silminnäkiätodistuksen luotettavuudesta

Lisäksi Mark jankuttaa, ettei mistään menneestä ei voi tietää mitään, ellei ole silminnäkijätodisteita. Sellaisiksi hän hyväksyy myös epämääräiset kuulopuheet ja niitä sisältävät tuntemattoman henkilön kirjoitukset.-

Näin! Ja hihhulit hehkuttaa "silminnäkijöiden" kymmenien vuosien jälkeen tekemiä kirjoituksia todeksi.
Tosin koko raamattu on surkea satukirja...

Vanha Testamentti lienee kokonaisuudessaan kirjoitettu paaljon ns silminnäkijöitä - mahdollisesti keksittyjä päähenkilöitä - myöhemmin. Ei tarinoiden ylöskirjaaminen satoja vuosia myöhemmin ole mikään todiste tapahtuneesta, vaikkakin *saattaa* olla.

Jutustasi tuli mieleen erään poliisin kommentti vuosien takaa. "Jos silminnäkijöiden kertomukset ovat totta, Tampereellakin liikkuu paljon autoja, joiden kyljet ovat eri väriset.

Oma kysymyksensä on se onko Raamatussa juurikaan silminnäkijäkertomuksia. Kun ei tiedetä kirjoittajaa, niin ei tiedetä myöskään oliko kyseessä silminnäkijä vai ei. Useat tekstit voi päätellä jo sisältönsä puolesta jälkikäteen kirjoitetuiksi myyteiksi tai toisen (kolmannen, neljännen,...) käden tiedoiksi.

> silminnäkiätodistuksen luotettavuudesta

On se silti parempi kuin 2000 vuota tapahtuman jälkeen tuleva henkilö, joka väittää tietävänsä paremmin, vaikka ei ollu lähelläkään tapahtumapaikkaa, eikä aikaa.

Lisäksi esimerkiksi evankeliumien välillä on niin paljon ristiriitoja, etteivät ne kaikki edes teoriassa voi olla totta, vaikka pitäisi vetten päällä kävelyä ym. mahdollisena. Ristiriidat synoptisten evankeliumien välillä ovat sen tyyppisiä, mitä voi odottaakin kertomuksilta, jotka on koottu eri puolilla suullisen aineiston pohjalta. Niiden samankaltaisuus on toisaalta huomattava, mikä viittaa yhteiseen pohjaan (myyttiseen, ei toki välttämättä todelliseen). Johanneksen evankeliumi puolestaan on aivan erillinen sepite, joka ei edes sovi aikansa kulttuurihistoriaan, saati muihin evankeliumeihin.