olla loppupeleissä terapeuttisempaa kuin niiden esim lääkkeillä leikkaaminen mitä usein saattaa käydä lääkityksillä. Tämä helpottava zombitila voi jossain vaiheessa muuttuakin yhdeksi lisäongelmaksi kun ihminen on yhä enemmän tunteistaan ulalla ja irrallaan.

Aivot ovat plastiset ja kun niitä käyttää ja hiljalleen aktivoituu tekemään asioita ja antaa keholle oikeita rakennuspalikoita, aivojen toiminta tehostuu vaikka esimerkiksi kärsisi toimintakyvyn ongelmista. Me rakennamme aivojamme tavallaan joka päivä. Se mitä teemme, miten fyysisesti käytämme kehoamme, mitä uutta opimme muokkaa aivojamme. Ihmisiä kuntoutuu aivovammoistakin paremmalle toimintakyvylle mutta psykiatriassa ei, kun on se ja se diagnoosi niin ei voi muka mitenkään jotenkin kuntoutua. Pillerit kuntouttaa, pitää veivata aivojen kemia uusiksi!. Kun ihminen on alakulossa niin tulos pitää saada heti asap!

Mikä on hassua, myös terapia ja sitä kautta uusien ajatusmallien opettelu on tavallaan biologista hoitoa jossa aivoissa syntyy uusia yhteyksiä. Moni ajattelee että ei, lääkehän se korjaa minun aivojani kemiamlisesti. Liikuntaa myös on aivan törkeän tehokasta aivoterveydelle, ja tehostaa aivojen toimintaa ja lisää neurogeneesiä.

Hankalaahan se on lähteä huonosta toimintakyvystä heti hoitamaan itseään. Tässä mukaan tuleekin aika ja portaittainen aktiivisuuden lisääminen. Kaikki lähtee niin pienistä askelista kuin voi. Joskus sille ekallekin askeleelle pääsy ottaa aikaa.

Kun tulee jotain hoitotyöntekijöitä hehkuttamaan ihmeparantumisia jollain aineilla tai sähköllä. Kuinka monia potilaita olette nähneet pitkän aikavälin päästä? Saatatte olla aivan sokeita pitkän aikavälin hoidon tehon puutteesta tai lisääntyneestä haitallisuudesta. Oletteko oikeasti kuulleet sitten myöhemmin näiden potilaiden näkemyksen haitoista? Tai että osa esim potilaistanne loppupeleissä lopettaa lääkkeitä ja voikin siten paremmin kuin pillereillä. Tuntuu että tämä ei edes sovi joidenkin hoitotyöntekijöiden ajatusmaailmaan esim tiettyjen diagnoosien kohdalla.

Psykiatriassa ollaan niin obsessoituneita aivojen muokkaukseen eri keinoilla, ihmisten diagnosointikategorisointiin jossa ihmiset laitetaan kuin eläintarhan eläimet lajin mukaan karsinoihin ja tiukasti määritellään mikä millekin eläinlajille parasta ja helposti toteutettaviin samantyyppisiin terapiakeinoihin ettei nähdä aina niitä yksinkertaisempiakin toimivia keinoja vastata ihmisen tarpeisiin ja lisätä hänen hyvinvointia ja onnellisuutta.

Minä uskon ihmisen vahvuuteen. Siihen että meissä on sisäänrakennettuna vahvuus parantaa myös hyvinvointiamme kun kärsimme. Psykiatria mielestäni vähättelee sitä. Joskus asiat vaan vaatii aikaa, hiljalleen opettelua ja sen sellaista. Tunteiden kohtaamisen opettelua. Ajatusmalleja ei hetkessä käännetäkään.

Toki moni ihminen haluaa tuskallisiin tunteisiin pikahelpotuksen ja se on fine. Myös plasebolla on huima voima, mennä nyt lääkäriin hakemaan tehokasta hoitoa ajatuksella. Onhan se maaginen ajatus että yhtäkkiä saavutetaan ERI parempi olotila jollain aineella ynnä muulla, naps vaan asiat paranee. Ketamiini kuulostaa kyllä maagiselta ja sähkö, vau!. Onhan psykoaktiivisia aineita esimerkiksi käytetty maailmansivu ja niistä on etsitty ERI olotilaa. Mutta suosittelen käyttämään kriittistä ajattelua etteivät nämä aineet vahingoita teitä, eivätkä varsinkaan ole yhtenä tekijänä sitten vielä huonontamassa oloa. Se mikä ulospäin näyttää psykiatriassa hyvältä, voikin olla aika lyhyen aikaa tutkittua. Kannattaa tutustua myös kritiikkiin esim millä näytöillä uusi hoito on tuotu ja hyväksytty käyttöön.

Miten on ihminen selvinnyt kautta aikain evoluution aikana ilman kaikkia näitä psykiatrian mainioita keksintöjä? Miten?

Anonyymi kirjoitti:

Suomalainen on siksi usein masentunut kun se teilaa kaikki uudet hoitomuodot heti, mutta niinhän tämä masentunut kansakunta toimii, kun ei muuta osaa.

Kyseinen suihke on terapeuttinen eikä sillä haeta huumaavaa vaikutusta, lääkeaine annostus on pieni kyseisessä suihkeessa ja tarkkaan määritelty.

Ei se ainakaan minulta pois ole jos joku saa pysyvän avun tästä suihkeesta, jos se on joltakin pois niin se on hänen häpeänsä.

Lue lisää

Miten niin masentunut kansakunta? Eikö Suomi ole ollut jo pitkään ykköstilalla maailman onnellisimpien maiden joukossa?

Anonyymi kirjoitti:

Olen työni puolesta nähnyt,kuinka esim puhumaton,syömätön,hengenvaarallisessa vakavassa masennustilassa viruva potilas saa sähköihoidon seuraukzena elämänsä takaisin ,samaa tehokkuutta Ketamiiiniini-infuusiolla

Lue lisää

Entisenä potilaana ymmärrän hyvin sen, että hoitohenkilöstö näkee hoidon tulokset parhaiten.
Itselläni vuosia sitten, kun lääkelastia vähennettiin iso määrä, niin huomasin itsekin muutoksen olossani. Lääkärikin siitä kyllä minulle sanoi, että on käynyt suuri muutos parempaan.
Tuo oli ollessani pitkässä osastohoidossa.

Potilaana on tullut vuosien varrella tietysti seurattua potilastovereidenkin tilanteita laitoksissa, hyvin huonokuntoisiakin on saatu suhteellisen hyvään kuntoon.
Kolmeenkymmeneen vuoteen ehtii nähdä monenlaisia " ihmiskohtaloita ".

Anonyymi kirjoitti:

Kritisoin sitä syvästi että muka ainoat ratkaisut ihmisen masennuskärsimykseen ja tunne-elämän ongelmiin olisi pillerit, sähkö, ketamiini-infuusio tai mikälie aivojen magneetilla venkslaus vai mitä nuijalla pään hakkaushoitoa psykiatria viimevuosina onkaan kehittänyt jossa aivokemiat menee kohdilleen ja aivot resetoituu kuin tietokone uusille urille vai mikäs sen toimintamekanismi olikaan, varmaan edelleen tutkinnan alla(heh heh)..

Vaikka olisikin paha olla,älkää nyt ainakaan toivottomuutta kokeko jos psykiatrian hoitokeinot ei ole tepsineet teihin vaan kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla myös oman tunne-elämän hoitoa esim elämäntapakeinojen avulla jossa palataan kehon yksinkertaisiin tarpeisiin ja laatikon ulkopuolelta ajattelemalla esim miettimällä asiaa niin että mikä teidän hyvinvointianne voisi lisätä/pahaa oloa vähentää. Ja yrittää mennä sinne juurille mikä aiheuttaa sitä pahaa oloa.

Aina se ratkaisu ole vain se terapia lääke ja terapiaakin on monenlaista muutakin kuin keskusteluterapia. Moni ei osaa vielä aikuisenakaan käsitellä kivuliaita tunteita mutta loppupeleissä niiden kivuliaidenkin tunteiden kohtaaminen voi olla loppupeleissä terapeuttisempaa kuin niiden esim lääkkeillä leikkaaminen mitä usein saattaa käydä lääkityksillä. Tämä helpottava zombitila voi jossain vaiheessa muuttuakin yhdeksi lisäongelmaksi kun ihminen on yhä enemmän tunteistaan ulalla ja irrallaan.

Aivot ovat plastiset ja kun niitä käyttää ja hiljalleen aktivoituu tekemään asioita ja antaa keholle oikeita rakennuspalikoita, aivojen toiminta tehostuu vaikka esimerkiksi kärsisi toimintakyvyn ongelmista. Me rakennamme aivojamme tavallaan joka päivä. Se mitä teemme, miten fyysisesti käytämme kehoamme, mitä uutta opimme muokkaa aivojamme. Ihmisiä kuntoutuu aivovammoistakin paremmalle toimintakyvylle mutta psykiatriassa ei, kun on se ja se diagnoosi niin ei voi muka mitenkään jotenkin kuntoutua. Pillerit kuntouttaa, pitää veivata aivojen kemia uusiksi!. Kun ihminen on alakulossa niin tulos pitää saada heti asap!

Mikä on hassua, myös terapia ja sitä kautta uusien ajatusmallien opettelu on tavallaan biologista hoitoa jossa aivoissa syntyy uusia yhteyksiä. Moni ajattelee että ei, lääkehän se korjaa minun aivojani kemiamlisesti. Liikuntaa myös on aivan törkeän tehokasta aivoterveydelle, ja tehostaa aivojen toimintaa ja lisää neurogeneesiä.

Hankalaahan se on lähteä huonosta toimintakyvystä heti hoitamaan itseään. Tässä mukaan tuleekin aika ja portaittainen aktiivisuuden lisääminen. Kaikki lähtee niin pienistä askelista kuin voi. Joskus sille ekallekin askeleelle pääsy ottaa aikaa.

Kun tulee jotain hoitotyöntekijöitä hehkuttamaan ihmeparantumisia jollain aineilla tai sähköllä. Kuinka monia potilaita olette nähneet pitkän aikavälin päästä? Saatatte olla aivan sokeita pitkän aikavälin hoidon tehon puutteesta tai lisääntyneestä haitallisuudesta. Oletteko oikeasti kuulleet sitten myöhemmin näiden potilaiden näkemyksen haitoista? Tai että osa esim potilaistanne loppupeleissä lopettaa lääkkeitä ja voikin siten paremmin kuin pillereillä. Tuntuu että tämä ei edes sovi joidenkin hoitotyöntekijöiden ajatusmaailmaan esim tiettyjen diagnoosien kohdalla.

Psykiatriassa ollaan niin obsessoituneita aivojen muokkaukseen eri keinoilla, ihmisten diagnosointikategorisointiin jossa ihmiset laitetaan kuin eläintarhan eläimet lajin mukaan karsinoihin ja tiukasti määritellään mikä millekin eläinlajille parasta ja helposti toteutettaviin samantyyppisiin terapiakeinoihin ettei nähdä aina niitä yksinkertaisempiakin toimivia keinoja vastata ihmisen tarpeisiin ja lisätä hänen hyvinvointia ja onnellisuutta.

Minä uskon ihmisen vahvuuteen. Siihen että meissä on sisäänrakennettuna vahvuus parantaa myös hyvinvointiamme kun kärsimme. Psykiatria mielestäni vähättelee sitä. Joskus asiat vaan vaatii aikaa, hiljalleen opettelua ja sen sellaista. Tunteiden kohtaamisen opettelua. Ajatusmalleja ei hetkessä käännetäkään.

Toki moni ihminen haluaa tuskallisiin tunteisiin pikahelpotuksen ja se on fine. Myös plasebolla on huima voima, mennä nyt lääkäriin hakemaan tehokasta hoitoa ajatuksella. Onhan se maaginen ajatus että yhtäkkiä saavutetaan ERI parempi olotila jollain aineella ynnä muulla, naps vaan asiat paranee. Ketamiini kuulostaa kyllä maagiselta ja sähkö, vau!. Onhan psykoaktiivisia aineita esimerkiksi käytetty maailmansivu ja niistä on etsitty ERI olotilaa. Mutta suosittelen käyttämään kriittistä ajattelua etteivät nämä aineet vahingoita teitä, eivätkä varsinkaan ole yhtenä tekijänä sitten vielä huonontamassa oloa. Se mikä ulospäin näyttää psykiatriassa hyvältä, voikin olla aika lyhyen aikaa tutkittua. Kannattaa tutustua myös kritiikkiin esim millä näytöillä uusi hoito on tuotu ja hyväksytty käyttöön.

Miten on ihminen selvinnyt kautta aikain evoluution aikana ilman kaikkia näitä psykiatrian mainioita keksintöjä? Miten?

Lue lisää

Ajatusmallit ja niiden opettelu on iso pointti koko asiassa.
Kaikki mitä ihmiselle on tapahtunut, ei tule koskaan poistumaan tapahtumattomattomaksi, mutta ajatusmallien oppimisen kautta on helpompaa tulla itsensä, ja kaiken tapahtuneen, kanssa toimeen.

Jotkut terapiatkin keskittyvät siihen, että ihminen itse saa oivaltaa erilaisia asioita itsestään ja suhtautumisestaan kaikkeen, mikä ikinä elämässä sitten vaikuttaakin, tai on vaikuttanut.

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin masentunut kansakunta? Eikö Suomi ole ollut jo pitkään ykköstilalla maailman onnellisimpien maiden joukossa?

Onnellisin maa....
Riippuu täysin siitä, miltä suunnalta katsotaan, keneltä asiasta kysellään.
Eihän galluppien tarvitse kuin osua sellaiseen osaan maata, jossa ihmiset voivat keskimäärin paremmin, niin heti tulee vain positiivisia vastauksia.

Usein ihmisillä se onnellisuus ja onnettomuuden tunne myös vaihtelevat. Harvempi kai on aina ainoastaan onnellinen, ja suht harva kai jatkuvasti onneton.
Masentuneena saattaa toki tuntua, ettei valoa näy edes tulevaisuudessa, mutta monet masennuspotilaatkaan eivät ole koko elämänsä ajan masentuneita.
Monilla masennus tulee ja menee, eli parempina aikoina on mahdollista kokea myös niitä onnen tunteita.

Anonyymi kirjoitti:

Entisenä potilaana ymmärrän hyvin sen, että hoitohenkilöstö näkee hoidon tulokset parhaiten.
Itselläni vuosia sitten, kun lääkelastia vähennettiin iso määrä, niin huomasin itsekin muutoksen olossani. Lääkärikin siitä kyllä minulle sanoi, että on käynyt suuri muutos parempaan.
Tuo oli ollessani pitkässä osastohoidossa.

Potilaana on tullut vuosien varrella tietysti seurattua potilastovereidenkin tilanteita laitoksissa, hyvin huonokuntoisiakin on saatu suhteellisen hyvään kuntoon.
Kolmeenkymmeneen vuoteen ehtii nähdä monenlaisia " ihmiskohtaloita ".

Lue lisää

Olen eri mieltä. Kun aikanaan minulle määrättiin masennuslääkkeitä, hoitohenkilökunta ei nähnyt niiden negatiivista vaikutusta minuun vuosien kuluessa paikassa missä ne minulle aloitettiin. Vaan alun positiivisen efektin. He ei nähneet haittoja, viekkareita, vieroitushankaluuksia. Kuinka kamppailin lääkityksen harmien kanssa vuosia myöhemmin. Ei tullut annettua palautetta sinne mitä seurauksia heidän aloittamistaan lääkkeistä oli

Kun päädyin osastolle liian nopealla aikataululla toteutetun masislääkevieroituksen seurauksena lääkäri ei ymmärtänyt vieroitusoireita juuri laisinkaan vaan yritti selittää sitä masennuksella. Lääkärit näkee myös mitä he HALUAA nähdä.En tiedä olisinko saanut erilaista kohtelua myöhemmin kun esim viekkareista ja niiden hankaluudesta on alettu puhua enemmän.

Minun tapauksessani ei nähty hoidon tuloksia hyvin tuolla osastolla. Psykiatri siis määritteli minun voivan paremmin myöhemmin osastolla kun en itse voinut yhtään hyvin. Minulle on sanottu että jaa näytät voivan paremmin kun sisälläni koen olevan lääkkeistä ihan pihalla. Vaikuttaa että pöhnäisyyttä ja pihalla oloa lääkkeistä voidaan tulkita positiivisena efektinä.

Kävi siis niin että kokoajan olotila tippui ja kun lopussa psykiatri yksinkertaisti lääkitystä hieman olo koheni (jos sitä oikeasti voidaan edes ajatella niin kun oloni oli tuskallinen lähes joka herki eikä millään mittapuulla hyvä) mutta oikeasti sisälläni voin todella huonosti koska lääke mitä psykiatri määräsi ei oikeasti saanut voimaan minua paremmin. Psykiatrin mielestä annosten nosto maksimiin olivhyvää hoitoa kun potilas ei vastaa lääkityksiin. Se oli minulle tuhoisaa, olen lääkeherkkä. Hän rääkkäsi poloista hermostoni ja efektit vieroituksen lääkitsemisestä ja kaikenmaailman pillereistä ja niiden heitrelystä päällekkäin minulle on edelleen kehossani.

Omasta mielestäni sedatiivinen, ajattelua hankaloittava painostava lääke jotä käyttäessään ei ole oma itsensä ei ole kovin hienoa hoitoa. Mutta psykiatreilla ei kiinnosta. Sekin on jo aika kuvaavaa että läheiset ei meinaa tuntea ihmistä lääkkeissä.

Inhosin lääkehaittavaikutuksia. Olo heikkeni jokaisen pillerin jälkeen minkä otin henkisesti koska ne tuottivat hermostolleni haittaa. Oli tunne että on jotenkin tuskainen olla, levottomat raajat, hankala olla kehossaan.

Sain lääkkeistä hirveää pöhnäistä oloa jossa oli hankala ajatella tai olla oma itsensä. Olin sekava lääkkeissä, itsestäni hukassa. Sain lääkkeistä liikkumispakon tunnetta jota lääkäri ei pitänyt minään. Tunki vaan pilleriä toisensa jälkeen. Kaikkea haittaa tulkittiin vain mielenterveyden kautta vaikka lääkehaitat näytteli isoa roolia sekä ylipäätään se että lääkkeitä käyttää vieroituksessa.

Kun lähdin osastolta ja purin lääkkeet kukaan ei nähnyt sen suotuisaa vaikutusta minuun osastolla. Heidän mielestään minä vain tarvin lääkkeitä. Toki kun uusin reseptiä vähentäessäni aineita lääkäri näki suotuisat efektit mutta hän oli taas eri lääkäri.

Minä olin sellainen ihminen jota kuvataan vaikeana tapauksena jolle olisi haluttu suositella sähköhoitoa. Kauhea ajatuskin mitä jo haittoja potevana olisi käynyt kun vielä aivoja sähkötettäisiin! Varmaan seurauksena olisi ollut lisää kognitiivisia ongelmia pään toimimattomuutta joita tulkittaisiin vain mt-ongelman pahenemisena!

Olen myös nähnyt itse omin silmin lääkkeiden negatiiviset vaikutukset ystäviin. Tosin he on kyllä itsekin ne nähneet niitä ja tajuavat niitä. Olen kuullut ihmisem sanovan että kunpa en koskaan olisi lähtenyt lääkkeisiin vuosien jälkeen kun napsivat useota pillereitä päivässä. Kokoajan ahdistaa tai olo outo. Ja mietin, mikä osa on sitä kun heidät on tehty riippuvaiseksi aineisiinsa ja pitoisuudet heittelee.

Olen nähnyt
ihmisiä ketä on lääkitty sen näköiseksi että silmät seisoo päässä. Jotka sähköhoidon jälkeen ei muista asioit. Onko ne ihmiset oikeasti parempivointisia jotka päällepäin näyttää esim rauhallisemmalta tai jotenkin seesteisemmältä? Voivatko he oikeasti paremmin? Vai onko he vain oikeasti lääkepöhnässä ja osa heistä on "sammutettu" lääkkeillä?

Olen nähnyt myös psykiatriasta hyötyneitä mutta useimmat ovat olleet hyvin lääkekriittisiä. Nekin hyötyneet ketkä hehkuttaa alkuvaiheessa lääkkeitään tai hoitojaan. Oh dear, sanokaa sitten myöhemmin hyödyittekö vai mihin vaakakuppi kallistui. Olen satavarma että psykiatriassa hoidetaan myös hoidolla puhkaistuja ongelmia rutiininomaisesti esim ihminen on vuosien lääkkeiden jälkeen turra, lisää lääkkeitä. Ihminen vieroitetaan lääkkeistä nopealla aikavälillä, lisää lääkkeitä relapsiin.

Eli en ole luottavainen että hoitohenkilökunta näkee parhaiten!

Vieroitusvaiheessa tutustuin netissä muihin ihmisiin jotka oli saaneet lääkkeistä negatiivisia seurauksia elämäänsä, pitkiä viekkareita. Heidän lääkehaittoja oli lääkitty ja olivat menneet vielä huonompaan suuntaan. Osa oli käynyt jopa sähköhoitoa läpi, todennäköisesti oireisiin jotka oli haitasta peräisin. Että silleen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen eri mieltä. Kun aikanaan minulle määrättiin masennuslääkkeitä, hoitohenkilökunta ei nähnyt niiden negatiivista vaikutusta minuun vuosien kuluessa paikassa missä ne minulle aloitettiin. Vaan alun positiivisen efektin. He ei nähneet haittoja, viekkareita, vieroitushankaluuksia. Kuinka kamppailin lääkityksen harmien kanssa vuosia myöhemmin. Ei tullut annettua palautetta sinne mitä seurauksia heidän aloittamistaan lääkkeistä oli

Kun päädyin osastolle liian nopealla aikataululla toteutetun masislääkevieroituksen seurauksena lääkäri ei ymmärtänyt vieroitusoireita juuri laisinkaan vaan yritti selittää sitä masennuksella. Lääkärit näkee myös mitä he HALUAA nähdä.En tiedä olisinko saanut erilaista kohtelua myöhemmin kun esim viekkareista ja niiden hankaluudesta on alettu puhua enemmän.

Minun tapauksessani ei nähty hoidon tuloksia hyvin tuolla osastolla. Psykiatri siis määritteli minun voivan paremmin myöhemmin osastolla kun en itse voinut yhtään hyvin. Minulle on sanottu että jaa näytät voivan paremmin kun sisälläni koen olevan lääkkeistä ihan pihalla. Vaikuttaa että pöhnäisyyttä ja pihalla oloa lääkkeistä voidaan tulkita positiivisena efektinä.

Kävi siis niin että kokoajan olotila tippui ja kun lopussa psykiatri yksinkertaisti lääkitystä hieman olo koheni (jos sitä oikeasti voidaan edes ajatella niin kun oloni oli tuskallinen lähes joka herki eikä millään mittapuulla hyvä) mutta oikeasti sisälläni voin todella huonosti koska lääke mitä psykiatri määräsi ei oikeasti saanut voimaan minua paremmin. Psykiatrin mielestä annosten nosto maksimiin olivhyvää hoitoa kun potilas ei vastaa lääkityksiin. Se oli minulle tuhoisaa, olen lääkeherkkä. Hän rääkkäsi poloista hermostoni ja efektit vieroituksen lääkitsemisestä ja kaikenmaailman pillereistä ja niiden heitrelystä päällekkäin minulle on edelleen kehossani.

Omasta mielestäni sedatiivinen, ajattelua hankaloittava painostava lääke jotä käyttäessään ei ole oma itsensä ei ole kovin hienoa hoitoa. Mutta psykiatreilla ei kiinnosta. Sekin on jo aika kuvaavaa että läheiset ei meinaa tuntea ihmistä lääkkeissä.

Inhosin lääkehaittavaikutuksia. Olo heikkeni jokaisen pillerin jälkeen minkä otin henkisesti koska ne tuottivat hermostolleni haittaa. Oli tunne että on jotenkin tuskainen olla, levottomat raajat, hankala olla kehossaan.

Sain lääkkeistä hirveää pöhnäistä oloa jossa oli hankala ajatella tai olla oma itsensä. Olin sekava lääkkeissä, itsestäni hukassa. Sain lääkkeistä liikkumispakon tunnetta jota lääkäri ei pitänyt minään. Tunki vaan pilleriä toisensa jälkeen. Kaikkea haittaa tulkittiin vain mielenterveyden kautta vaikka lääkehaitat näytteli isoa roolia sekä ylipäätään se että lääkkeitä käyttää vieroituksessa.

Kun lähdin osastolta ja purin lääkkeet kukaan ei nähnyt sen suotuisaa vaikutusta minuun osastolla. Heidän mielestään minä vain tarvin lääkkeitä. Toki kun uusin reseptiä vähentäessäni aineita lääkäri näki suotuisat efektit mutta hän oli taas eri lääkäri.

Minä olin sellainen ihminen jota kuvataan vaikeana tapauksena jolle olisi haluttu suositella sähköhoitoa. Kauhea ajatuskin mitä jo haittoja potevana olisi käynyt kun vielä aivoja sähkötettäisiin! Varmaan seurauksena olisi ollut lisää kognitiivisia ongelmia pään toimimattomuutta joita tulkittaisiin vain mt-ongelman pahenemisena!

Olen myös nähnyt itse omin silmin lääkkeiden negatiiviset vaikutukset ystäviin. Tosin he on kyllä itsekin ne nähneet niitä ja tajuavat niitä. Olen kuullut ihmisem sanovan että kunpa en koskaan olisi lähtenyt lääkkeisiin vuosien jälkeen kun napsivat useota pillereitä päivässä. Kokoajan ahdistaa tai olo outo. Ja mietin, mikä osa on sitä kun heidät on tehty riippuvaiseksi aineisiinsa ja pitoisuudet heittelee.

Olen nähnyt
ihmisiä ketä on lääkitty sen näköiseksi että silmät seisoo päässä. Jotka sähköhoidon jälkeen ei muista asioit. Onko ne ihmiset oikeasti parempivointisia jotka päällepäin näyttää esim rauhallisemmalta tai jotenkin seesteisemmältä? Voivatko he oikeasti paremmin? Vai onko he vain oikeasti lääkepöhnässä ja osa heistä on "sammutettu" lääkkeillä?

Olen nähnyt myös psykiatriasta hyötyneitä mutta useimmat ovat olleet hyvin lääkekriittisiä. Nekin hyötyneet ketkä hehkuttaa alkuvaiheessa lääkkeitään tai hoitojaan. Oh dear, sanokaa sitten myöhemmin hyödyittekö vai mihin vaakakuppi kallistui. Olen satavarma että psykiatriassa hoidetaan myös hoidolla puhkaistuja ongelmia rutiininomaisesti esim ihminen on vuosien lääkkeiden jälkeen turra, lisää lääkkeitä. Ihminen vieroitetaan lääkkeistä nopealla aikavälillä, lisää lääkkeitä relapsiin.

Eli en ole luottavainen että hoitohenkilökunta näkee parhaiten!

Vieroitusvaiheessa tutustuin netissä muihin ihmisiin jotka oli saaneet lääkkeistä negatiivisia seurauksia elämäänsä, pitkiä viekkareita. Heidän lääkehaittoja oli lääkitty ja olivat menneet vielä huonompaan suuntaan. Osa oli käynyt jopa sähköhoitoa läpi, todennäköisesti oireisiin jotka oli haitasta peräisin. Että silleen.

Lue lisää

Tietääkö sähköä tai ketamiinia potilaalle antava hoitava henkilökunta mitä seurauksia hoidosta on potilaalle oikeasti esim hoidon jälkeen pitkällä aikavälillä? Ne välittömät hoidon seuraukset esim tilapäinen jonkinaikaa kestävä "euforia" ja olotilojen nousu minä aikana henkilön toimintakyky esin nousee hetkellisesti ei ole todisteita hoidon oikeasta tehosta. Oikeasti hoidon vaikutuksia itseensä voi arvioida vasta pitkällä aikavälillä kun hoito on käyty läpi ja voi hoksata että ok, näin tämä hoito vaikutti minuun. Että kappas hoidon seurauksena muisti otti osumaa ja onkin vähän hankalampi selvitä siksi arjen tietyissä tilanteissa tai en muista siltä ja siltä ajalta mitään.

Itse olen pystynyt arvioimaan SSRI-lääkityksen tosiasiallisia vaikutuksia minuun vasta ajettuani ne alas ja tajuttuani että aa, näinhän se vaikuttikin minuun.. Psykiatri Peter Breggin puhuu "medication spellbinding" tilasta missä ihminen ei pysty arvioimaan psyk.aineiden vaikutusta itseensä käytön aikana.

Ketamiiniinkin sisältyy riskejä mitä psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy. Kannattaa muistaa psykoaktiivisten aineiden lait mitä niihin voi liittyä mitä psykiatria usein varmasti vähättelee puhuessaan niistä "lääkityksinä". Mahdollinen toleranssi (ei ole mitään takeita että aine vaikuttaa aina tulevaisuudessa yhtä tehokkaasti miksi joskus päädytään hilaamaan annosta ylemmäs), kehon mukautuminen niihin, vieroitusoireet säännöllisesti käytettynä näin esimerkiksi. Nämä kuuluu kaikkiin psykoaktiivisiin aineisiin,SSRI, ketamiini, neuroleptit, kokaiini ja kannabis sekä pregabaliini. Ja psykoaktiivisiin aineisiin kuuluu myös mahdolliset negatiiviset vaikutukset tunne-elämälle tavoitellun vaikutuksen lisäksi. Psykoaktiivinen aine voi tehdä paljon muutakin kuin vain sen tavoitellun vaikutuksen esim "nostaa mielialaa", se on yksilöllistä mitä. Aineryhmissä on yhtäläisyyksiä näissä henkisen puolen haitoissa. Esim ketamiini voi aiheuttaa dissosiatiivisia oireita. SSRI:ta käyttävät voi olla manioissaan ja negatiivisia seurauksia voi olla esim tunnetason leikkauma ja apatia. Kun nämä lääkkeet ei mitenkään yksinomaa paranna masennusta vaikka olisi niin ihana ajatus että ihanaa käytetään lääkettä joka parantaa vaan mielialaa. Niiden mahdolliset sivuvaikutuksetkin voidaan oikeasti hahmottaa aineiden vaikutuksena siinä missä tavoitellutkin vaikutukset eli tosiasiasiallisina lääkkeen vaikutuksina. Valitettavasti nämä haitat psyykeelle voidaan tulkita myös yksilön mt-ongelmina.

Tässä ketjussa joku sanoi että psykoosin kokeneille ketamiinia ei suositella, I wonder why. Jos huono tuuri käy, päänsä sekoittamisella aineilla voi tulla psykoottisiakin oireita, ja vaikka psykiatria sanoisi mitä, huumausaineiden lisäksi myös psykoaktiivisilla psykiatrisilla aineilla eikä vain sillä kannabiksella joka on paha ikävä aine. Jos psykiatria olisi itselleen rehellinen se myöntäisi mahdollisuudet puhkaista ihmiselle hoidoilla etenkin pitkällä hoidolla henkisiäkin (tai neurologisia ja kognitiivisia) uusia haittoja, mutta psykiatria ei useinkaan ole. Heille tulee aina vain potilaita joilla on sairaus ja hey it explains everything! Sitä aletaan vaan lääkitsemään sitten, ihan sama vaikka potilaalla olisi jo haittoja edellisistä lääkkeistä. Unettomuus on yksi esimerkki mitä voi seurata psykoaktiivisilla aineilla kehonsa sekoittamisesta koska uni on kemiallinen prosessi missä eri välittäjäaineet näyttelee omaa rooliaan. Kun yhtä tai useampaa aletaan sörkkiä sillä voi olla seurausta unen rakenteisiin ja siitä voi seurata unen häiriöitymistä, unettomuutta. Ja kun unen rakenteita sotketaan tai henkilö saa unettomuutta niin sehän on selvää että se voi myös negatiivisesti vaikuttaa psyykeeseen, arvaamattomin tavoin. On ihan selvää esim että jatkuvasta huumeen tai päihteiden käytöstä voi seurata unettomuutta, mutta niin voi seurata unettomuutta myös psykiatrian aineista. Huumeissa ihmiset voi kokea "pahoja trippejä" mutta psyykenlääkkeisiin ja ennenkaikkea myös ketamiiniin voi sisältyä myös huonoja reaktioita joissa olo muuttuu entistä ahdistavammaksi. Mietin vain mihin ne itsemurhatapaukset ketamiinitutkimuksessa liittyi.. Vaikutukset psykoaktiiviista aineista ei siihen lopu ulottuen esim impulssikontrolliin asti.

Pääsee sitten ketamiinihoidon jälkeen vielä neuroleptihoidollekin korjaamaan psykoosia. Psykiatriasta ei hoidot lopu, edes sen omien hoitojen aiheuttamille haitoille. Tietenkään niiden ei mielellään mielletä olevan hoidosta johtuvia ja niitä voidaan selitellä vaikka yksilön alttiutena sairauksille, piilevänä sairautena jonka lääke nyt puhkaisi pintaan.

Tosiasialliset riskit jatkuvassa säännöllisessä ketamiinihoidossa voi siis muistuttaa täysin myös muita huumeita ja psykoaktiivisia aineita mitä psykiatrian hoitorepertuaatissa on jo. Vieroitusoireet, tehon heikkenemä asteittain ja mahdollisten henkisten oireiden pahentuminen haittojen myötä mitä aineen ominaisuuksiin sisältyy ja kehon hiljalleen mukautuminen aineeseen. Ketamiiniaddiktio?

Uusi Janssen Pharmaceuticalsin lisensoima lääke ei ole tarkalleen ottaen ketamiinia, vaan se on johdettu esketamiinista, joka on kemiallista sukua ketamiinille.

Tätä lääkettä ei voi verrata suoraan ketamiiniin koska se ei ole ketamiini.

Anonyymi kirjoitti:

Uusi Janssen Pharmaceuticalsin lisensoima lääke ei ole tarkalleen ottaen ketamiinia, vaan se on johdettu esketamiinista, joka on kemiallista sukua ketamiinille.

Tätä lääkettä ei voi verrata suoraan ketamiiniin koska se ei ole ketamiini.

Lue lisää

Esketamiini (S-ketamiini) on käytännössä sama asia kuin ketamiini. S- tai R-etuliite viittaa aineen eri enantiomeereihin, eli peilikuviin. Usein vain toinen peilikuvista on vaikuttava. Ketamiinin tapauksessa selvästikin S-enantiomeeri. Usein enantiomeerierittelyssä on kysymys patenttien uusimisesta, jolloin puhutaan ilmiöstä nimeltä evergreening. On todennäköistä, että ketamiinille ei ole patenttia, joten lääkeyhtiön on pitänyt evergreenata ketamiini, jotta saavat patentin aineelle. Kyseessä siis ihan sama asia kuin myisi ketamiinia, mutta S-ketamiinille on voitu hakea patenttisuoja liiketoimintasyistä.

Anonyymi kirjoitti:

Esketamiini (S-ketamiini) on käytännössä sama asia kuin ketamiini. S- tai R-etuliite viittaa aineen eri enantiomeereihin, eli peilikuviin. Usein vain toinen peilikuvista on vaikuttava. Ketamiinin tapauksessa selvästikin S-enantiomeeri. Usein enantiomeerierittelyssä on kysymys patenttien uusimisesta, jolloin puhutaan ilmiöstä nimeltä evergreening. On todennäköistä, että ketamiinille ei ole patenttia, joten lääkeyhtiön on pitänyt evergreenata ketamiini, jotta saavat patentin aineelle. Kyseessä siis ihan sama asia kuin myisi ketamiinia, mutta S-ketamiinille on voitu hakea patenttisuoja liiketoimintasyistä.

Lue lisää

Lääkeyhtiöt kyllä keksivät keinoja saadakseen vaikka mitä aineita myyntiin, aika surullista. Sitten niitä testataan kehitysmaissa köyhillä ihmisillä ja jos jotain sattuu esim. kuolemantapauksia, niin maksavat todella pienet korvaukset.
Lääkeyhtiö Eli Lilly on useampaan kertaan joutunut maksamaan miljardien dollareiden sakkoja väärästä toiminnasta, ja sitten sama jatkuu.
Usein olen ajatellut että lääkebisnes on varmaan yhtä rahakasta kuin vaikka öljybisnes.
Kirja nimeltä Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus oli todella mielenkiintoista luettavaa.

Elämä ei ole mukavaa silloin, kun tunteet ovat kadoksissa.
Kun tunteet tukahtuvat, olotila muuttuu entistäkin ahdistuneemmaksi, koska ei pysty ajattelemaan eikä käsittämään, miksi tuntuu miltä tuntuu.

Kiva kuulla että jotkut hyötyvätkin lääkityksistä, valitettavasti aina ei mene ihan nappiin.
Kaikilla ei ole varaa lähteä ulkomaille hakemaan hoitoa ylipäänsä minkäänlaisiin sairauksiin.

Itse en lähtisi mihinkään testiryhmään jossa testataan uusia lääkkeitä.
Toki onhan se aina kivempi tulla kuntoon jos jotakin sairastaa, ja moni on varmasti valmis kokeilemaan vaikka mitä tullakseen terveeksi.

Todellakin toimiva lääke, pelasti kyllä mun loppuelämän. Nyt yli vuoden oon käyny sitä ottaa tosin vain kerran kuukaudessa mutta sillä jaksaa loistavasti elellä ja todella syvä väsymys jäi pois jo ekan kuukauden jälkeen. Kyllä elämä on sittenkin ihanaa.

Väiskijäppinen kirjoitti:

Todellakin toimiva lääke, pelasti kyllä mun loppuelämän. Nyt yli vuoden oon käyny sitä ottaa tosin vain kerran kuukaudessa mutta sillä jaksaa loistavasti elellä ja todella syvä väsymys jäi pois jo ekan kuukauden jälkeen. Kyllä elämä on sittenkin ihanaa.

Lue lisää

Mikäköhän ketamiinissa on se joka saa ihmisiin näin mahtavia mielialan nousuja aikaiseksi? Ja hienoa että koette parantuneenne pysyvästi ja loppuelämän ajaksi. Tosin ei voi oikein sulkea sitäkään että joku lääkeyhtiöiden mainosmies käy täällä kirjoittelemassa :D

Se on varmaan ihan positiivinen suunta ketamiinissa ynnä muissa vastaavissa harvemmin käytettävissä aineissa että välittäjäaineita ja reseptoreita ei pommiteta päivästä toiseen niin että ihminen on tauotta aineen alaisuudessa ja ilman aineen päivittäisottoa seuraa viekkarit. Ja keho fyysisesti mukautuu aineisiin helpommin jatkuvassa päivittäiskäytösaä. Hiljalleen varmaan tällaiseen fyysiseen mukautumiseen liittyy myös asteittainen mahdollinen tehon hiipuminen ja myös ehkä toleranssi joissain keisseissä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikäköhän ketamiinissa on se joka saa ihmisiin näin mahtavia mielialan nousuja aikaiseksi? Ja hienoa että koette parantuneenne pysyvästi ja loppuelämän ajaksi. Tosin ei voi oikein sulkea sitäkään että joku lääkeyhtiöiden mainosmies käy täällä kirjoittelemassa :D

Se on varmaan ihan positiivinen suunta ketamiinissa ynnä muissa vastaavissa harvemmin käytettävissä aineissa että välittäjäaineita ja reseptoreita ei pommiteta päivästä toiseen niin että ihminen on tauotta aineen alaisuudessa ja ilman aineen päivittäisottoa seuraa viekkarit. Ja keho fyysisesti mukautuu aineisiin helpommin jatkuvassa päivittäiskäytösaä. Hiljalleen varmaan tällaiseen fyysiseen mukautumiseen liittyy myös asteittainen mahdollinen tehon hiipuminen ja myös ehkä toleranssi joissain keisseissä.

Lue lisää

Riippuvuuskin on hyvä muistaa.
Jos aineesta tulee mahtavan hyviä oloja, niin eihän sen käyttöä pysty jättämään missään vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Mikäköhän ketamiinissa on se joka saa ihmisiin näin mahtavia mielialan nousuja aikaiseksi? Ja hienoa että koette parantuneenne pysyvästi ja loppuelämän ajaksi. Tosin ei voi oikein sulkea sitäkään että joku lääkeyhtiöiden mainosmies käy täällä kirjoittelemassa :D

Se on varmaan ihan positiivinen suunta ketamiinissa ynnä muissa vastaavissa harvemmin käytettävissä aineissa että välittäjäaineita ja reseptoreita ei pommiteta päivästä toiseen niin että ihminen on tauotta aineen alaisuudessa ja ilman aineen päivittäisottoa seuraa viekkarit. Ja keho fyysisesti mukautuu aineisiin helpommin jatkuvassa päivittäiskäytösaä. Hiljalleen varmaan tällaiseen fyysiseen mukautumiseen liittyy myös asteittainen mahdollinen tehon hiipuminen ja myös ehkä toleranssi joissain keisseissä.

Lue lisää

Luulisi, jos Ketamiiniakin saa vaikka vain kerran kuukaudessa, niin pitkäaikaisella käytöllä voi olla haittansa.
Jos sitä käyttää/on käyttänyt kerran kuukaudessa vaikka vuoden tai useammankin, niin minkälaista mahtaisi olla lääkkeestä eroon pääseminen? Ei varmaankaan kovin helppoa, vieroitusoireita ajatellen.

Ja tietenkin kannattaa tutustua tutkimuksiin laajemminkin mitä ketamiinista on tehty, kuka niitä on rahoittanut ja niin edelleen.

Täällä vähän järkeä päähän Ketamiini - hehkuttajille:

https://www.madinamerica.com/2020/02/john-read-esketamine-approval/

Anonyymi kirjoitti:

Ja tietenkin kannattaa tutustua tutkimuksiin laajemminkin mitä ketamiinista on tehty, kuka niitä on rahoittanut ja niin edelleen.

Täällä vähän järkeä päähän Ketamiini - hehkuttajille:

https://www.madinamerica.com/2020/02/john-read-esketamine-approval/

Lue lisää

Minä hoidan itseni kuntoon esketamiinisuihkeella ainakin kun sitä saa suomessa, nämä - 90- luvulta lähtien markkinoilla olevat masennuslääkkeet ovat osoittautuneet kohdallani täysin fiaskoiksi, turvotusta, ihmeellistä pöhnäistä sekä horrosmaista oloa, kuin kävelevä haamu olotila jossa mikään ei tunnu miltään. Samoja masennuslääke kokemuksia olen kuullut sadoilta ihmisiltä n. 30 vuoden ajalta.

Anonyymi kirjoitti:

Minä hoidan itseni kuntoon esketamiinisuihkeella ainakin kun sitä saa suomessa, nämä - 90- luvulta lähtien markkinoilla olevat masennuslääkkeet ovat osoittautuneet kohdallani täysin fiaskoiksi, turvotusta, ihmeellistä pöhnäistä sekä horrosmaista oloa, kuin kävelevä haamu olotila jossa mikään ei tunnu miltään. Samoja masennuslääke kokemuksia olen kuullut sadoilta ihmisiltä n. 30 vuoden ajalta.

Lue lisää

Oletko todella niin tyhmä, että kuvittelet ketamiinin ratkaisevan ihmisten elämäntuskan yhtään sen paremmin kuin alkoholi, kannabis, SSRI:t, amfetamiini tai heroiini? Sinulle on osoitettu tässäkin ketjussa moneen kertaan, että ketamiini on vain yksi "uusi" huume psykiatrian pakkiin, jonka käytöstä terveysseuraamukset ovat yhtä vakavia kaikista aikaisemmista "vallankumouksellisen tehokkaista" kamoista. Niin kuten ketamiinia markkinoidaan nyt, markkinoitiin aikanaan neurolepteja, sitten bentsodiatsepiineja ja vielä SSRI-aineita. Mistä tuo naiiviytesi kumpuaa?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko todella niin tyhmä, että kuvittelet ketamiinin ratkaisevan ihmisten elämäntuskan yhtään sen paremmin kuin alkoholi, kannabis, SSRI:t, amfetamiini tai heroiini? Sinulle on osoitettu tässäkin ketjussa moneen kertaan, että ketamiini on vain yksi "uusi" huume psykiatrian pakkiin, jonka käytöstä terveysseuraamukset ovat yhtä vakavia kaikista aikaisemmista "vallankumouksellisen tehokkaista" kamoista. Niin kuten ketamiinia markkinoidaan nyt, markkinoitiin aikanaan neurolepteja, sitten bentsodiatsepiineja ja vielä SSRI-aineita. Mistä tuo naiiviytesi kumpuaa?

Lue lisää

Oletko itse niin tyhmä, että 500 000 ihmistä suomessa jotka syövät 30-40 vuotta markkinoilla olleita masennuslääkkeitä ovat mielestäsi onnellisia ihmisiä.

HUOM ! NYKYISET MASENNUSLÄÄKKEET EIVÄT PARANNA MITÄÄN VAAN AIHEUTTAVAT HORROSTILAN JOSSA IHMINEN ON LÄÄKITTY LÄÄKÄRIN TALUTUSHIHNAAN.

Uusia hoitomuotoja tarvitaan, jotta saadaan OIKEASTI tekokkaita masennuslääkkeitä eikä pelkkään sontaa jota on ollut markkinoilla jo vuosikymmeniä.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko todella niin tyhmä, että kuvittelet ketamiinin ratkaisevan ihmisten elämäntuskan yhtään sen paremmin kuin alkoholi, kannabis, SSRI:t, amfetamiini tai heroiini? Sinulle on osoitettu tässäkin ketjussa moneen kertaan, että ketamiini on vain yksi "uusi" huume psykiatrian pakkiin, jonka käytöstä terveysseuraamukset ovat yhtä vakavia kaikista aikaisemmista "vallankumouksellisen tehokkaista" kamoista. Niin kuten ketamiinia markkinoidaan nyt, markkinoitiin aikanaan neurolepteja, sitten bentsodiatsepiineja ja vielä SSRI-aineita. Mistä tuo naiiviytesi kumpuaa?

Lue lisää

Kysyn vaan onko nykyiset 70-30 vuotta vanhat masennuslääkkeet jotka aiheuttavat ennenaikaisia sydänkohtauksia ja diabetestä sekä turvottavat, vielä tänä päivänäkin oikea hoitomuoto noin 500 000 suomalaiselle masentuneelle ihmiselle.

Uusia hoitomuotoja tarvitaan, ja sitä ERITTÄIN kovasti toivotaan mitä tiedän itsekin hoitoalan työssä olleena.

Anonyymi kirjoitti:

Kysyn vaan onko nykyiset 70-30 vuotta vanhat masennuslääkkeet jotka aiheuttavat ennenaikaisia sydänkohtauksia ja diabetestä sekä turvottavat, vielä tänä päivänäkin oikea hoitomuoto noin 500 000 suomalaiselle masentuneelle ihmiselle.

Uusia hoitomuotoja tarvitaan, ja sitä ERITTÄIN kovasti toivotaan mitä tiedän itsekin hoitoalan työssä olleena.

Lue lisää

Ei ketamiini ole mikään uusi lääke ja sitä on käytetty katuhuumeena ilmiömäisen onnistuneesti jo vuosikymmeniä. Tuossa linkissä oli hyvä kooste kyseiseen ihmelääkkeeseen liittyvästä tutkimusnäytöstä: vain lyhytaikaisia tutkimuksia, joista suurimman osan on tuottanut lääkeyhtiö Janssen. Suurimmassa osassa lääkitys ei ole ollut plaseboa tehokkaampi ja yhdessä se oli tilastollisesti merkitsevästi vasteeltaan parempi kuin plasebo, mutta ei kliinisesti. Ainoa lääke, jonka FDA on hyväksynyt vain yhden onnistuneen kliinisen kokeeen perusteella. Pisin tutkimus tähän asi on kestänyt peräti kuusitoista viikkoa ja se perustui tutkimusastelmaan, jossa potilaat vieroitettiin nopeasti edelliseltä lääkitykseltä. Tämä vaikeuttaa tulosten tulkintaa, koska potilaat kärsivät vieroitusoireista. Lyhytaikaiset vaikutukset mielentilaan eivät sinänsä yllättäviä, koska onhan kyseessä tunnettu katuhuume, joka aiheuttaa euforiaa. Pitkän aikavälin tutkimuksia ei ole, mutta voit toki mennä tutkimaan ketamiiniriippuvuuden vaikutuksia mielenterveyteen narkomaanien pariin. Terv.. pitkä lista psykologian ja psykiatrian tohtoreita.

Esim. TYKS on antanut ketamiinihoitoa vuodesta 2000 ilman että yleisesti olisi tullut pahoja haittavaikutuksia. Ketamiinia annetaan vain erittäin masentuneille ihmisille, jotka hautovat itsemurhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Esim. TYKS on antanut ketamiinihoitoa vuodesta 2000 ilman että yleisesti olisi tullut pahoja haittavaikutuksia. Ketamiinia annetaan vain erittäin masentuneille ihmisille, jotka hautovat itsemurhaa.

Lue lisää

Mielestäni ketamiini ei ole ratkaisu, koska sekään ei poista sitä syytä, mistä johtuu että ylipäänsä hautoo itsemurhaa.
Sehän pitäisi selvittää, miksi hautoo tuollaisia, ja hoitaa siltä pohjalta, ei painaa lääkkeillä ym. vain taka-alalle mielessä ja aivoissa. Siis perimmäinen syy tulisi selvittää muilla keinoin.

Anonyymi kirjoitti:

Esim. TYKS on antanut ketamiinihoitoa vuodesta 2000 ilman että yleisesti olisi tullut pahoja haittavaikutuksia. Ketamiinia annetaan vain erittäin masentuneille ihmisille, jotka hautovat itsemurhaa.

Lue lisää

Ei ole TYKSissä käytetty vuonna 2000. Eikä muuallakaan.
Sai EUssa luvat vasta vuoden -19 lopulla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole TYKSissä käytetty vuonna 2000. Eikä muuallakaan.
Sai EUssa luvat vasta vuoden -19 lopulla.

Mitenkäs TYKS on ilman lupia käyttänyt esketamiinia hoidossa kun hoitoa ei ole edes hyväksytty käyttöön lääkevirastojen toimesta? Ja vielä kymmeniä vuosia? Huh, en tiennytkään mitä puoskarointia maassamme harjoitetaan! ;)
Eipä nykyisetkään hoidot kyllä kovin vahvaa tieteellistä tukea niiden toimivuudesta plaseboon verrattuna tarvitse että sinällään ei yllätä vaikka vähän puoskarointia harrastetaankin ;)

Ehkä Tyksin seuraava hoito on kokaiinihoito joka takuulla piristää, ei välttämättä kovin pitkään mutta tehokasta on jopa nostamaan hetkellisesti ihmisiä alakulon keskeltä. Sitä ollaan jo parhaillaan kokeilemassa ja se tulee psykiatrian työkalupakkiin n.20 v sisällä!

Anonyymi kirjoitti:

Oletko itse niin tyhmä, että 500 000 ihmistä suomessa jotka syövät 30-40 vuotta markkinoilla olleita masennuslääkkeitä ovat mielestäsi onnellisia ihmisiä.

HUOM ! NYKYISET MASENNUSLÄÄKKEET EIVÄT PARANNA MITÄÄN VAAN AIHEUTTAVAT HORROSTILAN JOSSA IHMINEN ON LÄÄKITTY LÄÄKÄRIN TALUTUSHIHNAAN.

Uusia hoitomuotoja tarvitaan, jotta saadaan OIKEASTI tekokkaita masennuslääkkeitä eikä pelkkään sontaa jota on ollut markkinoilla jo vuosikymmeniä.

Lue lisää

Ne vanhat lääkkeetkin ovat joskus kymmeniä vuosia sitten olleet uusia, ja silloin niiin hyviksi todettuja. Ja mitä ne ovat nykypäivänä?
Nyt kun jotain keksitään, mitä niistä todetaan 20-30 vuoden kuluttua?
Tietenkin hyvä, että uutta kehitellään, mutta millä hinnalla, ihmiset koekaniineina.

"Aivojen serotoniini- ja dopamiinitasoja ei edes pitäisi muunnella millään ulkopuolisella stimulantilla."
Aamen! Miksi kukaan ei koskaan mieti mitä harmeja tästä voi seurata?
Niin ja voimakkaalla lääketieteen labrassa kehitellyllä stimulantilla ynnä muulla tavoin aivoihin vaikuttavalla aineella joka muuttaa reseptorien toimintaa ja sillä tykitetään aivoja ja reseptoreita pitkään joillakin jopa vuosikymmeniä. Sen vaikutus on hyvin spesifi pakottamaan reseptorit toimimaan eri tavalla. Keinotekoinen, luonnoton.

Tykitetään niin kauan että ihminen on turta. Väittäisin näin. Alkuun tulee hyvät olot jotka laimenee. Myös mielialaa nostavat vaikutukset voi laimeta ja hiljalleen kääntyäkin ihmistä vastaan niin että olo on enemmän turta ja mitäänsanomaton jolloin ihminen haluaa taas uuden aineen josta hakea jotain parempaa. Stimulantti voi piristää mutta hiljalleen se alkaakin väsyttää. Kaikki alkaa kääntyä huonompaan suuntaan.

Välittäjäainetoimintaa hieman eri tavoin muokkaavien huumeidenkin mahdolliset haitat aivoille ymmärretään mutta psykiatriset lääkkeet vain hoitavat aivoja!

Kaikki tietävät mitä esim huumeiden käytöstä voi seurata: pakonomaista käyttöä jossa on pakko saada annos ettei olo huonone ja pysyy toimintakykyisenä, mielialaongelmia ja käytöksen negatiivista muutosta, ikäviä piinaavia vieroitusoireita. Pitkään ajan huumeita käyttänyt ei ole oikein terävä ja skarppi enää vaan aivonsa voi tuhota huumeilla. Kun kauan yrittää keinotekoisesti huumeella saada parempaa oloa, se huume ei enää anna samaa oloa kuin ennen ja hiljalleen ihminen on muutenkin turtuneempi. Masentuneempi. Saattaa ahdistaakin. Uppereita vetävä voi siirtyä downereihin lisukkeeksi. Iloa ei enää saa, paitsi huumeista. Se on haettava jostakin purkista. Hieno ilotulitus mikä huumeesta tulee alkaa tuottaa yhä pienempiä pamauksia jotka vaimenee, vaimenee ja vaimenee ja ihminen on varjo entisestään.

Miksi kukaan psykiatriassa ei näe tässä mitään ongelmallista että näin tärkeitä laajasti vaikuttavia kehollista systeemiä aletaan näin "väkivalloin" muuttamaan toisella tavalla toimivaksi.
Kysehän on melkoisesta ihmiskokeesta kun aletaan tällaista aivojen uudelleenrakennusta harrastaa pitemmän päälle. Itse olen erityisen skeptinen jatkuvalle pitkäkestoiselle aineiden vetämiselle myös.

Lopputulos on keinotekoisesti sotketut aivot ja ihmisen paranemisennuste verrattuna aineisiin koskemattomaan voi olla heikompi. Mutta kukaan ei koskaan ikinä psykiatriassa myönnä mitään yhteyksiä siinä mitä huumeiden käyttö voi tuhota ihmisen, voi myös psykiatrian aineet ja siinä voi olla jotain yhtäläisyyksiä. Paljonkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Aivojen serotoniini- ja dopamiinitasoja ei edes pitäisi muunnella millään ulkopuolisella stimulantilla."
Aamen! Miksi kukaan ei koskaan mieti mitä harmeja tästä voi seurata?
Niin ja voimakkaalla lääketieteen labrassa kehitellyllä stimulantilla ynnä muulla tavoin aivoihin vaikuttavalla aineella joka muuttaa reseptorien toimintaa ja sillä tykitetään aivoja ja reseptoreita pitkään joillakin jopa vuosikymmeniä. Sen vaikutus on hyvin spesifi pakottamaan reseptorit toimimaan eri tavalla. Keinotekoinen, luonnoton.

Tykitetään niin kauan että ihminen on turta. Väittäisin näin. Alkuun tulee hyvät olot jotka laimenee. Myös mielialaa nostavat vaikutukset voi laimeta ja hiljalleen kääntyäkin ihmistä vastaan niin että olo on enemmän turta ja mitäänsanomaton jolloin ihminen haluaa taas uuden aineen josta hakea jotain parempaa. Stimulantti voi piristää mutta hiljalleen se alkaakin väsyttää. Kaikki alkaa kääntyä huonompaan suuntaan.

Välittäjäainetoimintaa hieman eri tavoin muokkaavien huumeidenkin mahdolliset haitat aivoille ymmärretään mutta psykiatriset lääkkeet vain hoitavat aivoja!

Kaikki tietävät mitä esim huumeiden käytöstä voi seurata: pakonomaista käyttöä jossa on pakko saada annos ettei olo huonone ja pysyy toimintakykyisenä, mielialaongelmia ja käytöksen negatiivista muutosta, ikäviä piinaavia vieroitusoireita. Pitkään ajan huumeita käyttänyt ei ole oikein terävä ja skarppi enää vaan aivonsa voi tuhota huumeilla. Kun kauan yrittää keinotekoisesti huumeella saada parempaa oloa, se huume ei enää anna samaa oloa kuin ennen ja hiljalleen ihminen on muutenkin turtuneempi. Masentuneempi. Saattaa ahdistaakin. Uppereita vetävä voi siirtyä downereihin lisukkeeksi. Iloa ei enää saa, paitsi huumeista. Se on haettava jostakin purkista. Hieno ilotulitus mikä huumeesta tulee alkaa tuottaa yhä pienempiä pamauksia jotka vaimenee, vaimenee ja vaimenee ja ihminen on varjo entisestään.

Miksi kukaan psykiatriassa ei näe tässä mitään ongelmallista että näin tärkeitä laajasti vaikuttavia kehollista systeemiä aletaan näin "väkivalloin" muuttamaan toisella tavalla toimivaksi.
Kysehän on melkoisesta ihmiskokeesta kun aletaan tällaista aivojen uudelleenrakennusta harrastaa pitemmän päälle. Itse olen erityisen skeptinen jatkuvalle pitkäkestoiselle aineiden vetämiselle myös.

Lopputulos on keinotekoisesti sotketut aivot ja ihmisen paranemisennuste verrattuna aineisiin koskemattomaan voi olla heikompi. Mutta kukaan ei koskaan ikinä psykiatriassa myönnä mitään yhteyksiä siinä mitä huumeiden käyttö voi tuhota ihmisen, voi myös psykiatrian aineet ja siinä voi olla jotain yhtäläisyyksiä. Paljonkin.

Lue lisää

Voin kertoa elettyäni 20 vuotta raskaasti lääkittynä, ettei jäljellä paljoa ole, vaikka on lääkkeistä päässyt eroon.
Muistin ja kaiken uuden oppimisen kanssa on runsaasti hankaluuksia.
Hermosto on mennyt vinksalleen.
Psyykkisesti tosin on parempi olla, verrattuna aikaan, jolloin lääkkeet vaikuttivat ikuisella turtuneisuudella.

Tätä ei ole käytetty hevosiin.
"Uusi Janssen Pharmaceuticalsin lisensoima lääke ei ole tarkalleen ottaen ketamiinia, vaan se on johdettu esketamiinista, joka on kemiallista sukua ketamiinille."

Anonyymi kirjoitti:

Tätä ei ole käytetty hevosiin.
"Uusi Janssen Pharmaceuticalsin lisensoima lääke ei ole tarkalleen ottaen ketamiinia, vaan se on johdettu esketamiinista, joka on kemiallista sukua ketamiinille."

Lue lisää

Onko tää ero esketamiinilla ja ketamiinilla jotenkin sama mitä on sitalopraamilla ja sitten lääkeyhtiön uudemmalla lypsylehmällä essitalopraamilla joiden ero ei ole kovin suuri mutta uusilla patenteilla sai kivasti lääkeyhtiö fyffeliä aikanansa? Joka tietenkin oli "hyvin erilainen ja tehokkaampi" kuin edeltäjänsä! Ainakin siis lääkeyhtiön rahansaannille!

Saitko nenään vai suoneen?

En usko, että olet saanut esketamiinia.

Anonyymi kirjoitti:

Saitko nenään vai suoneen?

En usko, että olet saanut esketamiinia.

Jos en ihan väärin muista, niin tabletteina sain, tai sitten suoneen.
On aika hatarat muistikuvat niistä muutamasta päivästä. Nenään en kuitenkaan saanut.

Myöhemmin yksi lääkäri sanoi samassa sairaalassa, että antavat ketamiinia vasta silloin, jos/kun mikään muu kipulääke ei auta.