Kertokaa tästä ilmiöstä lisää. Sähköhoito muuttaa nopeasti ihmisen olemusta mutta mielestäni se on pelottava ilmiö. Eihän oikeasti tällaista ihmeparantumista voi olla - vai?
Sähköhoidon high- ilmiö
Anonyymi
1499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Thl:n kehitysmaa-tason syöpää, puhdasta roskaa
Sähköshokittamisesta ja mainitsemastasi "high"-ilmiöstä voivat kiinnostuneet lukea parhaiten osoitteesta ectresources org. Sivusto on luotettava. Sitä ylläpitää psykiatri (!) Peter Breggin, joka on ollut hankkimassa menestyksekkäästi korvauksia sähköshokitetuille oikeusteitse.
Epäilisin vahvasti, että sähköhoidon ns. teho on vain hetkellinen, jonkinaikaa kestävä ja juuri tällainen keinotekoinen "high", mikä ei ole pelkästään hyvä merkki. Mahdollinen myönteinen tulos sähköhoidosta ei tule millään terveellä tavalla, vaan laukaisemalla nukutuksessa epilepsiakohtaus. Jotkut voivat kokea tästä tietynlaisen muutoksen olotilassaan ja voivat kokea että olo on muuttunut ja parempi. Sitä edesauttaa maaginen usko siihen, että on käynyt terveydenhuollon toimenpiteissä jonka on antanut terveydenhuollon henkilö, ihan sama vaikka tämä hoito on käytännössä aivojen sähköttämistä joka tuntuu hieman epämääräiseltä hoitokeinolta. Mahdollisen hyödyn lisäksi mikä ei välttämättä edes tule, voi kokea harmia tästä aivoille epäterveellisestä hoitomuodosta mitä on esim. muistihäiriöt.
Kun puhutaan toistuvista sähköhoidoista, niin mitä enemmän niitä ottaa, niin sitä todennäköisimmin alkaa saada vauriota, jotka ovatkin sitten jo vähän vaikeampia ja pysyväisluonteisempia. Usein sähköhoitoa saaneilla potilailla on myös taustalla muita aivojen ja hermoston toimintaa sotkevia hoitokeinoja käytetty (psyykenlääkkeet). En yhtään ihmettelisi jos tässä vaiheessa potilaan käytös voisi muuttua (esim. muuttuu impulsiivisemmaksi kuten aivovaurioissa tai tunne-elämä muuttuu myös huonolla tavalla), kognitio häiriintyy kuten tulee esim. keskittymis-ja muistihäiriöitä ja vaikeuksia selvitä työelämässä tai muuta vastaavaa. Tässä vaiheessa usein suositellaan lisää samaa hoitokeinoa koska naiivisti uskotaan että tästä ei mitään harmia tule.
Uskon, että aivovauriolla ja siinä mikä loppuseuraus psykiatrian runsaista hoitokeinoista on, niin on jotain yhteistä. Sitten kun ihmistä on aivovaurioitettu,niin sitten potilasta usein vain aivovaurioitetaan lisää yhä uudella "hoidolla".
Sähköhoitoon liittyen kannattaa katsoa Maudsley Debate ECT Youtubesta, tai lukea John Readin kirjoituksia aiheesta. Tai lukea niiden kokemuksista jotka ovat saaneet vauriota sähköhoidosta.
."...lukea niiden kokemuksista jotka ovat saaneet vaurioita sähköhoidosta". Mistä näitä kokemuksia löytää luettavakseen? Suomenkielisiä.
Sen verran otan kantaa että itse olen vuosia sitten saanut näitä sähköshokkeja, kaksi kuuden kerran sarjaa.
Eli ensin oli 2 kertaa viikossa kolmen viikon ajan, sitten oli väliä muistaakseni kuukausi tai kaksi ja perään uudet kolme viikkoa kahdesti viikossa.
Mulle ei tullut minkäänlaista high-tunnetta tai muutakaan.
Ekasta sarjasta huomasin kyllä että mun tilanteessa teki ihan hyvän tuloksen. Toinen sarja ei enää vaikuttanut millään tavalla.
Mä en kokenut niistä hoidoista minkäänlaista haittaa, päinvastoin.
Kait sekin on kiinni siitä minkälaisessa tilanteessa sähköä käytetään ja mistä syystä.
Taitaa olla aika yleistä että ihmiset ensin lääkitään aika sekavaksi ja huonokuntoiseksi ja lääkärit sanovat että nyt on sairaus - yleensä masennus - pahentunut eikä nämä lääkkeet auta. Silloin kirjoitetaan pakkolähete ja siten voidaan viedä pakolla sähköön. Käytäntö yleistä psyk. osastoilla, ainakin pirkanmaalla.
Sähköhoito piristää aika nopeasti ja lääketokkura jotenkin laukeaa, elimistön lamaantunut toiminta ja aivot alkaa toimia selvemmin. Tämä kai on sitten se high. En vain jaksa ymmärtää, että lääkkeillä lamaannutettu sekava elimistö noin hokkus pokkus oikeasti korjaantuu. Tähän vaaditaisiin kyllä jo jumalainen ihmeparantuminen. Monelle jääkin elinikäinen muistiongelma ja jonkinlainen dementia olo. Ja lääkitys jatkuu tietysti edelleen, se sama jolla ei ollut äsken vastetta ja joka vei sähköönkin.
Huomioita tehnyt useita, ei itse potilas.
Omassa tapauksessa kävi juuri mainitulla tavalla. Lääkittiin sedatiiveja sisältävällä lääkekoktaililla huonoon turraan olotilaan missä ajattelukin oli hankalaa ja suositeltiin sähköhoitoa. Olin myös käynyt lääkkeiden vieroitusoireita läpi, mitkä oli tuskallisia. Oikein esiteltiin ja mainostettiin kuinka hyvä hoitokeino on, vietiin johonkin tilaan missä sitä annetaan ja näytettiin "propagandavideo" siitä. Kieltäydyin, koska vähin mitä halusin oli tuntea yhtään enempää kognitiivisia haittoja/muistihaittoja mitä olin lääkekoktaililla tuntenut mitkä aiheutti itsessään riittävästi tuhoa minulle. Ne haitat oli jo riittävästi tehdäkseni johtopäätös siitä mitä psykiatrinen hoito on ja kuinka vaarallista on kun ihmisaivoja ja hermostoa sorkitaan miten sattuu. Kokemusta siitä yli vuosikymmenen verran.
Loppujenlopuksi olo alkoi kohentua sillä että lopetin lääkkeet jotka oli harmillisia ja uskoin itseäni lääkärin sijaan.
Terveellisiä tapoja tukea aivojen terveyttä ja toimintakykyä on liikunta ja monipuolinen hyvä ruokavalio. Meditaatio. Aktiivisena pysyminen Jne Mitkä tieteellisissä tutkimuksissakin on todettu aivoterveydelle ja terveydelle suotuisiksi.
Haitallisia tapoja tavoitella hyvinvointia, on huumata, lääkitä ja sedatoida aivot, sorkkia niitä ja keskushermostoa ties minkälaisin tavoin. Hoitokeinoilla joiden toimintamekanismi on tuntematon, mikä kuvaa sitä kuinka sokkona niitä lyödään potilaille. Usein vain yhtä hoitokeinoa on lyhytaikaisesti tutkittu ja päällekkäin määrättyjä sorkkimisia/lääkkeitä ei ole hyvin tutkittu. Jos jonkun kohenemisen olossa saakin, se ei perustu siihen että mikään biologisella tasolla korjaantuu ja todennäköisesti on lyhytaikainen ja epäterveellä tavalla saatu seuraus. Johtaa usein siihen että potilas tavoittelee samaa oloa uudelleenkin ja eräänlaiseen riippuvuuteen tuon keinon vaikutuksista mitkä ei jatkossa välttämättä pysy suotuisina.
Jos joku on saanut hyötyä, hyvä, mutta itsekin kuuluin niihin potilaisiin joskus joka sai lääkkeistä apua. Siis ennen kuin sain merkittävää haittaa.
Minulla oli kaikkea muuta kuin masennusta silloin aikoinaan kun lääkäri mietti sähköä.
Eikä ne pakolla sitä tehneet, kävin lääkärin kanssa keskustelua kun kysyi minulta että suostunko kokeilemaan.
Kaikki hoidettiin hyvin asiallisesti. Enkä ollut edes enää vahvoissa lääkkeissä siinä vaiheessa eli ymmärsin aivan täysin mihin lähdin.
Oli siinä omalta osaltani mukana ehkä vähän uteliaisuuttakin tuota hoitomuotoa kohtaan.
Nämä sähköön pakottamiset ovat psyk. osastohoitojen peruskamaa. Harva pystyy eämään lääketokkuraisena kotioloissa.
Avohoidossa kaiketi vielä otetaan potilaan mielipide huomioon ja kunnioitetaan sitä. Osastolla muodollisesti kyllä kysytään potilaan mielipidettä mutta sitten tehdään kuitenkin täysin lääkärin mielivallan mukaan, sen kaavan mukaan minkä lääkäri on jo etukäteen suunnitellut.
Itse olen aikanaan pakotettu psykiatrisella osastolla pakkokäyttämään lääkkeitä, mutten ole kuullutkaan, että sähköhoitoa ainakaan Suomessa pakotettaisiin. Koettuani lääkkeet tosi harmillisiksi, kieltäydyin sähköstä. Myös siksi, koska ulkopuolisena näin sähköhoidossa käyneitä, jotka saattoi unohtaa koskaan jutelleensa minulle tai näyttivät muuten vaan olevan pihalla tuon hoidoksi kutsutun sähkötyksen takia. Kuulin myös ihmisten kokemuksia siitä. Moni ei palannut mihinkään suureen toimintakykyyn sähkötyksensä jälkeen.
Se taas psykiatriassa on yleistä että potilas ei tiedä mihin ryhtyy hoitokeinon kanssa koska sen harmeista ei mainita mitään tärkeää tai mahdollisuudesta vaurioihin.
Avohoidossa ei potilasta kuunnella sen enempää kuin osastollakaan.
Itse lopetin omin päin viimeisen lääkkeen jo vuosia sitten. Lääkärit kun eivät suostuneet edes vähentämään annosta. Kerroin toki lääkärille että olin lopettanut niin ensimmäiseksi hän " uhkasi " pakkohoidolla.
Se juttu tuli selvitettyä enkä hoitoon joutunut, enkä ole käyttänyt lääkkeitäkään vuosikausiin.
Sähköshokkiin pakottaminen voidaan tehdä, jos diagnoosi on psykoottinen masennus. Se, milloin masennus (tai joku muu tunne tai käytös) on psykoottista, on aika tulkinnanvaraista. Syvästi masentunut ihminen tekee helposti puheillaan tai hiljaisuudellaan vaikutelman, ettei olisi ihan tässä maailmassa. Ei ehkä edes välitä vakuuttaa ketään, että on.
Eräs tuttavani on saanut pysyviä neurologisia vaurioita 17 vuoden psykiatrisesta hoidosta, ajoitain pakotetusta. 25 erilaista vahvaa psyykenlääkettä, 60 sähköshokkia 12 kerran jaksoina. Hän kiroaa sen päivän kun meni vapaaehtoisesti psyk.polille hakemaan apua unettomuuteen, työuupumukseen ja pelkotiloihin. "Mun keskushermosto on pilattu näillä hoidoilla," hän sanoo.
Uskon täysin, että ystäväsi on saanut vaurioita 25 vahvan psyykenlääkkeen seurauksena ja noin runsaista" sähköshokeista". Toki voi olla, että hoitojärjestelmässä niitä ei uskota, ja potilaalle kiistetään että hänelle mitään vauriota on syntynyt. Syntyy helposti kierre, josta psyykenlääkkeistä syntynyttä harmia lääkitään ja sähköshokitetaan. Se lähtee vain ja ainoastaan siitä että harmia ei nähdä, vaan ne nähdään vaan mt-ongelmien ulottuvuutena. Haittoja on hankala myös todentaa. Itsellänikin hermosto on ollut ihan sekaisin lääkevieroitusten ja päällekkäin määrättyjen lääkkeiden seurauksena. Vieroitusoireet on olleet kidutusta, ja olo on ollut hyvin fyysisesti sairas, kiitos hoitokeinojen. Tämä aihe on kuin joku tabu, koska siitä ei puhuta juurikaan.
Toisaalta esim. ymmärretään että hoidoista voi olla haittaa ja "kyllähän syöpähoidoissakin on haitat" ja kun mielenterveyden ongelmissakin voidaan vähän haittariskiä ottaa, mutta kummasti aina nähdään että se hyöty olisi niin suuri, että kannattaisi riskeerata haitat. Saattaa käydä niin että ongelmiin haetun avun vuoksi ongelmat kasvavat pikkuhiljaa kokoajan suuremmiksi ja muuttavat muotoaan (esim. mielialan alhaisuus elämäntapahtumien vuoksi muuttuu hoitojen vuoksi kognitiivisiksi ongelmiksi). On haettu apua työuupumukseen ja unettomuuteen, ja hiljalleen huomaa olevansa kroonikkopotilas joka käy uusimassa nappejansa mt-polilla. Kun ongelmia hoidetaan niin lääkekeskeisesti ne voi pahentua ja kroonistua. Suhtaudun itse äärimmäisen kyynisesti enää psykiatrian tarjoamiin hoitoihin kokemani vuoksi.
Tuttavasi tuskin on ainut kuka on vastaavaa kokenut, vaan meitä haittaa saaneita on monia ja yksin hiljaisuudessa kärsimme haitoistamme.
Joku kyseli suomenkielisiä tarinoita ECT - hoitojen haitoista,mutta niitä ei hirveästi ole saatavilla. Tällaisen tarinan löysin missä joku kertoo muistihäiriöistään: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/22/sahkohoito-ei-parantanut-masennusta-mutta-muutti-elamaa
Englannin kielellä niitä löytyy enemmän. Esim. lääkäri Sue Cuncliffen tarina, missä hän menetti työkykynsä ECT hoidon seurauksena https://www.madinamerica.com/2018/10/57th-maudsley-debate-interview-professor-john-read-doctor-sue-cunliffe/
Sarah Hancock niminen nainen on tehnyt vetoomuksen jossa ECT-hoidoille saataisiin parempaa seurantaa ja sääntelyä. Hän on ollut hyvin vaurioituneessa tilassa runsaiden lääkityksien ja ECT - hoitojen vuoksi ja saanut aivovauriota:
https://www.change.org/p/standardize-regulate-audit-shock-treatments-electroconvulsive-therapy-or-ect?recruiter=1008392816&recruited_by_id=66bef250-e931-11e9-96b5-6141a7ca811e
Voimia tuttavallesi.