huutaisin nimeäsi, et sitä kuule. Vaikka sytyttäisin kaikki valot pimeään, et näkisi tulla luokseni. Vaikka kuinka rukoilisin, itkisin, raivoaisin, et sitä saisi tietää. Pahinta kaikessa on epätietoisuus. En koskaan saa tietää, kuinka onnellinen tai surullinen olet elämässäsi. En koskaan saa tietää sitä, kun erkanet tästä elämästä,että voisin sytyttää kynttilän muistollesi. Minun on varmaan poltettava kynttilää jokaikinen päivä elämäni loppuun saakka sinun muistollesi.
Vaikka kuinka
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
rauhotu nyt pikkuse
https://www.youtube.com/watch?v=ZUg7rRpFGvA
Kyllä kaikki järjestyy sinullakin.. Elä nyt älä eilisessä tai huomisessa..
Ehkä aloitukseni oli hieman liian dramaattinen. Fiilikset nyt on mitä on, oon tunneihminen, eikä järki aina päätä pakota. Oon myös altis tunneperäisille vaikutteille, luin eilen kirjaa miehestä, joka kertoi vaimonsa kuolemasta ja se jotenkin vaan kosketti syvältä. Siitä tämä tunne purkaus kai sai alkunsa.ap.
Ethän polta kynttilää molemmista päistä
😂 😂
Sinulle nousi sama huoli ap.
Niin taitaa olla..
Rehellisyys kannattaa, laittaa itsensä kokonaan peliin
Olen yrittänyt.
Vittu sun kaltaset kirjaimelliset ihmiset on rasittavii.
Tietäisinpä hänen miehen nimen. Ihastuin hänen ulkonäköön ja olemukseen. Vaihtelua aiempaan saavuttamattomaan ihastukseen, mutta silti tuskaa tämä tietämättömyys.
Tuo onkin sulle se tärkein asia että saisit tietää, kun erkanen elämästä. Polttele niitä kynttilöitä muutama vuosikymmen.
Se on sinun onnesi etten tiedä tulla. Jos tietäisin tulla niin se olisi sinun elämäsi loppu.