Jumalan Galluppi.

>>>uskova ihminen on ARMAHDETTU SYNTINEN.<<<

Raamattu ei missään kutsu uskovaa armahdetuksi syntiseksi.
Älä lisää Ef 2:5,8 jakeisiin sanaa "syntinen". Sitä ei siellä ole.
Raamattu kieltää lisäämästä Raamattuun mitään.

Raamatun määritelmä uskovasta on armosta pelastettu
uudestisyntynyt Jumala lapsi. Jumalan lapsesta Raamattu
todistaa, että se on aina vanhurskas ja pyhä. Jumalasta kun
ei voi syntyä syntistä ihmistä, ei edes armosta pelastettua
syntistä.

Uskova on siis uusi luomus, uusi ihminen, ei se vanha syntinen ihminen.
Syntinen ihmisemme, se, joka me olimme uskoon tuloomme asti, kuoli
uskoon tulossa. Samassa hetkessä syntyi Jumalasta: Sanasta ja Hengestä,
uusi ihminen. Tämä uusi ihminen on Jumalan lapsi. Jumalan lapsi on aina
vanhurskas ja pyhä.

Koska uskovan entinen syntinen ihmisensä on kuollut, ja kuollut
ei voi edustaa ketään, se on poissa päiviltä, uskovaa edustaa uusi luomus.
Uusi luomus, Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi on aina vanhurskas ja pyhä.
Siksi uskova ei ole syntinen.

Mikäli uskovaa sanotaan syntiseksi, Jeesuksen sovitustyötä ja sen hedelmää
mitätöidään. Siksi tämä asia on vakava oppikysymys, Tässä ei siis ole kyse
saivartelusta. Onnistuiko siis Jeesus ristillä sovittaessaan ihmisen Jumalan
kanssa? Onn istuiko Jumala luomaan uuden ihmisen ristin Sanoman kautta?
Onnistuiko Jumala vanhurskauttamaan ja pyhittämään uskovan ihmisen?

Mikäli Jumala onnistui näissä asioissa täydellisesti uskova on vanhurskas
ja pyhä. Mikäli Jumala epäonnistui edes pienessä määrin, uskovakin on
vielä syntinen. Minä en uskaltaisi väittää uskovaa syntiseksi ja niin kyseenalaistaa
Jumalan tekoa Jeesukse ristillä.

Anonyymi kirjoitti:

>>>uskova ihminen on ARMAHDETTU SYNTINEN.<<<

Raamattu ei missään kutsu uskovaa armahdetuksi syntiseksi.
Älä lisää Ef 2:5,8 jakeisiin sanaa "syntinen". Sitä ei siellä ole.
Raamattu kieltää lisäämästä Raamattuun mitään.

Raamatun määritelmä uskovasta on armosta pelastettu
uudestisyntynyt Jumala lapsi. Jumalan lapsesta Raamattu
todistaa, että se on aina vanhurskas ja pyhä. Jumalasta kun
ei voi syntyä syntistä ihmistä, ei edes armosta pelastettua
syntistä.

Uskova on siis uusi luomus, uusi ihminen, ei se vanha syntinen ihminen.
Syntinen ihmisemme, se, joka me olimme uskoon tuloomme asti, kuoli
uskoon tulossa. Samassa hetkessä syntyi Jumalasta: Sanasta ja Hengestä,
uusi ihminen. Tämä uusi ihminen on Jumalan lapsi. Jumalan lapsi on aina
vanhurskas ja pyhä.

Koska uskovan entinen syntinen ihmisensä on kuollut, ja kuollut
ei voi edustaa ketään, se on poissa päiviltä, uskovaa edustaa uusi luomus.
Uusi luomus, Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi on aina vanhurskas ja pyhä.
Siksi uskova ei ole syntinen.

Mikäli uskovaa sanotaan syntiseksi, Jeesuksen sovitustyötä ja sen hedelmää
mitätöidään. Siksi tämä asia on vakava oppikysymys, Tässä ei siis ole kyse
saivartelusta. Onnistuiko siis Jeesus ristillä sovittaessaan ihmisen Jumalan
kanssa? Onn istuiko Jumala luomaan uuden ihmisen ristin Sanoman kautta?
Onnistuiko Jumala vanhurskauttamaan ja pyhittämään uskovan ihmisen?

Mikäli Jumala onnistui näissä asioissa täydellisesti uskova on vanhurskas
ja pyhä. Mikäli Jumala epäonnistui edes pienessä määrin, uskovakin on
vielä syntinen. Minä en uskaltaisi väittää uskovaa syntiseksi ja niin kyseenalaistaa
Jumalan tekoa Jeesukse ristillä.

Lue lisää

Sivusta....Fil 3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

Anonyymi kirjoitti:

>>>uskova ihminen on ARMAHDETTU SYNTINEN.<<<

Raamattu ei missään kutsu uskovaa armahdetuksi syntiseksi.
Älä lisää Ef 2:5,8 jakeisiin sanaa "syntinen". Sitä ei siellä ole.
Raamattu kieltää lisäämästä Raamattuun mitään.

Raamatun määritelmä uskovasta on armosta pelastettu
uudestisyntynyt Jumala lapsi. Jumalan lapsesta Raamattu
todistaa, että se on aina vanhurskas ja pyhä. Jumalasta kun
ei voi syntyä syntistä ihmistä, ei edes armosta pelastettua
syntistä.

Uskova on siis uusi luomus, uusi ihminen, ei se vanha syntinen ihminen.
Syntinen ihmisemme, se, joka me olimme uskoon tuloomme asti, kuoli
uskoon tulossa. Samassa hetkessä syntyi Jumalasta: Sanasta ja Hengestä,
uusi ihminen. Tämä uusi ihminen on Jumalan lapsi. Jumalan lapsi on aina
vanhurskas ja pyhä.

Koska uskovan entinen syntinen ihmisensä on kuollut, ja kuollut
ei voi edustaa ketään, se on poissa päiviltä, uskovaa edustaa uusi luomus.
Uusi luomus, Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi on aina vanhurskas ja pyhä.
Siksi uskova ei ole syntinen.

Mikäli uskovaa sanotaan syntiseksi, Jeesuksen sovitustyötä ja sen hedelmää
mitätöidään. Siksi tämä asia on vakava oppikysymys, Tässä ei siis ole kyse
saivartelusta. Onnistuiko siis Jeesus ristillä sovittaessaan ihmisen Jumalan
kanssa? Onn istuiko Jumala luomaan uuden ihmisen ristin Sanoman kautta?
Onnistuiko Jumala vanhurskauttamaan ja pyhittämään uskovan ihmisen?

Mikäli Jumala onnistui näissä asioissa täydellisesti uskova on vanhurskas
ja pyhä. Mikäli Jumala epäonnistui edes pienessä määrin, uskovakin on
vielä syntinen. Minä en uskaltaisi väittää uskovaa syntiseksi ja niin kyseenalaistaa
Jumalan tekoa Jeesukse ristillä.

Lue lisää

”Jumalan pyhien kasvojen eteen asetettuna ja hänen Pyhän Henkensä valaistessa tuntoamme, ei meissä itsessämme ole mitään eikä minkäänlaista ilon aihetta. Kuta syvemmälle Herran valo tunkeutuu, sitä hirvittävämmän synnin saastan se tuo valoon.

Ei ole enää kysymys joistakin tekosynneistä ja hairahduksesta, vaan sydämemme suuri itsekkyys ja pahuus paljastuu silmiemme eteen mitä kauhistuttavimpana. Ellei nyt olisi armoa, olisimme auttamattomasti hukassa. Ja nyt ei tarvita vain pientä armoa pienistä synneistä, nyt tarvitaan aivan ääretön ja rajaton armo, joka voi pelastaa kaikkein suurimman syntisen.

Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä. Hän tuntee olevansa kaikkeen armoon aivan mahdoton. Hänen täytyy tulla jumalattomana, kerrassaan jumalattomana, vanhurskautetuksi. Hänen täytyy tulla pelastetuksi niin kylmänä, kovana, kuolleena ja mahdottomana kuin hän on.

Kaiken täytyy olla sulaa armoa, ettei siinä ihmisellä itsellään ole pienintäkään osuutta. Vasta sitten, kun hän on näin kokonaan kadotettuna ja tuomittuna heittäytynyt Kristuksen armon turviin ja saanut uskoa että hänetkin otetaan vastaan juuri tällaisena, saa hän rauhan”

( Otelainaus: Urho Muroma )


s-seutulainen

Anonyymi kirjoitti:

”Jumalan pyhien kasvojen eteen asetettuna ja hänen Pyhän Henkensä valaistessa tuntoamme, ei meissä itsessämme ole mitään eikä minkäänlaista ilon aihetta. Kuta syvemmälle Herran valo tunkeutuu, sitä hirvittävämmän synnin saastan se tuo valoon.

Ei ole enää kysymys joistakin tekosynneistä ja hairahduksesta, vaan sydämemme suuri itsekkyys ja pahuus paljastuu silmiemme eteen mitä kauhistuttavimpana. Ellei nyt olisi armoa, olisimme auttamattomasti hukassa. Ja nyt ei tarvita vain pientä armoa pienistä synneistä, nyt tarvitaan aivan ääretön ja rajaton armo, joka voi pelastaa kaikkein suurimman syntisen.

Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä. Hän tuntee olevansa kaikkeen armoon aivan mahdoton. Hänen täytyy tulla jumalattomana, kerrassaan jumalattomana, vanhurskautetuksi. Hänen täytyy tulla pelastetuksi niin kylmänä, kovana, kuolleena ja mahdottomana kuin hän on.

Kaiken täytyy olla sulaa armoa, ettei siinä ihmisellä itsellään ole pienintäkään osuutta. Vasta sitten, kun hän on näin kokonaan kadotettuna ja tuomittuna heittäytynyt Kristuksen armon turviin ja saanut uskoa että hänetkin otetaan vastaan juuri tällaisena, saa hän rauhan”

( Otelainaus: Urho Muroma )


s-seutulainen

Lue lisää

Onko s-seutulainen vapautettu kaikesta/kaikista vai joistakin
synneistä? (Room 6:18,22). Onko Jeesus Kristus saanut ottaa pois
s-seutulaisen kaikki vai jotkut synnit? Mitä syntiä Jeesus on
jättänyt sinulle sinun itsesi poistettavaksi (Joh 1:29, Heb 9:26).

Onnistuiko/onnistuuko Jeesus pesemään sinut täysin puhtaaksi
kaikesta synnistä? Puhdistaako Jeesuksen veri s-seutulaisen
kaikesta/kaikista vai joistakin synneistä? (1 Joh 1:7-9).

Uskooko s-seutulainen Jeesukseen Kristukseen? Jos uskoo ja sinulla
on usko Jeesukseen, mitä siitä seuraa? Onnistuiko siis Jumala s-seutulaisen pelastamisessa, vapauttamisessa, vanhurskauttamisessa ja pyhittämisessä?
Jos onnistui, mitä siitä seuraa sinulle Raamatun ilmoituksen mukaan?
Onko s-seutulainen siis vieläkin syntinen? Jos on, mihin s-seutulaisen
uskon ja sen seuraukset katosivat? Katosivatko ne siksi, että s-seutulaisen
katse kohdistui s-seutulaiseen, hänen omiin saavutuksiinsa, eikä Jumalan
ilmoitukseen s-seutulaisesta? (Tiit 3:5, Room 3:21-26, Gal 2:16,
Room 10:9-10, 1 Kor 6:11, Heb 10:10).

Pelastuuko ihminen katsomalla ja uskomalla itseensä vai katsomalla ja
uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen (Joh 3:14-18, Apt 1:31).
Mihin sinä siis uskot pelastuaksesi: itseesi, syntiisi, onnistumisiisi vai
Jeesukseen Kristukseen? Onko pelastuksesi perusta s-seutulaisessa
ja hänen onnistumisissa vai Jeesuksessa Kristuksessa (1 Kor 3:11, Heb 6:1).

Sinut on kutsuttu ja asetettu Jeesuksen yhteyteen Hänessä Hänen
verensä jatkuvaan vihmontaan. Siis kuka vihmoo? Onnistuuko
Hän siinä jonkun verran vai täydellisesti? (1 Piet 1:1-2, 1 Joh 1:7).
Onnistuuko Jeesus Kristus pitämään sinut puhtaana vihmontaverensä alla?
Jos ei onnistu, miksi juokset pois? Onko tämä liian kovaa puhetta?

Voiko Jeesus täydellisesti vai vajavasti pelastaa ne, jotka tulevat Hänen
luokseen? (Heb 7:25). Mitä täydellinen pelastus/pelastuminen merkitsee
s-seutulaisen mielestä? Mitä se merkitsee Raamatun ilmoituksessa
JUMALAN MIELESTÄ? Huomaa, että nämä ovat kaksi eri asiaa,
niin kuin viestisi ja kyselytuntini osoittavat.

Missä siis on pelastavan uskosi perusta?

Anonyymi kirjoitti:

Onko s-seutulainen vapautettu kaikesta/kaikista vai joistakin
synneistä? (Room 6:18,22). Onko Jeesus Kristus saanut ottaa pois
s-seutulaisen kaikki vai jotkut synnit? Mitä syntiä Jeesus on
jättänyt sinulle sinun itsesi poistettavaksi (Joh 1:29, Heb 9:26).

Onnistuiko/onnistuuko Jeesus pesemään sinut täysin puhtaaksi
kaikesta synnistä? Puhdistaako Jeesuksen veri s-seutulaisen
kaikesta/kaikista vai joistakin synneistä? (1 Joh 1:7-9).

Uskooko s-seutulainen Jeesukseen Kristukseen? Jos uskoo ja sinulla
on usko Jeesukseen, mitä siitä seuraa? Onnistuiko siis Jumala s-seutulaisen pelastamisessa, vapauttamisessa, vanhurskauttamisessa ja pyhittämisessä?
Jos onnistui, mitä siitä seuraa sinulle Raamatun ilmoituksen mukaan?
Onko s-seutulainen siis vieläkin syntinen? Jos on, mihin s-seutulaisen
uskon ja sen seuraukset katosivat? Katosivatko ne siksi, että s-seutulaisen
katse kohdistui s-seutulaiseen, hänen omiin saavutuksiinsa, eikä Jumalan
ilmoitukseen s-seutulaisesta? (Tiit 3:5, Room 3:21-26, Gal 2:16,
Room 10:9-10, 1 Kor 6:11, Heb 10:10).

Pelastuuko ihminen katsomalla ja uskomalla itseensä vai katsomalla ja
uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen (Joh 3:14-18, Apt 1:31).
Mihin sinä siis uskot pelastuaksesi: itseesi, syntiisi, onnistumisiisi vai
Jeesukseen Kristukseen? Onko pelastuksesi perusta s-seutulaisessa
ja hänen onnistumisissa vai Jeesuksessa Kristuksessa (1 Kor 3:11, Heb 6:1).

Sinut on kutsuttu ja asetettu Jeesuksen yhteyteen Hänessä Hänen
verensä jatkuvaan vihmontaan. Siis kuka vihmoo? Onnistuuko
Hän siinä jonkun verran vai täydellisesti? (1 Piet 1:1-2, 1 Joh 1:7).
Onnistuuko Jeesus Kristus pitämään sinut puhtaana vihmontaverensä alla?
Jos ei onnistu, miksi juokset pois? Onko tämä liian kovaa puhetta?

Voiko Jeesus täydellisesti vai vajavasti pelastaa ne, jotka tulevat Hänen
luokseen? (Heb 7:25). Mitä täydellinen pelastus/pelastuminen merkitsee
s-seutulaisen mielestä? Mitä se merkitsee Raamatun ilmoituksessa
JUMALAN MIELESTÄ? Huomaa, että nämä ovat kaksi eri asiaa,
niin kuin viestisi ja kyselytuntini osoittavat.

Missä siis on pelastavan uskosi perusta?

Lue lisää

>>Missä siis on pelastavan uskosi perusta?<<

Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
YKSIN KRISTUS, YKSIN ARMOSTA, YKSIN USKOSTA.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
( Ef. 2:8-9 )

s-seutulainen

Joup. Meillä uskonhoureista vapailla ei ole syntiäkään riesanamme.
Eletään vaan ihan piruuttaan, ihan ihmisiksi ja ilman taruolentoja.

Anonyymi kirjoitti:

Onko s-seutulainen vapautettu kaikesta/kaikista vai joistakin
synneistä? (Room 6:18,22). Onko Jeesus Kristus saanut ottaa pois
s-seutulaisen kaikki vai jotkut synnit? Mitä syntiä Jeesus on
jättänyt sinulle sinun itsesi poistettavaksi (Joh 1:29, Heb 9:26).

Onnistuiko/onnistuuko Jeesus pesemään sinut täysin puhtaaksi
kaikesta synnistä? Puhdistaako Jeesuksen veri s-seutulaisen
kaikesta/kaikista vai joistakin synneistä? (1 Joh 1:7-9).

Uskooko s-seutulainen Jeesukseen Kristukseen? Jos uskoo ja sinulla
on usko Jeesukseen, mitä siitä seuraa? Onnistuiko siis Jumala s-seutulaisen pelastamisessa, vapauttamisessa, vanhurskauttamisessa ja pyhittämisessä?
Jos onnistui, mitä siitä seuraa sinulle Raamatun ilmoituksen mukaan?
Onko s-seutulainen siis vieläkin syntinen? Jos on, mihin s-seutulaisen
uskon ja sen seuraukset katosivat? Katosivatko ne siksi, että s-seutulaisen
katse kohdistui s-seutulaiseen, hänen omiin saavutuksiinsa, eikä Jumalan
ilmoitukseen s-seutulaisesta? (Tiit 3:5, Room 3:21-26, Gal 2:16,
Room 10:9-10, 1 Kor 6:11, Heb 10:10).

Pelastuuko ihminen katsomalla ja uskomalla itseensä vai katsomalla ja
uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen (Joh 3:14-18, Apt 1:31).
Mihin sinä siis uskot pelastuaksesi: itseesi, syntiisi, onnistumisiisi vai
Jeesukseen Kristukseen? Onko pelastuksesi perusta s-seutulaisessa
ja hänen onnistumisissa vai Jeesuksessa Kristuksessa (1 Kor 3:11, Heb 6:1).

Sinut on kutsuttu ja asetettu Jeesuksen yhteyteen Hänessä Hänen
verensä jatkuvaan vihmontaan. Siis kuka vihmoo? Onnistuuko
Hän siinä jonkun verran vai täydellisesti? (1 Piet 1:1-2, 1 Joh 1:7).
Onnistuuko Jeesus Kristus pitämään sinut puhtaana vihmontaverensä alla?
Jos ei onnistu, miksi juokset pois? Onko tämä liian kovaa puhetta?

Voiko Jeesus täydellisesti vai vajavasti pelastaa ne, jotka tulevat Hänen
luokseen? (Heb 7:25). Mitä täydellinen pelastus/pelastuminen merkitsee
s-seutulaisen mielestä? Mitä se merkitsee Raamatun ilmoituksessa
JUMALAN MIELESTÄ? Huomaa, että nämä ovat kaksi eri asiaa,
niin kuin viestisi ja kyselytuntini osoittavat.

Missä siis on pelastavan uskosi perusta?

Lue lisää

Sivusta Kummanko Savis näet tärkeämmäksi, sen että olet oikeassa ja saat röyhistellä rintaasi vai sen, että ihmisten sieluja pelastuu?
T. Jeesuksen Gallup

Anonyymi kirjoitti:

>>Missä siis on pelastavan uskosi perusta?<<

Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
YKSIN KRISTUS, YKSIN ARMOSTA, YKSIN USKOSTA.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
( Ef. 2:8-9 )

s-seutulainen

Lue lisää

Kopsataan s-seutulaisen ihannoiman julistajan tekstiä, jota hän ihannoi:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Huomaatko. että hänen tekstinsä käsittelee syntisiä ihmisiä, jotka ovat
uskosta osattomassa syntisessä tilassa. Ja kun syntinen huomaa syntinsä
ja katsoo Jeesukseen Kristukseen, tapahtuu muutos, hän saa synnit anteeksi.
Hän on nyt Jumalan lapsi. Jumalan lapsi katsoo aina Jeesukseen Kristukseen.

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Miten sinä sovellat tätä oppia kun uskovana etsit itsestäsi syntiä koko ajan?
Kun s-seutulainen ei enää HETKEÄKÄÄN katso itseensä, vaan johonkin
muuhun kohteeseen, mihin sinä silloin katsot? Mihin Raamattu kehottaa
sinua ja minua katsomaan ja ketä ajattelemaan pelastuksemme perustana?

Vai oletko vielä siinä syntisessä uskosta osattomassa asemassa, jolloin
sinun tulee huomata ja tunnustaa syntisi? Minä olen käsittänyt, että olet
uskova??? Mitä Jumala tahtoo sinun ajattelevan ja ketä katsovan?
Iloitseeko Jumala siitä, että hänen pesemänsä, kylvettämänsä, ja
juhlavaatteisiin pukemansa lapsensa ruikuttaa ja itkee omaa likaisuuttaan
ja toivottomuuttaan? Eikö Jumala enemmänkin iloitse siitä, että Hänen
lapsensa iloitsevat puhdistuksesta, jonka ovat saaneet ja juhlavaatteista,
joihin heidät on puettu?

Anonyymi kirjoitti:

Kopsataan s-seutulaisen ihannoiman julistajan tekstiä, jota hän ihannoi:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Huomaatko. että hänen tekstinsä käsittelee syntisiä ihmisiä, jotka ovat
uskosta osattomassa syntisessä tilassa. Ja kun syntinen huomaa syntinsä
ja katsoo Jeesukseen Kristukseen, tapahtuu muutos, hän saa synnit anteeksi.
Hän on nyt Jumalan lapsi. Jumalan lapsi katsoo aina Jeesukseen Kristukseen.

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Miten sinä sovellat tätä oppia kun uskovana etsit itsestäsi syntiä koko ajan?
Kun s-seutulainen ei enää HETKEÄKÄÄN katso itseensä, vaan johonkin
muuhun kohteeseen, mihin sinä silloin katsot? Mihin Raamattu kehottaa
sinua ja minua katsomaan ja ketä ajattelemaan pelastuksemme perustana?

Vai oletko vielä siinä syntisessä uskosta osattomassa asemassa, jolloin
sinun tulee huomata ja tunnustaa syntisi? Minä olen käsittänyt, että olet
uskova??? Mitä Jumala tahtoo sinun ajattelevan ja ketä katsovan?
Iloitseeko Jumala siitä, että hänen pesemänsä, kylvettämänsä, ja
juhlavaatteisiin pukemansa lapsensa ruikuttaa ja itkee omaa likaisuuttaan
ja toivottomuuttaan? Eikö Jumala enemmänkin iloitse siitä, että Hänen
lapsensa iloitsevat puhdistuksesta, jonka ovat saaneet ja juhlavaatteista,
joihin heidät on puettu?

Lue lisää

>>Kopsataan s-seutulaisen ihannoiman julistajan tekstiä, jota hän ihannoi:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Huomaatko. että hänen tekstinsä käsittelee syntisiä ihmisiä, jotka ovat
uskosta osattomassa syntisessä tilassa. Ja kun syntinen huomaa syntinsä
ja katsoo Jeesukseen Kristukseen, tapahtuu muutos, hän saa synnit anteeksi.
Hän on nyt Jumalan lapsi. Jumalan lapsi katsoo aina Jeesukseen Kristukseen.

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Miten sinä sovellat tätä oppia kun uskovana etsit itsestäsi syntiä koko ajan?
Kun s-seutulainen ei enää HETKEÄKÄÄN katso itseensä, vaan johonkin
muuhun kohteeseen, mihin sinä silloin katsot? Mihin Raamattu kehottaa
sinua ja minua katsomaan ja ketä ajattelemaan pelastuksemme perustana?

Vai oletko vielä siinä syntisessä uskosta osattomassa asemassa, jolloin
sinun tulee huomata ja tunnustaa syntisi?<<



"Jumalan pyhien kasvojen eteen asetettuna ja hänen Pyhän Henkensä valaistessa tuntoamme, ei meissä itsessämme ole mitään eikä minkäänlaista ilon aihetta. Kuta syvemmälle Herran valo tunkeutuu, sitä hirvittävämmän synnin saastan se tuo valoon.
Ei ole enää kysymys joistakin tekosynneistä ja hairahduksesta, vaan sydämemme suuri itsekkyys ja pahuus paljastuu silmiemme eteen mitä kauhistuttavimpana. Ellei nyt olisi armoa, olisimme auttamattomasti hukassa. Ja nyt ei tarvita vain pientä armoa pienistä synneistä, nyt tarvitaan aivan ääretön ja rajaton armo, joka voi pelastaa kaikkein suurimman syntisen."


Olet siis sitä mieltä, että Muroma tekstissään käsittelee syntisiä ihmisiä, jotka ovat uskosta osattomassa syntisessä tilassa.!?

Entä Paavali - puhuuko hän tässä itsestään uskosta osattomassa syntisessä tilassa:

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room 7 )


>>>Vai oletko vielä siinä syntisessä uskosta osattomassa asemassa, jolloin
sinun tulee huomata ja tunnustaa syntisi?<<<

Eikö uskovan ihmisen mielestäsi tule huomata syntejään ja tunnustaa niitä Jumalalle!?


8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1 )

Kohdistaako Johannes tuossa sanansa uskosta osattomille!?

Saviseutulainen kirjoitti:

>>Kopsataan s-seutulaisen ihannoiman julistajan tekstiä, jota hän ihannoi:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Huomaatko. että hänen tekstinsä käsittelee syntisiä ihmisiä, jotka ovat
uskosta osattomassa syntisessä tilassa. Ja kun syntinen huomaa syntinsä
ja katsoo Jeesukseen Kristukseen, tapahtuu muutos, hän saa synnit anteeksi.
Hän on nyt Jumalan lapsi. Jumalan lapsi katsoo aina Jeesukseen Kristukseen.

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Miten sinä sovellat tätä oppia kun uskovana etsit itsestäsi syntiä koko ajan?
Kun s-seutulainen ei enää HETKEÄKÄÄN katso itseensä, vaan johonkin
muuhun kohteeseen, mihin sinä silloin katsot? Mihin Raamattu kehottaa
sinua ja minua katsomaan ja ketä ajattelemaan pelastuksemme perustana?

Vai oletko vielä siinä syntisessä uskosta osattomassa asemassa, jolloin
sinun tulee huomata ja tunnustaa syntisi?<<



"Jumalan pyhien kasvojen eteen asetettuna ja hänen Pyhän Henkensä valaistessa tuntoamme, ei meissä itsessämme ole mitään eikä minkäänlaista ilon aihetta. Kuta syvemmälle Herran valo tunkeutuu, sitä hirvittävämmän synnin saastan se tuo valoon.
Ei ole enää kysymys joistakin tekosynneistä ja hairahduksesta, vaan sydämemme suuri itsekkyys ja pahuus paljastuu silmiemme eteen mitä kauhistuttavimpana. Ellei nyt olisi armoa, olisimme auttamattomasti hukassa. Ja nyt ei tarvita vain pientä armoa pienistä synneistä, nyt tarvitaan aivan ääretön ja rajaton armo, joka voi pelastaa kaikkein suurimman syntisen."


Olet siis sitä mieltä, että Muroma tekstissään käsittelee syntisiä ihmisiä, jotka ovat uskosta osattomassa syntisessä tilassa.!?

Entä Paavali - puhuuko hän tässä itsestään uskosta osattomassa syntisessä tilassa:

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room 7 )


>>>Vai oletko vielä siinä syntisessä uskosta osattomassa asemassa, jolloin
sinun tulee huomata ja tunnustaa syntisi?<<<

Eikö uskovan ihmisen mielestäsi tule huomata syntejään ja tunnustaa niitä Jumalalle!?


8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1 )

Kohdistaako Johannes tuossa sanansa uskosta osattomille!?

Lue lisää

Sinä olet jämähtänyt syntiin. Et näe muuta kuin syntiä.
Jumalalla on ratkaisu syntiongelmaan. Sitä sinä et tahdo
nähdä koska välttelet sitä. Sinulla on vain ongelma mutta
ei ongelman ratkaisua. Sinä sidot opetuksillasi ihmisiä
syntiin . Niin ei Muromaa, Paavali eikä Johannes tehnyt.

Sinun tulisi ottaa opetukseesi mukaan kokonaisuus.
Muromaan, Paavali ja Johannes eivät olleet jämähtäneet
syntiin. He kaikki tuovat esille Jumalan itsensä tuoman
Ratkaisun syntiongelmaan. Mutta sinä tuot jatkuvasti esille
ongelmaa. Sillä sinä sidot sinua uskovia lukijoita syntiin.

Edelleen Muromaan kirjoittaa:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Paavali Kirjoittaa: "Kristus on lain loppu vahnurskaudeksi jokaiselle,
joka uskoo". Mikäli tavoittelet vanhurskautta, - KRISTUS on ratkaisu.
Gal 2:16 "koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista,
vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin
uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta
eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

Johannes puolestaan kirjoittaa: Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa
kaikesta synnistä". Pietari todistaa, että uskova on Jumalan asettamassa
paikassa Jeesuksen Kristuksen vihmontaveren alla ihan jatkuvasti.
Siksi uskova pysyy puhtaana synnistä. Raamatun jakeet edellä olevassa
viestissäni.

Sinä itket jatkuvasti syntejäsi. Ajattelet sen olevan nöyryyttä ja
jopa Jumalan tahto. Sillä teolla sinä kuitenkin vähättelet tai jopa
mitätöit Herran Jeesuksen Kristuksen tuomaa pelastusta.
Sinä saat minun puolestani itkeä syntejäsi ja valittaa niitä Jumalalle
ihan maailman tappiin asti kunnes tulee Hän, joka tuleva on, ja sanoo
sinulle: "Nyt poika riittää ruikutukset, Lähdetään juhliin". Silloin sinä
viimeistään käsität katsoa Vapahtajaa.

Ja Muromaa yrittää tässä ajassa muistuttaa sinua ja minua:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Saviseutulainen kirjoitti:

>>Kopsataan s-seutulaisen ihannoiman julistajan tekstiä, jota hän ihannoi:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Huomaatko. että hänen tekstinsä käsittelee syntisiä ihmisiä, jotka ovat
uskosta osattomassa syntisessä tilassa. Ja kun syntinen huomaa syntinsä
ja katsoo Jeesukseen Kristukseen, tapahtuu muutos, hän saa synnit anteeksi.
Hän on nyt Jumalan lapsi. Jumalan lapsi katsoo aina Jeesukseen Kristukseen.

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Miten sinä sovellat tätä oppia kun uskovana etsit itsestäsi syntiä koko ajan?
Kun s-seutulainen ei enää HETKEÄKÄÄN katso itseensä, vaan johonkin
muuhun kohteeseen, mihin sinä silloin katsot? Mihin Raamattu kehottaa
sinua ja minua katsomaan ja ketä ajattelemaan pelastuksemme perustana?

Vai oletko vielä siinä syntisessä uskosta osattomassa asemassa, jolloin
sinun tulee huomata ja tunnustaa syntisi?<<



"Jumalan pyhien kasvojen eteen asetettuna ja hänen Pyhän Henkensä valaistessa tuntoamme, ei meissä itsessämme ole mitään eikä minkäänlaista ilon aihetta. Kuta syvemmälle Herran valo tunkeutuu, sitä hirvittävämmän synnin saastan se tuo valoon.
Ei ole enää kysymys joistakin tekosynneistä ja hairahduksesta, vaan sydämemme suuri itsekkyys ja pahuus paljastuu silmiemme eteen mitä kauhistuttavimpana. Ellei nyt olisi armoa, olisimme auttamattomasti hukassa. Ja nyt ei tarvita vain pientä armoa pienistä synneistä, nyt tarvitaan aivan ääretön ja rajaton armo, joka voi pelastaa kaikkein suurimman syntisen."


Olet siis sitä mieltä, että Muroma tekstissään käsittelee syntisiä ihmisiä, jotka ovat uskosta osattomassa syntisessä tilassa.!?

Entä Paavali - puhuuko hän tässä itsestään uskosta osattomassa syntisessä tilassa:

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room 7 )


>>>Vai oletko vielä siinä syntisessä uskosta osattomassa asemassa, jolloin
sinun tulee huomata ja tunnustaa syntisi?<<<

Eikö uskovan ihmisen mielestäsi tule huomata syntejään ja tunnustaa niitä Jumalalle!?


8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1 )

Kohdistaako Johannes tuossa sanansa uskosta osattomille!?

Lue lisää

Sinä olet jämähtänyt syntiin. Et näe muuta kuin syntiä.
Jumalalla on ratkaisu syntiongelmaan. Sitä sinä et tahdo
nähdä koska välttelet sitä. Sinulla on vain ongelma mutta
ei ongelman ratkaisua. Sinä sidot opetuksillasi ihmisiä
syntiin . Niin ei Muromaa, Paavali eikä Johannes tehnyt.

Sinun tulisi ottaa opetukseesi mukaan kokonaisuus.
Muromaan, Paavali ja Johannes eivät olleet jämähtäneet
syntiin. He kaikki tuovat esille Jumalan itsensä tuoman
Ratkaisun syntiongelmaan. Mutta sinä tuot jatkuvasti esille
ongelmaa. Sillä sinä sidot sinua uskovia lukijoita syntiin.

Edelleen Muromaan kirjoittaa:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Paavali Kirjoittaa: "Kristus on lain loppu vahnurskaudeksi jokaiselle,
joka uskoo". Mikäli tavoittelet vanhurskautta, - KRISTUS on ratkaisu.
Gal 2:16 "koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista,
vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin
uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta
eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

Johannes puolestaan kirjoittaa: Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa
kaikesta synnistä". Pietari todistaa, että uskova on Jumalan asettamassa
paikassa Jeesuksen Kristuksen vihmontaveren alla ihan jatkuvasti.
Siksi uskova pysyy puhtaana synnistä. Raamatun jakeet edellä olevassa
viestissäni.

Sinä itket jatkuvasti syntejäsi. Ajattelet sen olevan nöyryyttä ja
jopa Jumalan tahto. Sillä teolla sinä kuitenkin vähättelet tai jopa
mitätöit Herran Jeesuksen Kristuksen tuomaa pelastusta.
Sinä saat minun puolestani itkeä syntejäsi ja valittaa niitä Jumalalle
ihan maailman tappiin asti kunnes tulee Hän, joka tuleva on, ja sanoo
sinulle: "Nyt poika riittää ruikutukset, Lähdetään juhliin". Silloin sinä
viimeistään käsität katsoa Vapahtajaa.

Ja Muromaa yrittää tässä ajassa muistuttaa sinua ja minua:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet jämähtänyt syntiin. Et näe muuta kuin syntiä.
Jumalalla on ratkaisu syntiongelmaan. Sitä sinä et tahdo
nähdä koska välttelet sitä. Sinulla on vain ongelma mutta
ei ongelman ratkaisua. Sinä sidot opetuksillasi ihmisiä
syntiin . Niin ei Muromaa, Paavali eikä Johannes tehnyt.

Sinun tulisi ottaa opetukseesi mukaan kokonaisuus.
Muromaan, Paavali ja Johannes eivät olleet jämähtäneet
syntiin. He kaikki tuovat esille Jumalan itsensä tuoman
Ratkaisun syntiongelmaan. Mutta sinä tuot jatkuvasti esille
ongelmaa. Sillä sinä sidot sinua uskovia lukijoita syntiin.

Edelleen Muromaan kirjoittaa:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Paavali Kirjoittaa: "Kristus on lain loppu vahnurskaudeksi jokaiselle,
joka uskoo". Mikäli tavoittelet vanhurskautta, - KRISTUS on ratkaisu.
Gal 2:16 "koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista,
vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin
uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta
eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

Johannes puolestaan kirjoittaa: Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa
kaikesta synnistä". Pietari todistaa, että uskova on Jumalan asettamassa
paikassa Jeesuksen Kristuksen vihmontaveren alla ihan jatkuvasti.
Siksi uskova pysyy puhtaana synnistä. Raamatun jakeet edellä olevassa
viestissäni.

Sinä itket jatkuvasti syntejäsi. Ajattelet sen olevan nöyryyttä ja
jopa Jumalan tahto. Sillä teolla sinä kuitenkin vähättelet tai jopa
mitätöit Herran Jeesuksen Kristuksen tuomaa pelastusta.
Sinä saat minun puolestani itkeä syntejäsi ja valittaa niitä Jumalalle
ihan maailman tappiin asti kunnes tulee Hän, joka tuleva on, ja sanoo
sinulle: "Nyt poika riittää ruikutukset, Lähdetään juhliin". Silloin sinä
viimeistään käsität katsoa Vapahtajaa.

Ja Muromaa yrittää tässä ajassa muistuttaa sinua ja minua:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Lue lisää

Tuo yllä oleva viesti tuli jostakin syystä kahteen kertaan.
Se ei ollut mitenkään tarkoitus.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet jämähtänyt syntiin. Et näe muuta kuin syntiä.
Jumalalla on ratkaisu syntiongelmaan. Sitä sinä et tahdo
nähdä koska välttelet sitä. Sinulla on vain ongelma mutta
ei ongelman ratkaisua. Sinä sidot opetuksillasi ihmisiä
syntiin . Niin ei Muromaa, Paavali eikä Johannes tehnyt.

Sinun tulisi ottaa opetukseesi mukaan kokonaisuus.
Muromaan, Paavali ja Johannes eivät olleet jämähtäneet
syntiin. He kaikki tuovat esille Jumalan itsensä tuoman
Ratkaisun syntiongelmaan. Mutta sinä tuot jatkuvasti esille
ongelmaa. Sillä sinä sidot sinua uskovia lukijoita syntiin.

Edelleen Muromaan kirjoittaa:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Paavali Kirjoittaa: "Kristus on lain loppu vahnurskaudeksi jokaiselle,
joka uskoo". Mikäli tavoittelet vanhurskautta, - KRISTUS on ratkaisu.
Gal 2:16 "koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista,
vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin
uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta
eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

Johannes puolestaan kirjoittaa: Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa
kaikesta synnistä". Pietari todistaa, että uskova on Jumalan asettamassa
paikassa Jeesuksen Kristuksen vihmontaveren alla ihan jatkuvasti.
Siksi uskova pysyy puhtaana synnistä. Raamatun jakeet edellä olevassa
viestissäni.

Sinä itket jatkuvasti syntejäsi. Ajattelet sen olevan nöyryyttä ja
jopa Jumalan tahto. Sillä teolla sinä kuitenkin vähättelet tai jopa
mitätöit Herran Jeesuksen Kristuksen tuomaa pelastusta.
Sinä saat minun puolestani itkeä syntejäsi ja valittaa niitä Jumalalle
ihan maailman tappiin asti kunnes tulee Hän, joka tuleva on, ja sanoo
sinulle: "Nyt poika riittää ruikutukset, Lähdetään juhliin". Silloin sinä
viimeistään käsität katsoa Vapahtajaa.

Ja Muromaa yrittää tässä ajassa muistuttaa sinua ja minua:

>>>Ja silloin ei ihminen voi enää hetkeäkään katsoa itseensä.<<<

Lue lisää

Lisää "synninruikutusta":

-

Valvovassa kristityssä riehuu lakkaamaton sisällissota. Henki sotii lihaa vastaan (Gal 5:17). Meissä oleva synti ja liha vastustaa Henkeä.


"Pitäkää tarkka huoli siitä, että... taistelette Hengessä lihaa vastaan ja seuraatte Hengen johdatusta... Teissä on kaksi taisteluasenteessa olevaa käskijää: Henki ja liha. Jumala on teidän ruumiissanne nostattanut kiukkuisen taistelun. Henki ponnistelee lihaa vastaan ja liha taas puolestaan Henkeä vastaan.

Näissä olosuhteissa minä en vaadi teiltä mitään muuta - ettekä mitään muuta voikaan aikaansaada - kuin Hengen johtovaltaan alistumista ja lihan johtovallan vastustamista. Edellistä totelkaa, jälkimmäistä vastaan sotikaa" (Luther).

"Syntinen olen ja syntiä tunnen. Enpä vielä ole riisunut yltäni lihaa, johon synti, niin kauan kuin se elää, on piintyneenä. Mutta minä seuraan Henkeä, en lihaa, toisin sanoen, minä uskossa ja toivossa omistan Kristuksen, minä rohkaistun hänen sanastaan ja näin rohkaistuna en täytä lihan himoa" (Luther).



Ei ole kuitenkaan helppo oppia tottelemaan Henkeä, joka käyttää aina armon sanaa. Siksi valvominen ja siihen liittyvä jokapäiväinen katumus, vanhan ihmisen kuolettaminen ja kamppailu Hengen voitolle pääsemiseksi ovat oleellinen uskovan tuntomerkki.

Eräänä vaikeutena tässä taistelussa on se, että omassatunnossamme haluamme olla lakihenkisiä, mutta arkielämässämme ja elämäntavoissamme vapaita ja ilman lakia ja noudattaa vapauden varjolla omia itsekkäitä pyyteitämme ja himojamme.

Tämän tähden taistelu meissä asuvan Hengen ja lihaamme piintyneen synnin välillä on tavattoman vaikea ja sitkeää. Siinä taistelussa monet selvät UT:n kehotukset oikeaan vaellukseen ovat suurena apuna.

Ytimeltään Hengen totteleminen on kuitenkin Kristukseen armoon tarttumista. Armoon turvautuessamme emme saa lakata taistelemasta itsessämme asuvaa syntiä ja sen ilmauksia vastaan. Emme saa jäädä synteihimme, vaikka olemmekin jatkuvasti syntisiä - siinä pysyvä ristiriita.

Kun uskova lankeaa syntiin, hän on kuin pieni lapsi, joka kaatuu kuralätäkköön. Hän menee heti itkien kotiin. Hän ei ole kuin sika, joka nauttii kurassa olemisesta. Syntiin suostumien on kuin nuotioon kaatumista. Kyllä siitä pian on päästävä pois (Miika 7:8).

"Hurskaiden on toivottava kuolemaa siksi, että tässä elämässä ei synnin tekeminen koskaan lopu, ja niin asia totisesti on. Hurskaiden mielissä on enemmän murhetta synneistä ja kuoleman pelosta kuin iloa lahjaksi annetusta elämästä ja Kristuksen sanomattomasta armosta. He kuitenkin painiskelevat tuota epäuskoa vastaan ja uskon avulla he voittavat sen, mutta silti tuo murheen henki aina palaa. Siksi heissä pysyy parannus kuolemaan asti" (Luther).

-

( Otelainaus Olavi Peltolan opetuksesta SAMAAN AIKAAN. )

Saviseutulainen kirjoitti:

Lisää "synninruikutusta":

-

Valvovassa kristityssä riehuu lakkaamaton sisällissota. Henki sotii lihaa vastaan (Gal 5:17). Meissä oleva synti ja liha vastustaa Henkeä.


"Pitäkää tarkka huoli siitä, että... taistelette Hengessä lihaa vastaan ja seuraatte Hengen johdatusta... Teissä on kaksi taisteluasenteessa olevaa käskijää: Henki ja liha. Jumala on teidän ruumiissanne nostattanut kiukkuisen taistelun. Henki ponnistelee lihaa vastaan ja liha taas puolestaan Henkeä vastaan.

Näissä olosuhteissa minä en vaadi teiltä mitään muuta - ettekä mitään muuta voikaan aikaansaada - kuin Hengen johtovaltaan alistumista ja lihan johtovallan vastustamista. Edellistä totelkaa, jälkimmäistä vastaan sotikaa" (Luther).

"Syntinen olen ja syntiä tunnen. Enpä vielä ole riisunut yltäni lihaa, johon synti, niin kauan kuin se elää, on piintyneenä. Mutta minä seuraan Henkeä, en lihaa, toisin sanoen, minä uskossa ja toivossa omistan Kristuksen, minä rohkaistun hänen sanastaan ja näin rohkaistuna en täytä lihan himoa" (Luther).



Ei ole kuitenkaan helppo oppia tottelemaan Henkeä, joka käyttää aina armon sanaa. Siksi valvominen ja siihen liittyvä jokapäiväinen katumus, vanhan ihmisen kuolettaminen ja kamppailu Hengen voitolle pääsemiseksi ovat oleellinen uskovan tuntomerkki.

Eräänä vaikeutena tässä taistelussa on se, että omassatunnossamme haluamme olla lakihenkisiä, mutta arkielämässämme ja elämäntavoissamme vapaita ja ilman lakia ja noudattaa vapauden varjolla omia itsekkäitä pyyteitämme ja himojamme.

Tämän tähden taistelu meissä asuvan Hengen ja lihaamme piintyneen synnin välillä on tavattoman vaikea ja sitkeää. Siinä taistelussa monet selvät UT:n kehotukset oikeaan vaellukseen ovat suurena apuna.

Ytimeltään Hengen totteleminen on kuitenkin Kristukseen armoon tarttumista. Armoon turvautuessamme emme saa lakata taistelemasta itsessämme asuvaa syntiä ja sen ilmauksia vastaan. Emme saa jäädä synteihimme, vaikka olemmekin jatkuvasti syntisiä - siinä pysyvä ristiriita.

Kun uskova lankeaa syntiin, hän on kuin pieni lapsi, joka kaatuu kuralätäkköön. Hän menee heti itkien kotiin. Hän ei ole kuin sika, joka nauttii kurassa olemisesta. Syntiin suostumien on kuin nuotioon kaatumista. Kyllä siitä pian on päästävä pois (Miika 7:8).

"Hurskaiden on toivottava kuolemaa siksi, että tässä elämässä ei synnin tekeminen koskaan lopu, ja niin asia totisesti on. Hurskaiden mielissä on enemmän murhetta synneistä ja kuoleman pelosta kuin iloa lahjaksi annetusta elämästä ja Kristuksen sanomattomasta armosta. He kuitenkin painiskelevat tuota epäuskoa vastaan ja uskon avulla he voittavat sen, mutta silti tuo murheen henki aina palaa. Siksi heissä pysyy parannus kuolemaan asti" (Luther).

-

( Otelainaus Olavi Peltolan opetuksesta SAMAAN AIKAAN. )

Lue lisää

Ja näin Peltola:

-
Yhä syvenevä synnintunto

Ensimmäinen todellisen juurta alaspäin kasvun salaisuus on yhä syvenevä synnin tunto. En pääse irti, että Paavalin tunnustus Room 7:14-24:ssä on mitä aidoin ja totuudellisin Jumalan ihmisen sydämen tunnustus. Se tunnustus ei lakkaa täällä alhaalla eläessämme koskaan. Se on hengen köyhyyttä ja Jeesus sanoi, että autuaita ovat hengessään köyhät.

Olen siis silloinkin Jeesuksen sanojen mukana autuas, kun olen surkimus: "Minä… olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty (7:14). En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan… sen tekee minussa asuva synti (17). Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen (18).

En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo… sen tekee minussa asuva synti (20)… haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta (21)…. olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki (22). Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (24) Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia (26).

Vanha körttisaarnaaja Oskari Vihantola uskalsi tunnustaa: "Koko elämäni on yhtä syntiä. En ole mitään tehnyt, en puhunut, en ajatellut, ettei synti olisi sitä turmellut... Pyhimmät hetketkin Jumalan edessä ovat synnin turmelemat. Totuuden sanassa syntynyt hengellinen elämäkin on synnin turmelemaa.

Syntejäni tunnustaessani olen syntiä tehnyt... Ruumiin olen synnille pyhittänyt ja henkeeni olen vilpin särpinyt. Minä olen Jeesuksen synti, jonka tähden hän on kärsinyt, kuollut ja verensä vuodattanut". "En ole suurimmassakaan katumuksessa itkenyt yhtään puhdasta kyyneltä. Vilpittöminkin rakkaus Herraan ja ystäviin on ollut petollista".


Rosenius kirjoittaa ystävälleen: "Lukiessani kirjettäsi ajattelin: on kummallista, että tämän ystäväni laita on aivan samoin niinkuin minun itsenikin? Tässä nyt istun ja olen elänyt armon varassa pian 32 vuotta ja voin valitettavassa heikkoudessani ottaa uskollisen Jumalani todistajakseni kuinka näinä 30:nä vuotena en ole mitään niin hartaasti pyytänyt kuin vakavampaa rukousta, vakavampaa parannusta, valvomista ja jumalanpelkoa, samoin kuin olen pyytänyt enemmän uskoa, elämää ja rakkautta. Mutta siitä huolimatta olen yhtä köyhä ja kurja. Ja kuitenkin jatkan vain enkä voi ikinä luopua tästä ihmeellisestä elämästä".


Ei synnintunto koskaan häviä Jumalan sanan vaikutuksen alla olevan uskovan elämästä. Vaikka viat ehkä jonkun kohdalla ovatkin vähentyneet lähimmäisten iloksi, niin omissa silmissä synti on vain suurentunut, koska valo on tullut entistä kirkkaammaksi ja tunkeutunut yhä syvemmälle sydämeen.
-

( Olavi Peltolan opetuksesta HENGELLINEN KASVU ALAS JA YLÖS )

Saviseutulainen kirjoitti:

Lisää "synninruikutusta":

-

Valvovassa kristityssä riehuu lakkaamaton sisällissota. Henki sotii lihaa vastaan (Gal 5:17). Meissä oleva synti ja liha vastustaa Henkeä.


"Pitäkää tarkka huoli siitä, että... taistelette Hengessä lihaa vastaan ja seuraatte Hengen johdatusta... Teissä on kaksi taisteluasenteessa olevaa käskijää: Henki ja liha. Jumala on teidän ruumiissanne nostattanut kiukkuisen taistelun. Henki ponnistelee lihaa vastaan ja liha taas puolestaan Henkeä vastaan.

Näissä olosuhteissa minä en vaadi teiltä mitään muuta - ettekä mitään muuta voikaan aikaansaada - kuin Hengen johtovaltaan alistumista ja lihan johtovallan vastustamista. Edellistä totelkaa, jälkimmäistä vastaan sotikaa" (Luther).

"Syntinen olen ja syntiä tunnen. Enpä vielä ole riisunut yltäni lihaa, johon synti, niin kauan kuin se elää, on piintyneenä. Mutta minä seuraan Henkeä, en lihaa, toisin sanoen, minä uskossa ja toivossa omistan Kristuksen, minä rohkaistun hänen sanastaan ja näin rohkaistuna en täytä lihan himoa" (Luther).



Ei ole kuitenkaan helppo oppia tottelemaan Henkeä, joka käyttää aina armon sanaa. Siksi valvominen ja siihen liittyvä jokapäiväinen katumus, vanhan ihmisen kuolettaminen ja kamppailu Hengen voitolle pääsemiseksi ovat oleellinen uskovan tuntomerkki.

Eräänä vaikeutena tässä taistelussa on se, että omassatunnossamme haluamme olla lakihenkisiä, mutta arkielämässämme ja elämäntavoissamme vapaita ja ilman lakia ja noudattaa vapauden varjolla omia itsekkäitä pyyteitämme ja himojamme.

Tämän tähden taistelu meissä asuvan Hengen ja lihaamme piintyneen synnin välillä on tavattoman vaikea ja sitkeää. Siinä taistelussa monet selvät UT:n kehotukset oikeaan vaellukseen ovat suurena apuna.

Ytimeltään Hengen totteleminen on kuitenkin Kristukseen armoon tarttumista. Armoon turvautuessamme emme saa lakata taistelemasta itsessämme asuvaa syntiä ja sen ilmauksia vastaan. Emme saa jäädä synteihimme, vaikka olemmekin jatkuvasti syntisiä - siinä pysyvä ristiriita.

Kun uskova lankeaa syntiin, hän on kuin pieni lapsi, joka kaatuu kuralätäkköön. Hän menee heti itkien kotiin. Hän ei ole kuin sika, joka nauttii kurassa olemisesta. Syntiin suostumien on kuin nuotioon kaatumista. Kyllä siitä pian on päästävä pois (Miika 7:8).

"Hurskaiden on toivottava kuolemaa siksi, että tässä elämässä ei synnin tekeminen koskaan lopu, ja niin asia totisesti on. Hurskaiden mielissä on enemmän murhetta synneistä ja kuoleman pelosta kuin iloa lahjaksi annetusta elämästä ja Kristuksen sanomattomasta armosta. He kuitenkin painiskelevat tuota epäuskoa vastaan ja uskon avulla he voittavat sen, mutta silti tuo murheen henki aina palaa. Siksi heissä pysyy parannus kuolemaan asti" (Luther).

-

( Otelainaus Olavi Peltolan opetuksesta SAMAAN AIKAAN. )

Lue lisää

>>>Emme saa jäädä synteihimme, vaikka olemmekin jatkuvasti syntisiä - siinä pysyvä ristiriita.<<<
Siinä todella on ristiriita Raamatun ilmoituksen kanssa jos sanomme olevamme syntisiä vaikka Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt meidät. Emme välitä siitä suuresta pyhästä meidät vanhurskauttavasta ja pyhittävästä uhrista. Katsomme olevamme suurempia syntisiä kuin mitä Jeesus on vanhurskas ja pyhä. Emme usko Jumalan ilmoitusta itsestämme että "Sellainen kuin Hän, Jeesus Kristus, on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa: vanhurskaita ja pyhiä.

Jeesus ei siis pysyt vanhurskauttamaan meitä koska olemme liian suuria syntisiä. Jeesus ei kykene erottamaan meitä itselleen elämään pyityksessä vanhurskasta koska katsomme omiin suunnattomin synteihimme ja valitamme Jumalalle jatkuvasti syntisyyttämme. Emme katso Kristukseen ja Hänen tekoonsa ja saavutuksiinsa meidän hyväksemme koska ne eivät mitenkään riitä syntimme tähden. Nöyristellen ylpeydessä tuijotamme jääräpäisesti itseemme ja syntiimme!

Voi pojat, -mitä eksytystä!!! Ei ihme ettei uskovat pääse synnistä eroon elämään pyhityselämää koska synnistä talkataan jatkuvasti ja niin sidotaan uskovat syntiin. Uskovan ei edes sallita iloita anteeksiantamuksesta ja vanhurskauden lahjasta koska olemme niin syntisiä - että. Ei välitetä julistaa ja opettaa uskoville synnin sovituksesta ja vanhurskauttamisesta Kristuksessa Jeesuksessa. Kristuksen Jeesuksen sijasta julisteaan ihmisen pahuutta ja syntisyyttä. Herää sinä ihminen!!!!

Paavali käytti paljon aikaa ja vaivaa opettaessaan uskoville uskon vanhurskautta. Galatalaiskirje ja Roomalaiskirje ovat näistä hyvä esimerkki. Onko vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä opettaminen jäämässä pois koska uskovat tahtovat jääräpäisesti katsoa Kristuksen sijaan itseensä ja syntiinsä ja olla niin "nöyriä", että jatkuvasti kaivetaan syntiä itsestään ja toisista uskovista? Tahdotaan jäädä sinne lain alle, niinkö on nyt käynyt?

Anonyymi kirjoitti:

>>>Emme saa jäädä synteihimme, vaikka olemmekin jatkuvasti syntisiä - siinä pysyvä ristiriita.<<<
Siinä todella on ristiriita Raamatun ilmoituksen kanssa jos sanomme olevamme syntisiä vaikka Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt meidät. Emme välitä siitä suuresta pyhästä meidät vanhurskauttavasta ja pyhittävästä uhrista. Katsomme olevamme suurempia syntisiä kuin mitä Jeesus on vanhurskas ja pyhä. Emme usko Jumalan ilmoitusta itsestämme että "Sellainen kuin Hän, Jeesus Kristus, on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa: vanhurskaita ja pyhiä.

Jeesus ei siis pysyt vanhurskauttamaan meitä koska olemme liian suuria syntisiä. Jeesus ei kykene erottamaan meitä itselleen elämään pyityksessä vanhurskasta koska katsomme omiin suunnattomin synteihimme ja valitamme Jumalalle jatkuvasti syntisyyttämme. Emme katso Kristukseen ja Hänen tekoonsa ja saavutuksiinsa meidän hyväksemme koska ne eivät mitenkään riitä syntimme tähden. Nöyristellen ylpeydessä tuijotamme jääräpäisesti itseemme ja syntiimme!

Voi pojat, -mitä eksytystä!!! Ei ihme ettei uskovat pääse synnistä eroon elämään pyhityselämää koska synnistä talkataan jatkuvasti ja niin sidotaan uskovat syntiin. Uskovan ei edes sallita iloita anteeksiantamuksesta ja vanhurskauden lahjasta koska olemme niin syntisiä - että. Ei välitetä julistaa ja opettaa uskoville synnin sovituksesta ja vanhurskauttamisesta Kristuksessa Jeesuksessa. Kristuksen Jeesuksen sijasta julisteaan ihmisen pahuutta ja syntisyyttä. Herää sinä ihminen!!!!

Paavali käytti paljon aikaa ja vaivaa opettaessaan uskoville uskon vanhurskautta. Galatalaiskirje ja Roomalaiskirje ovat näistä hyvä esimerkki. Onko vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä opettaminen jäämässä pois koska uskovat tahtovat jääräpäisesti katsoa Kristuksen sijaan itseensä ja syntiinsä ja olla niin "nöyriä", että jatkuvasti kaivetaan syntiä itsestään ja toisista uskovista? Tahdotaan jäädä sinne lain alle, niinkö on nyt käynyt?

Lue lisää

>>>Tahdotaan jäädä sinne lain alle, niinkö on nyt käynyt?<<<
Tuo kuuluu olla: " Tahdotaan jäädä lain alle syntiseksi! Se kun on niin nöyrää olla syntinen??? Niinkö on nyt käynyt?"

Anonyymi kirjoitti:

>>>Emme saa jäädä synteihimme, vaikka olemmekin jatkuvasti syntisiä - siinä pysyvä ristiriita.<<<
Siinä todella on ristiriita Raamatun ilmoituksen kanssa jos sanomme olevamme syntisiä vaikka Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt meidät. Emme välitä siitä suuresta pyhästä meidät vanhurskauttavasta ja pyhittävästä uhrista. Katsomme olevamme suurempia syntisiä kuin mitä Jeesus on vanhurskas ja pyhä. Emme usko Jumalan ilmoitusta itsestämme että "Sellainen kuin Hän, Jeesus Kristus, on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa: vanhurskaita ja pyhiä.

Jeesus ei siis pysyt vanhurskauttamaan meitä koska olemme liian suuria syntisiä. Jeesus ei kykene erottamaan meitä itselleen elämään pyityksessä vanhurskasta koska katsomme omiin suunnattomin synteihimme ja valitamme Jumalalle jatkuvasti syntisyyttämme. Emme katso Kristukseen ja Hänen tekoonsa ja saavutuksiinsa meidän hyväksemme koska ne eivät mitenkään riitä syntimme tähden. Nöyristellen ylpeydessä tuijotamme jääräpäisesti itseemme ja syntiimme!

Voi pojat, -mitä eksytystä!!! Ei ihme ettei uskovat pääse synnistä eroon elämään pyhityselämää koska synnistä talkataan jatkuvasti ja niin sidotaan uskovat syntiin. Uskovan ei edes sallita iloita anteeksiantamuksesta ja vanhurskauden lahjasta koska olemme niin syntisiä - että. Ei välitetä julistaa ja opettaa uskoville synnin sovituksesta ja vanhurskauttamisesta Kristuksessa Jeesuksessa. Kristuksen Jeesuksen sijasta julisteaan ihmisen pahuutta ja syntisyyttä. Herää sinä ihminen!!!!

Paavali käytti paljon aikaa ja vaivaa opettaessaan uskoville uskon vanhurskautta. Galatalaiskirje ja Roomalaiskirje ovat näistä hyvä esimerkki. Onko vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä opettaminen jäämässä pois koska uskovat tahtovat jääräpäisesti katsoa Kristuksen sijaan itseensä ja syntiinsä ja olla niin "nöyriä", että jatkuvasti kaivetaan syntiä itsestään ja toisista uskovista? Tahdotaan jäädä sinne lain alle, niinkö on nyt käynyt?

Lue lisää

Paavali käytti paljon aikaa ja vaivaa opettaessaan uskoville uskon vanhurskautta. Galatalaiskirje ja Roomalaiskirje ovat näistä hyvä esimerkki.
Miksi Paavali opetti uskon vanhurskautta ja käytti siihen paljon aikaa ja vaivaa uskovien keskuudessa? Ehkä samasta syystä kuin hän opettaisi tänäkin päivää jos hän tulisi tänne keskuteemme ja näkisi nämä " syntiset nöyrät" opettajat ja heidän oppinsa.

Joku sanoo, että kun Muromaa ja Peltola ... Paavali ei nimiä kumartanut. Hän todisti, että jos joku, kuka tahansa, vaikka enkeli taivaasta, julistaisi evankeliumia joka on vastoi sitä mitä hän, Paavali, julistaa, hän olkoon kirottu. Voimakaat sanat, eikö? Paavali vastusti Kristuksen apostoliakin vastoin kasvoja, ja kovasti. Hän nuhteli kovin nöyräksi alkanutta Pietaria tämän suoran evankeliumin Sanan tieltä poikkeamisesta. Paavali (lue; Jeesus) ei siis hyväksynyt Pietarin "nöyryyttä". Paavali julisti: Herää sinä, joka nukut nöyryyden maineen unta, niin Kristus, Jumalan Sana, sinua valaisee.

Miksi Jumalan vanhurskaus on monilta uskovilta löytämättä ja kokematta? Jumalan Sana valaisee Kristuksen sovitustyötä ja sen hedelmää Sanaan uskovalle ja Sanaan katsovalle ja sitä rakastavalle uskovalle. Silloin uskova voi löytää Jumalan lahjavanhurskauden ja huomaa, että tämä on minun omaisuuttani. Silloin hän lankeaa maahan polvilleen tai makaamaan ja ylistää Jeesusta Kristusta ristin työstä ja sen siunauksista itselleen hyväksi. Silloin hän voi täyttyä Pyhällä Hengellä. Hän ei enää sen jälkeen ole koskaan sama ihminen. Hän on muuttuut Jumalan muuttamana Jumalan tahtomaan suuntaan.
Ja tätä sielujemme vihollinen ei tietenkään tahdo tapahtuvan ihmiselle. Siksi se pyrkii sitomaan uskovia syntiin väärällä nöyryyden kaapuun puetulla opilla. Ei ole oikein julistaa ja ylistää uskovan syntisyytä. Uskovan tulee ylistää Jeesusta Kristusta ja Hänen saavutuksiaan ristillä. Ja se tapahtuu oikean evankeliumin kuulemisen, ymmärtämisen ja uskomisen kautta.

”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt. 23:37)

No ei se näytä olevan kun Helluntailainen julistaa että hän on vahurskautettu syntinen . Edelleen synnissä julistaa he aivan kun ihminen maailmassa. vanhurskaus on niin kuin logo tai titeli Profiilissä.. Eiv ät ne heijastaa ta ovat samanlaisia kuin Kristusta. Oletko löytänyt. Kyllä kiven alla voi jossain löytää jos on uskonut että hän täytyy kuolla Kristuksessa ja Hänen kanssa.

Niin Helluntailainen pyrki pysyä synnissä ja tarjoa sitä elämä uskoville ja minä taas pyrin pysyä synnittöminä ja tarjoamaan Puhdas elämä Uskoville. Huima eroa.

Minulla on sulle apua siihen. Ristin kuolema johon sun tulisi osallistua että sä tulisit aivan yliluonnollisen puhdas ja ihana ja ei pystyisi enää syntiä tehdä. Siisnä Uudestisynnyt kun Jeesus sua kastaa niin kuin Johannes sanoi että minun jälkeen tulee väkevämmän joka kastaa tulessa ja Hengessä.