Taas jälleen

Viileys täyttää kaiken.
Kodin lämmöstä muuttuu
helvetin eteinen.
Tervetuloa kotiin joka
ei enää kuulu sinulle.

En ole enää äitisi.

Sana toisensä jälkeen viiltää sydämmeeni
loven,
jonka täytän sisälläni piilivästä
pimeydestä.

Menetänkö pian itsenikin?

Hiljaisuus jos toinenkin.
Lattiakaan ei uskalla narista,
tämä hiljaisuus Taason rikkomatonta
kuin kuilun välissä oleva pimeys.

Miksi näin?

Mieli pakenee jonnekkin rajan taakse.
Viaton hymy pilkahtaa nopeasti,
mutta silmissäni pilkahtaa hitaasti
kuin kädessäni heiluva puukko.

Viha vaihtuu tuskaan.
Pelko muuttuu sokeudeksi.
Vaihtokauppoja elämistä.

Lattialle muodostuu uusi, punainen
matto.
Olo on kuin elokuvatähdellä
ensi-illassa.
Hämmästyttää.

Tuntuu jännältä.
Sydän hakkaa selvemmin
ja rauha tanssittaa pulssia.

Pian kipu valtaa mielen ja tajuan.

Minä tein sen.
Taas.