Jotka elämä sinusta loi

Itkit katsellessasi ulos pakkaseen,
siihen joka sinut lapsena -
hukutti kylmiin uniin.

Ajattelet iloista elämää,
joka silmiesi edestä lensi.
Hautautui muistoihin katoavaisiin.

Lapsena haistoit vielä ruohon
ja makasit kukkapedillä.
Kukat muuttuivat ruusuihin pistäviin.

Ehkä hymyt katosivatkin syystä.
Ehkä vika oli aina sinussa.
Muttet myönnä totuutta, jota pelkäät.

Seisot tyhjässä huoneessa,
johon vietiin hyljeksityt ihmiset.
Joihin liityit huomaamattasi,
väärien valintojen valinneena.

Et uskonut suurempiin voimiin
ja nyt on myöhäistä.
Hymyilet sadepisaralle,
joka on ystäväsi hengen näköinen.

Avasit suusi liian harvoin
ja rakastuit vääriin ihmisiin,
jotka vetivät sinut syviin vesiin.

Pakkasessa näet heijastuksen
kylmyydestä ja kovuudesta.
Jotka elämä sinusta loi.