Mersu ja huopatossut

Mercedes ja huopatossut

Monelle ei tulisi mieleen että otsikon kuvaama yhdistelmä toisi tuloksenaan kohtalokkaan tarinan. Mutta on alla oli 1998 vuoden väyrynen.
”mutta minäpä kerron tarinoita”
ja pohjaamattomat hupatossut.
Lähdin siis matikkapilkille helmikuun alkupäässäl.
Pakkasta oli noin 25 astetta mutta eihän tosimies tuota pelkää.
Siksi toisekseen eberi (varsinainen riesa), toimii vai silloin kun hänelle itselleen oli sopivaa. Syö siis akun tyhjäksi alta aikojaan. Tällä kertaa tosin mese hyrähteli mainiosti. Ajelin letkeästi tuttuun paikkaan niemen nokalle, josta suuntasin selälle. Tie oli aurattu joten päätin jatkaa eteenpäin. Matka tuntui loputtomalta. Kuin vaeltaisi aavikolla jossa hiekka olisi korvattu jäällä ja lumella. Noin viiden kilometrin ajon jälkeen auton valoissa näki luoto. Siinäkö se on, kunnon matikkapaikka?

KYLLÄ! Ensimmäisestä avannosta 4 matikkaa, ajattelin että nyt tulee elämäni saalis! Tosin toisesta avannosta sain vain yhden pienen, kunnes vonkale nappasi kiinni! Hyytävät tuulet selällä eivät haitanneet minua, eikä innostustani (epätavallista 25°C pakkasella, mutta ei se ole tavanomaisesta poikkevaakaan suurilla selillä. Orionin tähtisumu näkyi taivaalla mainiosti, mutten paljoa kerinnyt näkyä ihastelemaan kun taas jälleen, matikka söi. Varpaita palelti vaikka jaloissani oli pohjaamatomat huovat. Loputa pakkasherra vei voiton ja oli pakko luovuttaa. Sormetkaan eivät kohmeesaan pystyneet mihinkään hienomotorisiin liikkeisiin. Sadan metrin päässä, lämmin mersu. Eberi pöhisi kuin minua kutsuen ja houkutellakseen sisätilan lämpöön. Riisuin pilkkihaalarit ja untuvatakkini koska mersussa oli suorastaan KUUMA! Kepillinen oli heitettävä mutta pilkkihaalareissa se on melkoisen vaativaa. Läimäisin mesen oven kiinni ja lukkoon. Kusi ei jäätynyt kaarelle, kuten olisin sääolosuhteiden myötä odottanut.

Mersun sisävalot sammuivat hitaasti ja tyylikäästi, kuten niillä on tapana. Sitten tapahtui se vahinko. KAUHEA ASIA: Mersun avaimet putosivat hankeen. Lopulta tovin etsinnän jälkeen kun kohmeisilla sormillani laitoin avaimen lukkoon, eivät ovet enää auenneetkaan. Olisko nietosten hyhmä syönyt akusta viimeisetkin virrat? Koetin lämmittää avainta jopa suussani epätoivon vallassa, onnistumatta kuitenkaan. Rantaan on viisi kilometriä ja lähimpään saareen kaksi.
Kahden viikon päästä Karjalaisessa ilmoitus:
Erikoinen kuolemantapaus pohjois-saimaalla.
Mies löydetty Savonselältä autonsa viereen jäätyneenä. 65 vuotias mies läydettiin kuolleena käpertyneenä ajoneuvonsa poistoputken luota. Vainajalla oli suussaan rikki pureskeltu mercedesin virta-avain. Ikkunalasien vahingoista voidaan päätellä hänen yrittäneen päästä ajoneuvoon voimankäytön avulla. Kuitenkaan saksalaisvalmisteinen auto ei ollut antanut periksi jolloin mies jäi kylmään ulkoilmaan. Ajoneuvon lämmittimen kova ääni oli kiinnittänyt miehen löytäneen pilkkijän huomion. Todennäköisesti viimeisillä hetkillään, edesmennyt kalastaja oli yrittänyt kirjoittaa viestin hankeen: ¨KAHTA EN VAIHDA, TOINEN ON ME...¨
Viimeisten sanojen merkitys jäi selvittämättömäksi.
Poliisin mukaan tapaukseen ei liity rikosta.

Että tämmöstä.