Oletteko kokeneet henkisen heräämisen? Siis sellaisen, että elämässänne on ollut jokin isompi kriisi, jonka jälkeen tavallaan avaudutte ihan uudella tavalla näkemään ja kokemaan elämäänne? Nyt toivon pelkästään asiallisia vastauksia. Itse koen, että muutama vuosi sitten alkoi tapahtumaketju, joka on lyönyt moukarin tavoin minua maahan. Sieltä sitten olen yrittänyt välillä nousta, kunnes tulee uusi isku, mikä lyö minut uudestaan maahan.
Kaikki menneet asiat ovat vyöryneet ylitseni. Kuvittelin, että olen jo jotkin vanhat elämänasiat selvittänyt ja käsitellyt, mutta ei. Välillä voin niin huonosti, että olin vähällä katkeroitua. Mutta kun kykenin jossain vaiheessa näkemään itseni objektiivisesti, tajusin että olen muuttumassa sellaiseksi ihmiseksi, joka en halunnut olla. Vältin katkeroitumasta (nipin napin).
Lisäksi viime aikoina olen ollut lähes kokonaan ilman päihteitä. Päihteillä ja lääkärin määräämillä SSRI- lääkkeillä vaimensin intuition äänet ja elin sumussa pitkään. Lääkkeet oli lääkäri määrännyt minulle tiettyyn elämän kriisiin. Viime vuoden keväällä aloin voimaan lääkkeiden johdosta todella huonosti.
Koitin keskustella lääkärin kanssa, joka lääkkeen oli määrännyt, että haluan lopettaa lääkkeet. Kriisi oli jo ohi, eikä lääkkeet tuoneet enää helpotusta elämääni, päin vastoin. Mielestäni tällaisessa tapauksessa, kun olin saanut avun akuuttiin kriisiin, pitäisi olla lääkkeen aloitus ja myöskin jossain kohtaa lopetus. Lääkärini oli eri mieltä. Hän ehdotti lääkkeen nostamista, kun itse taas olisin halunnut annosta pienentää. Vähentäminen pikku hiljaa tuon lääkkeen lopettamisessa, on se oikea tapa.
Ainoa vaihtoehto mikä minulle jäi, oli lopettaa lääkkeet seinään. No olisin toki voinut kapseleista ottaa murusia pois, mutta koin sen liian työlääksi. Hankin vierotusoireisiin kannabista ja muutaman tonkan viiniä. Pahimmat vieroitusoireet sain näin hoidettua viikossa. "Sähköiskut" ja "salamointi" jatkui kuitenkin joitain kuukausia.
Tuon lääkevieroituksen, juomisen ja polttelun lopettamisen jälkeen olen ollut jotenkin paljon enemmän "hereillä". Koen että muutamassa kuukaudessa olen saanut kokea tunteita, joita turrutin vuosia. Olen vihainen länsimaiselle lääketieteelle siitä, että jokaiseen elämänongelmaan määrätään jokin lääke. Minulle tuli ihan uutena diagnoosina, sitten muiden oheen, ahdistuneisuushäiriö. Enpä ole moisesta aiemmin kärsinyt, vaikken niin nuorikaan enää ole. Mielestäni tämä johtuu lähes ainoastaan siitä, että tukahdutin tunteeni lääkärin määräyksestä yli kolme vuotta. Tukahdetut tunteet ovat vyöryneet lähes taukoamatta ylitseni nyt voimalla.
No eipä mitään, lääkäri määräsi uuden lääkkeen ketipiinia, ahdistuksen hoitoon. Onneksi lähdin selvittämään miten tuo kyseinen myrkky voisi pilata elämäni. Kammottavaa luettavaa löysin. Lisäksi minulle on määrätty uusi mielialalääke, koska olen hakeutumassa Kelan kuntoutukseen. Eivät suhtaudu kuulemma vakavasti, jollei ole lääkehoitoa! Sen verran olen oppinut, että reseptin otan vastaan, mutta ei kukaan, ei yksikään toinen ihminen, saa minua niitä kurkusta alas nielemään.
Suomessa määrätään löyhäkätisesti kaikkeen lääkkeitä. Värikäs persoonakin katsotaan psyykkiseksi ongelmaksi tai persoonallisuushäiriöksi. Kuitenkin useimmiten paras apu löytyy aina ihmisestä itsestä. Meissä on sisällä ydin, joka pyrkii kohti terveyttä. Tosin tuota herkkää järjestelmää voi järkyttää helposti, milläpä muulla, kuin mieliala- tai muilla psyykeen lääkkeillä. Kukaan ei voi tarkkaan tietää, miten ne juuri sinuun vaikuttaa. Sekä kysyttäessä sivuvaikutuksista kertovat, että niitä ei ole!
Tuo viimeisin mielialalääke, jota minulle määrättiin, aiheutti useilla ihmisillä ahdistusta, vaikka minulle se määrättiin nimenomaan niitä poistamaan! Usealla ihmisellä todettu hiustenlähtöä, jopa tukkoina.. Laittaa miettimään, että kyseessä ei voi olla muuta, kuin myrkytystila. Heikentää ruokahalua ja unen laatua. En sittenkään aloittanut lääkärin määräämää hoitoa..
Paljon parempi keino on hoitaa itseään ruokavaliolla, liikunnalla, ulkoilulla, joogalla, mindfullnessilla, ihmissuhteilta, hyvillä harrastuksilla ym. Mutta eipä nuo tavat tuo lääkeyhtiöiden/lääkäreiden kassaan rahaa. Itsestäni tuntuu nyt siltä, että pahempaan suuntaan en voi enää mennä. Pieni ihminen kulkee kohti valoa, joka näkyy jo tunnelin päässä. <3
Kaikki menneet asiat ovat vyöryneet ylitseni. Kuvittelin, että olen jo jotkin vanhat elämänasiat selvittänyt ja käsitellyt, mutta ei. Välillä voin niin huonosti, että olin vähällä katkeroitua. Mutta kun kykenin jossain vaiheessa näkemään itseni objektiivisesti, tajusin että olen muuttumassa sellaiseksi ihmiseksi, joka en halunnut olla. Vältin katkeroitumasta (nipin napin).
Lisäksi viime aikoina olen ollut lähes kokonaan ilman päihteitä. Päihteillä ja lääkärin määräämillä SSRI- lääkkeillä vaimensin intuition äänet ja elin sumussa pitkään. Lääkkeet oli lääkäri määrännyt minulle tiettyyn elämän kriisiin. Viime vuoden keväällä aloin voimaan lääkkeiden johdosta todella huonosti.
Koitin keskustella lääkärin kanssa, joka lääkkeen oli määrännyt, että haluan lopettaa lääkkeet. Kriisi oli jo ohi, eikä lääkkeet tuoneet enää helpotusta elämääni, päin vastoin. Mielestäni tällaisessa tapauksessa, kun olin saanut avun akuuttiin kriisiin, pitäisi olla lääkkeen aloitus ja myöskin jossain kohtaa lopetus. Lääkärini oli eri mieltä. Hän ehdotti lääkkeen nostamista, kun itse taas olisin halunnut annosta pienentää. Vähentäminen pikku hiljaa tuon lääkkeen lopettamisessa, on se oikea tapa.
Ainoa vaihtoehto mikä minulle jäi, oli lopettaa lääkkeet seinään. No olisin toki voinut kapseleista ottaa murusia pois, mutta koin sen liian työlääksi. Hankin vierotusoireisiin kannabista ja muutaman tonkan viiniä. Pahimmat vieroitusoireet sain näin hoidettua viikossa. "Sähköiskut" ja "salamointi" jatkui kuitenkin joitain kuukausia.
Tuon lääkevieroituksen, juomisen ja polttelun lopettamisen jälkeen olen ollut jotenkin paljon enemmän "hereillä". Koen että muutamassa kuukaudessa olen saanut kokea tunteita, joita turrutin vuosia. Olen vihainen länsimaiselle lääketieteelle siitä, että jokaiseen elämänongelmaan määrätään jokin lääke. Minulle tuli ihan uutena diagnoosina, sitten muiden oheen, ahdistuneisuushäiriö. Enpä ole moisesta aiemmin kärsinyt, vaikken niin nuorikaan enää ole. Mielestäni tämä johtuu lähes ainoastaan siitä, että tukahdutin tunteeni lääkärin määräyksestä yli kolme vuotta. Tukahdetut tunteet ovat vyöryneet lähes taukoamatta ylitseni nyt voimalla.
No eipä mitään, lääkäri määräsi uuden lääkkeen ketipiinia, ahdistuksen hoitoon. Onneksi lähdin selvittämään miten tuo kyseinen myrkky voisi pilata elämäni. Kammottavaa luettavaa löysin. Lisäksi minulle on määrätty uusi mielialalääke, koska olen hakeutumassa Kelan kuntoutukseen. Eivät suhtaudu kuulemma vakavasti, jollei ole lääkehoitoa! Sen verran olen oppinut, että reseptin otan vastaan, mutta ei kukaan, ei yksikään toinen ihminen, saa minua niitä kurkusta alas nielemään.
Suomessa määrätään löyhäkätisesti kaikkeen lääkkeitä. Värikäs persoonakin katsotaan psyykkiseksi ongelmaksi tai persoonallisuushäiriöksi. Kuitenkin useimmiten paras apu löytyy aina ihmisestä itsestä. Meissä on sisällä ydin, joka pyrkii kohti terveyttä. Tosin tuota herkkää järjestelmää voi järkyttää helposti, milläpä muulla, kuin mieliala- tai muilla psyykeen lääkkeillä. Kukaan ei voi tarkkaan tietää, miten ne juuri sinuun vaikuttaa. Sekä kysyttäessä sivuvaikutuksista kertovat, että niitä ei ole!
Tuo viimeisin mielialalääke, jota minulle määrättiin, aiheutti useilla ihmisillä ahdistusta, vaikka minulle se määrättiin nimenomaan niitä poistamaan! Usealla ihmisellä todettu hiustenlähtöä, jopa tukkoina.. Laittaa miettimään, että kyseessä ei voi olla muuta, kuin myrkytystila. Heikentää ruokahalua ja unen laatua. En sittenkään aloittanut lääkärin määräämää hoitoa..
Paljon parempi keino on hoitaa itseään ruokavaliolla, liikunnalla, ulkoilulla, joogalla, mindfullnessilla, ihmissuhteilta, hyvillä harrastuksilla ym. Mutta eipä nuo tavat tuo lääkeyhtiöiden/lääkäreiden kassaan rahaa. Itsestäni tuntuu nyt siltä, että pahempaan suuntaan en voi enää mennä. Pieni ihminen kulkee kohti valoa, joka näkyy jo tunnelin päässä. <3
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.