Laihdutan, enkä vähiten poikaystäväni takia.
Poikaystäväni ei ole kertaakaan sanonut, että haluaisi minun laihtuvan.
Mutta laihdutan siksi hänen takiaan, ettei hänen tarvitsisi katsella minun vartaloani.
Vartaloni on kyllä "normaalipainoinen" mutta mielestäni oksettava.
En ole anorektinen - siis tarkoitan ihan totta, kun sanon, että mahani on iso jne. vaikka olenkin ns. normaalipainoinen.
Laihdutan tällä hetkellä... Ja minusta tuntuu, etten voi kunnolla keskittyä molempiin - poikaystävääni ja hulluun laihduttamiseen.
Elääkin pitäisi jossain välissä.
Poikakaverini siis tietää että laihdutan, ja miten laihdutan... Mutta en halua kaataa tätä hänen niskaansa. Enkä tietenkään halua erota.
Mitä minun tulisi hänelle sanoa???
En tiedä kyllä nyt mitä edes kysyin.
Mutta tämä on aivan hirveää tasapainottelua.
Tavataan poikaystävän kannsa nyt sunnuntaina taas ja mua ei edes huvittaisi, kun haluaisin vaan keskittyä laihduttamiseen. En pysty olla se iloinen tyttöystävä, mitä oikeasti olen... Enkä halua kohdata sitä tilannetta mitä tulee, kun pitäisi syödä jotain poikaystävän kanssa.
Onko kellään mitään vastaavia tai mitään kokemuksia?
Poikaystäväni ei ole kertaakaan sanonut, että haluaisi minun laihtuvan.
Mutta laihdutan siksi hänen takiaan, ettei hänen tarvitsisi katsella minun vartaloani.
Vartaloni on kyllä "normaalipainoinen" mutta mielestäni oksettava.
En ole anorektinen - siis tarkoitan ihan totta, kun sanon, että mahani on iso jne. vaikka olenkin ns. normaalipainoinen.
Laihdutan tällä hetkellä... Ja minusta tuntuu, etten voi kunnolla keskittyä molempiin - poikaystävääni ja hulluun laihduttamiseen.
Elääkin pitäisi jossain välissä.
Poikakaverini siis tietää että laihdutan, ja miten laihdutan... Mutta en halua kaataa tätä hänen niskaansa. Enkä tietenkään halua erota.
Mitä minun tulisi hänelle sanoa???
En tiedä kyllä nyt mitä edes kysyin.
Mutta tämä on aivan hirveää tasapainottelua.
Tavataan poikaystävän kannsa nyt sunnuntaina taas ja mua ei edes huvittaisi, kun haluaisin vaan keskittyä laihduttamiseen. En pysty olla se iloinen tyttöystävä, mitä oikeasti olen... Enkä halua kohdata sitä tilannetta mitä tulee, kun pitäisi syödä jotain poikaystävän kanssa.
Onko kellään mitään vastaavia tai mitään kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
moi!
luultavasti et haluaisi kuulla tätä vastausta, mutta tahdon sanoa sanasen sinulle. ja koska anoreksiassa on kyse niin vakavasta ja moniuloitteisesta sairaudesta, voi sanomani ollakin ihan hölmö.
silti haluaisin sinulle kertoa keskusteluista, joita olen käynyt monien miespuolisten ystävieni kanssa. usein siis tytöt toivoisivat olevansa laihempia, kuin pojat heidän haluaisivat olevan. sen puolesta uskon, ettei sinulla ole syytä laihduttaa ainakaan poikaystäväsi vuoksi. hän ei ole sanonut asiasta mitään, koska ei ehkä todella näe tarvetta laihikselle.
nyt en tiedä tilanteestasi tarpeeksi kommentoidakseni ja pyydänkin anteeksi jo etukäteen, jos sohaisen arkaan paikkaan. ole silti varovainen, ettet menetä häntä keskittyessäsi laihutukseen, sillä silloinhan koko tilanne olisi tosi turhauttava. muutenkin, mietipä onko sinulla syytä muuttua yhtään mitenkään miellyttääksesi häntä. sinuthan hän on kaikkien tyttöjen joukosta valinnut ja varmasti välittää sinusta!
ole onnnellinen siitä mitä sinulla on!
kirjoita lisää tilanteestasi, jos haluat. käyn katsastamassa välillä palstan.
terveempää kevään odotusta kaikille!
laihdutin poikaystäväni takia kun olin normaalipainoinen ja olin melkein kuolla. en voi sanoa muutaku että älä ala siihen samaan! sillä lopulta se menee siihen että keskityt liikaa laihduttamaan ja sitten teillä menee poikki ja menetät sen jonka takia oikeastaan aloitit ja alat tuntemaan katkeruutta sitä kohtaan. ja kun eroatte poika voi tietysti jatkaa ihan normaalia elämää mutta sulle jää vaan se laihduttaminen etkä pysty enää lopettamaan. mulle kävi justiin noin ja kadun sitä kamalasti ja toivon ettei sunki tarvis käydä sitä samaa helvettiä läpi. ennenku aloitat kysy poikakaveriltas pitääkö se sua läskinä luultavasti ei ja sä opot muodostanu sen käsityksen ihan itse. ja jos se sanoo sulle että sun pitäis laihduttaa niin haistata sille paskat ja eti toinen poika maailma on täynnä ihania poikia jotka varmasti pitää sua hyvänäkösenä!! :) jos haluat jutella tästä niin mailaa mulle : [email protected]
mulla on kekemusta tästä
Jos sä oot oman kullan löytäny ja se on suhun tyytyväinen (olit sä sitten normaalipainonen tai vaikkapa sairaanloisen lihava) mutta se on suhun ihastunu niin empä usko että pelkkä ulkokuori viehättää. Myös se, mitä on pään sisällä. Ihan oikeesti! Unohda laihduttaminen, ja keskity siihen nallekarhuun ;P Tsemppii! :)
siinä, että poikaystäväni eikä kukaan muukaan hyväksy laihduttamistani.
Näen poikaystävääni aika harvoin, kerran, pari kuukaudessa ja silloin yritän olla aika normaali.
Pahaa kuitenkin tekee joidenkin hyvien ja lihottavienkin ruokien syöminen, kun tietää, että monta päivää sen jälkeen täytyy elellä suurinpiirtein vesipaatolla ja liikkua hirvittävän paljon ylimääräistä, että pystyisi kuluttamaan syömänsä.
Tiedän, että hyväähän hän vain tarkoittaa, kun sanoo, ettei mun tarvitse laihduttaa yhtään ja olen niin hoikka että mistä edes enää laihduttaisin.
Muutenkin monet luulevat että tämä on jotain typerää teinioikuttelua, huomion hakemista, sitä kuitenkin vähiten kaipaan, mutta en mahda itselleni mitään.
Haluaisin laihtua ihan rauhassa, olla syömättä ja liikkua, päättää itse mitä painan ja saada hyvän mielen edes jostakin asiasta, onnistumisista, joita näen vaa-alla kilojen karistessa.
Onko se ilo liikaa pyydetty?
Minusta ei.
Et varmasti ole liian lihava poikaystävällesi, olet sitä vain itsellesi.
Älä missään nimessä kenenkään miehen takia kuihdu pois.
Tiedän kyllä, etteivät monetkaan pidä kovin laihoista.
Minun poikaystäväni sanoo ymmärtävänsä, mutta luulee, että hänen kanssaan pystyn olemaan täysin erilainen.
Ettei syömishäiriöni seuraa.
Hän ei tiedä, että jutellessammekin ajattelen suurimman osan ajasta vain lihojani ja sitä mitä olen päivän aikana syönyt.
Tiedän, etteivät miehet kovin laihsoita loppujen lopuksi pidä. Mutta kun vaihde iskee päälle, sitä ei voi hillitä.
Ehkä meidän molempien pitäisi jutella poikaystäviemme kanssa???
Helpommin sanottu kuin tehty.
Mitä sanoa??
Minun pitäisi sanoa, etten pysty keskittymään häneen, koska laihdutan. Mutta hän ei jostain syystä kykene uskomaan, että olen yhtä syömishäiriöinen hänenkin kanssaan... Siksi en tiedäkään mitä sanoa.
Mitä sinä miettisit?
Niin piti vielä sanomani, että minunkin poikaystäväni asuu toisella paikkakunnalla.
Me kyllä näemme noin joka toinen viikko tai joka viikko... Se riippuu ihan. Joskus mnee pitempiäkin välejä.
Mutta tämä välimatkakin vielä lisää sitä halua, että haluaisin jättää tapaamiset väliin ja keskittyä laihdttamiseen. Helpommin käy, kun on välimatkaa.
tapaamisessa on se, että poikaystävä näkee muutokset liian hyvin, sitä pelkään.
Ei hän vielä ole valittanut, olen aina ollut aikas hoikka, mutta jossain vaiheessa luulisi hänenkin näkevän.
Mutta en silti toivo sitä että huomaisi, se vain on tosiasia, että hän näkee joskus.
Monesti olen myös harkinnut että olisi parempi erota, kun ajattelen hänen seurassaankin vain laihdutusta. Kerran hän kysyi, mitä mietin nyt...
vastasin rehellisesti että mietin, kuinka paljon syömäni pitsan pala sisältää kaloreita.
Hän loukkaantui selvästi, vaikkei mitään siitä sanonutkaan, niin kuin varmaan arvata saattaa.
Muutenkin on ongelmia tapaamisien kanssa, kun en vielä ikäni puolesta omista ajokorttia, matkustaminenkin on aika kallista mulle, ja siksi kun en halua lihoa ja syödä hänen seurassaan.
Ja tunnen suunnatonta häpeää, kun hän katselee päästä varpaisiin, ei tietenkään sillä mielellä, että etsisi virheitä, mutta siltä musta tuntuu.
Itse haen virheitä itsestäni joka kerta kun katson tai kosken itseäni.
Näen vain kasan läskiä, rumat kasvot, pömppömahan, ison perseen ja listaa voisi jatkaa ihan loputtomiin...
Olen yrittänyt puhua ongelmistani, hän ei vain havaitse niitä.
En suoraan voi kertoa hänelle päin naamaa kaikesta tästä, mutta ei hän ymmärrä rivien välistä lukea kuinka olotilani minua ahdistaa.
Meillä on muuten melkein sama tilanne!!
Myös mun poikaystävä on joskus kysynyt, että mitä ajattelen.. En tosin kertonut totuutta. Minäkin olen harkinnut eroamista... Se tuntuu tässä tilanteessa parhaalta ratkaisulta, mutta toisaalta ei sitä varmastikaan ole... Miten selittäisit asian poikakaverillesi, jos haluaisit erota?
Minäkin olen yrittänyt puhua hänelle ongelmistani, mutta hän ei osaa lukea rivien välistä eikä oikein melkein suoraan sanottuakaan.
Ihan rehellisesti en hänelle viitsi tätä puhua, koska sitten tästä MINUN ongelmastani tulisi MEIDÄN ongelma, enkä halua sitä hänelle.
Mulla ei tapaamisien kanssa periaatteessa ole ongelmia... Olen täysi-ikäinen, omistan ajokortin (tosin en autoa) ja opiskelijalippu junaan on kyllä halpa. Mutta ei minulla joka viikko olisi sitä rahaa varaa laittaa, VAIKKA se onkin tosi halpa. Tätä kultani ei ihan ymmärrä.
Jos sopii kysyä, miten seksi sujuu teillä?
Häpeiletkö itseäsi sen aikana?? Ymmärtääkö poikaystäväsi tätä?
Minun ei... Väittää ymmärtävänsä, ja sanoo, että ymmärtää, etten ole valmis heti tyyliin päivänvalossa riipimään vaatteitani pois hänen edessään. Minä voin harrastaa seksiä pimeässä... Mutta poikaystäväni ei ymmärrä, että siihen, että pystyn hänen kanssaan rakastelemaan valoisassa, saattaa mennä ties kuinka kauan. Hän sanoo, että saa mennä aikaa. Mutta hän ei ymmärrä, kuinka kauan se todellisuudessa saattaa kestää.
Onko sinulla ollut yleensä mitään ongelmia seksin kanssa?
Niin, tietääkö poikaystäväsi laihdutustavoistasi, ja siitä, kuinka huonoksi sinulle on niiden herkkujen syöminen (kun kuitenkin paastoat ym. näiden jälkeen)?
Onko aikoja, jolloin et ollenkaan miettisi laihduttamista? Pystytkö keskittymään täysillä poikakaveriisi edes joskus?
olla puhumatta mistään erosta tai muusta, kun kävin häntä katsomassa.
Jotenkin tuntuu siltä, että ne eroamisaikeet haihtuvat kun tapaan poikaystäväni, mutta tulevat enemmän mieleen pidemmän erossaolojakson aikana.
Minä kehtaan kyllä poikaystävälleni näyttäytyä ihan päivänvalossakin alasti, mutta häiritsee se tarkkaan katseleminen kyllä.
Toisaalta aikas imartelevaa, kun tänäänkin sanoi, että mulla näkyy kylkikiluut tosi selvästi. Siitä tuli parhaimmat fiilikset sängyssä.
En tiedä, oliko kyllä tarkoitettu kehuiksi...
Olenkohan vähän hullu, kun saan eniten mielihyvää toisaalta tuollaisista sanomisista, vaikka monilta yritän salata ja verhota itseni mahdollisimman huomiota herättämättömiin ja löysiin vaatteisiin.
Seksin suhteen poikaystäväni on tosi ymmärtäväinen ja ottaa huomioon, mitä mä haluan, tai en halua.
Toisinaan tulee tosi syyllinen olo mulle, kun tuntuu, että ymmärtää liikaakin ja miettii mitä mä ajattelen ja tunnen milloinkin.
Välillä käytännön vaikeuksia tulee, täytyy myöntää.
Kyllä kultani tietääkin, että syön aika vähän, mutta ajattelee että hänen seurassaan en ajattele laihtumista ja voin syödä normaalisti.
Tänään oli oikein hyvä päivä, ei tarvinnut oikein syödä mitään lihottavaa ja liikuntaakin tuli harrastettua:)
En tiedä, mä rakastan kuitenkin kumppaniani, miksi hänestä erota pelkän laihtumiseni takia.
Saan rauhassa olla useimmiten ja tehdä mitä haluan. Onhan se ihana toisaalta tietää, että toinen välittää siitä ihmisestä, johon alkujaan ihastui, luonteeseen, eikä ainoastaan ulkokuoreen.
Kuka muukaan jaksaisi mua ja outouksiani masennustani ja kaikkea niin hyvin kuin hän on jo kauan jaksanut.
Olen kiitollinen hänelle siitä että välillä kykenen hetkeksi jopa unohtamaan ongelmani hänen kanssaan.
Siksi eroaminen olisi pelkästään laihtumisen tavoittelun takia niin turhaa.
Tapasin poikaystäväni kaksi vuotta sitten. Alussa paino nousi muutaman kilon (pillereiden takia?). Tunsin itseni lihavaksi. Pahaa oloani vauhditti se, että poikaystäväni on urheiluhullu, ja mä taas en urheile paljoa yhtään. Oli sellainen olo että olen hirveä läski tämän timmissä kunnossa olevan mieheni rinnalla.
Aloin laihduttaa pikkuhiljaa. Söin joinakin päivinä todella vähän. Jos olin syönyt herkkuja, jätin oikean ruuan välistä. Vartalokuvani oli vääristynyt ja olin mielestäni läski ja ruma mieheni rinnalla.
Poikaystäväni asuu myös toisella paikkakunnalla. Pitkät ajat tapaamisten välillä aiheuttivat sen että hän huomasi laihtumiseni paremmin. Hän huomautteli minulle asiasta ja oli aidosti huolissaan minusta.
Laihduin kymmenen kiloa, kunnes myönsin itselleni että minulla on ongelma. Puhuimme asiasta poikaystäväni kanssa, ja hän on ollut suurena apuna ja tukena. Nyt olen saanut painoa lisää pari kiloa, mutta enempää en halua lihoa.
Painoin pari vuotta sitten 63 kiloa. Olen 168 cm pitkä, joten olin tuolloin normaalipainoinen. Alimmillaan painoin vain 53 kiloa.
Tämä oli minun tarinani...
Puhu poikaystävällesi. Uskon että hän ei halua sinun laihtuvan. Puhuminen auttaa todella!