Rakastan sinua loppuun saakkA.
Kaikesta huolimatta
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mäki sua
Olet rakaS
Niin
Vain
Sinä
Aina
Ikuisesti
Hän
S
Ja elän mieluummin yksin kuin teeskentelen kenenkään kanssa. Sinut minä yhä ottaisin, jos saisin.
Niin minäkin hänet mutta hän ei tahdo minua
S
Liian hyvää.
Paljon liikaa aikaa välissä.
Aika on suhteellista.
Ajattelin kauan, että rakkautesi voisi pelastaa minut. Kytkeä minut pysyvästi siihen herkkään, valoisaan puoleen, josta minun on ollut niin vaikea pitää kiinni, sillä se tarkoittaisi sitä, että pitäisin itsekin itsestäni, mutta maailmassa, jossa sinut kerta toisensa jälkeen torjutaan, on vaikea vakuuttautua siitä. Miten rakastaa itseään, kun et löydä sitä yhtä, joka rakastaisi sinua.
Minusta tuntui kuin että olisit nähnyt minut ja nähnyt myös kauneutta minussa ja se sai pitämään kiinni, sillä eniten olen pitänyt itsestäni seurassasi. Tuntenut enemmän ehyeksi. Muistan aina kun jossain illanvietossa laskimme leikkiä ohimennen ja jaoimme minusta vision synkkänä teininä seisomassa lossirannassa, kajalit poskilla ja mustassa nahkassa kuin jossain Dingon laulussa ja lossari käskisi minua menemään kotiin - taas. En muista mistä se heitto sai alkunsa, mutta sillä hetkellä, juuri sillä hetkellä minusta tuntui kuin olisit ollut ensimmäinen, joka olisi nähnyt minut sellaisena kuin olen, mutta myös pitänyt siitä, ja se oli mukava tunne.
Ehkä siksi, että se surullinen ja koulukiusattu, kuoreensa käpertynyt teinityttö, joka toivoi rakkautta ja poikaystävää, on yhä sisimmässäni ja toivoo niitä samoja asioita kuin aave, joka ei löydä rauhaa.
Tämä on melankolinen ilta ja olen väsynyt.
Surullunen tarina. Ensimmäisenä tulee mieleen, että täytyy hyväksyä se oma menneisyys ja siihen kuuluva rikkinäisyys. Yrittää ymmärtää niitä, jotka ovat sitä olleet edesauttamassa. Siitä voi lähteä alkuun parantuminen. Se on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla. Jos sen laittaa liikaa jonkun toisen kannettavaksi tai varaan, niin hän saattaa perääntyä. Hän saattaa alitajusesti ymmärtää, että ei ehkä pysty auttamaan sinua riittävästi ja ahdistuu tilanteesta. Ottaa etäisyyttä - ja se voi tuntua hylkäämiseltä. Se mikä on juuri se sinun suurin haavasi.
Se tunne, että ei ole riittävän hyvä ja tulee sen vuoksi torjutuksi, taitaa olla se. kaikkein yleisin trauma, joka meillä voi olla. Se voi johtua monesta syystä, mutta sitä voi käsitellä ja sitten ymmärtää syitä, joiden vuoksi se on syntynyt. Sen jälkeen lakkaa takertumasta liikaa toisiin ihmisiin ja alkaa seisomaan omilla jaloillaan. Oppii hyväksymään sen, että ei tarvitse kelvatakaan kaikille, mutta on silti ihan riittävän hyvä ihminen.
Traumassaan saattaa vielä usein takertua juuri senkaltaisiin ihmisiin, jotka ovat sen alkuperäisen trauman aiheuttaneet. Välinpitämättömiin tai ymmärtämättömiin. Asiat ovat monimutkaisia. Kaikki lähtee omasta itsestä ja omista kokemuksista, sekä niiden ymmärtämisestä. Kukaan muu ei voi sitä tehdä.
Viisaita sanoja. Luulen, että yritän tänne kirjoittamisen kautta ymmärtyää paremmin itseäni ja mennyttä, sitä miksi kaikki tuntui niin suurelta
Koska se loppu tulee?
Mutta et enää sen jälkeen? Ehkä lopun jälkeen ei todellakaan ole enää mitään. Sinähän sen tiedät, edeltä menneenä.
Loppu on viimeiseen hengenvetoon ja mitä kuoleman jälkeen? Sitä emme tiedä. Se voi olla joko tyhjyys, ikuisuus tai jälleensyntymä - mihin kukakin uskoo ja uskomme voi myös meidät erottaa.