Viime syksy ja tämä talvi on ollut henkisesti raskasta aikaa. Olen viettänyt aikaa raastavan kaipuun tunteen seurassa.Voin sanoa rehellisesti, ettei ole ollut päivääkään, etten olisi sinua miettinyt. Olet myös vahvasti ollut esillä unimaailmassani.
Olin juuri koiran kanssa lenkillä ja ulkona oli jo kevään tuntua. Uusi kesä tulee kohta ja mietin että helpottaako tämä kaipaus vai tuoko kesä enemmän pintaan ikävän tunteita.kun kesällähän me tavattiin.
Yksi hetki
joskus enemmän kuin vuosisata
Toisen katse
Syvempi kuin valtameri
kyynel silmänurkassani
kuin soliseva vuoristopuro
Unessani hyvästelen jälleen
sinut rakkaani
Olin juuri koiran kanssa lenkillä ja ulkona oli jo kevään tuntua. Uusi kesä tulee kohta ja mietin että helpottaako tämä kaipaus vai tuoko kesä enemmän pintaan ikävän tunteita.kun kesällähän me tavattiin.
Yksi hetki
joskus enemmän kuin vuosisata
Toisen katse
Syvempi kuin valtameri
kyynel silmänurkassani
kuin soliseva vuoristopuro
Unessani hyvästelen jälleen
sinut rakkaani
Vastaukset 8
Vanhimmat
Gaigenlaizia aloidugsia sidä ongin... älkää nyt gäsittägö minua väärin, en siis ongi eigä minulla ole ongeakaan... nojoo, ihan vakavasti... yks vaaleahko naitsukka tulee mieleen.
Kauniisti kirjoitettu. Olet myöskin mielessä koko ajan.
Jos mahdollista, yritä täyttää elämääsi mielekkäällä tekemisellä ja hyvillä ihmissuhteilla. Itselläni on mennyt jo vuosia, surressa ja ikävöidessä ihmistä, jota en saa. En voi ottaa ketään toista ihmistä kumppanikseni, koska olisi todella väärin ottaa laastari. Se on hyvin raastavaa, yksinäisyys iltaisin on hyvin raastavaa myös, koska on aikaa ajatella häntä.
Kun ikävä jatkuu liian pitkään, on aika toimia. Omalla kohdallani olen huomannut helpottavaksi asiaksi sen, jos ei nähdä. Pikku hiljaa kipu helpottuu. Henkinen kipu voi olla todella kovaa, jopa invalidisoivaa. Eilen hän käveli luokseni, tervehdin vain häntä takaisin ja lähdin kiireesti hänen seurastaan pois. Koin sen ainoaksi oikeaksi tavaksi toimia sillä hetkellä. Pitkittämällä kohtaamista, pahennan vain tuskaani. En toivo, että hänestä tuntuisi tältä. Tiedän, että olen satuttanut myös häntä ja kyllä minä kärsin siitä. Tämä päivä meni ok, koska olin hyvien ihmisten seurassa. Nyt illalla on todella vaikeaa, kun mietin vain häntä.
Olen varmasti tuhansia kertoja miettinyt mielessäni, miksi emme voi olla yhdessä. Kyyneleet valuvat, voi jatkua jopa tunteja. Tiedän ettei se voi olla normaalia. Kerrottakoon, että ei hän ole ainoa satuttava asia, niitä minulle on elämässäni tapahtunut. Oli vaan jotenkin se piste iin päälle, sekä on aukaissut joitain vanhoja haavoja. Oletan tämän olevan puoleltani kuitenkin rakkautta, koska jatkuu aina vaan. Joka kerta, kun luulen jo päässeeni yli, löydän itseni olemasta jotenkin sekaisin hänen vuokseen.
Muuten kyllä, mutta juuri kesällä me emme tavanneet. Joten...
Emme niin.
Sivusta.
Eikä tulla koskaan näkemään.
Sivusta.
Tietäähän se toinenkin osapuoli ettette tule enää näkemään? Jos ei niin kerro.
Ja mitähän vittua se sulle kuuluu tietääkö vai ei? Huoh näitä ulla taalasmaita täällä jotka kuvittelevat kaikkien muiden ihmisten asioiden kuuluvan heille.