Hopsan ja heissan!
Ketju hävisi jostain syystä. :)
No paremmalla onnella uudestaan. Ketjun aihe oli siis näiden kahden asian ====> "vain me" -henki ja hoitokokouskidutusten yhteys. Pohtikaapa. :)
Ketju hävisi jostain syystä. :)
No paremmalla onnella uudestaan. Ketjun aihe oli siis näiden kahden asian ====> "vain me" -henki ja hoitokokouskidutusten yhteys. Pohtikaapa. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jo herätysten alkuvaiheissa lestadiolaiset tulivat tunnetuiksi "vain me-opista". Lars Levi Laestadiuksen sananjulistuksessa raja kulki "heränneitten" ja heräämättömien" välissä. Laestadius ei ajatellut sen kummemmin perustaa mitään liikettä, ainoastaan "herättää synnin unessa nukkuvia" uskomaan. Herätysten laajetessa alkoi toiminta organisoitua ja voitiin puhua liikkeestä. The Very Grand old man for this movement was was John Raattamaa after Laestadius* death. Herätysten levitessä varsinaisen syntyalueensa ulkopuolelle se kohtasi myös kilpailevia uskonnollisia liikkeitä. Syntyi erimielisyyttä, uskonväittelyitä ja rajankäyntejä. Tässä vaiheessa "vain me-oppi" alkoi näkyä myös suhteessa muihin uskonnollisiin liikkeisiin.
Mikäli ei usko "vain me-opin" olleen lestadiolaisten keskuudessa arkipäivää esimerkiksi 1880-luvulla tai 1890-luvulla, kannattaa tutustua kuuluisaan "Tanskasen karvakirjaan" tai Gustaf Johanssonin opukseen "Laestadiolaisuus". Sieltä löytyvät samat syytökset lestadiolaisia kohtaan kuin Suomi24-palstalta vuonna 2005.
"Me vain "henki on peräisin seurakuntavanhinten ja puhujaikokousten satoa.
Näissä keskusteluista nimimerkki
"Johannes " kertoi ko. kokousten ilmapiiristä ja kuinka vähemmistöön jääneet tekivät parannusta mielipiteistään.
Kiitos rehellisyydestä "Johannekselle."
Tässä esimerkki 1880-luvun rajankäynnistä lestadiolaisten ja muiden välillä. Leikkeet on koottu eri pöytäkirjalähteista ja koskettelevat erään lestadiolaisen sananjulistajan toimintaa 1880-luvulla. K.o. henkilö joutui kihlakunnanoikeuden ja tuomiokapitulin eteen vastaamaan "väärästä" opetuksesta.
Kahden tai kolmen todistajan mukaan hän oli väittänyt: Se, joka Jeesuksen päälle uskoo, tekee synnin, kaste ei ole tarpeellinen lapsille, ei Jumala eikä Jeesus voi antaa syntejä anteeksi, jos ei tule meidän seurakuntaan ja tunnusta seurakunnalle syntejänsä, että seurakunta antaisi synnit anteeksi kättenpäällepanemisen kautta. Tämä on tulikaste. K:llä ei ole oikeata oppia saarnattu ikipäivänä. Ei muualta mennä taivaaseen kuin meidän kauttamme. Ei Jumala asu muualla kuin meissä.
Puolustuspuhe sisälsi mm. seuraavaa: En ole opettanut, että Jeesukseen uskoja tekisi kaksinkertaisen synnin tai lasten kaste olisi tarpeeton. Täysi-ikäiseen kaste vaikuttaa, jos tämä tekee parannuksen. Uudestisyntyminen on tulikaste, portti Jumalan seurakuntaan eli Jumalan valtakuntaan eli kristittyjen yhteyteen. Tämä on siellä, missä Jeesusta seurataan. Tämän seurakunnan edessä tulee synnintunnustuksen tapahtua, että tunnustajalla olisi todistus anteeksiantamuksesta.
Kuulustelijat väittivät, että Pyhä Raamattu kertoo monin kohdin tunnustuksesta suoraan Jumalan edessä ja Jumalan myös antaneen senkaltaiselle tunnustajalle synnit anteeksi ilman ihmisen välitystä.
H. väitti Jeesuksen asettaneen synninpäästön seurakunnan asiaksi ja ettei Jeesus silloin turhia puhunut. Jumalan järjestyksestä hän sanoi, että Jumala aina käyttää ihmishenkilöitä armon julistajiksi ja että ainoastaan saarnatun sanan kautta anteeksi antamisen armo annetaan ja ettei Raamatussa missään kohdassa puhuta muusta Jumalan sanasta kuin äänellisestä ja tunnustuskirjatkin vain siitä puhuvat. Raamattu hyödyttää vain uudestisyntynyttä, uskoon tullaan ainoastaan saarnan sanan kuulemisen kautta. Tästä vakaumuksesta hän ei luopunut.