Omaisella on jatkuva huoli potilaasta, joka ei suostu syömään lääkkeitä, koska ei itse tunnusta olevansa sairas. Potilas on ollut jo 2 kertaa psykoosin takia sairaalassa, mutta kun tulee parempaan kuntoon, laitetaan kotiin. Vähän aikaa syö lääkkeitä ja käy pistoksella, mutta kohta taas lopettaa.
Omainen odottaa ja toivoo, että ei tulisi enää psykoosia. On koko ajan päällä stressi siitä, miten täysi-ikänen lapsi voi, mutta ei auta puhuminen siitä, miten tärkeää itsensä hoitaminen ja parantavien lääkkeiden syöminen olisi. Potilas kieltäytyy menemästä hoitoon, vaikka alkavat psykoosin oireet ovat jo näkyvissä.
Pitäisikö ottaa kovemmat otteet käyttöön ? Sanoa tiukasti, että ainut keino selvityä on suostua syömään lääkkeitä ? Ja että en halua nähdä sinua, ennen kuin osoitat noudattaneesi hoito-phjeita ? Vai pitääkö olla jatkuvasti ymmärtäväinen ja silitellä päätä ja yrittää vakuuttaa, että kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, kunhan muistat syödä ja juoda ja pitää kunnostasi huolta ja hankkia harrastuksen ja ystäviä jne. ?
Mitä voidaan omaiselta vaatia tuollaisen potilaan, oman lapsen, kohdalla ?
Omainen odottaa ja toivoo, että ei tulisi enää psykoosia. On koko ajan päällä stressi siitä, miten täysi-ikänen lapsi voi, mutta ei auta puhuminen siitä, miten tärkeää itsensä hoitaminen ja parantavien lääkkeiden syöminen olisi. Potilas kieltäytyy menemästä hoitoon, vaikka alkavat psykoosin oireet ovat jo näkyvissä.
Pitäisikö ottaa kovemmat otteet käyttöön ? Sanoa tiukasti, että ainut keino selvityä on suostua syömään lääkkeitä ? Ja että en halua nähdä sinua, ennen kuin osoitat noudattaneesi hoito-phjeita ? Vai pitääkö olla jatkuvasti ymmärtäväinen ja silitellä päätä ja yrittää vakuuttaa, että kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, kunhan muistat syödä ja juoda ja pitää kunnostasi huolta ja hankkia harrastuksen ja ystäviä jne. ?
Mitä voidaan omaiselta vaatia tuollaisen potilaan, oman lapsen, kohdalla ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hoitoon sitoutumista ja oman hyvän elämän edistämistä kaikin keinoin. Antaa aikaa tälle projektille.
Tue mutta ehdollisesti. Pitää sitoutua oman terveyden edistämiseen ja omaan tulevaisuuteen.
Moni kieltäytyjä ajautuu umpikujaan.
Omaisesi on ihminen, ja hänen perusoikeuksiinsa kuuluu kieltäytyä lääkityksestä ja muustakin hoidosta, jota hän ei halua. Rikot hänen ihmisoikeuksiaan jos vaadit häntä syömään lääkkeitä, joiden hän ei katso hyödyttävän terveyttään.
Psyykenlääkkeet ovat käytännössä huumeita. Jatkuvassa käytössä niistä seuraa usein erittäin pahoja haittavaikutuksia terveydelle. Tutkimukset osoittavat, että monet psyykenlääkkeet pitemmän päälle jopa syventävät niitä psyykkisiä vaikeuksia, joiden hoitamiseksi niitä määrätään. Ihmiset, jotka ovat käyttäneet jatkuvasti neuroleptejä, ovat seurantatutkimusten mukaan seitsemän vuoden päästä huonommassa kunnossa kuin ne, jotka ovat lopettaneet. Mm. he ovat harvemmin työelämässä, ja he saavat useammin psykooseja. Psykoosien lisääntyminen pitkällä aikavälillä johtuu siitä, että neuroleptien yksi ominaisuus on, että ne herkistävät aivot niille hermovälittäjäaineille, joita ne blokkaavat.
Omaisesi tarvitsisi parempaa hoitoa, kuten terapiaa ja muuta psykososiaalista tukea. Hoidon pitäisi olla sovitettu hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa, ja sen pitäisi olla sellaista, jonka hän itse kokee hyväksi ja sopivaksi. Vastentahtoisesta hoidosta ei ole mitään hyötyä. Siitä ihminen vain traumatisoituu. Huumeenkaltaisilla lääkkeillä voidaan hiljentää, mutta ei parantaa.
Ymmärrän huolesi, ja senkin, ettei kanssakäyminen vaikeita kriisejä läpikäyvän läheisen kanssa ole aina helppoa. Monet perheet ovat siinä tilanteessa aika heitteillä, kun virallinen mt-järjestelmä tarjoaa melkeinpä vain pakkoa ja terveyttä vahingoittavia kemikaaleja. Omaisten huoleen ei oikein mikään taho kunnolla vastaa.
Ehkä sinä ja läheisesti saisitte jotain lisävinkkiä tältä sivustolta:
https://madinfinland.org/
Esim. tämä kirjoitus sieltä voi sopia tilanteeseenne:
Kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?
https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/
On sairauksia, joihin vain otettu lääke auttaa.
Miksiköhän tämä mielenterveyspotilas jota AP kuvaa ei käytä lääkkeitä? Aina on se sama retoriikka, että potilas ei tajua parastaan tai tajua että on sairas. Minäpä uskoisin, että syynä voi olla niistä tuleva epämiellyttävä olo tai ei vain olo ole kaksinen niissä lääkkeissä. Jollekin tulee kognitiivisia ongelmia, asiat ei tunnu millekään (turtuneisuus) tai entiselle lääkkeissä, voi olla jumittunut väsynyt olo tai seksihalut katoaa tyystin. Osalle haitat voi olla vieläkin dramaattisempia eli tulee vaikka sisäisen levottomuuden tunnetta (akatisia) Toisille haitat voi olla pienempiä, toisille olo voi olla ihan sietämätön lääkkeissä. Jos on kiinnostunut tutustumaan antipsykootteihin kriittisesti niinkuin laajemminkin, suosittelen psykiatri Joanna Moncrieffin kirjaa The Bitterest Pills: The Troubling Story of Antipsychotic Drugs ", joka korjaa mielestäni psykiatrian antamaa kuvaa antipsykooteista, antaen niistä realistisemman ja kriittisemmän kuvan.
Jos joku kokee lääkkeet ongelmalliseksi, hänelle pitäisi tarjota muita tuen muotoja. Psykiatriassa halutaan ajatella hirveän lääkekeskeisesti ja simppelisti " tähän sairauteen kuuluu tämmöinen lääke ja se auttaa potilasta ja siinä on ratkaisu, halusi potilas sitä tai ei". Valitettavasti juuri se tapa on se millä potilas karkoitetaan hoidosta, kun aletaan sivuuttaa potilaan mielipide ja tahto, ja sulloa häntä johonkin muottiin. Aletaan ottaa vapaus määritellä mitä aineita potilaan pitää kehoonsa tunkea.
Sano sille omaiselle, että vetää päänsä täyteen niitä samaisia aineita niin huoli lakkaa.
Sattuiko ammattitaidottomampi lääkäri kohdalle sitten. Raukkoja ja parkoja syntyy joka päivä uudelleen.
Kiitos kommenteista ! Mainittakoon ensin, että kyseessä ei ole minun omaiseni, vaan olen läheltä joutunut seuraamaan tapausta ja näen joka päivä vanhemman tuskan.
Lääkkeet ovat selvästi auttaneet tätä potilasta ja hän on pystynyt elämään normaalia elämää. Mutta tähän mennessä useamman kerran hän on lopettanut lääkkeiden syönnin ja seurakset ovat olleet huonot. Hän ei pysy lupauksissaan vaan sanoo, ettei ole sairas eikä tarvitse lääkkeitä. Kuka vahtii ns. aikuisen (tosin monissa asioissa aika lapsellisen) täysi-ikäisen nuoren lääkkeiden ottamista ? Ei kukaan. Hän asuu omassa asunnossaan ja eikä lähde sieltä juuri minnekään.
Vähän aikaa sitten hän kuitenkin oli yötä vanhempansa luona ja illalla alkoivat jo oireet: puhumattomuus, itsekseen hymyily, kasvojen vääntely ym. psykoosia edeltävät oireet. Aamulla hän tuli agressiivisena ja puhui tappavansa jonkun. Hänelle sanottiin, että nyt sitten lähdetään hoitoon, joko viedään tai ambulanssilla tai poliisilla. Ilmoitti, ettei lähde hoitoon vaan alkaa riehumaan. Kun toistettiin, että hoitoon lähdetään ihan tosissaan, hän alkoikin pikkuhiljaa rauhoittua ja tilanne laukesi. Lopun päivää hän oli rauhallinen ja hänen kanssaan saattoi jutella ja jälleen kerran lupasi mennä hakemaan lääkkeet. Tällä hetkellä ei tiedetä, mikä on tilanne.
Lisäksi kokemus on osoittanut useamman kerran, että jos viedään päivystykseen, lääkäri toteaa, ettei ko. potilas tarvitse mitään hoitoa ja lähettää kotiin. Tutkimus ja perehtyminen on pinnalllista eikä edes mukana olevan saattajan sanaa oteta todesta. Ja kierre jatkuu...
Tämä on vanhemmalle kohtuutonta, kun nuoren sanaan ei voi luottaa ja apua ei saa mistään . Pitää sitten varmaan tapahtua jotakin vakavampaa, ennen kuin hoitoon pääsee, mutta sitten on vanhempi jo itsekin hoidon tarpeessa.
T. Aloittaja
Tosi törkeää painostaa toista ihmistä syömään huumaavia aineita. Sietäisi hävetä.
Itse aloin voida paremmin vasta ns. psykoosilääkkeet lopetettuani ja oma psykoosi ja vakava masennus kaikkosi sillä. En ole koskaan voinut niin huonosti kuin psykoosilääkkeissä. Olin sekava, ajatus ei toiminut, oli turrutettu olo, en ollut oma itseni. Oli epämukavaa olla jonkun aineen vaikutuksen alla joka teki oudon ja epämiellyttävän turran utuisen olon. Ei ole ollut psykooseja sen koommin. Psykoosi varmaan tulikin lääkekokeilujen seurauksena mitkä edelsi psykoosia. Voimakkaimmaksi psykoosi muuttui kun koskin "antipsykoottisiin" erilaisiin lääkkeisiin. Jos ei ole pää vielä kunnolla sekaisin kun psykiatriasta menee hakemaan apua, niin sen seurauksena voi olla. Vieroittautuminen antipsykooteista altistaa vielä enemmän psykoosille (englanninkielinen termi supersensitivity psychosis). Jokaisessa lääkkeessä on vielä mahdollisuus kaameihin viekkareihinkin.
Pitkäaikaiskäyttäjät todennäköisimmin kroonikoita, mutta psykiatria haluaa nähdä hoitonsa siltikin menestystarinana.
Kerron nyt vielä tästä nuoresta, jonka asiasta aloitin.
Hän on hakenut lääkkeet apteekista, mutta jättänyt ne syömättä. On sitä mieltä, että kaikki ovat huijareita ja kieltäytyy käymästä pesulla. Hän kävelee pitkiä matkoja tuntikausia. Hän juo välillä alkoholia suuret määrät, ei kuitenkaan (ilmeisesti) päivittäin. On sitä mieltä, että kaikki muut ovat hulluja, ei hän itse. On perusluonteeltaan ja nyt sitten tässä sairausasiassa erittäin jääräpäinen ja omasta mielestään oikeassa, että ei tarvitse lääkkeitä eikä hoitoa. Istuu asunnossaan ja pelaa kännykällään, ei juuri tapaa muita ihmisiä . Ei syö kunnolla. On tunnustanut jossain vaiheessa käyttäneensä huumeita. Omaiset epäilevät, että tauti on saattanut puhjeta myös siitä syystä.
Aiemmin hänelle annettiin sairaalassa sähköshokkeja ja pistoshoitoa. En tiedä mitä nuo pistoksena annettavat lääkkeet ovat, mutta noiden jälkeen hän oli aika Ok ja pystyi olemaan ihmisten kanssa ja tekemään jotain pieniä töitäkin toisen ohjauksessa.
Omainen on aivan lopussa. Nämä mielenterveyspotilaat sairastuttavat ennen pitkää sekä omaisensa että muun lähipiirin, kunhan ensin tekevät heidän elämänsä joka päivän tuskaksi, eivätkä itse tajua, mitä aiheuttavat. Surullista.
T. Aloittaja
itse käytän reagilaa, se pysyy 7 päivää elimistössä, joten sinälläään se on pitkävaikutteinen.
se vaikuttaa toimintakykyyn, minulla vaikutukseen on kestänyt vähän yli vuosi ja toimintakyky on kohtuullinen.
se maksaa vuodessa, hhmm... 570 euroa, muistaakseni, mutta lääkeinjektio voi olla parempi, ehkä kenties jos lääkkeet ei "maistu"
minulla itselläni on pitkäkestoinen psykoosi, olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja kestänyt, pitkä aika kuntoutua.
aika vaikea neuvoa, pitää vaan antaa lääkkeelle antaa vaikuttaa, pikku hiljaa lisätä terveelistä ruokavaliota ja vähentää henkilön stressitasoa mahdollsimman matalaksi, kevyttä puuhastelua,