Mitenkähän yleistä on ikääntyneiden naisten masennus? Olen 72v. ja jostain syystä olen usein väsynyt ja masentunutkin. Välillä olen pirteäkin mutta samassa taas putoan masennukseen....Rintasyöpäni jälkeen minulle jäi vielä kuumat aallot, useamman kerran vuorokaudessa hikoilen runsaasti ja nukun sen vuoksi myös huonosti...Minulla menee Seronil 20mg päivittäin... En tiedä auttaako ko. lääke minua, ehkä se jotenkin vain turruttaa...Ennen oli aikaansaava mutta nyt pienet kotiaskareetkin ottaa koville. Vanhuudessa ei tunnu olevan mitään hyvää vaikka pahempia yleissairauksia minulla ei olekaan... Kirjoittakaa rakkaat kanssasisaret, jos teillä on samanlaisia murheita...Voitais sitten yhdessä miettiä mitä pitäisi tehdä että elämä olisi vielä elämisen arvoista?????
Ikääntyneiden masennus
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käyttämäsi lääkkeen haittavaikutuksiin sisältyy nuo mainitsemasi väsymys ja hikoilu. Voisiko lääkkeen vaihto johonkin toiseen parantaa tilannettasi?
Sairastamasi syöpä On voinut aiheuttaa masennuksen joka sitten toistuu ja on jäänyt päälle. Minä juuri luen masennuksesta evoluution näkökulmasta.
Kirja on vastottain ilmestynyt Markus J Rantasen kirjoittama.
Paljon varauksia kirjastossa, mutta ostin itselleni.
Mielenkiintoinen ja monista näkökulmista masennusta käsittelevä.
Tuossa kirjassa myös mainitaan serotoniini lääkityksestä. Etenkin lääkkeen aloittamisen jälkeen voi masennus pahentua.
Itselläni oli noin 20 vuotta sitten lääkärin määräämänä.
Söin jonkin aikaa. En oikein enää muista auttoiko, mutta lopulta jätin lääkkeen pois ja opin selättämään masennuksen omin keinoin.
Joillekin sopii terapia. Minun käsitykseni on ettei lääkkeiden pitkäaikainen käyttö ole hyväksi vaan lisää uusiutumisen vaaraa. Huomaa, että se on vaan minun mielipide ja kokemus. Nykyään masennusta on todella paljon.
Helposti masentaa, kun on sairautta. Suunnilleen saman ikäinen olen. Yritän pitää valoisaa mielialaa yllä lähtemällä ulos, se auttaa ajattelemaan eteenpäin.
Toinen keino karkottaa huonoja fiiliksiä on soitto jollekin ystävälle tai tutulle. Kolmanneksi minä kiertelen myös kirpputoreja. Ja neljänneksi sitten musiikki, ah ihana musiikki joko itse soitellen, laulellen tai radiosta tai levyiltä kuunnellen.
Viidenneksi vielä joku uusi ruokaresepti kokeiluun. Niitä on netissä ja kaikissa lehdissä. Puoli päivää jo menee mukavasti kauppareissulla ostelemassa ne kaikki oudot raaka-aineet. Seuraavasta päivästä taas kuluu puolet jännittävästi sen uuden ruoan valmistamisessa ja lopuksi aterian nauttimisessa. Hyvässä lykyssä kutsun kotiini jonkun ystävänkin syömään kanssani.
Mitä vielä? Noo, uskaltaisinko sanoa? Näin kevään korvalla yhdenkin ikkunan pesu voi saada ihmeitä aikaan!
Alkuperäiselle sanoisin että ole varovainen noiden psyykelääkkeiden kassa. Ne lamaannuttavat ja turruttavat. vanhenevaa elimistöä enemmän kuin nuorempia. Niiden lopettaminen saattaa olla tosi vaikeaa, jos ei itse ole selvillä vieroitusoireista hätääntyy vain kaikista uusista oireista ja entistä huonommasta olosta mitä lopettaminen tuo tilapäisesti tullessaan. Tuskinpa mitään merkittävää apua edes saat niistä kuten itsekin epäilet.
En ole -vielä- ns. ikääntynyt, mutta kun tässä 10 vuotta on enemmän ja vähemmän huolehtinut yli 70-vuotiaista, väittäisin että omasta fyysisestä kunnostaan huolehtiminen on aivan ehdotonta! Että kädet ja jalat toimii, mm.
On ollut hirveää katsoa, miten kärsii ihminen, jonka pää toimii, mutta kädet ja jalat ei. Ja mille kohtelulle silloin altistuu. Erityisesti se kun vanhus itse -liian myöhään- tajuaa, että jos ei olisi keskittynyt marinaan, omalla toiminnallaan olisi voinut säilyttää ainakin jonkinlaisen toimintakyvyn.
Siihen kun vielä lisätään, että ystäviä ja tuttavia tuoni vie kiihtyvää tahtia.
Ja se pää: niitä aivojakin pitäis päivittäin rasittaa...
Erittäin hyvin ymmärrän, että ikääntynyttä masentaa, mutta toisaalta ei sen ikääntymisen kenellekään yllätyksenä pitäisi tulla.