Miten pääsen syömishäiriöstäni eroon??
Laihdutin viime vuonna yli kymmenen kiloa ja siitä suurimman osan syömättä ololla.
Nyt kevään juhlien ym. ja uuden poikakaverin löytymisen takia olen alkanut uudestaan laihduttamaan.
Voin suoralta kädeltä myöntää olevani syömishäiriöinen, mutta en kykene tekemään asialle mitään.
Nytkään en syö päivisin juuri mitään ja liikun siihen päälle.
Aloitin sunnuntaina hullun laihduttamisen, sen jälkeen en ole syönyt yhtään ateriaa. En aamupalaa, lounasta, iltasta... En mitään.
Maanantaina söin aamulla puolikkaan sämpylän ja keskiviikkoaamuna myös yhden leipäviipaleen, koska on ylioppilaskirjoitukset meneillään, enkä voinut mennä kokeisiin tyhjällä vatsalla.
Muuten syön päivisin ehkä pari viipaletta meetvurstia tai vaikka kaksi suklaanpalaa tms.
Siis joka tapauksessa niin, että jos laihduttajan päiväkalorimääräksi neuvotaan 1000 kaloria, niin minä suon itselleni ehkä 200-300kaloria tai sitten vielä vähemmän.
Jos kalorimäärä nousee 1000, niin koko päivä on ehdottomasti pilalla. 500 kaloriakin on jo paha.
Minulle neuvotaan, että "Syö lämmin ateria edes", mutta kukaan ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään, etten voi.
Jos olen syömättä, minun on paha olla, mutta toisaalta se on aivan ihana tunne... Kun päivän lopulla on vatsa tyhjä ja tajuaa, kuinka taas on ollut itsehillintäinen ja laihtunut.
Jos taas syön, tulee hirvittävän huono omatunto.
Ja kun lasken kaloreita, pyöristän kaikki määrät aina hirveästi ylöspäin, etten vaan vahingossakaan "fuskaisi".
Haluaisin toisaalta, että joka välittäisi tästä, mutta toisaalta turha moralisointi ärsyttää.
Kyllähän minä tiedän kaikki tämän touhun haittapuolet, ja ymmärrän, että tämä on väärin, mutten silti pysty lopettamaan.
Ja poikakaverini sanoo, ettei mun tartte laihtua, ja etten saa laihduttaa hänen takiaan. Valehtelin, etten laihduta yhtään hänen takiaan.
Mutta tottakai... Minua hävettää kulkea vähissä vaatteissa ihmisten edessä muutenkin, niin miten voin ikinä rakastella poikaystäväni kanssa, jos en kehtaa riisuutua hänen edessään?!
Joku sanoo, että ihminen on valmis harrastamaan seksiä vasta sitten, kun on valmis riisumaan kaikki vaatteet toisen edessä ilman turhaa häpeilyä.
Mutta minusta tuntuu, että olen vain niin kertakaikkisen ruma ja vastenmielinen... Sanoo poikaystäväni mitä tahansa. Tässä ei ole mukana enää minkäänlaista lapsenmielistä ujostelua.
Vaikea kysymys, mutta en tiedä miten koskaan kykenen syömään kunnolla???
Silloinkin kun en laihduta, niin mietin jokaista suupalaa tai sitten syön liikaa. Kultainen keskitie tuntuu olevan minulle vieras käsite.
Tiedän, että on hankala neuvoa toiselle, miten parantua tälläisestä... Mutta kukaan ympäristöstäni ei välitä yhtään, eikä ymmärrä, eikä osaa auttaa. En kuitenkaan haluaisi nälkiinnyttää itseäni taas.
En kykene edes uskomaan, että poikaystäväni pitäisi vartalostani. Kuinka kukaan voisi pitää siitä?
No niin. Tulipa tilitettyä.
Toivoisin ainakin jotain kommenttia, en tarkalleen tiedä edes mitä kaikkea.
Ja niin, tiedän kyllä poikaystäväni olevan todella vilpitön, hänen sanoessaan, ettei minun tarvitse ollenkaan laihduttaa.
Mutta silti hullu pääni vääntää sen niin, että minun silti täytyy laihduttaa myös sen takia, että olisin kaunis hänen silmissään.
En vain tiedä mitä tehdä.
Miten tälläisestä voi selvitä??
Laihdutin viime vuonna yli kymmenen kiloa ja siitä suurimman osan syömättä ololla.
Nyt kevään juhlien ym. ja uuden poikakaverin löytymisen takia olen alkanut uudestaan laihduttamaan.
Voin suoralta kädeltä myöntää olevani syömishäiriöinen, mutta en kykene tekemään asialle mitään.
Nytkään en syö päivisin juuri mitään ja liikun siihen päälle.
Aloitin sunnuntaina hullun laihduttamisen, sen jälkeen en ole syönyt yhtään ateriaa. En aamupalaa, lounasta, iltasta... En mitään.
Maanantaina söin aamulla puolikkaan sämpylän ja keskiviikkoaamuna myös yhden leipäviipaleen, koska on ylioppilaskirjoitukset meneillään, enkä voinut mennä kokeisiin tyhjällä vatsalla.
Muuten syön päivisin ehkä pari viipaletta meetvurstia tai vaikka kaksi suklaanpalaa tms.
Siis joka tapauksessa niin, että jos laihduttajan päiväkalorimääräksi neuvotaan 1000 kaloria, niin minä suon itselleni ehkä 200-300kaloria tai sitten vielä vähemmän.
Jos kalorimäärä nousee 1000, niin koko päivä on ehdottomasti pilalla. 500 kaloriakin on jo paha.
Minulle neuvotaan, että "Syö lämmin ateria edes", mutta kukaan ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään, etten voi.
Jos olen syömättä, minun on paha olla, mutta toisaalta se on aivan ihana tunne... Kun päivän lopulla on vatsa tyhjä ja tajuaa, kuinka taas on ollut itsehillintäinen ja laihtunut.
Jos taas syön, tulee hirvittävän huono omatunto.
Ja kun lasken kaloreita, pyöristän kaikki määrät aina hirveästi ylöspäin, etten vaan vahingossakaan "fuskaisi".
Haluaisin toisaalta, että joka välittäisi tästä, mutta toisaalta turha moralisointi ärsyttää.
Kyllähän minä tiedän kaikki tämän touhun haittapuolet, ja ymmärrän, että tämä on väärin, mutten silti pysty lopettamaan.
Ja poikakaverini sanoo, ettei mun tartte laihtua, ja etten saa laihduttaa hänen takiaan. Valehtelin, etten laihduta yhtään hänen takiaan.
Mutta tottakai... Minua hävettää kulkea vähissä vaatteissa ihmisten edessä muutenkin, niin miten voin ikinä rakastella poikaystäväni kanssa, jos en kehtaa riisuutua hänen edessään?!
Joku sanoo, että ihminen on valmis harrastamaan seksiä vasta sitten, kun on valmis riisumaan kaikki vaatteet toisen edessä ilman turhaa häpeilyä.
Mutta minusta tuntuu, että olen vain niin kertakaikkisen ruma ja vastenmielinen... Sanoo poikaystäväni mitä tahansa. Tässä ei ole mukana enää minkäänlaista lapsenmielistä ujostelua.
Vaikea kysymys, mutta en tiedä miten koskaan kykenen syömään kunnolla???
Silloinkin kun en laihduta, niin mietin jokaista suupalaa tai sitten syön liikaa. Kultainen keskitie tuntuu olevan minulle vieras käsite.
Tiedän, että on hankala neuvoa toiselle, miten parantua tälläisestä... Mutta kukaan ympäristöstäni ei välitä yhtään, eikä ymmärrä, eikä osaa auttaa. En kuitenkaan haluaisi nälkiinnyttää itseäni taas.
En kykene edes uskomaan, että poikaystäväni pitäisi vartalostani. Kuinka kukaan voisi pitää siitä?
No niin. Tulipa tilitettyä.
Toivoisin ainakin jotain kommenttia, en tarkalleen tiedä edes mitä kaikkea.
Ja niin, tiedän kyllä poikaystäväni olevan todella vilpitön, hänen sanoessaan, ettei minun tarvitse ollenkaan laihduttaa.
Mutta silti hullu pääni vääntää sen niin, että minun silti täytyy laihduttaa myös sen takia, että olisin kaunis hänen silmissään.
En vain tiedä mitä tehdä.
Miten tälläisestä voi selvitä??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli siis, oletko hoikka, normaali vaiko ylipainoinen? En tarkoita millaisena sinä itseäsi pidät vaan millaisena muut sinua pitävät?
Olen normaalipainoinen muiden mielestä
Ennenkuin viime vuonna laihdutin sen 14 kiloa, niin olin ylipainoinen. Normaalipainoinen siis...
Tiedän itse sairastavani syömishäiriötä, vaikka en olekaan vielä liian laiha.
Olen toisaalta onnellinen, että myönnän sairastavani, mutta toisaalta kamalaa, kun ei pysty lopettamaan tiedosta huolimatta.
Perheenjäseneni eivät ymmärrä, koska he eivät osaa ajatella, että anorektikkokin on ennen sairaalloista laihtumistaan normaalipainoinen.
Eivätkä he osaa varmaankaan ajatella, että lipsuisin samoille raiteille uudelleen. Siis mitä viime vuonna oli.
ihminen hakemaan apua. Tiedät itsekin, että olet kaltevalla tiellä. Anoreksia on sairaus siinä kuin muutkin sairaudet. Tosin hyvin vaikeahoitoinen. Mutta mene ihmeessä ammattiauttajien puheille, ennenkuin tilanne riistäytyy käsistä. Itse et kuitenkaan pysty sairauttasi taltuttamaan, kuten varmaan jo tiedätkin!
Kerro jatkosta, miten asiat sujuvat, jookos???
...yritä syödä päivittäin edes jotain,ihan mitä tahansa. Syö vaikka pari kurkunviipaletta, yhdessä kurkussa on vain 8 kaloria tai jtn.. hae apua ammattiauttajilta, toivotan onnea parantumisellesi :)
RE-LAAA
sinua auttaa auttaisin samalla itseänikin. itselläni samankaltaisia ongelmia. kultaista keskitietä ei tunnu löytyvän anoreksian ja BED:in vuoristorataa vaan.