Jos se edelleen itkettää sillä on merkitystä

Musta paras tapa mennä eteenpäin, on oikeesti vain antaa anteeksi, vaikka ei olisi pyytänytkään. Negatiiviset tunteet kuluttaa sut, ei häntä. Käännä tämä niin, että sinä ansaitset anteeksi annon itsesi vuoksi👍 Hän luulee ehkä voittaneensa, mutta se voittaja olet sinä, kun vapautat tämän taakan harteiltasi. Olet fiksu nainen, joka ansaitsee vain parhaimman miehen, mitä tämä maa päällään kantaa😚 Hyvä mies ei koskaan loukkaa sinua ainakaan tahallisesti sekä hän myös selvittää kanssasi kaikki epäselvyydet, jos sellaisia on, ei jätä hiljaisuuteen ei. Eli jos mitättömästä miehen puolikkaasta pääsit eroon, niin onnittele itseäsi kakkupalan kera🍰 Sanokaamme naiset aina EI vätyksille😄

Anonyymi kirjoitti:

Musta paras tapa mennä eteenpäin, on oikeesti vain antaa anteeksi, vaikka ei olisi pyytänytkään. Negatiiviset tunteet kuluttaa sut, ei häntä. Käännä tämä niin, että sinä ansaitset anteeksi annon itsesi vuoksi👍 Hän luulee ehkä voittaneensa, mutta se voittaja olet sinä, kun vapautat tämän taakan harteiltasi. Olet fiksu nainen, joka ansaitsee vain parhaimman miehen, mitä tämä maa päällään kantaa😚 Hyvä mies ei koskaan loukkaa sinua ainakaan tahallisesti sekä hän myös selvittää kanssasi kaikki epäselvyydet, jos sellaisia on, ei jätä hiljaisuuteen ei. Eli jos mitättömästä miehen puolikkaasta pääsit eroon, niin onnittele itseäsi kakkupalan kera🍰 Sanokaamme naiset aina EI vätyksille😄

Anteeksiantsmisella on myös aikansa. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että jos kesken irrottautumisprosessini alan antelemaan anteeksi, olen samassa jamassa kohta uudestaan. Tietenkään ei ole tarkoituksena jäädä mihinkään vihan ja katkeruuden tunteisiin vellomaan. Mutta oman itsensä vuoksi on parempi antaa näiden nk. negatiivistenkin tunteiden virrata, ei vääriä tunteita ole olemassakaan. Jos et oikeuta itsellesi suuttumusta siitä, miten sinua on kohdeltu, et opi välttämättä aidosti rakastamaan itseäsi. Kaikki tunteet on ok ja anteeksiantamisen aika tulee, kunhan asia on käsitelty tunteiden kautta loppuun. 💗

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksiantsmisella on myös aikansa. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että jos kesken irrottautumisprosessini alan antelemaan anteeksi, olen samassa jamassa kohta uudestaan. Tietenkään ei ole tarkoituksena jäädä mihinkään vihan ja katkeruuden tunteisiin vellomaan. Mutta oman itsensä vuoksi on parempi antaa näiden nk. negatiivistenkin tunteiden virrata, ei vääriä tunteita ole olemassakaan. Jos et oikeuta itsellesi suuttumusta siitä, miten sinua on kohdeltu, et opi välttämättä aidosti rakastamaan itseäsi. Kaikki tunteet on ok ja anteeksiantamisen aika tulee, kunhan asia on käsitelty tunteiden kautta loppuun. 💗

Ja kommenttini 13.05 oli sius sivusta.

En nyt jatkuvasti itke mutta hänen ajatteleminen nostaa kyyneleet silmiin. Jonkun tunnelukon avannut kyllä ja huomannut monta vääristynyttä ajatusmallia itselläni. Ja tuntuu että kaikki haavat revitty auki. Ei asioita pääse käsittelemään tuntuu niin turhauttavalta.

Anonyymi kirjoitti:

En nyt jatkuvasti itke mutta hänen ajatteleminen nostaa kyyneleet silmiin. Jonkun tunnelukon avannut kyllä ja huomannut monta vääristynyttä ajatusmallia itselläni. Ja tuntuu että kaikki haavat revitty auki. Ei asioita pääse käsittelemään tuntuu niin turhauttavalta.

Koita puhua tuntemuksistasi jollekin. Onko sinulla lähipiirissä joku, joka voisi kuunnella sinua? Kun saa kerrottua ääneen ja saa ymmärrystä ja tukea, niin voi alkaa vähitellen helpottamaan.