Mitä mieltä? Onko kaikki saatavilla jos vain sitkeys riittää?
Varattu on vain haaste...
Anonyymi
39<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ei kaikki ole saatavilla muista se.
Siis parisuhteet nykyään kestää 1 vuodesta 10 vuoteen ja ensimmäinen vaihtokierros on siinä keskimäärin 28-33 vuotiaana. Seuraava vaihtokierros tulee 45-55 v välillä. Yleensä 60-70 vuotiaat elää jo yksin joko koska ei jaksa enää ajatella suhdetta ja on vapaaehtoisesti sinkku tai on leski
:D ai kauhia... :D
Oma parisuhde tällä hetkellä 42 vuotta. Mistä keksit nuo kertomasi asiat.
Mikä tietolähteenä sanomissasi ?
Jos ihastuu varattuun ja varattu myös ihastuu, niin silloin varatun täytyy kyllä tehdä selväksi mitä haluaa. Ei ole oikein näppituntumalta yrittää mitään. Salasuhteet ja muut pettämiskuviot eivät ole oikein.
Samaa mieltä. 😔
Juurikin niin.
Avioliitto on mielestäni raja, jolloin on kyseessä parisuhde. Avoliitto ja seurustelu eivät niin paljon merkkaa, ei myöskään kihloissaolo.
Naimisissa oleviin en sekaannu, mutta kaikki muut jossain kevyissä avosuhteissa ja tapailuseurusteluperiaatteella pyörivät eivät ole oikeasti mitään varattuja vaan ihan vapaata riistaa kaikille muillekin kiinnostuneille
...koska sitä vartenhan AVOliitto, kihlaus ja seurustelu ovat, että sinä aikana voi päättää, onko se kumppani todellakin se oikea. Koeaika tavallaan. Avioliittoon johtava koeaika
Kaikki ei halua avioliittoon vaan asuvat mieluummin avoliitossa.
Ota selvää asuntolainasta. Yhteinen iso asuntolaina sitoo paljon enemmän kuin avioliitto.
Onpa outo kommentti, että vedät rajan avioliitossa oleviin. Mun nähdäkseni seurustelu ja kimpassa oleminen on yhtälailla jonkun kanssa yhdessä oloa.
Onpa tekopyhä näkemys sulla.
Kyllä siitä jonkinlaisen haasteen voi saada allekirjoitettavaksi jos varattua yrittää.
Mimmoinen haaste? Kuka juo nopeammin kenet pöydän alle??
Ei. Jos rakkaus on loppu ja tapahtuu uusi rakastuminen , sillon on todennäköisempää.
Ihminen, joka on parisuhteessa, etenkin avioliitossa, on ensisijaisesti vastuussa suhteensa hoitamisesta ja uskollisuudesta. Jos avioliitossa olevalla pyörii pää, hän flirttailee ja etsii seuraa avioliiton ulkopuolelta, voi vaan kysyä, miksi. Se on tietysti väärin puolisoa kohtaan. Tosin onhan sellaisiakin suhteita, joissa molemmat tai toinen saa touhuta, mitä haluaa. Eri asia sitten on, miten rakentavia nuo suhteet ovat.
Jokaisen avioliitossa olevan tulisi kysyä itseltään, onko tyytyväinen suhteeseen ja puolisoonsa, miten hoitaa suhdettaan, tekikö oikean valinnan, etenkin, jos haikailee jonnekin muualle. Joka tapauksessa saadakseen toimivan parisuhteen tulee hoitaa sitä säännöllisesti. Vaihtamalla ei tosiaankaan läheskään aina parane. Hoitamalla omaa suhdetta paranee hyvin usein. Molempien tulee tehdä työtä toimivan suhteen eteen, se on yhteispeliä. Pitää istua alas säännöllisesti ja kysyä, missä mennään yksilöinä ja yhdessä. Toimivan suhteen eteen tulee aina tehdä työtä. Ilman yhteistä aikaa ja molempien vaivannäköä ja huomioimista suhde ei kestä eikä toimi.
🧡True true trueee.
Kyllä varmasti monella on elämänlaatu parantunut kun vaihtanut puolisoa.
Harvemmin onnellisesta liitosta lähdetään.
Tuntuu että joillakin on tuo yhdessä olo on joku pakkomielle. Väkisin pitää olla yhdessä vaikka kuinka tuntuisi että hakkaa päätä seinään.
Ei toista ihmistä voi muuttaa ellei tämä ihminen itse halua ja sitoudu muutokseen.
Monestakin syystä voi elää tällaisessa paskassa suhteessa. Asuntolaina on yksi sellainen seikka joka hankaloittaa lähtöä.
Jokainen määrittelee itse onko saatavilla vai ei - olipa sitten parisuhteessa tai ei.
Miksi se varattu just täytyy saada? Joku oma haasteensako siinä viehättää. Ota joku vapaa.
Olisko vapaa se huonompi?
Varatut on esiseulottuja, vapaista ei voi tietää
Miksi olisi eikö vapaa ole aina parempi vaihtoehto kuin varattu.
Parisuhdestatus ei koskaan määrittele yksilön paremmuutta. Kaikenlaisia ihmisiä on parisuhteissa ja sinkkuina.
En puhu henkilöistä mutta jos olet vapaa niin katsele vapaita markkinoita. Mutta aloittaja haluaa nimenomaan varatun ihmisen vain haasteen vuoksi.
Jokaisen oma asia on, keitä katselee tai on katselematta. En tiedä aloittajan tilannetta, joten en ala neuvomaan.
Niin no tämä on yleinen palsta jonne kommentoidaan. Siksipä kirjoitin mielipiteeni. Mulle ihan sama vaikka aloittaja haluasi lyhtypylvästä
En myös ala neuvomaan.
Mielestäni on siinä suhteessa sama onko naimisissa tai avoliitossa. Rakkaus voi olla yhtä hyvää ja kestävää.
Olen tullut tulokseen jos kumppani on uskoton se ei muuksi muutu. On sitten avoliitossa tai avioliitossa.
Entä jos rakastuu?
Eipä siinä muut sitte kiinnosta.
Kannattaa miettiä miltä tuntuu jos itse kokee saman kohtalon. Jos toinen sinkku vie sun puolison mitä itse teit! Mutta tuskin sinkut sellaista osaa miettiä kun omaa napaa pitää tuijottaa.
Onko ihmiset sitte niin vietävissä?
Jos rakastaa kumppaniaan , tuskin siitä helposti lähdetään pois.
Ei se avioliitto takaa onnea, eikä sitä että puoliso ei katsele ulkopuolelle haaveillen. Ei varsinkaan, jos on päädytty "järkiliittoon" lasten vuoksi, ilman suurempaa rakkauden tunnetta. Sen tietää, jos suhteeseen ei enää saa hehkua takaisin. Silloin parisuhdeterapiat on jo turhia. Järjellä voi perustella jäämistä, mutta tunne ei enää herää.
Jos siihen väliin joku pääsee tulemaan, on liitto jo lopussa. Toki sen sinkun ei tarvitse väkisin siihen tunkea. Riittää kun on valmiiksi lähellä, kun se toinen päättää lopulta lähteä. Näin 20 vuoden kokemuksella uskallan sanoa.
M40
Näköjään kohtalotovereita löytyy. Olisin voinut kirjoittaa täysin saman tekstin.
Järkevä ihminen ei lähde tietoisesti rikkomaan toisten suhdetta. Oli se avioliitto, avoliitto, kihlaus tai mikä tahansa.
Kaikki ihmiset ovat haaste. Jos ne eivät ole haaste, niin suhde ei kestä kun pidät toista helppona ja itsestäänselvänä.
Olen mies ja omalta osaltani voin sanoa että minut on ollut yleensä hyvin helppo ...viedä, riippumatta kummankaan aviollisesta/parisuhteellisesta asemasta, kunhan vain neitonen on ollut varteen otettavan lainen. Ja sellaisille neitosille, riippumatta asemastaan, olen eri tavoin antanut vihjeitä vietävyydestäni. Sitähän tämä kaikki on, elämää ja erotiikaa. Harvemmin olen enemmälti/suoremmin ehdotellut tai lähestynyt ketään neitosta, preferenssini on että saan neitosen ...antautumaan.
Parisuhteissa muutama alkuvuosi on sellaista aikaa jossa tyypillisesti ei ...vierailla, tai ainakin ...vierailaan harvemmalti. Ja sitten kaikki rutinoituu, ja siinä vaiheessa kummallakin alkaa katse harhailla. Tietysti on poikkeuksia, mutta heitä on vähän.
Olet siis pelimies? Kun kovin helposti vierailet...
Itse olen pitkään jäätyneeseen avioliittoon kyllästynyt mies, jonka pää on pyörinyt jo hyvän aikaa. Jotain on jo tähtäimessä, enkä koe olevani petollinen. Miksi kyynistyä yhä pahemmin , jos voisi olla onnellinen? Jos löydän jonkun ihanan naisen, johon rakastun, otan eron. Uusi alku uuteen elämänvaiheeseen.
Pelimies -käsite on mielestäni vinoutunut, vinoutettu, perversioitu. Minua on sellaiseksikin toisinaan nimitetty, myös häntäheikiksi, kiilapojaksi, yms. Itse koen olevani rehellinen peluri, se on minusta aivan eri käsitekokonaisuus kuin pelimies. Suhteet, kaikenlaiset ihmissuhteet, ovat (kuin) peliä, jossa tehdään valintoja, otetaan erilaisia riskejä ja ...nautitaan elämästä, puolin ja toisin.
Minusta "petollisuus" on myös hankala käsite. Se nojaa, joskus menneisyydessä tehtyyn, joko sanallisen sopimukseen tai sanattomaan "yhteisymärrykseen", mutta arvot, asiat ja olosuhteeet muuttuvat ajan myötä.. Ja pettämättömyys on kumallinen vaatimus siltä kannalta, että mikään ei mene vialle tai hajalle siksi että ...vieraillaan, normaalsti se rikastuttaa elämää.