"Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.
Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'.
Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.
Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.
Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.
Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.
Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'
Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.
- Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. -
'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on." (Luuk.19:12-26)
Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.
Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'.
Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.
Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.
Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.
Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.
Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'
Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.
- Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. -
'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on." (Luuk.19:12-26)
Vastaukset 19
Vanhimmat
mikä siinä on epäselvää?
Mikä tuon Luukkaan evankeliumiin kirjoitetun kertomuksen "fokus", polttopiste on?
Minkä takia niitten palvelijoitten ois pitänyt kerryttää lisäarvo sille joka lähti kaukaiseen maahan?
> Minkä takia niitten palvelijoitten ois pitänyt kerryttää lisäarvo sille joka lähti kaukaiseen maahan?
Palvelijoile uskottiin tietty talentti. Ne jotka olivat uskollisia vähässä, saavat enemmän, koska ovat osoittaneet oman uskollisuuden. ja voivat siis ottaa vastuulleen enemmän. Se, joka ei ollut uskollinen edes vähässä, ei saa mitään, koska ei kuitenkaan käyttäisi sitä hyvään.
Kysymys ei varsinaisesti ole lisäarvon kerryttämisestä, vaan uskollisuudesta, siitä miten käyttää ne lahjat jotka on saanut. Jos ei käytä lahjojaan, ei ole oikein mitään syytä saada tai pitää niitä, eikö?
hohoijaa riittänee tähän kohtaan.
Onko tuossa Luukkaan evankeliumiin kirjoitetussa Jeesuksen puhumaksi sanotussa vertauksessa kyse siitä, mikä on kirjoitettu Jaakobin kirjeseen toiseen lukuun sen jakeeseen 17: "Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut." (Jaakob 2:17).
Kertooko Jeesus tuolla vertauksella sen, että uskon lisäksi tarvitaan myös tekoja, pelkkä usko ei riitä. Jeesuksen vdrtauksestahan käy ilmi, että ne jotka olivat talenttia kasvattaneet, saivat lakonnon, se joka oli vain saman määrän säilyttänyt, joutui kadotukseen. Toteutuuko näin Jeesuksen vertauksessa se, minkä myös Jaakob on kirjoittanut, että "Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut."
Tarvitaako siis usko ja teot pelastukseen, yksin uskoko ei riitä?
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/finnish/1933,38/Jaak.2.html
Asia on juuri näin.
Uskoon kuuluu Pyhät teot.
Alakteksti poistaa tekoja tekemättömän uskon kokonaan, kuollut itsessään, eli turhaa.
17. Samoin myös usko ilman tekoja on kuollutta itsessään.
r
Pitää vain muistaa oikea järjestys, usko sinänsä on Jumalan lahja. Mutta uskoa seuraa hyvät teot, Hengen hedelmät.
Usko on oma ratkaisu, teko, jossa tehdään mielenmuutos, eli Parannus.
Kuten Paavali, Jumasta Jeesukseen, että löytäisi Jumalan.
r
Näytätkö missä kohti se on Uutta Testamenttia, tai koko Raamattua, että usko on Jumalan lahja?
Kyllä se siellä on, näin puhujat sen saarnaavat.
Kirje Efes. 2:8
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
Asia mainintaan vain yhden kerran suomalaisissa käännöksissä, joka ei ole vahvistettu ollenkaan Vanhassa testamentissa, eli asia on ikään kuin lohdutusta, ei eksakti.
Alkukieli kertoo asian juuri niin; Ef 2; 8 Sillä sen hänen siunauksensa kautta me olemme lunastetut, uskollisuudessa, eikä tämä ollut teistä, vaan se on se Jumalan lahja.
Eli kuka on tuo "hän", se on Jeesus, ja siunaus on uskollisuudessamme, eikä "tämä" uskollisuus ole tullut meistä, vaan Jumalan lahja.
Jumalan lahja on siis uskollisuus.
r
Hebrealaiskirje:
11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Tätä vl-puhujat eivät sinulle sanoneet.
Hebrealaiskirje:
11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Vapaitten suuntien kiemurtelemalla haettua harhaa. Eikö Raamatun jae sopinut kadottavaan uskoosi. Löytyykö tähän joku muunneltu totuus?
Ap. t. 11:17
Jos siis Jumala silloin, kun heistä tuli Herraan Jeesukseen uskovia, antoi heille samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?
Mitä jae Sinulle kertoo?
Miten se suhtautuu alkutekstiin?
r
Uskoon tuloa seuraa halu totella Isää,Jeesusta ja Pyhäähenkeä.Tästä seuraa hyviä hedelmiä tuottava elämä. Pelastukseen tarvitaan tietenkin usko Jeesuksen sovitustyöhön Golgatalla,sekä hyvät teot näille vähäisille veljille/siskoille. Leiviskät tarkoittavat ilosanoman menestyksellistä levittämistä kunkin kykyjen mukaan. Vajavainen sai yhden leiviskän, mutta myös hän olisi voinut käyttää kykyjään lainaamalla leiviskän muille korkoa kasvamaan. Mutta hän piiloitti leiviskän, joten hän jätti ilosanoman julistamisen tekemättä ja se annettiin kyvykkäämmälle.
Yksi tärkeä unohtui uskossasi; Matt. 10:32 "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
ja 1. Joh. 2:23 Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
Nämä se vaatii.
r
Mitä sillä on merkitystä kuka sen uskon oliwsi antanut kun se on kuitenkin jokaisen omakohtaisestsi otettava vastaan ja elettävä sen uskon sisällön mukaan.
ja toisekseen, kuka voi sitten lopputilillä sanoa ettei Jumala anatnut uskoa, siksi en uskonut!