Olen usein miettinyt, mikä saa ihmiset asumaan syrjäisillä seuduilla, jossa ei juuri palveluita ole eikä ihmisiäkään.
Olen myös huomannut, että maaseudun asukkaiden suhtautuminen on hiukan kaksijakoista: toisaalta ollaan tyytymöttömiiä, toisaalta ei haluta muuttaa pois parempien elinehtojen äärelle.
Mikä saa ihmiset asumaan esim. Pelkosenniemellä, Limingassa, Sotkamossa jne jne, vaikka elämä lienee aika niukkaa ja kova siellä? Ja miksi keskusta haluaa niin kivenkovaan säilyttää maaseudun asuttuna, koko Suomen aluella?
Olen myös huomannut, että maaseudun asukkaiden suhtautuminen on hiukan kaksijakoista: toisaalta ollaan tyytymöttömiiä, toisaalta ei haluta muuttaa pois parempien elinehtojen äärelle.
Mikä saa ihmiset asumaan esim. Pelkosenniemellä, Limingassa, Sotkamossa jne jne, vaikka elämä lienee aika niukkaa ja kova siellä? Ja miksi keskusta haluaa niin kivenkovaan säilyttää maaseudun asuttuna, koko Suomen aluella?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aika erikoinen käsitys sinulla on isojen kaupunkien ulkopuolella asumisesta.
"..elämä lienee niukkaa ja kovaa.."
Ei se maaseudulla asuminen mitään paimentolaiselämää ole. Keskimäärin elintaso on ehkä vähän matalampi kuin Helsingissä, mutta ei todellakaan mitenkään ratkaisevasti. Käy huviksesi joskus katsomassa. Saattaa olla, että joka kylässä ei ole italialaista kahvilaa, espanjalaista sikarihuonetta tai buddhalaista temppeliä, mutta ne ovat sellaisia asioita, joita kaikki eivät joka päivä kaipaa.
Useammin kait helsinkiläiset ovat tyytymättömiä. Liikenteen melu, huono ilmanlaatu, oman tilan puute jne ovat tekijöitä, jotka eivät houkuttele. Riippuu näkökulmasta, että mikä on parempaa. Ei se Helsingissä asuminenkaan kaikista ole onnellisin mahdollinen vaihtoehto - minusta ei ainakaan. Ne jotka tahtovat pois, lähtevät pois. Terveelle pohjalle rakennettu yhteiskunta jättää valinnan ihmiselle itselleen, eikä pakota siihen taloudellisella kiristyksellä, jos tähän ei ole todellista tarvetta.
Ja sitten ihan sivumennen sanoen se Liminka ei ainakaan nyt niin syrjässä ole, Oulun kupeessa. Kait sitä johonkin Nurmijärveen voisi verrata siinä suhteessa.
Hyvää pääsiäistä sinulle.
Tästä sitä jaksetaan keskustella. Minua helsinkiläisenä ihmetyttää se, että kaikki maaseudulla asuvat näyttävät tietävän, miten paha minulla on olla. Kaikista vankimmin tätä mieltä ovat ne, jotka eivät koskaan ole asuneet Helsingissä eivätkä tunne olosuhteita täällä. Tietysti on sitten tyytymättömiä "stadilaisia", kuten t:jarmo. En tiedä, mikä hänen elämässään on mennyt pieleen eikä asia minulle kuulukaan. On tietysti aivan mahdollista, että t:jarmo tekee kaiken vain ärsyttääkseen. Olen joskus esitellyt oman elinympäristöni hyviä puolia, mutta tuskin siitä mitään hyötyä on. Todellisuudessa uskon vanhaan sanontaan: Missä hyvä, siellä isänmaa. Jos työ- ja perheasiat ovat kunnossa, on asuinympäristöllä toissijainen merkitys. Olisi tietysti paras, jos asuinympäristön suhteen olisi, kuten järjen. Sitähän jumalan sanotaan jakaneen kaikista tasapuolisemmin, koska kaikki ovat omaansa tyytyväisiä. Valitettavasti toisten olojen kauhistelu usein on merkki siitä, että omaan pahaan oloon haetaan helpotusta siitä, että muilla on vielä pahemmmin.
Jos parempi elinehto terkoittaa enemmän tulevaa rahaa, sen ansaitsemismahdollisuudet ovat varmasti - kovalla työnteolla - paremmat eteläisessä Suomessa. Valitettavasti myös menot tuppaavat olemaan samassa suhteessa isommat.
Kaikilla mainitsemillasi paikkakunnilla on myös omat vahvuutensa, eivät ne ole mitään nollaperiferiaa. Jopa Pelkosenniemellä, vaikka varmasti stadilaisesta ankealta paikalta näyttääkin, on vuosikymmeniä kestäneestä hukuttamisuhasta huolimatta elämää. Pyhätunturin seudun matkailumahdollisuudet ja erilaiset luontoaktiviteetit seudulla hoituvat hyvin.
Sotkamon seutu Vuokatin hiihtoputkineen on varsin elävää ja matkailumielessä mitä erinomaisinta aluetta, siinä missä koko Kainuu yleensäkin. Elämä on tosiaan toista kuin silloin kun filmattiin Ryysyranta-elokuvaa.
Liminka on Oulun kyljessä miltei nukkumalähiön osassa. On vain tuhat kertaa viihtyisämpi kuin joku pääkaupunkiseudun kerrostalolähiö.
Itsekin muutin tänne Kainuuseen alle kaksi vuotta sitten "ruuhkasuomesta" enkä tosiaan ikävöi takaisin. Enkä ole ainoa, minun jälkeeni on tähän alle tuhannen asukkaan kylään muuttanut. Minunkin tietojeni mukaan ainakin toistakymmentä ihmistä on tullut ja kaikki etelän suunnasta. Kaikkia kyläläisiä en vielä tunne enkä tiedä, joten muuttaneita saattaa olla enemmänkin.
Enkä ole mikään juurillenipalaaja, vaan ennen muuttoa olin käynyt maakunnassa vain ehkä puolenkymmentä kertaa.
Lisää viihtyisyyttä kummasti, kun aamulla voi todeta, että autoa ei ole yön aikana varastettu tai kolhittu, eikä kylällä kulkiessa alaikäiset muksut nimittele mitä eriskummallisimmilla nimityksillä.
Tulkaa tänne muutkin, jahka töiltänne joudatte.
sitten idylli,kun sieltä kaikki kynnelle kykenevät lähtevät pienenkin vapaan tullessa
maalaisten kiusaksi rellestämään rannoille.
Maalaisethan eivät kaupunkiin ilman asiaa
lähde.
Kyllä minäkin kauniista luonnosta pidän, mutta kun töitä ei ole. Kerran katsoin, montako työpaikkaa Keski-Suomen läänissä oli vapaana: noin 250. Samaan aikaan Helsigissä on yli 6000.
Elän - tietysti - veronmaksajien kustannuksella. Kun täytin 55 vuotta, niin työnantaja katsoi saaneensa minusta parhaat mehut irti ja saneerasi eläkeputkeen. Kun yli kolmekymmentä tehtyä työhakemusta ei johtanut kahta haastattelua pidemmälle alkoi mitta täyttyä, kun paperien kopioinnista ja reissaamisesta tuli kustannuksiakin.
Juuri kituuttaen omaksi saatu kerrostalokämppä vaan myyntiin ja Kainuusta liki puolet halvempi mökki tilalle ja hyvästi paha maailma. Siinä minun protestini kovan linjan yrittäjäporvareille.
viisas päätös, ei sitä kannata liikaa täällä stressata rahan perässä.
Maalaisidyllin ihannointi on älyllistä laiskuutta ja henkisen takapajuisuuden hyväksymistä. Jos harvaanasutus olisi ideaali tilanne, keraaminen kampa olisi jäänyt keksimättä.
syödä ruokansa maalla ja kaupunkireissuilla sitten juodaan ja puretaan paineita...vaikka rahan avulla jos ei muuten onnaa!