Kirkas järvi

Minulla on aina tapana käydä järvellä uimassa, ja kun lähden niin heitän pari ruusua, koska se on isän muistolle. Eräänä päivänä minulla ei ollut aikaa käydä uimassa ja heittä ruusut järveen, koska minulla oli paljon tekemistä. Yöllä heräsin kun joku kutitteli silmiäni ruusulla. Lähdin aamulla järvelle. Kun olin järvellä, tuuli puhalsi kovaa hiuksiani ja kuulin "tule luokseni!" Sanoin "minne, häh, en tajua!?" Ääni sanoi uudelleen "tule luokseni!" En tajunnut mitään. Menin hakemaan uikkarini ja sukelsin järveen. Kysyin "missä olet?" En kuulenut mitään, yhtäkkiä virta oli lujempi ja lujempi. Yleensä järvi on tyyni. Virta vain koveni ja koveni, yhtäkkiä kaikki ruusut tulivat vastaan. Pääsin juuri rantaan ennen kuin virta vei minut mukanaan. Yhtäkkiä järvi oli niin kirkas että se sokaisi silmäni. Minua kirveli niin paljon että otin vettä järvestä ja heitin sitä silmiini. Minua kirveli enemmän. Kun otin punaisen ruusun maasta ja hieroin sitä silmiini, se auttoi. Pidin ruusua taskussani koko ajan ettei silmiini kirvelisi, yöllä menin taas järvelle katsomaan sitä, se oli ihan normaali. Sukelsin sinne ihan vain huviksi, se oli tulikuuma ja minä kuolin sinne...nyt minä vaellan taloissa ja kutittelen ruusuilla ihmisten silmiä jotta he sokeutuisivat....