Ulkosaariston matalat luonnonsatamat

Anonyymi

Kuinka paljon ulkosaaristossa on suojaisia luonnonsatamia, joihin pääsee 0,6 metrin syväyksellä mutta ei yli metrin syväyksellä?

Mietin siis sitä, millaista luonnonrauhaa ja luonnonläheisyyttä nostokölivene pystyisi tarjoamaan purjehtijalle, joka kaihtaa ihmisjoukkoja ja nauttii yksinäisyydestä.

Moottoriveneitä ei liiemmin ulkona näe.

54

746

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jos syväys on 60cm tai noin 100cm, löytyy upeita luonnonsatamia reilusti, sanoisin että yli 1,5m alkaa vasta rajaamaan paikkoja jo oleellisesti. Purjehdin joskus veneellä jossa syväys oli noin 2m, joka päivä piti ihmetellä että mihin taas milläkin tuulella voi rantautua. Nyt käytössä on nostokölillinen 35cm syväyksellä ja upeita uusia luonnonsatamia löytyy joka reissu, tosin muut mukavuudet on veneessä aika minimaaliset.

    • Anonyymi

      Lukemattomissa paikoissa ollaan 1,4 metrin syväyksellä kopisteltu pohjaa, 0,7:lla ei niin usein, mutta kyllä paikkoja kaikille riittää ellei pelkää pohjakosketuksia rantoja tutkiessa.

    • Olen käynyt rannoissa 1,5-syväyksisellä purjeveneellä ja 0,6-syväyksisellä moottoriveneellä, isolla ja pienellä. Loppujen lopuksi minusta suurin rajoitus rantautumiseen on veneen paino. Painavaa venettä on aina ikävämpi kolisuttaa rantakivikkoon. Sinänsä syviä rantoja aina löytyy, ja jos ei löydy, hyvä ankkuri ja jolla hoitavat tilanteen. On rennompaakin olla ankkurissa kuin odotella kölin kolinaa.

      • Anonyymi

        Olet oikeassa tuon painon suhteen, sillä painavassa veneessä tuo piste kuorma mitättömässäkin kosketuksessa voi tehdä aika syvällekin ulottuvan vaurion vs kevyellä veneellä vastaava kosketus vie korkeintaan maalit.

        Paikkoja löytyy ja sääennusteita kannattaa seurailla. Itse pyrin ankkuroitumaan mahdollisimman suojaiseen paikkaan ja kumiveneellä tai kajakilla seikkailemaan lähi reviirille , mahtavaa...!


      • Anonyymi

        Minusta suurin rajoitus rantautumiseen on kölin puute. Purjeveneellä on kiva kopistella kun hissuksiin liikkuu eikä kulkineena ole mikään hypertech bling bling raaseri niin tietää ettei vaurioita synny, mutta liukuvarunkoisen moottoriveneen syvimmällä kulkeva osa on perävetolaite. Paljoa ei tarvitse potkuria kolhia niin matkanteko loppuu siihen, mutta jos purjeveneessä jotenkin onnistuu sen potkurin hajottamaan niin kotiin päästään purjeilla.


    • Anonyymi

      0,4 - 0,5 m syväyksisellä puu-fiskarilla olin usein ulkosaaristossa luonnon satamassa yötä. Esim Jurmon eteläpuolella. Nykyisin alue on kiellettyä aluetta. Kuitenkin, tykkään edelleen olla Hamina-Hanko - Uto - Ahvenanmaa välisellä alueella ulkosaariston pienillä luodoilla / saarissa keliennusteesta riippuen. Nykyinen moottoriveneen 1,3 metrinen syväys rajoittaa jo aika paljon noita vanhoja aiemmin koluamani paikkoja, joihin fiskarilla pääsi hyvin. Usein rajoitus tulee siitä, ette pääse ihan niin syvälle siihen lahden pohjukkaan suojaan tai vanha kallio minne ennen pääsi niin nyt keula kolisee helpommin. Häiritsee yöllä. Mutta jotkut lahdet vaan ovat liian matalia nyky-veneellleni. Vaimon kanssa tästä välillä keskustellaan, että ennen oli mukava kun pääsi parempiin paikkoihin.

      Eipä siellä ulkosaarilla tosiaan moottoriveneitä paljon näe, mutta en ole kyllä pahemmin purkkareitakaan nähnyt. Siis niissä luonnon satamassa. Useille veneen sysäys on liikaa ja ei pääse tai uskalla tulla sinne hyville alueille.

      • Anonyymi

        Samoin viime kausina pitkiä jaksoja veden korkeus ollut matala ja siitä todellista riesaa muutenkin matalissa paikoissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samoin viime kausina pitkiä jaksoja veden korkeus ollut matala ja siitä todellista riesaa muutenkin matalissa paikoissa.

        Veden korkeus ei tunnu korreloivan kiville ajon kanssa. Kun vesi on korkealla luodot ja muut pintakivet muuttuvat uusiksi vedenalaisiksi esteiksi.


    • Anonyymi

      En viihdy kovin hyvin vierassatamissa joten kaudessa tulee varsinkin ruuhka-aikaan vietettyä paljon öitä luonnonsatamissa. Veneessä on syväyttä 1,5 enkä koskaan ole kokenut sen olevan ongelma. Helsingin suunnalta ei kokemusta mutta Turku-Ahvenanmaa on koluttu vuosien saatossa melko hyvin ja ainoa este on ollut kovemmat tuulet jolloin uusia paikkoja on ikävämpi etsiä.
      Purjehdin muutaman tonnin veneellä ja ymmärrän että kynnys kymmenien tuhansien veneellä on korkeampi poiketa väylältä etsimään mukavaa paikkaa. Kärsivällinen kannattaa olla eikä se kalliimpikaan vene ole lasista tehty. Mielestäni kaunis saaristo menee hukkaan jos milloinkaan ei väylältä poistu eikä käy muualla kuin vierassatamissa.

      _kivipää

    • Anonyymi

      Paikkoja on rikkonaisessa saaristossa rajattomasti. OSa kiinnostavampia, osa karumpia.

      Ei tarvitse kuin katsoa tuuliennuste ja mennä tyynen puolelle ja upottaa ankkuri. Kumiveneellä pääsee saareen mukavasti.

      • Anonyymi

        Moni kohde jää näkemättä jos liikkuu tuuliennusteiden ehdoilla ja monesti joutuu siirtymään keskellä yötä jos paikka on valittu ainoastaan rantautuessa vallitsevan tuulen ja tuuliennusteen perusteella. Vaikka vene kutakuinkin paikallaan pysyisikin tuulen käännyttyä ja voimistuttua ennusteen vastaisesti ei siinä mitenkään miellyttävää ole nukkua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni kohde jää näkemättä jos liikkuu tuuliennusteiden ehdoilla ja monesti joutuu siirtymään keskellä yötä jos paikka on valittu ainoastaan rantautuessa vallitsevan tuulen ja tuuliennusteen perusteella. Vaikka vene kutakuinkin paikallaan pysyisikin tuulen käännyttyä ja voimistuttua ennusteen vastaisesti ei siinä mitenkään miellyttävää ole nukkua.

        Tarkoitatko ettei tuuliennustetta kannata ottaa huomioon vai ettei sitä kannata edes katsoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni kohde jää näkemättä jos liikkuu tuuliennusteiden ehdoilla ja monesti joutuu siirtymään keskellä yötä jos paikka on valittu ainoastaan rantautuessa vallitsevan tuulen ja tuuliennusteen perusteella. Vaikka vene kutakuinkin paikallaan pysyisikin tuulen käännyttyä ja voimistuttua ennusteen vastaisesti ei siinä mitenkään miellyttävää ole nukkua.

        On todennäköisempää, että tuuli kääntyy ennusteen mukaan kuin ennusteen vastaisesti. Sen vuoksi ennusteen katsominen ja huomioiminen nimenomaan vähentää mainitsemasi ongelman todennäköisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitatko ettei tuuliennustetta kannata ottaa huomioon vai ettei sitä kannata edes katsoa?

        Kannattaa katsoa mutta siihen ei kannata luottaa. Paikkansapitävyyttä täytyy seurata pidemmällä ajanjaksolla seuraten miten paikalliset olosuhteet poikkeavat ennusteesta. Monta kertaa oma ennuste tutussa ympäristössä osuu paremmin kohdalle kuin virallinen. Ankkurointipaikka saaristossakannattaa kuitenkin valita suojaiseksi monelta tuulelta eikä jäädä yöksi etelästä täysin avoimeen rantaan koska ennuste sanoo lännen ja luoteen välistä tuulta.


    • Anonyymi

      Kannattaa rantautua pimeässä tai ainakin hämärässä. Muutaman kerran ollaan kesäyönä sujuvasti ja väsyneinä rantauduttu 1,5 metrin kölillä todella suojaisiin poukamiin joiden kauneus on paljastunut vasta aamulla ja kivikkoisuus vasta poistuttaessa kun ei ulosmenoreittiä taikka tilaa veneen kääntämiseen ole tahtonut löytyä millään. Kivelle peruuttaminen on aika ikävää kun peräsin ottaa ensiosuman.

      • Anonyymi

        Juopontuuri hoitaa varmaan saman asian.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juopontuuri hoitaa varmaan saman asian.

        Joo, mutta se on dopingia, eli kielletty.


    • Anonyymi

      Voihan perse, mulla on 1.5m syväys ja mieli tekisi juuri jonnekin ulkosaariston luodon tai pikkusaaren suojaan kesäyöksi "piiloon".

      Mutta kivellä on tullut käytyä kahdesti, kerran viittä solmua Finn26:lla ja toisen kerran 18 solmua 7m moottoriveneellä.
      Kumpikin kokemus oli sen verran traumatisoiva, ettei kyllä kivelle ajo houkuttele edes alle solmun vauhdilla, vaikka varmasti vene sen kestäisikin.

      Miten noihin luonnonsatamiin ylipäätään uskaltaa mennä? Oma kippo on vielä sen verran pieni, ettei Bilteman puhallettavaa kumivenettä kummempaa viitsi mukanaan raahata. Kannelle ei mahdu ja oikea jolla on näin pienen perässä naurettava varuste :).

      Ulkosaaristo yöpymispaikkana kiinnostaisi, tarkoitus ei ole mennä saareen tekemään nuotiota, roskaamaan tai kuseskelemaan/paskomaan ympäriinsä, vaan ehkä käydä katsomassa vähän maisemia ja painua veneeseen yöksi nukkumaan.

      Vähän - eikä ihan vähänkään kuitenkin hirvittää jonnekin kuplavolkkarin kokoisten kivien väliin joutuminen... tai herääminen siihen, että pohja kolisee veden laskettua kivikkoon.

      Ehkä meikäläisen on parasta pysytellä niissä "virallisissa" retkisatamissa....

      • Solmun-kahden nopeudella tulevat kolhut ei vielä hajota mitään. Purjevenettä on vaikea saada rantautuessa rikki muuten kuin jonkun naarmun voi saada, koska vauhdit on hyvin hiljaisia. Moottoriveneellä olen pariin otteeseen hajoittanut potkurin. Itse katson kartasta sopivan näköiset rannat. Joskus voi vielä etukäteen tarkistaa Google Earthista, siinä näkyy vedenalaiset kivet. Sitten vain lähestytään hiljaa kaikua tarkkaillen. Kun vene on saatu rantaan, voi tarkistaa veneen ympäristön, ettei veneen vierellä ole yllättäviä kiviä uhkaamassa.


      • Anonyymi

        Vaihda kajakkiin ja telttaan. Ei suurempaa huolta kivistä eikä ankkurointiongelmia. Ulkosaaristossa on mukava liikua kun kesäpörriäiset on jo nostettu talviteloille tai niiden pressuja vasta availlaan keväällä.

        Finnillä on mukava koluta luonnonsatamia, lyijyköli vaimentaa kolinaa eikä ruostu jos maali lohkeaa. Täysiä ei kannata kivelle ajaa, tulee kölin takareuna pohjasta läpi. Rantautuessa on aina niin pienet vauhdit että ei huolta, ja jos kivelle jäädään niin irtoaa kun miehistö siirtyy ulkolaidalle. Joskus on matalassa erittäin suojaisassa rannassa ajettu köli pohjamutiin, ankkurille oli tarvetta vasta kun vene seuraavana aamuna vinssattiin syvemmille vesille. Jännintä on purjehtiminen väylien ulkopuolella, ei rantautuminen.


      • Anonyymi

        Kasti keulaan katsomaan pohjaa, meren pintaa (onko "aallossa" poikkeamia) ja meren väriä. Itse katsot ja seuraat tiukasti kaikuluotainta. Pidät jonkun turvallisen syvyyden. Ja ajat hitaasti. Vaihde pääälle -> pois -> päälle -> pois jne niin pysyy vauhti maltillisena eikä mahdollinen kolahdus tee vaurioita.

        Sitten kun näet kivan paikan, niin käy rannassa katosmassa. Aja varovasti. Sitten tulee luodata myös paikan sivut ja alue, jonne joudut tuulen kääntyessä. Ja tietysti pitää luodata syvyysalue myös sitä silmällä pitäen kun nostat ankkurin ja tuuli on kääntynyt. Yleensä kierrän alueen / paikan kaikuluotaimen avulla. Ja ankkuroidessa näkee myös syvyydet.

        Tuolla tavalla pärjäsin 20 vuotta. Nyt on ollut 15 vuotta eteenpäin näyttävä kaiku ja pari vuotta myös sivulle näyttävä. Helpottaa jonkin verran.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kasti keulaan katsomaan pohjaa, meren pintaa (onko "aallossa" poikkeamia) ja meren väriä. Itse katsot ja seuraat tiukasti kaikuluotainta. Pidät jonkun turvallisen syvyyden. Ja ajat hitaasti. Vaihde pääälle -> pois -> päälle -> pois jne niin pysyy vauhti maltillisena eikä mahdollinen kolahdus tee vaurioita.

        Sitten kun näet kivan paikan, niin käy rannassa katosmassa. Aja varovasti. Sitten tulee luodata myös paikan sivut ja alue, jonne joudut tuulen kääntyessä. Ja tietysti pitää luodata syvyysalue myös sitä silmällä pitäen kun nostat ankkurin ja tuuli on kääntynyt. Yleensä kierrän alueen / paikan kaikuluotaimen avulla. Ja ankkuroidessa näkee myös syvyydet.

        Tuolla tavalla pärjäsin 20 vuotta. Nyt on ollut 15 vuotta eteenpäin näyttävä kaiku ja pari vuotta myös sivulle näyttävä. Helpottaa jonkin verran.

        Keulan gasti kannattaa sitoa kiinni ettei kiveen kolahtaessa horjahda ja sukella pää edellä matalaan veteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keulan gasti kannattaa sitoa kiinni ettei kiveen kolahtaessa horjahda ja sukella pää edellä matalaan veteen.

        Hyvät keulakannen kaiteet hoitavat saman tehtävän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keulan gasti kannattaa sitoa kiinni ettei kiveen kolahtaessa horjahda ja sukella pää edellä matalaan veteen.

        Gasti kiinnitetään selkäpuoleltaan remmeillä keulan ulkopuolelle, ikäänkuin keulakuvaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvät keulakannen kaiteet hoitavat saman tehtävän.

        Useimmiten kyllä, mutta jalka takertuneena keulakaiteeseen on ikävä roikkua pitkin veneen kylkeä. Paljoa ei tarvitse huomion herpaantua niin aika pienestäkin töytäisystä hitaassa vauhdissa voi menettää tasapainon jos seisoo keulassa. Seisten siksi, että näkee paremmin veden pinnan läpi kauemmas. Itse olen ollut heittämässä miehistöä tuolla tavalla veneen ja laiturin väliin kun perän tolppakiinnityksen köydet ovat takertuneet ja pysäyttäneet veneen ennenaikaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Gasti kiinnitetään selkäpuoleltaan remmeillä keulan ulkopuolelle, ikäänkuin keulakuvaksi.

        Keulapiikin päällä seisoen, se on sellainen etukeno mäkihyppääjän asento.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmiten kyllä, mutta jalka takertuneena keulakaiteeseen on ikävä roikkua pitkin veneen kylkeä. Paljoa ei tarvitse huomion herpaantua niin aika pienestäkin töytäisystä hitaassa vauhdissa voi menettää tasapainon jos seisoo keulassa. Seisten siksi, että näkee paremmin veden pinnan läpi kauemmas. Itse olen ollut heittämässä miehistöä tuolla tavalla veneen ja laiturin väliin kun perän tolppakiinnityksen köydet ovat takertuneet ja pysäyttäneet veneen ennenaikaisesti.

        Riiippuu varmaan niistä kaidejärjestelyistä ja myös veneestä. Ei ole gasti veteen tippunut 30 vuoden aikana. Ja luonnonsatamia kalutaan ja gasti on aina keulassa. Pysynyt siellä vaikka on pitänyt yllättäen pysäyttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keulapiikin päällä seisoen, se on sellainen etukeno mäkihyppääjän asento.

        Ei vaan vyötärön ympäri ja käsketään uimaan köysi rantaan. Sitten hilaa veneen rantaan jos se on tullakseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riiippuu varmaan niistä kaidejärjestelyistä ja myös veneestä. Ei ole gasti veteen tippunut 30 vuoden aikana. Ja luonnonsatamia kalutaan ja gasti on aina keulassa. Pysynyt siellä vaikka on pitänyt yllättäen pysäyttää.

        Juu, ja riippuu paljolti gastistakin. Kun laitetaan lapsi asialle niin mieluummin pelataan varman päälle ja karkunaru babystagiin kiinni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmiten kyllä, mutta jalka takertuneena keulakaiteeseen on ikävä roikkua pitkin veneen kylkeä. Paljoa ei tarvitse huomion herpaantua niin aika pienestäkin töytäisystä hitaassa vauhdissa voi menettää tasapainon jos seisoo keulassa. Seisten siksi, että näkee paremmin veden pinnan läpi kauemmas. Itse olen ollut heittämässä miehistöä tuolla tavalla veneen ja laiturin väliin kun perän tolppakiinnityksen köydet ovat takertuneet ja pysäyttäneet veneen ennenaikaisesti.

        Normaali 60-senttinen kaide on selvästi aikuisen ihmisen painopisteen alapuolella. Siksi siitä ei ole kompasteeksi äkkipysäyksessä. Eli hyvistä keulakaiteista, ellei ole niiden takana kontillaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Normaali 60-senttinen kaide on selvästi aikuisen ihmisen painopisteen alapuolella. Siksi siitä ei ole kompasteeksi äkkipysäyksessä. Eli hyvistä keulakaiteista, ellei ole niiden takana kontillaan.

        Ei ole kompasteeksi koska on matala? Miksi minä sitten kompastelen knaapeihin, listoihin, venttiileihin, kansiluukkuihin ja vastaaviin kannella. 60 senttinen kaide on niin matala että kompastuttuaan siitä kiepsahtaa herkästi yli eikä hallitusti saa otetta. Kontillaan pienempi ihminen luiskahtaa välistä ja tuurilla tarttuu varpaastaan (tai jostain muusta) varvaslistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kompasteeksi koska on matala? Miksi minä sitten kompastelen knaapeihin, listoihin, venttiileihin, kansiluukkuihin ja vastaaviin kannella. 60 senttinen kaide on niin matala että kompastuttuaan siitä kiepsahtaa herkästi yli eikä hallitusti saa otetta. Kontillaan pienempi ihminen luiskahtaa välistä ja tuurilla tarttuu varpaastaan (tai jostain muusta) varvaslistaan.

        Voi miten pääsikin typo tekemään lauseen mahdottomaksi ymmärtää. Tosin oletan, että useimmat osaisivat mielessään lisätä puuttuvan "kuin" -sanan. Kaikki, mihin törmää oman painopisteen alapuolella, toimii kompasteena, knaapi siinä kuin kaidekin.

        Kaiteen välistä luiskahtaminen taas vaatii paitsi huomattavan kovan äkkipysäyksen, myös sen, että gastin pääkin on ollut yläkaiteen alapuolella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi miten pääsikin typo tekemään lauseen mahdottomaksi ymmärtää. Tosin oletan, että useimmat osaisivat mielessään lisätä puuttuvan "kuin" -sanan. Kaikki, mihin törmää oman painopisteen alapuolella, toimii kompasteena, knaapi siinä kuin kaidekin.

        Kaiteen välistä luiskahtaminen taas vaatii paitsi huomattavan kovan äkkipysäyksen, myös sen, että gastin pääkin on ollut yläkaiteen alapuolella.

        Pään ei tarvitse olla yläkaiteen alapuolella. Monessa purjeveneessä keulakaide jatkaa kylkilinjan suuntaisesti viistosti ylöspäin jolloin suoraan ylhäältä katsottuna keulakaiteen aukosta näkee veneen rungon ohi. Kaikissa keulakaiteissa ei edes ole sitä poikkipuolaa, mahtuu purjepussikin tipahtamaan mereen tai isompikin koira kulkemaan veneen ja laiturin väliä. Siihen väliin on mahdollista tunkea jalat ja pää seuraa mukana kun se ensin ottaa osumaa siihen kaiteeseen ja heti perään varvaslistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pään ei tarvitse olla yläkaiteen alapuolella. Monessa purjeveneessä keulakaide jatkaa kylkilinjan suuntaisesti viistosti ylöspäin jolloin suoraan ylhäältä katsottuna keulakaiteen aukosta näkee veneen rungon ohi. Kaikissa keulakaiteissa ei edes ole sitä poikkipuolaa, mahtuu purjepussikin tipahtamaan mereen tai isompikin koira kulkemaan veneen ja laiturin väliä. Siihen väliin on mahdollista tunkea jalat ja pää seuraa mukana kun se ensin ottaa osumaa siihen kaiteeseen ja heti perään varvaslistaan.

        Äkkipysäyksessä massat jatkavat suoraan nopeusvektorinsa suuntaan. Siksi kaiteen yläpuolella oleva pää jatkaa matkaansa kaiteen yläpuolelle riippumatta siitä, mihin katse kohdistuu. Niin purjepussi kuin koirakin ovat hyvin erilaisia kappaleita ihmiseen verrattuna sukeltelemaan kaiteiden alta. Tietyissä olosuhteissa ihminen kyllä kierähtää helpostikin kaiteiden alta, kun lähtötilanteessa ollaan valmiiksi makuulla. Muutoin ihmiset menevät mereen kaiteiden yli liiankin helposti..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äkkipysäyksessä massat jatkavat suoraan nopeusvektorinsa suuntaan. Siksi kaiteen yläpuolella oleva pää jatkaa matkaansa kaiteen yläpuolelle riippumatta siitä, mihin katse kohdistuu. Niin purjepussi kuin koirakin ovat hyvin erilaisia kappaleita ihmiseen verrattuna sukeltelemaan kaiteiden alta. Tietyissä olosuhteissa ihminen kyllä kierähtää helpostikin kaiteiden alta, kun lähtötilanteessa ollaan valmiiksi makuulla. Muutoin ihmiset menevät mereen kaiteiden yli liiankin helposti..

        Äkkipysähdyksen jälkeen liikemomentin pysähdyttyä kaiteeseen massa tottelee maan vetovoimaa ja kun jalkojen alla ei ole mitään valahtaa kaiteelta kaiteen aukon läpi veteen. Massakeskipiste voi olla kaiteen alapuolella vaikka pää on sen yläpuolella ja silloin mennään siitä aukosta liukkaammin läpi. Tilanne olisi eri jos kaide olisi täysin pystysuora tai hieman rungon ulkoreunasta sisennetty mutta yleensä rakenne on päinvastainen ainakin hieman vanhemmissa purjeveneissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äkkipysähdyksen jälkeen liikemomentin pysähdyttyä kaiteeseen massa tottelee maan vetovoimaa ja kun jalkojen alla ei ole mitään valahtaa kaiteelta kaiteen aukon läpi veteen. Massakeskipiste voi olla kaiteen alapuolella vaikka pää on sen yläpuolella ja silloin mennään siitä aukosta liukkaammin läpi. Tilanne olisi eri jos kaide olisi täysin pystysuora tai hieman rungon ulkoreunasta sisennetty mutta yleensä rakenne on päinvastainen ainakin hieman vanhemmissa purjeveneissä.

        Tunnet varmaan montakin tapausta, jossa on käynyt kuvaamallasi tavalla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tunnet varmaan montakin tapausta, jossa on käynyt kuvaamallasi tavalla?

        En. Yksi tapaus 80-luvun puolivälistä riittää omakohtaiseksi kokemukseksi.

        Vene oli vanha Finn26, oiskohan ollut -76 vuosimallia (ei oma) jossa ei vielä ollut sitä keulakaiteen poikkitankoa jollainen oli ainakin omassa muutamaa vuotta nuoremmassa. 10 vuotias (pää ylsi yli kaiteen) luiskahti seisaalta läpi, ei vammoja, hampaat tallessa jne. (Pelastusliivien kaulus saattoi edesauttaa ettei pää kolahtanut veneen runkoon.) Farkkujen takatasku repeytyi ompeleesta, olisikohan osunut klyysiin tai vanttiruuviin tai keulakaiteen kiinnityslaippaan - en tiedä. Horjahtamiseen riitti esiteinin normikohellus keulassa kun poiju veti laituriin vedetyn veneen takaisin ulos ja se nytkähteli kiinnitysköysissään (yksi poijuun, yksi rantaan, kiinnittyminen kesken).

        Myöhempinä vuosina on vaimoke useamman kerran ollut hilkulla tipahtaa 21 jalkaisen perämoottoriveneen keulasta ennakkovaroituksista huolimatta kun on joutunut keskeyttämään rantautumisen ja pakittamaan ulos. Keulakaide siinä toki purjeveneen kaidetta matalampi mutta ei olematon. Raskaampi purjevene taittolapapotkurilla ei ole niin äkäinen peruutettaessa mutta sen köli pysäyttää hyvin tehokkaasti jos vesi loppuu kesken.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En. Yksi tapaus 80-luvun puolivälistä riittää omakohtaiseksi kokemukseksi.

        Vene oli vanha Finn26, oiskohan ollut -76 vuosimallia (ei oma) jossa ei vielä ollut sitä keulakaiteen poikkitankoa jollainen oli ainakin omassa muutamaa vuotta nuoremmassa. 10 vuotias (pää ylsi yli kaiteen) luiskahti seisaalta läpi, ei vammoja, hampaat tallessa jne. (Pelastusliivien kaulus saattoi edesauttaa ettei pää kolahtanut veneen runkoon.) Farkkujen takatasku repeytyi ompeleesta, olisikohan osunut klyysiin tai vanttiruuviin tai keulakaiteen kiinnityslaippaan - en tiedä. Horjahtamiseen riitti esiteinin normikohellus keulassa kun poiju veti laituriin vedetyn veneen takaisin ulos ja se nytkähteli kiinnitysköysissään (yksi poijuun, yksi rantaan, kiinnittyminen kesken).

        Myöhempinä vuosina on vaimoke useamman kerran ollut hilkulla tipahtaa 21 jalkaisen perämoottoriveneen keulasta ennakkovaroituksista huolimatta kun on joutunut keskeyttämään rantautumisen ja pakittamaan ulos. Keulakaide siinä toki purjeveneen kaidetta matalampi mutta ei olematon. Raskaampi purjevene taittolapapotkurilla ei ole niin äkäinen peruutettaessa mutta sen köli pysäyttää hyvin tehokkaasti jos vesi loppuu kesken.

        Olikin puhe aikuisen painopisteestä. Jos aikuisen pääjää pysähtyessä kaiteen yläpuolelle ja silti pudotaan kaiteen läpi, mereen menee kroppa ja pää erillisinä. Se lapsi on ensin kaatunut ja sen jälkeen luisunut mereen, eikä varmasti ole aikuisen tavoin varautunut ennenaikaiseen pysähdykseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olikin puhe aikuisen painopisteestä. Jos aikuisen pääjää pysähtyessä kaiteen yläpuolelle ja silti pudotaan kaiteen läpi, mereen menee kroppa ja pää erillisinä. Se lapsi on ensin kaatunut ja sen jälkeen luisunut mereen, eikä varmasti ole aikuisen tavoin varautunut ennenaikaiseen pysähdykseen.

        Seisten tasapainon pitämiseksi virheaskel tyhjän päälle ja siitä mentiin yhdessä enemmän tai vähemmän sulavassa liikkeessä nopeammin kuin tajusi mitä tapahtui. Ei mitään ikärajoituksia. Ainoastaan se, onko pää alkuasetelmissa kaiteen yläpuolella vai ei.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En. Yksi tapaus 80-luvun puolivälistä riittää omakohtaiseksi kokemukseksi.

        Vene oli vanha Finn26, oiskohan ollut -76 vuosimallia (ei oma) jossa ei vielä ollut sitä keulakaiteen poikkitankoa jollainen oli ainakin omassa muutamaa vuotta nuoremmassa. 10 vuotias (pää ylsi yli kaiteen) luiskahti seisaalta läpi, ei vammoja, hampaat tallessa jne. (Pelastusliivien kaulus saattoi edesauttaa ettei pää kolahtanut veneen runkoon.) Farkkujen takatasku repeytyi ompeleesta, olisikohan osunut klyysiin tai vanttiruuviin tai keulakaiteen kiinnityslaippaan - en tiedä. Horjahtamiseen riitti esiteinin normikohellus keulassa kun poiju veti laituriin vedetyn veneen takaisin ulos ja se nytkähteli kiinnitysköysissään (yksi poijuun, yksi rantaan, kiinnittyminen kesken).

        Myöhempinä vuosina on vaimoke useamman kerran ollut hilkulla tipahtaa 21 jalkaisen perämoottoriveneen keulasta ennakkovaroituksista huolimatta kun on joutunut keskeyttämään rantautumisen ja pakittamaan ulos. Keulakaide siinä toki purjeveneen kaidetta matalampi mutta ei olematon. Raskaampi purjevene taittolapapotkurilla ei ole niin äkäinen peruutettaessa mutta sen köli pysäyttää hyvin tehokkaasti jos vesi loppuu kesken.

        Kun itse olen keulassa, istun kannella tai olen polvillani ja nousen ylös vasta juuri ennen actionia.


      • Anonyymi
        Bossu kirjoitti:

        Kun itse olen keulassa, istun kannella tai olen polvillani ja nousen ylös vasta juuri ennen actionia.

        Se on hyväksi todettu käytäntö vaikka moni näyttää tihrustelevan niitä kiviä kurottautuen keulakaiteen yli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaihda kajakkiin ja telttaan. Ei suurempaa huolta kivistä eikä ankkurointiongelmia. Ulkosaaristossa on mukava liikua kun kesäpörriäiset on jo nostettu talviteloille tai niiden pressuja vasta availlaan keväällä.

        Finnillä on mukava koluta luonnonsatamia, lyijyköli vaimentaa kolinaa eikä ruostu jos maali lohkeaa. Täysiä ei kannata kivelle ajaa, tulee kölin takareuna pohjasta läpi. Rantautuessa on aina niin pienet vauhdit että ei huolta, ja jos kivelle jäädään niin irtoaa kun miehistö siirtyy ulkolaidalle. Joskus on matalassa erittäin suojaisassa rannassa ajettu köli pohjamutiin, ankkurille oli tarvetta vasta kun vene seuraavana aamuna vinssattiin syvemmille vesille. Jännintä on purjehtiminen väylien ulkopuolella, ei rantautuminen.

        Dehlerillä uskaltaa rantautua.

        https://youtu.be/YIglL5vks4g?t=315

        Vanha video mutta en ollut aiemmin nähnyt tuota hullun touhua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Dehlerillä uskaltaa rantautua.

        https://youtu.be/YIglL5vks4g?t=315

        Vanha video mutta en ollut aiemmin nähnyt tuota hullun touhua.

        Näytti olleen normi purjehtijoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Dehlerillä uskaltaa rantautua.

        https://youtu.be/YIglL5vks4g?t=315

        Vanha video mutta en ollut aiemmin nähnyt tuota hullun touhua.

        Noin mäkin aina luovin, köli rantaan ja käännös.


    • Anonyymi

      Vaimo painaa 122kg, millä sen ylös saa, jos se keulasta horjahtaa....ja jos sitoo kiinni, tuo massa vie keulakaiteetkin mukanaan.

      • Anonyymi

        Mastoon kiinni riittävän lyhyellä köydellä niin pysyy tasapainossa.


      • Anonyymi

        Vaihtamalla paranee.

        Mene itse keulaan ja anna vaimon ajaa.


      • Anonyymi

        Sun vaimohan pienentää syväystäkin puoli metriä kun se menee keulaan. Laita se perään niin pääset kokka pystyssä rantaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sun vaimohan pienentää syväystäkin puoli metriä kun se menee keulaan. Laita se perään niin pääset kokka pystyssä rantaan.

        Kiitos tästä, tämä oli parasta antia tällä palstalla pitkään aikaan!!! :) :) :).

        Nauroin katketakseni mielikuvalle keulivasta purkkarista menossa rantaan hahahahahahah!!!
        Muija ihmetteli, mikä nyt tuli hahahahahahah!!!!


      • Anonyymi

    • Anonyymi

      Olin kerran gastina veneen keulassa Helsingistä Tallinnaan. Hienosti hoitui ja pahimmat kivet vältettiin tarkkaavaisen tähystyksen myötä.

      Tein niin. että sidoin köyden jalkojeni ympäri ja toisen pään mastoon, täten oli helppo tähystää keulasta veteen ja pahimmat vaaranpaikat saatiin vältettyä mm. helsingin kasuunin luona, jossa paikoitellen aika matalaa.
      Kun lähestyttiin rantaa, irroitin köyden jaloistani ja sidoin suoraan laiturin pollariin kiinni. Näin oli helppo turvallinen toimia makuultaan, ilman amatöörimäistä juoksemista edestakaisin.

      • Anonyymi

        Ei ole ihmekään, että olit vain kerran.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole ihmekään, että olit vain kerran.

        Iskikö kateus kun kaveri on ollut noin vaativalla legillä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iskikö kateus kun kaveri on ollut noin vaativalla legillä?

        En kadehdi yleensäkään, ja tuollaista menoa en erityisestikään. Ja tuota legiä en kovin vaativana pitäisi, jollakin kelillä se on kyllä mahdollista.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi julkaisi varautumisoppaan

      Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j
      Maailman menoa
      259
      2884
    2. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      105
      2398
    3. Kuhmo tekisi perässä

      Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä
      Kuhmo
      12
      1980
    4. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      73
      1483
    5. Onko telepatia totta

      Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki
      Ikävä
      85
      1434
    6. Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku

      Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.
      Forssa
      18
      1330
    7. TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."

      Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi
      Tanssii tähtien kanssa
      16
      1148
    8. Nainen, olen niin pettynyt

      Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään
      Ikävä
      90
      1120
    9. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      43
      1014
    10. Ootko nainen jo rauhoittunut

      Vai vieläkö nousee savua päästä?
      Ikävä
      71
      983
    Aihe