Hengenvetoja

Hengenvetoja. Kymmeniä, ehkä
satojakin.
Miksi tuijotat? Olen kunnossa.
Olen vain rikki. Mutta ainahan minä
olen.
Älä ole noin lähellä, katoa luotani. En
haluaisi lyödä pehmoista poskeasi.

Anteeksi, kuiskaan hiljaa.
Älä katso minua noin pelästyneesti.
Pyyhi suru kasvoiltasi.
Äiti, en halua nähdä sinua enää.
Katoa, katoa.

Äiti, miksi sinulla on puukko?
Miksi se osoittaa minua?
Mitä varten kyyneleesi virtaavat?
Ota puukko pois kaulaltani,
minä pyydän silmät lailla
vesiputouksien.

Tuskanhiki valuu otsallani maan
vetäessä tuskaani puoleensa. Kello
hakkaa sydämmeni tahdissa ja kuu
valaisee huoneeni. On yö.
Ikiaikainen seinäkello kumahtaa
neljää. Sekasortoiset silmät hapuilevat
ikkunaa, ja vielä kaukaisempia tähtiä.

Uusi painajaisyö taas. Äitini vainoaa
uniani. Kaipuu kaihertaa sydäntä
ja suru syö sisintäni. Tuutulaulut
hävisivät vuosia sitten ja minä
en nuku hyvin. On vaikea elää
pelossa.

Hengitä rauhallisesti. Sisään ja ulos.
Laske jokainen hengenveto. Yksi
toisensa perään. Ilmavirta pyörii omaa
kehäänsä yrittäen vältellä huoneen
tunkkaisuutta.

Puhalla kaikki ulos. Anna menneiden
mennä hengityksesi mukana ulos.
Puhalla suru pois. Puhalla itsesi
vahvaksi.

Pystyt siihen, olet vahva.
olet seviytyjä.