Hassen ja Illun ilmavoittoväitteet kesällä 1944?

Juutilainen ei ollutkaan siis ilmassa niin korvaamaton kuin uskoteltiin mutta maassa epäilemättä sietämätön kuten lentäjätoverit todistivat.

Professori Jukka Kemppinen:

"Juutilainen, Luukkanen, Wind ja monet muut joutuivat välillä ongelmiin rauhan aikana."

"Erään Kemppinen-nimisen henkilön luonnehdintojen mukaan muuan Mannerheim-ristin ritari nautti elämässään kolmesta asiasta, lentämisestä, ryyppäämisestä ja poliisin lyömisestä. Niinpä päivystävän upseerien rutiineihin kuului käydä hakemassa asianomainen lauantaina illalla Joensuun putkasta. Eräästä toisesta sama nimetön lähde sanoi, että tämä oli maassa sietämätön ja ilmassa korvaamaton."

Kun aikoinaan esitettiin se arvio että 1941-45 lentokonetappioistaan NL kärsi 3% Suomea vastaan asia aukeni. Näet sotatoimitappiot olivat, ei suinkaan 106,000, vaan 46,000 lentokonetta joista edes kaikki ei vihollisen tuhoamia vaan noin 40,000. Siitä 3% on 1,200. Lentäjillä väitteitä Jatkosodassa yli 1,600 ja ilmatorjunnalla 1,100 maahantuhottuja noin 100. On lisäksi niin että Suomen rintamalla operoi tietenkin myös Luftwaffe sekä saksalainen ilmatorjunta.

Vuonna 1944 kiivas ilmatoiminta vielä kasvatti tätä liioittelua. Yhdessä ilmatorjunnan kanssa on nyt paljastumassa että lopulta kesän 1944 pudotusväitteistä noin 1/4 pitää paikkaansa. Monilla lentäjillä oli parikymmentä väitettä mutta todellisia pudotuksia onkin vain 3-5.

Kuinkahan moni mannerheimristi ja iso summa rahaa saatiin olemattomilla ilmavoitoilla?

Tiltun logiikalla siis tässäkin Sarvannon ennätyksessä on 3/4 ilmaa?

Ei me sinun juttuihisi uskota, eikä varsinkaan ry$$ien "tilastoihin". Jos he osaisivat lopults kertoa paljonko heitä kuoli Talvisodassa, tai Jatkosodassa, niin uskottavuus voisi kohentua.

》》Jorma Kalevi "Zamba" Sarvanto (22. elokuuta 1912 Turku – 16. lokakuuta 1963 Inkeroinen) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja talvisodan johtava hävittäjä-ässä. Hän oli ensimmäinen lentäjä, joka saavutti toisessa maailmansodassa kymmenen ilmavoiton rajan.[1]Hän lensi yhteensä 251 sotalentoa ja ampui alas 16 5/6 vastustajan lentokonetta. Sarvanto nousi maailman tietoisuuteen, kun hän 6. tammikuuta 1940 ampui neljässä minuutissa alas kuusi Neuvostoliiton pommikonetta FR-97:llaan.《《

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jorma_Sarvanto

Mikähän johti siihen että heti Jatkosodan alusta lähtien alkoi tämä ilmavoittojen paisuttelu? Vielä Talvisodassa väitteet ja todelliset pudotukset kävivät lähes yks yhteen.

13.Ilma-armeija menetti 311 lentokonetta yhteensä kesäkuun 1.päivän ja elokuun 5.päivän välisenä aikana. Niistäkin osa Viron alueella saksalaisia vastaan. Suomalaisilla pudotusväitteitä yli 1000 ja saksalaisilla lentäjillä ainakin 120 saksalainen ilmatorjunta.

Enää ei edes edes 2/3 ilmaa ilmavoitoissa riitä. Liikutaan jo tasossa 3/4 kun ilmatorjunta otetaan mukaan laskelmiin.

Mikä häpeä!

Kesä-elokuussa 1944 NL suoritti Suomen rintamalla n. 38,000 sotalentoa. Keskimäärin itärintamalla NL menetti sotalennoilla(päivälennot) tuona vuonna 1.2% konetta lentoa kohden (yölennot ml noin 1%). Neuvostolentäjien yleinen arvio oli että suomalaisten konekanta oli niin heikko (bf-109 koneita lukuunottamatta) että vaara joutua alasammutuksi oli pienempi kuin muualla itärintamalla. Suomalaisten ilmatorjuntakin oli heiveröistä. Vain 10-20 raskasta it-tykkiä ja keveiden tykkien ammuskulutuksesta 1944 peräti 76% oli 20 mm ammuksia jonka teho ei enää 1944 ollut häävi. Vuoden 1944 keskiarvo it-tykeissä rintamajoukoissa:
20 mm: 215
37-40 mm: 104
75-88 mm: 13

Näitä voi verrata Saksan itärintaman it-aseistukseen:

20-50 mm: 6,200
75-120 mm: 1,850

Divisioonaa kohden suomalaisilla vain 20 tykkiä selusta ja lentojoukot mukaanlukien. Saksalla lähes 50. Saksalaisella ilmatorjunnalla oli siis 2.5 kertaa suhteessa parempi rintamien asemäärä torjua neuvostokoneita tykkimäärillä. Kaliberi huomioiden varmaan nelinkertainen.

Hävittäjäkoneissa suhteessa ero oli 1.3 kertainen. Noin 400 hävittäjäkonetta kun Suomella vain 30 modernia. Jos vanhentuneilla lasketaan jokin painoarvo puntit tasan.

38,000 sotalentoa Suomen rintamalla (poislukien Lappi) kesä-elokuussa 1944 viittaa n. 350 lentokonemenetykseen. Ilmatorjunta väitti ampuneensa alas yli 540 konettä, suomalaiset lentäjät n. 500 ja saksalaiset n.120 ( saksalainen it). Yhteensä väitteitä n. 1,150-1,200.

Tuo 160 menetettyä konetta on 13.Ilma-armeijan tilannekatsaus KOKO KESÄKUUN 1944 tappioista. Eli kattaa myös menetetyt tappiot ajalta 1-9.kesäkuuta 1944.

Lentäjien ilmavoittoväitteet:

Ajalla 1-8.6.44 Kannaksella: 16 väitettä (Hans Wind 3)
Ajalla 9.6-30.6.44: väitteitä 311 pudotuksesta
Osasto Kuhlmey: 92 (ajalla 17.6-30.6.44)
----------------------------------------------------------
yhteensä ---------------------419 ilmavoittoväitettä

Ilmatorjunnalla pudotusväitteitä koko kesäkuun ajalta n. 340 joista ainakin 64 tuli Aunuksen ja Maaselän ilmatorjuntaväitteistä ajalla 21.6-30.6.44. Ilmeisesti siis Kannaksella ilmatorjunta väittänyt ampuneensa alas .270 konetta kesäkuussa.

Karjalan Kannaksen osalta on siis kyse peräti lähes 700 pudotusväitteestä kesäkuulta 1944. VVS:n 13.ilma-armeija, joka vastasi selvästi pääosasta ilmatoiminnasta VVS KBF:n ja PVO:n vain ajoittain hyökkäystä tukien ilmoitt koko kuukauden menetykseksi 160. Todennäköisesti Itämeren Laivaston ja PVO:n osuus mukaanlukien neuvostoliittolaisten kesäkuun sotatoimitappiot jääneet n. 200 koneeseen. Ei ole edes varmaa onko kaikki 13.Ilma-armeijan menetykset tapahtuneet Suomen rintamalla vai onko osa menetetty Viron suunnalla. Itämeren laivaston tappioista varmuudella osa on Viron suunnan menetyksiä.

*****Stieglitz*****

Mikähän johti siihen, että punalentäjien OMISSA VOITTOILMOITUKSIDSA ei ollut järjen häivää? Johtuiko se suur-Neuvostoliitto-ajattelista?

Valtosen tutkimusten mukaan punapilottien ilmavoittoväitteistä piti keskimäärin paikkansa yksi kuudestatoista!

Erityisen kiinnostavia päiviä ovat olleet 19.kesäkuuta ja 20.kesäkuuta eli ajanjaksolla jolloin Suomi näytti roikkuvan löyhässä hirressä ja lentäjien ilmavoittoväitteet kasvoivat sitä mukaa ylöspäin. 20.kesäkuuta 1944 kun Viipuri siirtyi neuvostoliittolaisille oli suomalaisilla 49 ilmavoittoväitettä ja saksalaisilla 9. Edellisenä päivänä suomalaisilla 20 ja saksalaisilla 24. Ilmeisesti suomalaiset eivät halunneet jäädä pekkaa pahemmiksi joten 20.kesäkuuta päätettiin panna kerrointa lisää.

Olisipa todellakin kiinnostavaa nähdä kuinka monta konetta neuvostoliittolaiset yksiköt todella menettivät tuona päivänä. Mikäli todellakin 20.kesäkuuta olisi tappioita tullut (ilmatorjuntaväitteet mukaanlukien) jotain luokkaa 60-70 olisi se noteerattu Kremliä myöten ja yksiköillä olisi ollut kova työ selitellä mistä tappiot johtuivat.

Todennäköisempää on ollut että sen paremmin 19.kesäkuuta kuin 20.kesäkuuta Leningradin Rintaman joukkoja tukeneet ilmavoimat eivät ole menettäneet kuin 10-15 konetta. Koko Suomen rintamalla (Aunus ja Maaselkä mukaanlukien) lennettiin molempina päivinä 750 lentoa. Luuleeko joku todellakin että 6-10% koneista olisi ammuttu alas?

Ja kesäkuun 28.päivänä oli neuvostoliittolaisia lentoja kaikkiaan Kannaksella, Viipurinlahdella ja Laatokan Karjalassa noin 850 ja pelkästään Kannaksen suomalaiset lentäjät väittivät ampuneensa alas 48 konetta (saksalaiset: 5) ja ilmatorjunnan väiteittä rintamilla varmaan parikymmentä.

Siis nämä väitteet ovat olleet älyttömiä kun tilastot osoittavat neuvostoliittolaisten keskimääräisten lentokonetappiot ovat olleet noin 1% sotalennoilla vuonna 1944.

Neuvostoliiton sotalentotilastot vuodelta 1944.

VVS (armeijan ilmavoimat): 817,064
ADD (kaukolentotoiminta): 64,284
PVO (ilmapuolustusjoukot): 29,715
Laivaston ilmavoimat: 69,975
muut yksiköt: 12,012
______________________________________________
yhteensä sotalentoja: 993,050

Viralliset tappioilmoitukset

VVS: 7,861 lentokonetta (0.96% sotalennoista)
ADD: 554 (0.86% sotalennoista)
PVO: 131 (0.44% sotalennoista)
Laivaston ilmavoimat: 910 (1.3% sotalennoista)

Yhteensä 9,456 (Krivosheev laski sotatoimitappioiksi 9,700 menetettyä lentokonetta)

Lentotilastot osoittavat että VVS suoritti 82.2% kaikista sotalennoista. ADD ja Laivasto 6-7% kumpikin. Suomen rintamallla PVO eli Leningradin ilmapuolustuksen osuus lienee ollut suurempi kuin vain 3% mutta tuskin lähellekään 10%:a. Suomen rintamalla VVS eli 13.ilma-armeija suoritti todennäköisesti noin 80% lennoista. Vankitilastojen mukaan Kannaksella ei saatu yhtään Leningradin ilmapuolustusjoukkojen lentäjää sotavangiksi (Laatokan Karjalassa yksi) kuten ei saatu myöskään Itämeren Laivaston lentäjiä. Kaikkiaan kesä-heinäkuussa 1944 Suomi sai vain 35 lentäjää sotavangiksi 30 lentokoneen tapauksessa jotka eivät olleet yliloikkaritapauksia. Näistä 2/3 Kannaksella.

Myös suhteellisen vähäinen sotavangeiksi jääneiden lentäjien määrä ei viittaa "valtaviin lentokonemenetyksiin" neuvostolentojoukoissa. Suomalaisia hävittäjälentäjiä jäi sotavangiksi kesällä 1944 kaikkiaan 5 ja saksalaisia lentäjiä ainakin yksi.

Monet merkit todellakin viittaavat siihen että ei suomalaiset (ja täällä olleet saksalaiset) ampuneet alas kesä-heinäkuussa 1100-1200 viholliskonetta vaan todennäköisemmin vähemmän kuin kolmasosan siitä. Väitteiden ja todellisuuden välillä voi olla ilmaa itseasiassa 75%.

Kannattaa näet myös vilkaista suomalaisten Jatkosodassa taistelutappioina menettämien koneiden syitä. 215 koneesta viholliskone merkitty syyksi....

- 85 viholliskone
- 67 ilmatorjunta
- 22 ei palannut lennolta (syy jäi epäselväksi)
- 23 tuhoutui lentokentälle
- 18 muu vihollisvaikutus

Konemenetykset sotalennoilla siten 192. Näistä tapauksista 152 (79%) merkitty vihollisen suoran tulituksen seuraukseksi Suomalaiset tekivät jatkosodan aikana 51 00 0 sotalentoa joten tappio oli sotalennoilla vain 0.376%. Saksalaisilla vastaavat lukemat noin 0.7%.

Jos NL menetti Suomen rintamalla 1944 kesä-heinäkuussa n. 350 konetta niistä ilmatorjunnan ja lentäjien osuus on voinut lopulta jäädä alle 300 koneeseen. Silloin väitteistä on ollutkin totta vain neljäsosa. Ilmatorjunnan väitteet ovat olleet jopa lentäjien väitteitä enemmän pielessä.

///Penna Tervo

Höpö höpö tilastojen esittelyjä...

Messerschmiteissä oli asekamera, joka kuvasi joka laukaisun. 20 mm kun osuu niin kohde putoo. Turha jossitella, ässät olivat ÄSSIÄ.

Illu ja Hasse laittoivat vähän omiaan sekaan tähtäimenään ehkä jälleen yksi Mannerheimiristin ritaruus ja rahaa yhtä paljon kuin mikä oli luutnantin vuosipalkka.

Helsingin IT kirjasi 1944 torjutut koneet pudotuksiksi, eli "Surinaa Sipoosta, sulku eteen, 4 konetta kääntyi pois" ja rosteriin tuli 4 konetta. Kymin ja Vesivehmaan Mersut paukuttelivat näistä 2 paluumatkalla, tilastoihin tuli 6...

Ilmavoimilla oli paha tapa osua tyhjiin koneisiin, vaikka Suursaaressa oli Freya-tutka. Kymistä ja Utista lensi Mersulla vartissa Helsinkiin pommareiden ollessa vielä meren päällä, mutta ne saivat pudottaa lastinsa ja jahti kohdistui "vaarattomiin" pommareihin. Saksalaisilla oli Virossa hävittäjälaivueita, joilla olisi ehtinyt hätiin, mutta Suomi kärsi tavallaan. Saksalaisia ei kutsuttu edes jälkijahtiin, mitä nyt Malmin Focke-Wulfit komennettiin ilmaan tyhjän pantiksi. Kuhlmeyn lentäjille oli varmasti palkitsevaa Porin ilmatilan vartiointi taivaan loimutessa kaakossa.

Illuusiot suomalaisten lentäjien ylivertaisuudesta olisi jo syytä unohtaa. Heidän tasonsa oli samaa luokkaa kuin saksalaisilla ja tämä vain sen takia että Saksan lentäjien taso laski vuosina 1942-44 riittävästi. NL:n lentäjiin nähden taso ei ollut niin huikea kuin yleensä väitetään. Olivat keskimäärin parempia vain siksi että tietty osa neuvostolentäjistä oli heikohkosti koulutettuja mutta joukossa oli myös paljon todella hyviä ja suomalaisten kannalta hengenvaarallisia lentäjiä.

Vain ilmasodan loppuminen käytännössä jo elokuun alussa (tai jopa heinäkuun lopussa) pelasti useimpien hävittäjälentäjien hengen. Osittain suomalaisten todellisuudesta irtaantuneet ilmavoittoväitteet ovat nähtävä neuvostolentäjien muodostaman uhan lisääntymisenä vuoden 1941 jälkeen.

Samasta asiasta kertoo myös se Heimo Lammen maininta kuinka Hävittäjälentolaivue 24:stä laitettiin toistakymmentä henkisesti väsähtänyttä lentäjää maahommiin. Alkoi apatia lisääntyä lentäjien joukossa. Postuumista alettiin Joppe Karhusen ja muiden legendojen myötä rakentaa tätä ilmojen sankarien myyttiä. Mutta Heimo Lammen kaltaiset eivät lähteneet tuohon vedätykseen mukaan. He tiesivät sen synkemmän puolen jota suuri yleisö ei tiennyt.

Richard Lorentzin jorinoita eräällä 1950-luvun esitelmässä oli huvittavaa lukea. Kuvitteli että jos otetaan vaikka 10% pois lentäjien väitteistä niin siitä huolimatta vihollisen tappiot olivat suuret. Entä tiedä miltä Lorentzin naama olisi näyttänyt jos totuus siitä että kesällä 65-75% lentäjien väitteistä oli pelkkää ilmaa olisi hänelle valjennut.

Vain idiotti uskoo enää siihen että vuonna 1944 suomalaiset lentäjät ampuivat alas n. 550 viholliskonetta ja että noin 500 niistä kesä-heinäkuussa. Suomalaiset lensivät käytännössä keskimäärin 25 käyttökuntoisella bf-109 G koneella. Niin kaposilla hartijoilla ei 2 kuukaudessa paukutella 500 neuvostokonetta alas varsinkin kuin he kykenivät heittämään peliin tarvittaessa vaikka 500 torjuntahävittäjää.

Suomalaisilla ja saksalaisilla oli muuten yhteensä 593 ilmavoittoväitettä 1.6-5.8.44 väliseltä ajalta Karjalan Kannaksella ja muualla Laatokan eteläpuolella. Ilmatorjuntaväitteitä yhteensä 540 mutta niistä ilmeisesti noin 140 kohdistuu Laatokan Karjalan puolelle.

Kun siihen laittaa vielä saksalaisten it:n osuuden niin ilmeisesti päästään Kannaksella ja Viipurinlahdella noin 1000 pudotusväitteeseen. 13.Ilma-armeija ilmoitti menettäneensä tuolla jaksolla 311 konetta ja niistä joitakin tukiessaan sotatoimia Laatokan Karjalassa ja joitakin myös Viron suunnalla. Itämeren Laivaston tappiot: 48 konetta, osa Viron puolella.

NYT on kyse venäläisten lentäjien ilmavoitoista!

Mikähän johti siihen, että punalentäjien OMISSA VOITTOILMOITUKSIDSA ei ollut järjen häivää? Johtuiko se suur-Neuvostoliitto-ajattelusta?

Valtosen tutkimusten mukaan punapilottien ilmavoittoväitteistä piti keskimäärin paikkansa yksi kuudestatoista!

Juutilaisen ja Windin ilmavoittoväitteistä Jatkosodalta alle puolet pitää paikkaansa. Kesän 1944 voitoista vain 1/3.

Juutilaisella todelliset pudotukset noin 40. Windillä alle 40. Ässistä Karhila lähimpänä ilmavoittojensa määrää todellisissa pudotuksissa.

Puolet pois - ainakin.

Sen jälkeen kun Stenman,Keskinen, Valtonen, Geust, Rautio, Rybin ja kumppanit löivät materiaalia kehiin Moskovan arkistoista katkesi hävittäjä-ässien ilmalento Suomessa. Nyt vain täysin naivit uskovat enää niihin Jatkosodan yli 1600 ilmavoittoon. Muut veikkailevat jotain 500-700 väliltä.

Suomalaiset eivät olleet sen parempia lentäjiä kuin saksalaiset. Saksalaisilla oli keskimäärin paremmat koneet.

Vuonna 1944 neuvostoliittolaisten konemenetykset olivat luokkaa 1-1.2% menetettyjä koneita sotalentoja kohden. Kannaksella sotalentoja tuona kesänä noin 20 000. Koko rintamalla 30 000. Saatuja lentomiehistön sotavankeja vain 35 kesällä 1944 kaikkiaan 30 tapauksesta. Kannaksella vain 5 vihollisen hävittäjälentäjää jäi sotavangiksi.

Ei selvästikään viittaa 1 100 -1 200 lentokoneen vaan noin 300 koneen tappioihin.

The Dream Is Over...

Suomi sai Kannakselta kesällä 1944 viisi VVS:n hävittäjälentäjää sotavangiksi. Suomalaisia jäi sotavangiksi 4 ja yksi saksalainen myös. Siis tasapeli 5-5.

Tässä varmat faktat. VVS yhdessä Leningradin Ilmapuolustuksen (PVO) 2.Kaartin hävittäjälentoarmeijakunnan (257 konetta 9.6.44) menetti kesäkuussa 160 konetta. Itämeren Laivaston lentojoukot (VVS KBF) 48 konetta kesä-heinäkuussa (ml Viron suunta). Valtosen mukaan neuvostotappiot maksimissaan 190 lentokonetta kesäkuussa. Niistä ainakin 40 jotka ei hävittäjälentäjien pudottamia (ilmatorjunta väitti n.270 Kannaksella). Suomalaisten lentäjien yli 400 ja Osasto Kuhlmeyn 92 väitettä kesäkuulta joutuvat kiusalliseen valokeilaan.

Todella harmi ettei näitä paljastettu jo 1980-luvulla että olisi voitu näitä "ässiä" grillata kunnolla. Mutta nyt postuumisti voimme jo hymähdellä näille etupäässä 1960-luvulla sepitetyille tarinoille.

13.Ilma-armeijan tappiot olivat 10.6-9.8.44 kaikkiaan 311 konetta sotatoimissa. Mutta niissä on tappioita Viron suunnalla heinäkuun viimeisellä ja elokuun ensimmäisellä viikolla. Esim. II./JG 54:ltä on tuolta ajalta Viron suunnalta noin 60 ilmavoittoväitettä. Jos niistä edes 1/4 on ollut todellisia pudotuksia ja ne kohdistuneet 13.Ilma-armeijaan ei Suomen sunnalla 13.Ilma-armeija ole menettänyt edes 300 konetta 10.6-20.7.44. Ilmasotatoimet Kannaksen alueella ja Viipurinlahdella olivat melko hiljaiset 19.heinäkuuta lähtien. Sitäpaitsi jo Kannaksen taistelujen aikaan II./JG 54 6.staffelnilla oli ilmavoittoväitteitä Viron suunnalla.

Itämeren Laivaston ja PVO:n menetykset lisättynä kokonaislukema jäänyt hieman yli 300 koneeseen Suomen suunnalla 9.6-20.7.44.

Löytyykö tietoa että paljonko Neuvostoliiton lentokoneita saksalaiset omien ilmoitustensa perusteella yhteensä tuhosivat? myös muiden maiden vastaavat kiinnostaa.
Tiedot tappioista omiin ilmoituksiin perustuen löytyy helposti, samoin myös tuotantoluvut.

Jukka Raunion mukaan neuvostoliitto menetti Suomen rintamalla vuosina 1943-44 kaikkiaan 150 La-5 lentokonetta sisältäen taisteluissa ja taistelujen ulkopuolella menetetyt koneet. Miten moni koneista menetetty ilmataisteluissa voidaan arvioida esim vertaamalla suomalaisten omia tappioita. Taistelulennoilla suomalaiset menettivät 192 konetta vai vihollinen tuhosi lentokentille 23 konetta. Edelleen taistelujen ulkopuolella menetettiin 208 konetta. Yhteensä lentotoissa siis 400. Näistä vihollisen kone ampui alas 85 ja ilmatorjunta 67. "Ei palannut lennolta" oli syynä 22 tapauksessa ja 18 "muista syistä". Runsaasti alle puolet konetappioista johtui vihollisen lentäjistä tai ilmatorjunnasta.

Takaisin La-5 esimerkkiin. 150 konetta siis Raution mukaan menetetty 1943-44 Suomen rintamalla. Vaikka oletettaisiin niistä yli puolet olleen suomalaisten lentäjien ja ilmatorjunnan tuhoamia, esim 80, ollaan tilanteessa jossa suomalaiset ovat liioitelleet pudotuksia. Niitä näet oli lentäjillä ja it:llä yli 220. Lisäksi huomioitava osasto Kuhlmeyn väitteet.

Ajalla 9.6. - 17.7.1944 NL:n yksiköt joilla La-5 koneita oli Suomea vastaan (159, 191, 195, 400, 401, 415, 450, 706 IAP ja 3,4,10, 11 GIAP) menetti sotalennoilla 34 kpl La-5 koneita.

Suomalaisväitteet:

HävLentolaivue 24: 63 La-5 konetta
HävLentolaivue 34: 27 La-5 konetta
HävLentolaivue 26: 4 La-5 konetta
HävLentolaivue 28: 2 La-5 konetta
HävLentolaivue 32: 4 La-5 konetta
-----------------------------------
Yhteensä----- 100 La-5 konetta

Vaikka ilmatorjunta tai Osasto Kuhlmey ei olisi ampunut alas yhtään La-5 konetta ja yhtään ei olisi tuhoutunut teknisistä tms syistä vain 1/3 suomalaisten väitteistä pitäisi paikkaansa.

Väittäjien kärki (9.6-17.7.44)

Puro 11
Wind 7
Juutilainen 6
Pitkä liuta nimiä joilla vähintäin 2

Ei epäilystäkään kehen persoonaan erityisesti on syytä kiinnittää suurin epäilys...

Vuosina 1943-44 hävittäjälentolaivueilla on ollut La-5 ilmavoittoväitteitä kaikkiaan:

Hävittäjälentolaivue 24: 113
Hävittäjälentolaivue 34: 59
Hävittäjälentolaivue 26: 4
Hävittäjälentolaivue 28: 5
Hävittäjälentolaivue 32: 14

yhteensä 195

Lisättynä Gefechtsverband Kuhlmeyn lukemilla väitteitä 208. Tilastot osoittavat selvästi miten ilmataisteluiden kiihtyminen kasvatti liioitteluiden määrää. Hävittäjälentolaivue 34:lle on kirjattu Wikipediassa myös "La-2", ilmeinen kirjoitusvirhe. Jos se on tarkoittanut La-5:tä (eikä Il-2) niin silloin suomalaisilla on ollut 9.6-17.7.44 kaikkiaan 101 ilmavoittoväitettä ja saksalaisilla 13, yhteensä 114.

Ero neuvostoyksikköjen ilmoittamaan määrään kasvaa juuri tällä jaksolla. Ennen Kannaksen suurtaistelun alkamista (9.6.44) ilmavoittoväitteitä suomalaisilla La-5 koneista 94 ja Raution keräämän materiaalian perusteella neuvostoliittolaisia menetyksiä eri syistä (it, onnettomuudet, ilmataistelut) n. 105-115. Eli tuossa vaiheessa ei voi sanoa ilmavoittoväitteiden karanneen mitenkään silmiipistävästi vaikka puolet neuvostotappiosta tullut muuten kuin ilmataisteluissa.

Windillä 15½ väitettä kaikkiaan La-5 koneesta. Olavi Purolla 14, Juutilaisella 11, Luukkasella 9.

Olavi Purolla 14 väitteestä vain 1 ennen kesää 1944. 2 viimeistä väitettä 22. ja 23.heinäkuuta 1944. Windillä 8½ ja Juutilaisella 5 ennen kesää 1944. Ottaen huomioon sen että suurtaistelun aikana näyttää ilmvoittoväitteet ovat olleet 3-4 kertaa suuremmat kuin mitä neuvostotappiot todennäköisesti olleet on juuri Olavi Purolla kaikkein eniten kyseenalaisia väitteitä La-5 koneista.

Olavi Purolla on näitä La-5 väitteitä on ollut kaikkiaan 14 joista 1 ennen suurtaistelun alkua, 11 ajalla 9.6-17.7.44 ja sen jälkeen väitteet heinäkuun 22.päivä ja 23. päivä .

Olavi Puron väitteet ovat erittäin kyseenalaisia kun huomioi miten suurtaistelujen aikana väitteet karkasivat selväsit suuremmaksi kuin mitä neuvostoyksiköiden todelliset tappiot olivat.

Caldwellin listauksen mukaan 9.6-30.6.44 Gefechtsverband Kuhlmey-lentäjällä luutnantti Heinz Wernickella on ollut Kannaksen taistelujen aikaan 5 ilmavoittoväitettä La-5 koneesta. Thybenillä 3, Kollerilla 2, Guardalla 2 ja Schlomannilla 1.

Saksalaisten ilmavoittoväitteistä 11% ollut La-5 koneita mutta suomalaisilla tuo La-5 koneiden osuus on ollut paljon suurempi. Ajalla 9.6-30.6.44 22% ja heinäkuussa Kannaksella 23%.

Onkin paljon mahdollista että itseasiassa suomalaisilla saattaa olla jopa suuremmat ilmavoittoliioittelut kuin Osasto Kuhlmeyllä. Esim 19.kesäkuuta, jolloin Gefechtsverband Kuhlmeyllä oli enemmän ilmavoittoväitteitä kuin suomalaisilla (24 vs 19) oli ero väitteiden ja neuvostotappioiden välillä pienempi kuin 20.kesäkuuta (jolloin suomalaisilla oli peräti 49 ilmavoittoväitettä ja saksalaisilla vain 9).


*****Stieglitz*****

"Onkin paljon mahdollista että itseasiassa suomalaisilla saattaa olla jopa suuremmat ilmavoittoliioittelut kuin Osasto Kuhlmeyllä."

Saksalaisilla oli ollut jo pari vuotta kokemusta kiristyneestä ja yhä pahenevasta tilanteesta itärintamalla samaan aikaan kun suomalaiset lentelivät taivaalla vilkuttaville tytöille siipiä vaaputellen. 9.kesäkuuta 1944 otti ohrankyrsä ja pikkuiset ilmavoimamme olivat sivustajakatsojina. Paniikki kasvoi ja osalla lentäjistä petti hermot. Toiset alkoivat nähdä yhä pahemmin olemattomia ilmavoittoja.

Jos saataisiin todella tarkasti kammattua ketkä lentäjät ampuivat mitäkin koneita voi tulla melkoisen synkkä tulos juuri suomalaisille. Sakemannit lienevät noudattaneet tuttua 1/3 väitteistä piti paikkaansa eli La-5 tapauksessa 11 menisi heille ja suomalaisille tulisi sitten noista 34 La-5 koneesta 23 oli ne sitten lentäjien tai it:n tiputtamia.

Mitäpä tässä muuta kuin toteamaan että Lahden doping-selittelyn esinäytöstähän ilmojen sankarimme ovat 76 vuotta sitten Kannaksella harrastaneet.

Olavi Puro oli reserviläislentäjä ja kirjoitti myöhemmin kirjan sotavuosistaan. Siinä hän toi esiin katkeruuttaan ettei saanut Mannerheim-ristiä ja sen mukana 50 000 markkaa. Näin postuumisti noita La-5 väitteitä silmäiltäessä vaikuttaa siltä että varsin vaatimattomalla lentokoulutuksella hävittäjälaivueeseen myöhemmin tullut Puro tunsi jotain alemmuuskompleksia ja raha ilmeisesti voiteli hänet väittämään "vähän" liikoja noista ilmavoitoistaan.

" Omaleimaista kirjassa on siitä paistava katkeruus ilmavoimien kantahenkilöstöä kohtaan, joka ei Puron mielestä arvostanut tarpeeksi reserviläisiä, joita Puron mukaan sorsittiin mm. lentotehtävien jaossa. Hän myöntää olleensa vielä 90-luvulla katkera siitä, ettei saanut Mannerheim-ristiä, ei niinkään itse kunniamerkin takia vaan siihen kuuluneen 50.000mk:n rahapalkinnon vuoksi. "

https://juhansotahistoriasivut.weebly.com/blogini/march-17th-2014


///Penna Tervo

No nyt sitten löytyikin suomalainen versio hävittäjä-ässähuijarista numero 1: Olli Puro. Väitti ampuneensa alas kolmasosan kesä-heinäkuussa neuvostoliittolaisten La-5 koneista mitkä neuvostoliittolaiset menettivät Suomen suunnalla. Ei siinä paljon Kuhlmeylle, Illulle ja Hasselle saatikka muille jääkään enää jaettavaa.

19.kesäkuuta 1944 joillon Gefechtsverband Kuhlmeyllä oli 24 ilmavoittoväitettä ja suomalaisilla 20 on varmaa ainakin seuraavat neuvostotappiot:

klo 17.45-18.50 ajalla:
-3 Il-2 konetta (277 ShAD)

aikaa ei määritelty:
2 Il-2 konetta ( toinen kone 15 GShAP ja toinen 999 ShAP)

Samana päivänä 872 ShAP menetti lisäksi ainakin 5 Il-2 konetta, joista yhden ampui alas ilmatorjunta.

Kaikkiaan 10 Il-2 maataistelukonetta.
Hävittäjäkonetappioista: 1 La-5 (159 IAP) ja 7 Airacobraa (196 IAP), ja 3 Jak-9s vaurioitui (14 ja 29 GIAP) 275.hävittäjälentodivisioonasta. 2 GIAK PVO (Leningradin ilmapuolustuksen hävittäjäarmeijakunta) menetti yhden Jak-9 (27 IAP), yhden La-5 (401 IAP) ja yhden Airacobra (103 GIAP).

Itämeren Laivasto (VVS KBF) menetti 2 Il-2 konetta ja yhden La-5 koneen Viipurinlahdella.


Kaikkiaan:

-12 Il-2 konetta joista ainakin yhden ampui alas ilmatorjunta
- 8 Airacobraa
-3 La-5 konetta
- 1 Jak-9 3 Jak 9 vaurioitui.

Eli saldo varmuudella 24 tuhoutunutta 3 vaurioitunutta.

Il-2 koneesta (12): 12 saksalaisväitettä, 3 suomalaisväitettä
Airacobrasta (8): 7 saksalaisväitettä, 4 suomalaisväitettä
La-5 (3): 2 saksalaisväitettä, 4 suomalaisväitettä (Purolla 2)
Jak-9 (1 tai 4?): 2 saksalaisväitettä, suomalaisilla ei yhtään

Pommikoneet (ei tietoa ): saksalaisväite 1, suomalaisilla 8

Pommikoneet suuri kysymysmerkki. Yksimoottorisissa 23 koneen kohdalla todennäköinen syy ilmataistelussa alasampuminen ja kolme vaurioitunutta. Väitteitä näistä koneista 32. Ei pahasti pielessä.

Tämä vahvistaisi sitä kuvaa ettei Gefechtsverband Kuhlmey olisi ollut liioittelun todellinen syyllinen. Toisaalta myös 2.heinäkuuta illalla suomalaisten väitteet Il-2 koneista eivät menneet pahasti metsään vaikka huomioitaisiin se että Karhila olisi ampunut alas maataistelukoneita joita ei koskaan merkitty hänelle. Tuona iltana neuvostoliittolaiset menettivät 10 Il-2 konetta joiden kohdalla yksi on ilmatorjunnan pudottama. Suomalaisilla Karhilan epäviralliset väitteet ml oli ilmavoittoväitteitä 15. Pommikoneväitteitä 4 ja nämä on kiistanalaisia.

Juutilaisella ei koskaan ollut virallisesti hyväksyttyä ilmavoittoja. Todellisuudessa hänen listansa koostui 76 (hyväksyttyä) ilmavoittoa 18 mahdollisesti. Jostain syystä nuo ynnättiin. Tämä ei olisi esim. RAF:ssä ja USAAF:ssä hyväkstytty. "Mahdollinen" ilmavoitto ei ollut virallinen.

Puheet siitä että "oikeasti Juutilainen on ampunut alas ainakin 120" ovat taattua potaskaa. Kysymys on nyt siitä että jos näitä todellisia ilmavoittoja on tullut näistä "mahdollisista" ja "epävarmoista" niin vastaavasti monin monin verroin enemmän on virallisesti hyväksyttyjä ilmavoittoja jotka eivät päde. Sitä voi alkaa etsiä näistä:

Kysymys: Onko Juutilainen ampunut alas samassa kiivaassa ilmataistelussa 20.6.44 neljä lentokonetta?

20. kesäkuuta 1944 7.10–8.00 Ristiniemi-Tiurinsaari 2 x Jak-9 ja 2 x Il-4

Muita vähintäin kahden koneen tapauksia:

9. heinäkuuta 1941 05.10–05.20 Lahdenpohja-Laatokka 2 x I-153
1. elokuuta 1941 16.00–16.10 Rautjärvi 2 x MiG-3
12. elokuuta 1941 13.00–13.30 Antrea-Kirvu 3 x I-153
26. syyskuuta 1941 11.30 Derevjannoje I-16 ja I-153
6. helmikuuta 1942 08.05–10.20 Romantsi-Kärkijärvi 2 x SB-2
25. kesäkuuta 1942 13.15–13.45 Sekehe ja Seesjärvi 2 x Hurricane
16. elokuuta 1942 17.45–18.00 Seiskari-Harjavalta 2 x I-16
18. elokuuta 1942 20.00–21.20 Kreivinlahti-Kronstadt 3 x I-16
20. syyskuuta 1942 13.00–14.40 Peninsaari Spitfire ja MiG-1
5. kesäkuuta 1943 15.15–16.25 Oranienbaum LaGG-3 ja Tomahawk
10. heinäkuuta 1943 15.35–16.50 Seiskari 2 x I-153
23. syyskuuta 1943 13.10–13.50 Sepeleva-Kreivinlahti Jak-1 ja La-5
27. lokakuuta 1943 14.40–15.35 Kronstadt-Tolli 2 x La-5
4. marraskuuta 1943 14.10–15.15 Sepelavan majakka 2 x Jak-7B
6. maaliskuuta 1944 17.10–18.05 Sepalevan majakka 2 x Pe-2
9. kesäkuuta 1944 12.05–12.50 Vaskisavotta-Valkeasaari 2 x La-5
10. kesäkuuta 1944 6.20–7.30 Valkeasaari 2 x La-5
26. kesäkuuta 1944 12.55–14.00 Juustila-Tali Il-2 ja Mustang (? Jak-9?)

jne...

Juutilaisella ei koskaan ollut virallisesti hyväksyttyä ilmavoittoja. Todellisuudessa hänen listansa koostui 76 (hyväksyttyä) ilmavoittoa 18 mahdollisesti. Jostain syystä nuo ynnättiin. Tämä ei olisi esim. RAF:ssä ja USAAF:ssä hyväkstytty. "Mahdollinen" ilmavoitto ei ollut virallinen.

Puheet siitä että "oikeasti Juutilainen on ampunut alas ainakin 120" ovat taattua potaskaa. Kysymys on nyt siitä että jos näitä todellisia ilmavoittoja on tullut näistä "mahdollisista" ja "epävarmoista" niin vastaavasti monin monin verroin enemmän on virallisesti hyväksyttyjä ilmavoittoja jotka eivät päde. Sitä voi alkaa etsiä näistä:

Kysymys: Onko Juutilainen ampunut alas samassa kiivaassa ilmataistelussa 20.6.44 neljä lentokonetta?

20. kesäkuuta 1944 7.10–8.00 Ristiniemi-Tiurinsaari 2 x Jak-9 ja 2 x Il-4

Muita vähintäin kahden koneen tapauksia:

9. heinäkuuta 1941 05.10–05.20 Lahdenpohja-Laatokka 2 x I-153
1. elokuuta 1941 16.00–16.10 Rautjärvi 2 x MiG-3
12. elokuuta 1941 13.00–13.30 Antrea-Kirvu 3 x I-153
26. syyskuuta 1941 11.30 Derevjannoje I-16 ja I-153
6. helmikuuta 1942 08.05–10.20 Romantsi-Kärkijärvi 2 x SB-2
25. kesäkuuta 1942 13.15–13.45 Sekehe ja Seesjärvi 2 x Hurricane
16. elokuuta 1942 17.45–18.00 Seiskari-Harjavalta 2 x I-16
18. elokuuta 1942 20.00–21.20 Kreivinlahti-Kronstadt 3 x I-16
20. syyskuuta 1942 13.00–14.40 Peninsaari Spitfire ja MiG-1
5. kesäkuuta 1943 15.15–16.25 Oranienbaum LaGG-3 ja Tomahawk
10. heinäkuuta 1943 15.35–16.50 Seiskari 2 x I-153
23. syyskuuta 1943 13.10–13.50 Sepeleva-Kreivinlahti Jak-1 ja La-5
27. lokakuuta 1943 14.40–15.35 Kronstadt-Tolli 2 x La-5
4. marraskuuta 1943 14.10–15.15 Sepelavan majakka 2 x Jak-7B
6. maaliskuuta 1944 17.10–18.05 Sepalevan majakka 2 x Pe-2
9. kesäkuuta 1944 12.05–12.50 Vaskisavotta-Valkeasaari 2 x La-5
10. kesäkuuta 1944 6.20–7.30 Valkeasaari 2 x La-5
26. kesäkuuta 1944 12.55–14.00 Juustila-Tali Il-2 ja Mustang (? Jak-9?)

jne...

Vielä lisää näitä. Ja tämä sietäisi laittaa tarkkaan tutkimukseen:

30. kesäkuuta 1944 10.50–12.15 Juustila-Säiniö
2 x Jak-9
2 x Airacobra
La-5 ja Il-2

Juutilainen väittää ampuneensa alas samassa ilmataistelussa 5 vihollishävittäjää ja yhden maataistelukoneen.


1. heinäkuuta 1944 14.10–15.30 Juustila 2 x Il-2
4. heinäkuuta 1944 4.50–6.10 Pölläkälä Il-2 ja Airacobra
5. heinäkuuta 1944 9.40–10.55 Tuppura-Vatnuori 3 x Jak-9

Richard Lorenz ("Iskuja ilmaan"):

"On tietysti vaikeata antaa mitään aivan tarkkoja, tai edes luotettaviakaan numerotietoja k.o. vaiheen ilmavoitoista. Virallisten tietojen mukaan hävittäjämme ampuivat kesäkuussa 1944 alas 330 viholliskonetta (it. 340). Heinäkuussa laskivat vastaavat luvut 160:een (200:aan), ja vaikka nyt varmuuden vuoksi vähentäisimmekin 10 % näistä määristä, nousee sittenkin venäläisten ilmataisteluissa kärsimien tappioiden tahti yli 10 koneeseen päivässä."

BUAH HAH HAH HAH. MITÄ PASKAA....

Ilmavoittoväitteiden todenperäisyyttä arvioitaessa kiinnittyy huomio erään vilkkaan itärintaman, tarkalleen ottaen Narvan alueen helmikuussa 1944 käytyyn ilmasotaan. Analyysien mukaan...

Luftwaffen päivähävittäjien väitteet: 22 vihollishävittäjää, 14 Il-2, 3 Pe-2
Voidaan päätellä pitävän paikkaansa: 9 vihollishävittäjää, 12 Il-2, 3 Pe-2
Voi pitää paikkaansa: 4 vihollishävittäjää, 1 Il-2
Voidaan päätellä ettei pidä paikkaansa: 9 vihollishävittäjää, 1 Il-2

Väitteistä pitää paikkaansa: 61-74%

Neuvostohävittäjien väitteet: 44 vihollishävittäjää, 27 Ju 87, 12 tiedustelukonetta, 2 kuljetuskonetta

Voidaan arvioida pitävän paikkaansa: 1 vihollishävittäjää, 3 tiedustelukonetta, 1 kuljetuskone

Voi pitää paikkaansa: 4 hävittäjää, 1 Ju-87
Voidaan arvioida ettei pidä paikkaansa: 39 vihollishävittäjää, 26 Ju-87, 9 tiedustelukonetta, 1 kuljetuskone

Väitteistä pitää paikkaansa: 6-12 %


On vaikeaa sanoa miten paljon neuvostokoneiden tappioista on tosiasiassa ilmatorjunnan tai onnettomuuksien takia menetettyjä. Se molempien väitteistä paistaa esille että eniten liioitteluja näyttää tapahtuvan vihollishävittäjistä ja vähiten esim Saksalla Il-2 koneista. Pommikoneiden osalta otos on liian pieni.

Täytyy tutkia mitkä päivät sisältävät nuo väitteet.

"Erich Rudorffer ja Kurt Tangermann (kuten II./JG 54) eivät olleet Narvan alueella helmikuuta vaan Umanissa."

No ilmankos Narvan suunnalla ilmavoittoväitteistä suurin osa onkin pitänyt paikkaansa.

Hassella meni ilmavoittoväitteet todellisten pudotusten suhteen melko hyvin vuoden 1943 alkupuoliskolla kuten suurimmalla osalla hävittäjälentäjistä mutta sitten neuvostoyksiköiden saadessa uudemman polven hävittäjäkoneita alkoi tahmoa.

Jospa rauhoitamme taas tätä Tarkkispojan raivokasta hypetystä! Oheisena neukkuilmavoimien ilmavoittoväitteitä ja taas on liioittelu sillä tasolla, että Tarkkiksen kauppaama arvonimi ”valehtelevat siat” menee naapuriin! Liioittelu on megalomaanista tasoa!

10 June to 1 August 1944 Soviet Air Force A Red Air Force unit from the 324th fighter division claimed 39 Finnish Curtiss, 18 Brewster, 6 Morane and 1 Bf-109 shot down during Svir-Petrozavodsk Offensive. Finnish records are showing just 4 Morane and 2 Brewster shot down by Soviet air craft. 3 Morane and 3 Curtiss were shot down by anti aircraft artillery. Soviet 324th fighter division with 3 regiments was not only Soviet fighter unit there operating north from Lake Ladoga. Other units were 197th, 435th, 415th, 773th, 152rd, 195th, 19th Guards and 20th Guards fighter regiments

Juutilaisen väite Vaindlon majakalla 24.maaliskuuta 1943 pudotetusta Pe-2 pommikoneesta klo 14-15 kumoutuu. Itämeren Laivasto ei menettänyt Suomenlahdella yhtään pommikonetta.

Yksi PVO:n hävittäjälentäjä jäi sotavangiksi Kannaksella. Sen sijaan yhtään Itämeren Laivaston lentomiehistöön kuulunutta ei jäänyt KANNAKSELLA sotavangiksi.

Yksikään suomalainen hävittäjälentäjä ei ampunut viime sodissa alas yli 50 konetta. Piste.

Hannu Valtosen mukaan jatkosodassa keskimäärin 1/3 suomalaislentäjien ilmavoittoväitteistä on ollut todellisia pudotuksia. Stenman-Keskisen arvio:45%. Jos olettaisimme että Stenman-Keskisen arvio olisi sama myös Juutilaisella ja Windillä niin heidän todelliset pudotukset olisivat olleet n.40 ja n.35. Nämä lukemat lienevätkin realistisemmat. Molempien lentäjien ilmavoittoväitteistä esim vuonna 1944 selvästi yli puolet on jo voitu tutkimuksin kyseenalaistaa.

Suomalaislentäjillä oli ajalla 1.6-8.6.44, siis suurhyökkäyksen aattona 16 pudotusväitteitä, kaikki hävittäjiä Kannaksella. Vastassa olleen 13.ilma-armeijan ja Leningradin Ilmapuolustuksen (PVO) todelliset tappiot: 2 hävittäjäkonetta.

Sen jälkeen jaksolla 9.6-16.6.44 suomalaislentäjillä oli 58 pudotusväitettä ja neuvostoraportit ilmoittavat 42 koneen tappioista vain 13 johtuen ilmataisteluissa kun taas ilmatorjunta pudotti 2 kertaa suuremman määrän.

Saksalaisten myötä alkoi neuvostotappioista ylivoimainen enemmistö olla ilmataistelutappioita. Aina niinä päivinä kun saksalaisilla oli pieni määrä ilmavoittoväitteitä (kuten 20.6 tai 26.6 tai 28.6) verrattuna suomalaisten väitteisiin oli todellisten ilmavoittojen osuus virallisista ilmavoittoväitteistä aika pieni, vain 20-25%. Kun saksalaisilla oli suuri osuus ilmavoittoväitteistä (kuten 17.6, 19.6 ja 21.6) oli todellisten ilmavoittojen osuus väitteistä keskimäärin lähes 60%. Siis - saksalaisten lentäjien ilmavoittoväitteet Kannaksella kesäkuussa 1944 olivat uskottavampia kuin suomalaisten.

-----Stieglitz-----

Erinomaisen vertailupohjan II. /JG 54 lentäjien ja suomalaislentäjien ilmavoittoväitteiltä tarjoaa vertailu pommikoneiden pudotusväitteistä. Saksalaisilla kesäkuussa vain 3, suomalaisilla 60. Neuvostotappiot 22 pommikonetta joista selvä enemmistö ilmatorjunnan tai onnettomuuksien aiheuttamia tappioita. 276.pommituslentodivisioona raportoi menettäneensä 10 Pe-2 konetta ja heidän kesäkuun raportissa mainitaan että vain 2 niistä olisi ollut vihollishävittäjien alasampumia. Kun yksikkö menetti kaikkiaan 21 miehistön jäsentä on sekin vahvistamassa että suomalaislentäjien väitteistä (40 Pe-2) oli huikeaa liioitteluja. Kun Il-4 tappiot jäivät 7 koneeseen (joista vain 2 tai 3 ilmataisteluissa) ja 4 Tu-2 koneesta vain 1 ilmataisteluissa jää lentäjien saldo reilusti alle 10:een. Yksi Pe-2 tappio Itämeren Laivasto lla (it tai onnettomuus - pakkolasku Siestarjoelle 10.6.44).

Kesäkuussa 1944 vain 51 neuvostoliittolaisten pommitusyksiköiden miehistön jäsentä kuoli tai katosi lennoilla Kannaksella. Sekin indikoi juuri noin 20 koneen menetyksen kanssa. Kaikki raportit osoittivat ilmatorjunnan olleen suuremman syyn tappioilla kuin vihollishävittäjät. Ja varsinkin jaksolla 9.6-16.6.44. Suomalaislentäjien ilmavoittoväitteet kesäkuussa 1944 Karjalan Kannaksella olivat varsin epäuskottavia.

-----Stieglitz-----

Kyllä 400 Brewsteriä alas ampuneiden ilmavoimien tilastojen on pakko olla 100 % luotettavia.

John Wealen kirjassa on jopa mainittu Osasto Kuhlmeyn todennäköinen ilmavoittojen määrä Immolassa ollessaan: 66 ilmavoittoa. Se on yli puolet osaston hävittäjälentäjien pudotusväitteistä Varsin uskottava lukema ja luonnollisesti pudottaa suomalaisten ilmavoittojen määrän reilusti alle 1/3 heidän väitteistään. Hannu Valtonen oli oikeassa.

Enpä ole vielä missään nähnyt tarkkaa päiväkohtaista selvitystä ilmatorjunnan pudotusväitteistä Kannaksella sekä kesäkuulta että heinäkuulta 1944. Kaikki tilastot on niputettuja kaikkien rintamien it-yksiköiden pudotusväitteitä joissa kaikki kesäkuun pudotusväitteet kirjattu ajalle 9.6-30.6.44 ja ne ovat olleet 336. Heinäkuun 214. Joidenkin opusten mukaan Laatokan pohjoispuolella suomalaisilla it-joukoilla olisi ollut vähintäin 64 pudotusväitettä ajalla 21.6-28.6.44 joten ilmeisesti koko kesäkuulle väitteitä on täytynyt olla enemmän kuin 80 jolloin Kannaksen osuus on ollut kesäkuussa noin 250. Neuvostoraporttien mukaan ilmatorjunta olisi ampunut alas ainakin 45 heidän koneistaan Kannaksella ja Viipurinlahdella ajalla 9.6-30.6.44. Kysymysmerkki on miten moni kirjatuista "ei palannut lennolta" tapauksista oli ilmatorjunnan ja miten moni hävittäjien tai onnettomuuksien vuoksi menetettyjä.

Hans Windin höpinät kahden Spitfire-koneiden ampumisesta alas Seisarissa aamulla 14.huhtikuuta 1943 olivat myös täyttä huuhaata. Lindberg ja Roos Windiä peesaten väittivät myös ampuneensa alas Spitfire-koneet. Kyseisenä aamuna Itämeren Laivasto joka puolusti tuota aluetta menetti yhden I-153 koneen tiedustelulennolla kun tämä erkaantui reitiltään ja joutui oman ilmatorjunnan pudottamaksi. Ei LaGG-3 meneteyksiä, ei La-5 menetyksiä, ei Jak-menetyksiä.

Yksikään ilmasodan tutkija Suomessa eikä Venäjällä ei ole koskaan löytänyt mitään viitteitä mistään Spitfire-koneiden käytöstä Suomenlahdella suomalaisia joukkoja vastaan. Mitenkä huonosti suomalaislentäjät ylipäätänsä tunnistivat lentokonetyypit?

Juutilsisella ja Windillä on useita erittäin kiistanalaisia pudotusväitteitä pitkin jatkosotaa mutta jos tarkastellaan kesää 1944 voidaan osoittaa lukuisia tapauksia joissa molempien ilmsvoittovöitteet voidaan vankin perustein kyseenalaistaa. Ensin Juutilainen.

9.6-10.6.44 väitti ampuneensa alas 4 hävittäjäkonetta. Totuus: NL menetti vain yhden hävittäjäkoneen yhteensä noina päivinä.

20.6.44 väitti ampuneensa alas 2 Il-4 pommikonetta. Totuus: NL menetti tuona päivänä 19 konetta joista yksikään ei ollut pommikone. Yhtään pommikonemiehistön jäsentä ei menetetty myöskään Kannaksella. Itämeren Laivasto menetti Il-4 koneen Porgassa, Syvärillä ja suomalaiset saivat tuosta koneesta myös sotavankeja.

6.7.44 väitti ampuneensa yhden Il-4 pommikoneen. Totuus:NL ei menettänyt yhtään pommikonetta tuona päivänä. Kannaksella se menetti koko heinäkuussa vain yhden pommikoneen (3.7.44 Il-4).

Juutilaiselta löytyy myös ajalta 21.6-2.7.44 kiistanalaista väitteitä (mm pari Airacobra-väitettä).

Hans Wind. Mies esitti ampuneensa alas 4 Pe-2 konetta yhdellä ilmalennolla 13.6.44. Totuus: NL ei menettänyt yhtään pommikonetta ja vain yksi pommikonemiehistön jäsen katosi.

19.6.44 Wind väitti ampuneensa alas 2 Pe-2 pommikonetta. Totuus: NL menetti vain yhden pommikoneen kun Simolan ilmatorjunta ampui koneen alas. 2 Il-4 konetta ammuttu alas täysin toisella suunnalla ja eri aikaan kuin missä oli Windin pudotusväitteet.

21.6-28.6.44 Windillä ainakin 4 täysin kyseenalaista pudotusväitettä hävittäjäkoneista.

On varsin todennäköistä että Juutilaisen ja Windin todelliset ilmsvoitot ovat olleet huomattavasti pienemmät kuin mitä he esittivät. Jatkosodassa keskimäärin vain 1/3 suomalaisten lentäjien pudotusväitteistä todellisia ilmsvoitoja. Juutilaisen ja Windin osalla todelliset ilmavoitot siis luokkaa 30-50.

The Dream is Over.

Mihinkä on kadonnut Tarkkispojan maan mainio tutkimusryhmä, joka kokoonpanolla ja nimimerkeillä Stieglitz, Penna Tervo, Historian Faktat ja Kainalohiki laskee yhteen voittoja ja tappioita suurella vaivalla tuhansista dokuista? Joka tapauksessa sen aikaansaannokset ovart ÄÄRIMMÄISEN EEPÄLUOTETTAVAT, koska niitä ei kukaan täysjärkinen pääse tarkastelemaan ja kuten tunnettua niin suomalaisten ja venäläisten tappioluvuista Tarkkispoika valehtelee AINA!

Hans Wind yksinään väitti ampuneensa 26.kesäkuuta peräti 5 Jak-9 konetta. Vaikka tuona päivänä monilla muillakin lentäjillä oli Jak-9 väitteitä (saksalaisilla 1, lisäksi 3 "Mustang" - väitettä) menetti ilmataistelussa neuvostoliittolaiset vain 2 Jak-9 konetta. Näin ollen voidaan heti suoralta kädeltä riitauttaa ainakin 3 Windin väitettä tuolta päivältä.

22.6.44 Wind väitti ampuneensa alas yhden Airacobran. Kuitenkin tuona päivänä Neuvostoliitto ei menettänyt sotalennoilla yhtään hävittäjäkonetta. Yksi tuhoutui siirtolennolla oman tukikohdan lähellä eikä sekään ollut Airacobra.

Kesäkuulta 1944 löytyy siis ainakin 10 Hans Windin ilmavoittoväitettä joille ei löydy vastinetta neuvostolähteistä, ei kone eikä lentäjöluetteloista. Jak-tapaukset 26.6.44 ovat tyypillisiä. 9 väitettä (joista 3 "Mustang") mutta vain 2 Jak-9 tappiota neuvostolentäjille. Windin 5 väitteestä voinut vain yksi olla todellinen pudotus.

Kesäkuulta 1944 on tiedot neuvostoliittolaisten hävittäjälentäjien (13.ilma-armeijan 275.Hävittäjäkentodivisioona sekä Leningradin ilmapuolustusjoukot) miestappioista Kannakselta. Kaikkiaan 42 hävittäjälentäjää kuollut, kadonnut tai jäänyt sotavangiksi. Heistä yksi lentokoulutuksen yhteydessä kuollut. Yleensä tällainen määrä viittaa yli 1.5-kertaisiin konetappioihin. Kun niihin lisätään Itämeren Laivaston 7 hävittäjäkoneen menetykset päädytään ainakin 70 hävittäjäkoneen tappioihin. Ja todellakin - 9.6-30.6.44 raportoivat yksiköt menettäneen Kannaksella sotalentojen yhteydessä 79 hävittäjäkoneen taistelutappiot harjoituslennolla tuhoutunut kone.

Siis NL:n henkilöstötappiot tukevat myös kalustotappiotilastoja. Niin hävittäjäkoneiden kuin pommi- ja maataistelukoneiden osalta. Suomalaisten korkkariosastolaisten on enää turha räpiköidä vastaan. Illuusiot 700 alasammutusta neuvostokoneesta Kannaksella kesäkuussa 1944 on syytä jo unohtaa ja palata maan pinnalle. Meidän hävittäjälentäjämme ja ilmatorjuntamme eivät olleet niin tehokkaita kuin meitä on yritetty 77 vuotta aivopestä.

Suurin osa ilmatorjunnan noin 50 pudotuksesta Kannaksella 9.6-30.6.44 oli Il-2 maataistelukoneita. Määrä lienee ollut lähes 40. Näin ollen hävittäjälentäjillä pudotuksia on ollut 50-55 ja niistäkin melkoinen osa saksalaisille.

Hans Windiltä löytyy ainakin 13 paikkaansa pitämätöntä ilmavoittoa pelkästään 9.6-28.6.44

13.6.....4 pommikoneväitettä (Pe-2)
19.6.....2 pommikoneväitettä (Pe-2)
20.6......1 pommikoneväite (Pe-2)
22.6......3 pudotusväitettä
26.6.....3 pudotusväitettä Jak-9 koneista

Neuvostoliittolaisten lentokonetappiot päivittäin 9.6-30.6.44 Kannaksella ja Viipurinlahdella. Sulkeissa mainittu selvät taistelulentoihin liittymättömät onnettomuudet:

9.6: 8 konetta
10.6: 12 konetta ( joista 2 onnettomuuksia)
11.6: 4 (1)
12.6: 2
13.6: 2
14.6: 5 (ennätysmäärä lentoja, 1700)
15.6: 10 (1 törmäysonnettomuus)
16.6: 3
17.6: 22(1), saksalaisten tulo 12 pudotusväitettä
18.6: 7 (2)
19.6: 28 (1), saksalaisilla 24 pudotusväitettä
20.6: 19 (1), suomalaisilla peräti 49 väitettä🤔
21.6: 23, saksalaisilla 12 pudotusväitettä
22.6: 1(1), suomalaisten pudotusväitteet huuhaata🤣
23.6: 9, saksalaisilla 7 pudotusväitettä
24.6: 1(ilmatorjunta ampui koneen alas)
25.6 : - - - - -
26.6: 9, saksalaisilla 5 pudotusväitettä, suomalaisilla törkeän paljon pudotusvöitteitä🤣
27.6: - - - - -
28.6: 15, saksalaisilla 5 väitettä
29.6: 14, saksalaisilla 7 väitettä
30.6: 11, saksalaisilla 6 väitettä.

Hannu Valtosen mukaan koko kesäkuulta 1944 Kannaksella on 146 jotka maksimissaan ovat voineet olla lentäjien alasampuma. Tosiasiassa niihin laskettu mukaan myös kaikki "ei palanneet lennolta" tapaukset joista osa ollut esim törmäyksiä, onnettomuuksia tai ilmatorjunnan (myös friendly fire) aikaansaamia pudotuksia.

Saksalaisten pudotusväitteistä kesäkuussa sen sijaan yli 50% ehkä 60% ollut todellisia pudotuksia.

Hans Wind ei tainnut saada ilmavoittoja talvisodassa ja Juutilaisellakin väitteitä vain pari. Windillä alkaakin olla jo niin kyseenlaisia pudotusväitteitä paljonlaisesti että Juutilaisen asema ykkösenä näyttää varmalta. Windin todelliset pudotukset tainneet jäädä reilusti alle 40?

Vain torjuntavoittohölmöistä hölmöimmät uskovat yhä että suomalaiset lentäjät ampuivat alas "vähintäin" 1600 neuvostokonetta jatkosodassa.

Illuusio Suomen ilmavoimien ylivertaisista hävittäjä-ässistä:

"Se oli niin suurta, kaunista se oli niin. Mutta kaunista valhetta vainen." 🎼🎶

Noin 25 mersulla ei kyllä mahdettu mitään kun 275. Hävittäjölentodivisioona pystyi asettamaan peliin 172 konetta:

275 IAP, Levashevo (yht 172 fighters)
- 14 GIAP, Pavlovo: 34 Jak-9
- 29 GIAP, Sivoritsy: 32 Jak-9
- 159 IAP, Levashevo ja Krikkovo: 38 La-5
- 191 IAP, Torma ja Plekhanovo: 15 P-40 Kittyhawk, 11 La-5
- 196 IAP, Kasimovo: 36 P-39 Airacobra

Leningradin Ilmapuolustuksen 2.Hävittäjälentoarmeijakunta tuki pommitus-ja maataistelulentoja Leningradin suurkaupungin suojaamisen lisäksi 257 hävittäjäkoneella. Itämeren laivasto suojasi sotatoimia Viipurinlahden suunnalla omalla hävittäjäkonemäärällä joka oli moninkertainen suomalaisten voimaan nähden. Ei ihme että suomalaiset olivat täysin alakynnessä eikä heistä ollut iskemään kuin lähinnä muodostelmasta syystä tai toisesta erilleen jääneitä yksittäisiä koneita vastaan. Suomen armeijan sotilaat olivat jatkuvan ryskytyksen kohteena puhuvat ässiemme ylistäjät mitä puhuvat.

Geustin mukaan suomalaiset ja saksalaiset menettivät 65 lentokonetta Kannaksen taisteluissa 9.6-19.7.44. Neuvostotappiot sotalennoilla noin 270. Tappiosuhde hieman yli 1:4.

Toisaalta saksalaisten tappiot konepoistumana 10 suurempi. Myös suomalaisilla oli itseasiassa useita mersujen menetyksiä joita ei ole kirjattu sotalentojen tappioihin (vaurioitunut kone poiskirjattu, epäonnistuneita laskeutumisia jne) . Niinpä suomalais-saksalainen konepoistuma näyttää olleen pikemminkin lähes 90 kuin 65.

9.6-16.6.44 suomalaisten ja neuvostoliittolaisten tappiosuhde oli jotain aivan muuta kuin 1:20. Se oli vain 1:4.

Itämeren Laivaston ilmavoimien vahvuudet kesäkuun alussa 1944, Lähde Geust joka käyttää Laivaston historiikkitietoja.
VVS KBF:
- 10 Il-4
- 50 A-20G
- 45 Pe-2
- 150 Il-2
- 75 Jak-9
- 65 LaGG-3
- 35 Jak-1 and Jak-7
- 110 La-5
=====
VVS KBF yhteensä: noin 545 taistelulentokonetta.

Suomalaisilla ja Luftwaffella oli siis vastassa noin 700 torjuntahävittäjäkonetta. Geustin mukaan VVS KBF huipussaan käytti n. 80% Suomen suunnalla ja luultavasti PVO Leningradin suunnalla vastaavan osuuden näin ollen Viipurinlahdella ja Kannaksella suomalaisia vastaan huipussaan toimi 500 jopa lähes 600 hävittäjäkonetta.

Suomen onneksi STAVKA alkoi siirtää myös lentovoimia etelämmäksi jo Viipurin valtauksen jälkeen. Kannaksen taistelujen neuvostoliittolaisten lentomäärien huippu oli 14.kesäkuuta kun Kuuterselässä mentiin läpi että paukkui. Taivaalla lensi noin 1700 lentokonetta eli yli 15 kertaa enemmän mitä onnettomat suomalaiset lensivät. NL menetti tuona päivänä vain 5 lentokonetta (it pudotti suurimman osan) . Volyymeihin nähden tappiot siis suorastaan mitättömät. Missä luurasivat ässämme? 🤔

Stenman-Keskinen esittää että 45% suomalaislentäjien jatkosodan ilmavoittoväitteistä olisi pitänyt paikkaansa. Se tarkoittaa 720 pudotusta. Hannu Valtonen muutamaa vuotta myöhemmin kun lisää tietoa neuvostoarkistoista tuli ja täsmentyi esitti että vain 1/3 lentäjiemme pudotusväitteistä olisi ollut todellisia. Siis vain 530 ilmavoittoa.

Tässä siis asiantuntijoiden näkemykset. Ja kansainväliset vastaavat tutkimukset puoltavat sitä että eteenkin kesän 1944 taisteluissa alakynnessä olleet suomalaiset briljeerasivat vain tehtailemalla ilmavoittoväitteitä. Todellisuus taivaalla oli ankeampi.

"Missä luurasivat ässämme?"

He pakenivat kauhun vallassa Brewstereillään, mutta tulivat ammutuksi alas. Peräti 400 kertaa!

Suomen ilmavoimien hävittäjätorjunnan hartiat olivat kovin kapoiset ja näyttää siltä ettei lentäjien taso ollut loistava vaan pikemminkin kohtuullisen hyvä. Laadullinen ylivoima neuvostolentäjiin oli olemassa mutta se ei ollut niin hyvä että se olisi mahdollistanut keskimäärin 25 mersulla yli 310 neuvostokoneen alasampumiset kesäkuussa 1944. Suomalaisten pudotusväitteet karkasivat vielä tavanomaistakin epäuskottavammalle tasolle koska lentäjät olivat liian mahdottoman tehtävän edessä. Entinen opeteltu ja ehdollistettu ylimielisyys "ryssiä" kohtaan näetteli tärkeää osaa. Lentäjien todellisuudentaju rajuina päivänä katosi.

Aluksi tuntuu yllättävältä että juuri Hans Windillä oli vieläkin enemmän kyseenalaisia pudotusväitteitä kuin Juutilaisella, olihan viimeksimainittu lievästi sanottuna tyyppinä leveilijä. Mutta katsottaessa Windin ilmavoittoväitteiden listaa kesäkuulta 1944 on se kyllä niin tolkuton ettei uskottavuus ole ollut hääppöinen. Suurin osa niistä pudotusväitteistä jotka hänen osaltaan voidaan ylipäätänsä tutkia ovat täyttä huuhaata. Vain muutama on ollut "todennäköisiä" pudotuksia. Sama Juutilaisella. Häneltäkin löytyy koko kesältä 1944 ainakin 7 pudotusväitettä jotka melko varmasti katteettomia väitteitä.

Lentäjiemme 1:20 ilmavoittosuhteesta, joka oli illuusio, joudutaan laskeutumaan realistisemmalle tasolle 1:5 tai 1:6. Kun mennään hävittäjä vs hävittäjäturnajaisiin näyttää suhdelukema vieläkin matalampana, noin 1:4 kesällä 1944.

-----Stieglitz-----

Kesä-heinäkuulta 1944 voidaan osoittaa ainakin 7 Juutilaisen ja 13 Windin ilmavoittoväitettä jotka eivät ole voineet pitää paikkaansa. Näistä oli 3 Juutilaisen pommikoneväitettä (20.6.44 2 Il-4, 6.7.44 1 Il-4 väite) ja peräti 7 Windin pommikoneväitettä (13.6.44 peräti 4 Pe-2, 19.6.44 2 Pe-2 ja 20.6.44 1Pe-2 ).

Mutta suhteessa ilmavoittoväitteisiin muilta löytyi samaa huuhaata. Lehtovaaran 5 Pe-2 väitettä (kaksi 19.6.44 ja kolme illalla 2.7.44) siitä yksi esimerkki.

Heinäkuun puoliväliltä 1944 löytyy myös pari päivää esimerkkeinä (11.7 ja 15.7) jolloin suomalaisilla oli tolkuttoman paljon ilmavoittoväitteitä verrattuna neuvostotappiohin.

Ilmatorjunnan pudotusväitteet esim pommikoneista on myös oma lukunsa. 80 väitettä pudotuksista Suomen rintamalla kesällä 1944 mutta todelliset pudotukset tuosta vain noin 15%.

On hyvä asia että myytit romuttuvat. Koskee myös hävittäjä-ässiämme.

Hans Windin uskottavuus romahti kesän 1944 pommikoneväitteisiin. Tyyppi väitti ampuneensa alas 7 Pe-2 pommikonetta 13.6-20.6.44 mutta yksikään väitteistä ei pitänyt paikkaansa. Kun vaihtoehtoset Il-4 koneet jotka todennäköisesti ylikersantti Lyly ampui alas Säinössä 19.6.44 olivat menneet läksi pelkästään niistä 7 pudotusta Windin tililtä. Juutilaisen saldosta lähtee pois 3 Il-4 pommaria ( 20.6 ja 6.7).

Kesäkuun 1944 ilmatorjuntapudotukset neubostodokumenttien perusteella noin 50. Sen jälkeen jää enää 145 mahdollista ilmataistelupudotusta mutta mikäli seuraamme ilmataisteluhistoriaa muiden maiden tilastoista näistäkin löytyy 10-20% osuus onnettomuuksille, törmäyksille, koneen sakkaa isille jne... Johon se pilkistää osittain tuosta 13.ilma-armeijan 36 koneen "ei palannut lennolta" sarakkeesta. 36 on 160:stä 22,5%.

Siinä kävi niin että Illun ja Hassen todelliset pudotukset jatkosodassa ovat olleet vain 30-40. Eli toinen Mannerheimristi molemmilla hankittu jos ei viekkaudella ja vääryydellä niin ainakin toiveajattelulla. 😆

Neukkujen johtavalla ässällä Ivan Kozdehubilla oli väitetty olevan 64 ilmavoittoa! Hannu Valtosen tutkimusten perusteella neukuilla piti keskimäärin 1 voitto väitetyistä 16:sta!

Tästä voisi päätellä, etti iivanalla oli todellisuudessa vain 4 oikeata ilmavoittoa!

Perin sairasta on tiltujen todistelu, turhaa kaikki on vaan.
Propagandaa yritetään syöttää vain eri muodossa kuin aiemmin Nliiton aikana.
Tosin, tätä on jatkunut jo muutamia vuosia, kun Pietarinpää ja kotimaiset hourut propagoivat.

Hannu Valtonen kirjoitti että maksimissaan kesäkuun 1944 ilmataistelussa olisi lentäjien pudotussaldo Kannaksella ollut 143. Mutta todellinen saldo saattaa olla tuota selvästi pienempi. Tässä yksikköjen raportit ajalta 9.6-30.6.44:

257 IAD: 46 hävittäjäkonetta joista 4 onnettomuuksissa ja 5 tai 6 ilmatorjunnan pudottamaa ja 36-37 ilmataistelussa.

PVO, Leningradin Ilmapuolustus: 27 hävittäjäkonetta joista 4 ilmatorjunnan ja 23 ilmataistelussa.

277 ShAD: 49 Il-2, joista 4 onnettomuuksissa, 17 ilmatorjunnan pudottamaa ja 28 ilmataistelussa.

281 ShAD: 31 Il-2 joista 4 onnettomuuksissa, 10 ilmatorjunnan pudottamaa ja 17 ilmataistelussa.

15 OKAE: 1 Il-2



Pommituslentodivisioonat 276, 113 ja 334: 21
pommikonetta joista maksimissaan 10 ilmataistelussa alasammuttua (ml "ei palanneet lennolta").

Itämeren Laivasto: 20 lentokonetta joista 1 pommikone, 7 hävittäjäkonetta ja 12 Il-2 konetta. Näistä korkeintaan 15 ilmataistelussa alasammuttuja. VVS KBF raportoi näistä vain hävittäjät ammuttu alas ilmataistelussa eli vain 7.

Nämä tiedot viittaavat että korkeintaan 130 olisi ammuttu alas ilmataistelussa Kannaksella 9.6-30.6.44. Suomalaislentäjillä 311 pudotusväitettä ja saksalaisilla 93. Yht 404. Saksalaisten 93 väitteistä selvästi suurempi prosenttiosuus todellisia pudotuksia kuin suomalaisilla. Suomalaislentäjien pudotukset jääneet noista (maksimissaan) 130 viholliskoneesta noin 80.

Meidän tulee ehdottomasti luottaa neuvostotilastoihin, joiden mukaan 400 suomalaista Brewsteria ammuttiin alas ja Helsinki pommitettiin raunioiksi. Ehkä pitäisi mainita myös panssarialus Väinämöisen kuuluisa upotus pommittamalla.

Kannaksen taistelujen kesäkuu 1944 on hyvin tutkittu ja nyt tiedetään todella tarkasti niin hävittäjä-, maataistelu- kuin pommikonetappiotkin.

275 IAD: menetti kesäkuussa Kannaksen suunnalla 49 hävittäjäkonetta joista 4 onnettomuuksissa (törmäykset 15.6 ja 28.6) sekä 6 ilmatorjunnan alasampumia (4 Airacobra, 1 La-5 ja 1 Jak-9). Näin ilmataisteluissa 275 IAD menetti 39 hävittäjää koko kesäkuun ajalta.

2 GIAK (PVO): 27 hävittäjää joista 5 ilmatorjunnan vuoksi. 22 potentiaalista menetystä ilmataisteluissa mutta niistäkin osa on voinut olla muualla kuin Kannaksella ja Viipurinlahdella

Itämeren Laivasto: 7 hävittäjää, kaikki liittyen ilmataisteluihin

YHTEENSÄ: maksimissaan 68 hävittäjäkonetta liittyen ilmataisteluihin. Todennäköisemmin luku hieman pienempi, esim 65.

Maataistelukoneet:

277 ShAD: 28 Il-2 konetta ilmataisteluissa, 17 ilmatorjunnan pudottamaa ja 4 muilla kuin taistelulennoilla menetettyä

281 ShAD: 17 Il-2 konetta ilmataisteluissa, 10 ilmatorjunnan pudottamaan, 2 ei palannut lennolta ja 2 muilla lennoilla menetettyjä. Lisäksi 4 pakkolaskun tehnyttä korjaamoille vietyä.

Itämeren Laivasto: 19 Il-2 konetta joista 1 onnettomuus ja ainakin 16 ilmoitettu ilmatorjunnan alasaampumaksi Viipurinlahdella ja Kannaksella. Korkeintaa muutama ilmataisteluissa.

YHTEENSÄ: maksimissaan 50 Il-2 konetta liittyen ilmataisteluihin ja niissä mukana pakkolaskun tehneitäkin.

Pommikoneet:

276 BAD: 10 Pe-2 konetta joista korkeintaan 5 liittyen ilmataisteluihin. Yksikön oman raportin mukaan näitä tapauksia olisi kuitenkin ollut vain 2.

113 BAD: 7 Il-4 pommikonetta joista 3-4 liittyen ilmataisteluihin.

334 BAD: 4 Tu-2 pommikonetta joista 1 ilmataisteluissa, 1 ilmatorjunta, 1 onnettomuus laskeutuessaan lentokentälle sekä 1 joko ilmatorjunnan tai onnettomuuden vuoksi menetetty (ei palannut lennolta tapaus)

VVS KBF: 1 Pe-2 pommikone Siestarjoella 10.6.44. Todennäköisesti ilmatorjunta

YHTEENSÄ: maksimissaan 10 pommikonetta liittyen ilmataisteluihin.
-------------------------------------------------

Kaikenkaikkiaan Kannaksen kesäkuun 1944 ilmataisteluihin liittyvät neuvostotappiot ovat olleen noin 125 lentokonetta. Noin 60-65 liittyy ilmatorjuntaan ja loput ovat olleet onnettomuuksia.

Carl-Fredrik Geust tutkimuksin vahvista että 20.06.44: 1 Jak-9 (29 GIAP) ammuttiin alas ilmataisteluissa Sintolassa ja aliluutnsnttu Hvorov Semyon jäi sotavangiksi . Koneen ampui alas Josef Guarda II./JG54. Myös toinen samana päivänä sotavangiksi jäänyt hävittäjälentäjämme Semen Rusak ( Jak-9, 14 GIAP) todennäköisesti oli saksalaisten yllätyshyökkäyksellä alasampuma koska neuvostosotapöiväkirjat mainitsivat koneen menetetyn kahden FW-190 koneen nopealla yllätyshyökkäyksellä.

Kaikkiaan 20.6.44 NL menetti Kannaksella ja Viipurinlahdella 18 konetta joista yksi Itämeren Laivaston onnettomuudessa, 2 ilmatorjunnan pudottamana, yhden ampui alas saksalainen kaukotiedustelukone ja 14 Osasto Kuhlmey tai suomalaislentöjät. Saksalaisten pudotusväitteet paljon uskottavampia kuin suomalaisten.

Tosiasiassa suomalaiset eivät saaneet ainoatakaan tankkia tai lentokonetta tuhottua, joten puna-armeija teki Talissa läpimurron ja miehitti Helsingin. Tätä on porvarillinen historiankirjoitus yrittänyt piilotella.

Juutilainen ja Wind tehtailivat varsin kyseenalaisia ilmsvoittoväitteitä ja tienasivat ainakin toiset Mannerheim-ristit kepulikonstein. Herrat sankarit ampuivat kukin tuskin enempää kuin 25-35 viholliskonetta alas. Ei huono saavutus suinkaan.

Juutilainen esitti ampuneensa alas 4 pommikonetta kesä-heinäkuussa 1944 mutta kun Brewster- lentäjä Väinö Kauppi pudotti 10.6.44 yllätyshyökkäyksellä Tu-2 pommikoneen eikä Juutilainen jää Illun pommikonesaldoksi viimeiseltä sotakesältä pyöreä 0. Myös Juutilaisen väitteet pudotetuista 4 La-5 koneesta suurhyökkäyksen alussa kumoutuvat.

Hans Windin väite pommikonepudotuksesta 19.6 kumoutuu (ainoan pudotuksen saavutti ilmatorjunta). Wind väitti pudottaneensa 4 Pe-2 pommikonetta 13.kesäkuuta mutta ainakin 3 näistä kumoutuu koska vain 1 Pe-2 teki vaurioituneena pakkolaskun ajankohtana joka oikein edes sovi Windin pudotusväitteiden ajankohdan kanssa.
Suurimmat "ässämme" näkivät olemattomia ilmavoittoja ja naivi yleisö yhä uskoo tähän sankarihölynpölyyn.

Kesäkuun 1944 osalta tutkimustulokset antavat "yllättävän" loputuloksen. Osasto Kuhlmeyn hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteet olivat hämmästyttävän uskottavia kun taas suomalaisten hävittäjälentäjien ajoittain jopa pöyristyttävälle tasolle kohonnutta liioittelua. Ehkäpä kuukausi osoitti että saksalaiset Fw-190 koneineen kovia ilmataisteluja käyneinä olivat vain parempia kuin helpolla edelliset 3 vuotta pääseet suomalaiset. Totuus lensi vastaan kesällä 1944: suomalaiset eivät olleet ilmassa niin hyviä kuin oli kuviteltu. Heitähän vietiin kuin mätää kukkoa ensimmäiset 8 päivää.

*****Penna Tervo*****

Geustin kirjassa esittämät 9.6-15.6.44 ilmataisteluissa alasammutut koneet olivat :
-4 pommikonetta (2 Il-4, 1 Tu-2, 1 Pe-2)
-3 Il-2 maataistelukonetta
-1 Jak-9 hävittäjää

Ilmatorjunta pudottanut 9.6-15.6.44:
-3 pommikonetta(1 Il-4, 1 Pe-2, 1 Tu-2)
-14 Il-2 maataistelukonetta
- 3 hävittäjäkonetta (2 La-5, 1 Jak-9)

Kadonneet koneet:
-1 pommikone
-3 Il-2
-4 hävittäjäkonetta

Jälkimmäisistä 2 oli yhteentörmäyksessä 15.6 tuhoutunutta Airacobraa.

Maksimissaan suomalaiset lentäjät ovat voineet ampua alas 14 konetta mutta todennäköisin lukema lienee 12. Pudotusväitteitä lentäjillä oli tuolta ajalta 58.

Kirjassa Vaiettu Elisenvaaran pommitus : evakkohelvetti 20. kesäkuuta 1944 esitetään Carl Fredrik Geustin taulukko jossa mainitut neuvostoliittolaisten lentokonetappiot. Näistä kadonneista koneista 2 La-5 konetta on ammuttu alas ilmataisteluissa 14.6.44 (ainakin toisen alasampui Olli Puhakka). 2 Airacobraa tuhoutui yhteentörmäyksessä 15.6.44 (ei liittynyt ilmataisteluun). Jak-9 konetta ei yöllä 13.6.44 ammuttu alas ilmataisteluissa koska suomalaisilla ei ollut hävittäjäkoneita ilmassa tuohon aikaan. Lisäksi 3 ilmataisteluun yhdistettyä Il-2 menetystä ovat kiistanalaisia ja ainakin joku/jotkut liittyy ilmatorjuntaan.

Ilmari Juutilaisen 4 väitettä La-5 koneesta ja yhdestä Jak-9 koneesta 9.-10.6 sekä Tu-2 pommikoneesta 10.6 ovat kumoutumassa. Vain väite Il-2 koneesta voisi olla todellinen ilmavoitto.

Neukkujen johtavalla ässällä Ivan Kozdehubilla oli väitetty olevan 64 ilmavoittoa! Hannu Valtosen tutkimusten perusteella neukuilla piti keskimäärin 1 voitto väitetyistä 16:sta!

Tästä voisi päätellä, että iivanalla oli todellisuudessa vain 4 oikeata ilmavoittoa!

Kaikkien maiden ilmavoimat liioittelivat väitettyjä pudotuksia vihollisen suhteen.

Tässä esimerkki vuodelta 1944 Suomen rintamalta, jos pärjäät kielen suhteen:

A Red Air Force unit from the 324th fighter division claimed 39 Finnish Curtiss, 18 Brewster, 6 Morane and 1 Bf 109 shot down during Svir-Petrozavodsk Offensive. Finnish records are showing just 4 Morane and 2 Brewster shot down by Soviet air craft. 3 Morane and 3 Curtiss were shot down by anti aircraft artillery. Soviet 324th fighter division with 3 regiments was not only Soviet fighter unit there operating north from Lake Ladoga. Other units were 197th, 435th, 415th, 773th, 152rd, 195th, 19th Guards and 20th Guards fighter regiments.

Verrattavissa Lahden MM-hiihtojen massiiviseen käryyn. Suomalaiset on kovia valehtelijoita.

Ennen suurtaistelua Hans Wind väitti ampuneensa 3 neuvostoliittolaista hävittäjää Kannaksella 1.6-8.6.44. Todellisuudessa ei ampunut yhtään. NL:n tappiot Kannaksella oli 2 hävittäjäkonetta joista toinen ammuttu alas ilmataisteluissa. Suomalaiset väittivät kaikkiaan ampuneensa alas tuolla jaksolla 16 hävittäjäkonetta.

On kiinnostavaa että Kannaksella kesällä 1944 jäi sotavangiksi melkein yhtä paljon neuvostoliittolaisia kuin suomalaisiakin hävittäjälentäjiä sotavangiksi.

Hävittäjien välisissä taisteluissa suomalaisten voittosuhdelukema oli lopulta hieman parempi kuin 1:2,5 muttei edes 1:3. Puheet jostain 1:30 voittosuhteesta ovat lähinnä koomisia. Kymmeniä vuosia sodan jälkeen lentäjäsankarimme rakensivat itsepetoksella myyttiä tajuamatta että kerran asiat voidaan tarkastaa vastapuolen tappioarkistoista.

Sotavangiksi Kannaksella kesällä 1944 jääneet neuvostoliittolaiset hävittäjälentäjät:

Galanin, 103 GIAP PVO (Airacobra) 17.6.44
Hvorov Semyon, 29 GIAP (Jak-9) 20.6.44
Rusak Stepan, 14 GIAP (Jak-9) 20.6.44
Zyablov, Nikolay, 14 GIAP (Jak-9), 1.7.44
Beljajev, 14 GIAP (Jak-9), 6.7.44
Milyaev Dimitri, 159 IAP (La-5) 11.7.44

Näistä 6 tapauksesta ainakin Hvorov ja Beljajev ammuttiin alas taistelussa saksalaisia vastaan. Hvorovin ampui alas Josef Guarda ja Beljajevin Gerhard Thyben. Lisäksi on neuvostoraportti jonka mukaan myös Rusakin ampui alas FW-190 kone yllätyshyökkäyksellä. 17.6.44 Galanin koneen putoamisen syy saattoi olla ilmatorjunta. Suomalaislentäjillä ei ollut pudotusväitteitä Airacobrista jotka ajan ja paikan suhteen sopisivat Galaninin tapaukseen.

Tiiksjärvi 6.4.1942

Hyvänä esimerkkinä punalentäjien (ja osin suomalaistenkin) 'ilmavoitoista' kerrataan vielä Tiiksjärven ilmataistelu:

Hyvä esimerkki ilmataistelun havaintojen sekavuudesta on 6.4.1942 Tiiksjärvellä käyty ilmataistelu. Siinä Neuvostoliitto lähetti saattohävittäjillä varustetun pommikoneryhmän pommittamaan Suomen asemia ja niitä torjumaan nousi joukko suomalaisia hävittäjiä. Tästä yksittäisestä taistelusta löytyy tiedot molemmilta osapuolilta, mikä lienee harvinaista.

Seuraavassa taistelu pähkinänkuoressa:

Vahvuudet
Neuvostoliiton lento-osasto:
7 kpl SB, 7 kpl PE-2 10 kpl Hurricane ja 2 kpl Lagg-3 hävittäjiä

Suomalaisten käsitys eli havainto:
7 kpl DB-3, 7 kpl PE-2 18 kpl Hurricane ja Lagg-3 hävittäjiä

Suomalainen lento-osasto
8 kpl Brewster-hävittäjiä

Venäläisten käsitys eli havainto
9 kpl Brewstereitä

Ilmataistelun tappiot:
Neuvostoliiton lento-osasto (todelliset):
1 kpl SB, 6 kpl Hurricane

Suomalaisten väittämät ilmavoitot:
2 kpl DB-3 ja 12 kpl Hurricane

Suomen lento-osasto (todelliset):
- (ei tappioita)

Venäläisten väittämät ilmavoitot:
7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Brewsteria maassa

Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon.

Tiedot: Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti 4/1997

Hans Wind väitti ampuneensa alas 8 pommikonetta kesäkuussa 1944. Neljä Pe-2 konetta 13.6.44 ja tuolta päivältä on vain yksi Pe-2 koneen pakkolasku omalle puolelle lähellä rintamalinjaa eikä kone tuhoutunut. 19.6.44 Wind väitti ampuneensa alas kaksi Pe-2 konetta mutta päivän ainoan Pe-2 tappion aiheutti Simolan ilmatorjunta. Ja 23.6. 44 Wind väitti ampuneensa alas 2 Il-4 konetta. Tuona päivänä ammuttiin alas yksi Il-4 kone. Ampuiko koneen alas Wind? Ehkä mutta suomalaisilla oli kaikkiaan 6 väitettä Il-4 pommikoneista joten Wind 33%:n todennäköisyydellä sai ilmavoiton.

Tämä kertoo jotain Hans Windin ilmavoittoväitteiden uskottavuudesta. Niiden väitteiden uskottavuus ei ollut hääppöinen. Niin se vain on.

Kaikki sodan osapuolet liioittelivat! Tässä neukkujen esimerkki Kurskista!

the Battle of Kursk, the Soviet 2. VA unit claimed 487 aircraft from Fliegerkorps VIII were shot down. German records show 41 losses. According to the Generalquartiemeister der Luftwaffe, 58 aircraft were lost to all causes, including those from flak and accidents. The 16. VA unit claimed 391 against Luftflotte 6. German records show 39 losses. The Soviet Union claimed that they destroyed a total of 878 German aircraft; this is significantly more airplanes than the Luftwaffe had in the air. Luftwaffe records show that there were 97 losses from all causes, including those from flak and accidents. Losses due to Soviet fighter pilots were 80. The Soviet Union overclaimed by more than 750 percent.

Hasse ja Illu esittivät ampuneensa alas yhteensä 15 pommikonetta kesällä 1944 mutta vain 2 on voinut teoriassa olla yhtä laskettu saldo. Tällöin on selvitettävä miksi 13.kesäkuuta Pe-2 teki teki pakkolaskun (kone ei tuhoutunut jäi NL:n kontrolliin joutunelle alueelle. Ja siiten se ampuiko Wind 23.kesäkuuta Il-4 koneen alas koska suomalaisilla oli kaikkiaan 6 väitettä Il-4 koneista joista 2 esitti Hans Wind.

Juutilaisen pommikonesaldo: 0.

Olivat tiputelleet vain siipioravia.

Battler Britton lentää pilviä päin ja ampuu sakut täyteen lyijyä!🦅🇬🇧💥🔥☠️

Osattiin sitä muuallakin:

After the Second Raid on Schweinfurt Gunners aboard the B-17 bombers claimed to have shot down 138 German fighters. German records state only 38 were lost., German fighters claimed 121 bombers, the actual figure was 60.

Juutilaisen todelliset ilmavoitot ovat jääneet noin kolmeenkymmeneneen ja Hans Windillä noin 25:een. Molemmilla oli ilmavoitoissa ilmaa ainakin 2/3 ja voittoja vajaat 1/3.