Jäikö jotain kuitenkin kesken? Sanoimmeko asiat niin kuin ne oikeasti ovat tai jäikö jotain sanomatta? Tulkitsimmeko toisiamme väärin? Vahvasti jokin tunne sisälläni yrittää sanoa että jotain on? Onko se mahdollisesti tunne toisen kaipauksesta. Vai onko se vain omaa kaipausta joka yrittää sekoittaa ajatuksia. naiselle
näitä mietin
Anonyymi
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eihän me olla puhuttu?
Samoin miettein miehelle voisin kirjoittaa💙
Molemmat varmaankin tietää, että kaikkea ei ole tullut sanottua. Kesken jäi.
Annoit kyllä ajattelemisen aihetta.. aloittaja
Tämä siis 💙 aloittaja
Niin jäi paljon sanomatta, mutta en voi sanoa että paljon jäi kokematta 💙
Riippuu siitä kuka olet?
Omassa casessa jäi ja olisin halunnut todellakin puhua jo ajat sitten. Pelkäämpä, että nyt jo myöhäistä. 23.55
Moni asia jäi kesken. Menetin kaiken vastoin omaa tahtoani. Kaikki on rikki revitty. Elämä osaa olla julma. Olen enää pelkkä revitty ja tyhjä kuori.
Jos irtipäästäminen on vaikeaa, voi jäädä tunne että jotain jäi kesken. Varsinkin jos odotuksiin ei vastattu. Realistina en haikaile menneitä.
Mikä sulle tuli kun jäi kesken? On ollut kuitenkin tätä nettiyhteyttä.
Kaikki jäi mielestäni kesken.
Naiselta naiselle
Tarkennus m->n
On. Sydäntä haen loputtomasti.
Mitään ei ole jäänyt kesken kenenkään kanssa. Olen realisti ja elän hetkessä. Turha muistella mitään sellaista mitä ei koskaan ollutkaan.
Voiko sen tulkita väärin kun toinen kertoo minne kuulun, eikä tuo kovin kiva paikka ole.
..silti mikään ei ole menetetty.
Sammakoita kun voi loikkia milloin kenenkin suusta🐸
🐸Niitä onkin riittänyt. Ainakin itselläni. :) aloittaja
Kerro esimerkki, oliko soma pikkusammakko vai oikein rupikonna?
Jos konna mikä aihe?
Aina jäi jotain kesken. Alkoi vaan tuntua siltä, että tunnen yksin vahvoja tunteita häntä kohtaan. Viimeisenä keinona sitten tämä, täydellinen välttely. Jotta en hajoaisi vielä pahemmin. Mulla kun on käsitys, että rakkauden pitäisi tuoda voimia, eikä viedä loputkin "mehut". En aapee ja nainen oon. Ihan aito nainen.
Lisään vielä, että vaikka yritän irtautua hänestä, olla näkemättä ym., en voi unohtaa. Välillä kaipaan jotain jonkunlaista suhdetta johonkin, mutta niin kauan kun olen tunteissani sidottu häneen, on täysin mahdotonta lähteä jonkun muun kanssa edes treffeille tms. Tuntuu todella kurjalta ajatus, että joutuu mahdollisesti vanhenemaan täysin yksin. Yritän siihen vaan totutella, päivän kerrallaan.
Välillä ajattelen, että meidän välillä on tunneside, jota en pysty katkaisemaan. Toisaalta ajattelen, että hän pärjää varsin hyvin ilman minua, eikä kaipaa samalla tavoin. Olemme saaneet toisistamme ne pahimmat puolet esiin. Sitäkö se vaan on, vai onko siihenkin omat syynsä? Olisin halunnut keskustella, enemmän kuin mitään, mutta hänet kun näen, en saa mitään yhteyttä häneen. Sellaista aitoa, todellista yhteyttä.
Kohdatessani hänet, oli elämäntilanteeni erittäin vaikea. Voisiko olla niin, että sen vuoksi olen häneen takertunut? Kuvitellut vaan, että rakastan syvemmin ja aidommin, kuin ketään toista koskaan aikaisemmin? Pelottavaa, kun toisella on avaimet sisimpääni ja valta satuttaa, tuntuu jopa että valta tuhota minut. Toivon vain, ettei sitä tee.
Tietääkö hän edes sinun nimeäsi? Onko kaikki kuvitelmaasi?
Kiitos vastauksesta. Olit selvästi nähnyt vaivaa ja rohkeutta tämän kirjoittamiseen. En kuitenkaan usko että tämä on osoitettu minulle. Toivottavasti saat asioihin vielä selvyyden. aloittaja
Kirjoitin hänestä, en sinusta. Onko tämä sittenkin Tinder, luulin että keskustelupalsta, jossa jaetaan vertaistukea/käsitellään tunteita. Jos haluatte pitää tätä senssipalstana, niin laittakaahan nyt ihmeessä edes etunimenne!
Ei anonyymipalsta käy senssipalstasta, vaikka moni haluaa ajatella niin. Parhaatkin tunnisteet voisivat olla ns. kaverin puolesta laitettuja.
Et kaipaa yksin. En halua enää loukata ketään, joten mahdotonta on enää edes yrittää puhua ja kertoa todellisia ajatuksia. Ikävä kuitenkin on.