Palstalla on nyt pohdittu ainakin kahdessa aloituksessa vaparien ja kirkon kaksoisjäsenyyden mahdollisuutta. Näyttää siltä, että muodollisesti kirkon jäsen voi kirkon puolesta kuulua vapareihin, mutta vaparien puolesta taas jäsenen ei pitäisi olla kirkon jäsen.
Tämähän taas tarkoittaa käytännössä sitä, että kirkkoon kuuluva agnostikko tai ateisti ei voi olla vaparien jäsen, mutta kirkosta eronnut uskonnollinen fundamentalisti taas voisi olla vapariliiton jäsen. Kun Jori Mäntysalo perusteli kaksoisjäsenyyden ongelmia sekulaarin maailmankatsomuksen levittämiseen liittyvillä ideologisilla vaikeuksilla, kummalla te luulisitte olevan enemmän ongelmia sen suhteen, agnostikolla joka kuuluu kirkkoon vai uskovaisella, joka ei kuulu kirkkoon?
Minusta teidän logiikkanne sakkaa ja pahasti tässä asiassa.
Siksipä pohdimmekin nyt sitä. mitkä syyt ovat oikeasti tässä takana, koska nuo edellä olevat eivät vakuuta.
Itse veikkaan pääongelmaksi sitä, mikä monia vapareita helposti askarruttaa, eli uskonnollisen kontaminaation vaara. Pelätään, että uskontokuntiin kuuluvat liittyvät vapareihin vain käännyttääkseen ateistit.
Toinen yhtä suuri ongelma voisi olla hypteettinen liiton kaappaus, jossa kirkkoon kuuluva paikallinen ecclesia primum -osasto organisoi jäsenistöä liittoon ja valtaa hallituksen ym. potkien valtaapitävät vaparit rivijäseniksi.
Tämä ehkä olisi teoriassa mahdollinen, en tiedä, mutta käytännössä se varmasti johtaisi vain siihen, että aidot vaparit eroaisivat ja perustaisivat Uusi Vapaa-ajattelijoiden liitto -liiton. Mediassa tuomittaisiin kirkon toiminta, mutta samalla vaparit nähtäisiin helppoina uhreina mikä voisi olla vähän noloa. Siksipä vaparit ovat extravainoharhaisia ja varovat ketä jäseniksi kelpuuttavat.
Miltäs kuulostaa?
Tämähän taas tarkoittaa käytännössä sitä, että kirkkoon kuuluva agnostikko tai ateisti ei voi olla vaparien jäsen, mutta kirkosta eronnut uskonnollinen fundamentalisti taas voisi olla vapariliiton jäsen. Kun Jori Mäntysalo perusteli kaksoisjäsenyyden ongelmia sekulaarin maailmankatsomuksen levittämiseen liittyvillä ideologisilla vaikeuksilla, kummalla te luulisitte olevan enemmän ongelmia sen suhteen, agnostikolla joka kuuluu kirkkoon vai uskovaisella, joka ei kuulu kirkkoon?
Minusta teidän logiikkanne sakkaa ja pahasti tässä asiassa.
Siksipä pohdimmekin nyt sitä. mitkä syyt ovat oikeasti tässä takana, koska nuo edellä olevat eivät vakuuta.
Itse veikkaan pääongelmaksi sitä, mikä monia vapareita helposti askarruttaa, eli uskonnollisen kontaminaation vaara. Pelätään, että uskontokuntiin kuuluvat liittyvät vapareihin vain käännyttääkseen ateistit.
Toinen yhtä suuri ongelma voisi olla hypteettinen liiton kaappaus, jossa kirkkoon kuuluva paikallinen ecclesia primum -osasto organisoi jäsenistöä liittoon ja valtaa hallituksen ym. potkien valtaapitävät vaparit rivijäseniksi.
Tämä ehkä olisi teoriassa mahdollinen, en tiedä, mutta käytännössä se varmasti johtaisi vain siihen, että aidot vaparit eroaisivat ja perustaisivat Uusi Vapaa-ajattelijoiden liitto -liiton. Mediassa tuomittaisiin kirkon toiminta, mutta samalla vaparit nähtäisiin helppoina uhreina mikä voisi olla vähän noloa. Siksipä vaparit ovat extravainoharhaisia ja varovat ketä jäseniksi kelpuuttavat.
Miltäs kuulostaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Höpsistä. Sääntöjen mukaan "Liitto on uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien henkilöiden muodostamien rekisteröityjen yhdistysten keskusjärjestö. Se on poliittisesti sitoutumaton ja ajaa uskonnottomien etuja, oikeuksia ja oikeusturvaa sekä edistää uskonnottoman todellisuuskäsityksen leviämistä."
Kirkkoon kuulumattoman uskonnolisen fandamentalistin paikka ei ole vapaa-ajatteljoissa.
Turhanaikaista vääntelyä ja venkoilua tuossa aloituksessa.
Vapaa-ajattelijain liiton säännöissä linjataan näin:
"Liitto on uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien henkilöiden muodostamien rekisteröityjen yhdistysten keskusjärjestö."
Lauseen muotoilu jättää tulkinnan varaa. Se voi tarkoittaa sitä, että henkilön tulee olla joko uskonnoton tai uskontokuntiin kuulumaton taikka sitten sekä että.
Valtionkirkkojärjestelmän purkamisen kannalta olisi eduksi, että kirkon jäsenistössä yleistyisi tuon tavoitteen kannatus. Kirkon jäsen voi mainiosti olla myös ateisti. Useimmat tuntevat esimerkkitapauksia, jopa pappeja. Niin sanotut pyhät kirjoitukset voi tulkita niin mytologisesti ja vertauskuvallisesti kuin haluaa.
Pidän todennäköisempänä skenaariona sitä, että ateismi valtaa kirkon kuin että uskovaiset valtaavat Vapaa-ajattelijoiden yhdistykset.
Minä en aio kirkkoon enkä mihinkään uskonnolliseen kerhoon liittyä ainakaan Suomesssa. On sen verran voimakas vastenmielisyys ihan oman henkilöhistorian takia. Tähän pitäisi tietysti lisätä varaus liittyen elämän loppuvaiheen mahdolliseen dementiaan ja muuhun sekoamiseen.
On se aika selvästi sanottu. Ihan hyvä jos kirkon jäsenet ovat ateisteja, mutta sekin on hyvä, että kirkon jäsenet eivät ole tervetulleita jäseniksi. Toki yhteistyötä ja -toimitnaa kyllä.