Olemme olleet 15 v aviossa. Miehelläni on ollut jonkinlaisia ihastumisia/syrjähyppyjä, mutta ei ole halunnut erota jäädessään kiinni. En kuitenkaan pysty unohtamaan näitä ja jo silloin, kun sain tietää, tiesin ettei mikään enää palaa ennalleen. En ole enää erityinen miehelleni, en ainutlaatuinen. En olekaan haluttava enkä tärkeä, joku muu on minua niin paljon tärkeämpi, että hän on valinnut sen hetkellisen halunsa ennemmin kuin minut ja lapsensa.
Kaipaan niin paljon toisen kosketusta ja läsnäoloa. Haluaisin, että tuntisin itseni tärkeäksi ja haluttavaksi. Voi kuinka toivonkaan, että joku hieroisi minua, haluaisi koskettaa minua, haluaisi että tunnen olevani tärkeä. Minulla olisi niin paljon annettavaa, mutta omalle miehelleni en enää pysty antautua.
Kaipaan niin paljon toisen kosketusta ja läsnäoloa. Haluaisin, että tuntisin itseni tärkeäksi ja haluttavaksi. Voi kuinka toivonkaan, että joku hieroisi minua, haluaisi koskettaa minua, haluaisi että tunnen olevani tärkeä. Minulla olisi niin paljon annettavaa, mutta omalle miehelleni en enää pysty antautua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.