Tällä palstalla on jälleen esiintynyt "Pummit kuriin" -tyylistä tekstiä. Koska kirjoittajilla tuntuvat realiteetit olevan hukassa (jos niitä koskaan on ollutkaan), kerrotaanpa tässä nyt ihan perusasioita:
Työllä työnä itsessään ei ole merkitystä. Työn TULOKSELLA on: leivänpaahtimilla, grillibroilereilla, mikrosiruilla etc...
Työn tuottavuus on noussut koko ajan. Ehkä industrialismin alkuaikoja lukuunottamatta tuotantoelämän suurin harppaus alkoi 1980-luvulta ja jatkuu edelleenkin. Tietotekniikka, robotiikka, automaatio ja tällainen kama on vähentänyt merkittävästi ihmistyön tarvetta - tämä suuntaus jatkuu ehkä jopa entisestään voimistuen.
Keräilykulttuurissa elettiin aikaa jolloin työn tulos ja työ olivat tasapainossa. Ensisivilisaatioista lähtien työn tulos on aina ollut suurempi kuin siihen tarvittavan työn määrä - siis esim. maanviljelyssä pystyttiin saavuttamaan huomattavasti enemmän ruokaa samalla vaivalla, jonka yksi ihminen tarvitsi aikaisemmin itsensä ruokkimiseen marjoja poimimalla. Tätä työn-työtuloksen summasta ylijäävää osuutta kutsutaan työn lisäarvoksi.
Kapitalismi ja kommunismi eroavat toisistaan näkemyksessä siitä, miten tämä lisäarvo jaetaan. Edellisen mielestä siihen on oikeus harvemmalla, nk. omistavalla luokalla, jälkimmäisen mielestä se pitäisi jakaa koko kansan tai jopa ihmiskunnan kesken. Käytännössä tähän asti on eletty kapitalistisen mallin mukaan.
Sillä on pärjätty aikoinaan, kun tämä työn lisäarvo ei ollut vielä merkittävän suurta ja maailmassa elettiin lähinnä maatalousyhteiskunnissa. Industrialismin alkaessa siirryttiin uuteen aikaan, jolloin työn lisäarvo kasvoi valtavasti.
1980-luvulla alkaneen uuden murroksen jälkeen työn lisäarvon määrä on musertava, tuottavuus on huipussaan. Vaikkapa Suomessa tuotanto ja tuottavuus on valtava esimerkiksi 1980-lukuun verrattuna, mutta se saavutetaan satoja tuhansia työntekijöitä pienemmällä ihmistyömäärällä.
Olemme saapumassa suurelle rajalinjalle, vedenjakajalle. Kuinka ryhdymme rakentamaan yhteiskuntia muuttuneessa tilanteessa (vai kuvitteleeko joku tosiaan, että sadankin vuoden kuluttua istutaan TUPO-pöydissä neuvottelemassa nykyiseen malliin)?
On viisi vaihtoehtoa:
1) Lisätään tarpeita nykyistä tuottavuutta vastaaviksi.
Tämä on varsin mahdotonta. Ihmisen perustarpeet eivät ole muuttuneet pätkääkään: tarvitsemamme lämmön, ruoan ja juoman määrä on ikiaikaisella tasolla - terveydenhoitoala on ainoa, joka reaalisesti vaatii enemmän resursseja, mutta tehokkuuden ja tiedon kasvu on sielläkin ollut valtavaa. Toissijaisia tarpeita ruokkimalla voidaan lisätä jonkin verran kysyntää: uusia jäätelömakuja, makeempia vermeitä, räiskyvämpää viihdettä. Tehdään tuotteista tarkoituksella heikompia, jotta niitä voidaan myydä enemmän. Tämä kaikki on kuitenkin valtavaa luonnonvarojen haaskausta, eikä sillä koskaan voida saavuttaa yhä tehostuvamman tuotantomme mahdollisuuksia.
2) Vähennetään ihmistyötä tarvittavan tuotannon mukaiseksi.
Tunnustetaan, että nykyaikana vanhakantainen "täystyöllisyyden" käsite on mahdoton. Tarkastellaan asiaa puhtaalta pöydältä: millaista on inhimillinen elämä, ja kuinka paljon työtä TODELLA tarvitaan sellaisen mahdollistamiseksi. Ihmiset vapautetaan turhasta työstä, ja tarpeellisen työn määrä jaetaan jokaiselle työkykyiselle tasan. Tästä maksetaan kansalaispalkkaa. Sen, mitä ihminen tekee huimasti lisääntyneellä vapaa-ajallaan (itse perustaisin uudelleen yrityksen, koska perusturva olisi taattu) on hänen oma asiansa.
3) Nykymalli
Jatketaan ikäänkuin mikään ei olisi muuttunut. Pidetään kiinni nykyisistä työajoista, unelmasta taianomaisesta työpaikkojen lisääntymisestä ja jopa täystyöllisyydestä. Siirretään työn lisäarvoa yhä suuremmilla prosenteilla kasvottomille osakkeenomistajille, jotka eivät tarvitse enää ihmistyövoimaa. Pidetään ihmistä vain tuotantovälineenä, jota voidaan palkata, viskoa ulos ja kohdella miten halutaan, miten milloinkin sattuu suhdanteet olemaan. Syyllistetään nykytilanteen uhreja ja "kohdistetaan heihin toimenpiteitä", kuten työministeri sanoi. Pyritään työolojen ja palkkojen huonontamiseen, jotta "voitaisiin työllistää". Hoetaan ikivanhoja fraaseja työn ihanuudesta ja kunniasta.
4) Nk. Linkolalaismalli
Hypätään vapaaehtoisesti kehityksessä satoja vuosia taaksepäin.
5) Orjatyöyhteiskunta
Hypätään vielä kauemmas menneisyyteen. On rikas omistajaluokka, joka on onnistunut alistamaan massat työskentelemään itselleen pakosta.
Kohdat yksi ja neljä ovat käytännössä mahdottomia. Myös nykymalli on yhä mahdottomampi, kunnes tulee romahtamaan: kun työttömyys vääjäämättä yhä lisääntyy, saavutaan lopulta pisteeseen jossa tuotanto on valtavaa, mutta ostovoima katoaa.
On käsittämätöntä, että muutkin kuin osakkeenomistajat yhä jaksavat syyllistää työttömiä ja tyrkkiä heitä pakolla tätä vallitsevaa hulluutta lisäämään, kun tavallisten ihmisten edun mukaista olisi juuri oikeanlaisen työttömyyden lisääminen.
Mielettömintä tässä kaikessa on se, että vaihtoehto viisi on aivan mahdollinen - siis 2000-luvulla, kaiken yltäkylläisyytemme keskellä! Tämä jopa tuntuu olevan suunta johon olemme matkalla.
Siksi olisi erittäin suotavaa, että vanhakantaisen "pummit kuriin" -kirjoittelun sijaan ajateltaisiin edes vähän laajemmalla perspektiivillä. Edes kahta asiaa:
a) Millaisen tulevaisuuden haluamme itsellemme ja jälkeemme tuleville antaa? Me olemme nyt vaa'ankieliasemassa.
b) Työ ei ole ratkaisevaa. Työn tulos on. Kuinka paljon tuottavuuden pitäisi mielestänne vielä nousta, että se alkaisi parantaa ihmisten elämää?
Työllä työnä itsessään ei ole merkitystä. Työn TULOKSELLA on: leivänpaahtimilla, grillibroilereilla, mikrosiruilla etc...
Työn tuottavuus on noussut koko ajan. Ehkä industrialismin alkuaikoja lukuunottamatta tuotantoelämän suurin harppaus alkoi 1980-luvulta ja jatkuu edelleenkin. Tietotekniikka, robotiikka, automaatio ja tällainen kama on vähentänyt merkittävästi ihmistyön tarvetta - tämä suuntaus jatkuu ehkä jopa entisestään voimistuen.
Keräilykulttuurissa elettiin aikaa jolloin työn tulos ja työ olivat tasapainossa. Ensisivilisaatioista lähtien työn tulos on aina ollut suurempi kuin siihen tarvittavan työn määrä - siis esim. maanviljelyssä pystyttiin saavuttamaan huomattavasti enemmän ruokaa samalla vaivalla, jonka yksi ihminen tarvitsi aikaisemmin itsensä ruokkimiseen marjoja poimimalla. Tätä työn-työtuloksen summasta ylijäävää osuutta kutsutaan työn lisäarvoksi.
Kapitalismi ja kommunismi eroavat toisistaan näkemyksessä siitä, miten tämä lisäarvo jaetaan. Edellisen mielestä siihen on oikeus harvemmalla, nk. omistavalla luokalla, jälkimmäisen mielestä se pitäisi jakaa koko kansan tai jopa ihmiskunnan kesken. Käytännössä tähän asti on eletty kapitalistisen mallin mukaan.
Sillä on pärjätty aikoinaan, kun tämä työn lisäarvo ei ollut vielä merkittävän suurta ja maailmassa elettiin lähinnä maatalousyhteiskunnissa. Industrialismin alkaessa siirryttiin uuteen aikaan, jolloin työn lisäarvo kasvoi valtavasti.
1980-luvulla alkaneen uuden murroksen jälkeen työn lisäarvon määrä on musertava, tuottavuus on huipussaan. Vaikkapa Suomessa tuotanto ja tuottavuus on valtava esimerkiksi 1980-lukuun verrattuna, mutta se saavutetaan satoja tuhansia työntekijöitä pienemmällä ihmistyömäärällä.
Olemme saapumassa suurelle rajalinjalle, vedenjakajalle. Kuinka ryhdymme rakentamaan yhteiskuntia muuttuneessa tilanteessa (vai kuvitteleeko joku tosiaan, että sadankin vuoden kuluttua istutaan TUPO-pöydissä neuvottelemassa nykyiseen malliin)?
On viisi vaihtoehtoa:
1) Lisätään tarpeita nykyistä tuottavuutta vastaaviksi.
Tämä on varsin mahdotonta. Ihmisen perustarpeet eivät ole muuttuneet pätkääkään: tarvitsemamme lämmön, ruoan ja juoman määrä on ikiaikaisella tasolla - terveydenhoitoala on ainoa, joka reaalisesti vaatii enemmän resursseja, mutta tehokkuuden ja tiedon kasvu on sielläkin ollut valtavaa. Toissijaisia tarpeita ruokkimalla voidaan lisätä jonkin verran kysyntää: uusia jäätelömakuja, makeempia vermeitä, räiskyvämpää viihdettä. Tehdään tuotteista tarkoituksella heikompia, jotta niitä voidaan myydä enemmän. Tämä kaikki on kuitenkin valtavaa luonnonvarojen haaskausta, eikä sillä koskaan voida saavuttaa yhä tehostuvamman tuotantomme mahdollisuuksia.
2) Vähennetään ihmistyötä tarvittavan tuotannon mukaiseksi.
Tunnustetaan, että nykyaikana vanhakantainen "täystyöllisyyden" käsite on mahdoton. Tarkastellaan asiaa puhtaalta pöydältä: millaista on inhimillinen elämä, ja kuinka paljon työtä TODELLA tarvitaan sellaisen mahdollistamiseksi. Ihmiset vapautetaan turhasta työstä, ja tarpeellisen työn määrä jaetaan jokaiselle työkykyiselle tasan. Tästä maksetaan kansalaispalkkaa. Sen, mitä ihminen tekee huimasti lisääntyneellä vapaa-ajallaan (itse perustaisin uudelleen yrityksen, koska perusturva olisi taattu) on hänen oma asiansa.
3) Nykymalli
Jatketaan ikäänkuin mikään ei olisi muuttunut. Pidetään kiinni nykyisistä työajoista, unelmasta taianomaisesta työpaikkojen lisääntymisestä ja jopa täystyöllisyydestä. Siirretään työn lisäarvoa yhä suuremmilla prosenteilla kasvottomille osakkeenomistajille, jotka eivät tarvitse enää ihmistyövoimaa. Pidetään ihmistä vain tuotantovälineenä, jota voidaan palkata, viskoa ulos ja kohdella miten halutaan, miten milloinkin sattuu suhdanteet olemaan. Syyllistetään nykytilanteen uhreja ja "kohdistetaan heihin toimenpiteitä", kuten työministeri sanoi. Pyritään työolojen ja palkkojen huonontamiseen, jotta "voitaisiin työllistää". Hoetaan ikivanhoja fraaseja työn ihanuudesta ja kunniasta.
4) Nk. Linkolalaismalli
Hypätään vapaaehtoisesti kehityksessä satoja vuosia taaksepäin.
5) Orjatyöyhteiskunta
Hypätään vielä kauemmas menneisyyteen. On rikas omistajaluokka, joka on onnistunut alistamaan massat työskentelemään itselleen pakosta.
Kohdat yksi ja neljä ovat käytännössä mahdottomia. Myös nykymalli on yhä mahdottomampi, kunnes tulee romahtamaan: kun työttömyys vääjäämättä yhä lisääntyy, saavutaan lopulta pisteeseen jossa tuotanto on valtavaa, mutta ostovoima katoaa.
On käsittämätöntä, että muutkin kuin osakkeenomistajat yhä jaksavat syyllistää työttömiä ja tyrkkiä heitä pakolla tätä vallitsevaa hulluutta lisäämään, kun tavallisten ihmisten edun mukaista olisi juuri oikeanlaisen työttömyyden lisääminen.
Mielettömintä tässä kaikessa on se, että vaihtoehto viisi on aivan mahdollinen - siis 2000-luvulla, kaiken yltäkylläisyytemme keskellä! Tämä jopa tuntuu olevan suunta johon olemme matkalla.
Siksi olisi erittäin suotavaa, että vanhakantaisen "pummit kuriin" -kirjoittelun sijaan ajateltaisiin edes vähän laajemmalla perspektiivillä. Edes kahta asiaa:
a) Millaisen tulevaisuuden haluamme itsellemme ja jälkeemme tuleville antaa? Me olemme nyt vaa'ankieliasemassa.
b) Työ ei ole ratkaisevaa. Työn tulos on. Kuinka paljon tuottavuuden pitäisi mielestänne vielä nousta, että se alkaisi parantaa ihmisten elämää?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tällä palstalla ei mielestäni ole sanottu pummeiksi niitä jotka tekevät töitä jä tienaavat itse oman elantonsa, jos tekee vähän työtä mutta on myös tyytyväinen vähään palkkaan, niin ei ole pummi.
Itse tarkoitan pummilla sellaista henkilöä joka ei edes yritä etsiä mieleistänsä työtä, vaan aikoo elää lopun ikäänsä sossun rahoilla.
"maanviljelyssä pystyttiin saavuttamaan huomattavasti enemmän ruokaa samalla vaivalla, jonka yksi ihminen tarvitsi aikaisemmin itsensä ruokkimiseen marjoja poimimalla. Tätä työn-työtuloksen summasta ylijäävää osuutta kutsutaan työn lisäarvoksi. "
Totta on että ruokaa syntyy tällä hetkellä enemmän mitä tarvitaan. Ymmärrän sen että tämä ylimääräinen osa voitaisiin jakaa. Mutta maanviljelijä suvusta olevana tiedän että ei se ylimääräinen vilja synny ilman kovaa työtä.
Jos maanviljelijä joutuu jakamaan ylimääräisen osan, niin hänkin vähentää työnmääräänsä niin ettei ylimääräistä jää.
"millaista on inhimillinen elämä, ja kuinka paljon työtä TODELLA tarvitaan sellaisen mahdollistamiseksi. Ihmiset vapautetaan turhasta työstä, ja tarpeellisen työn määrä jaetaan jokaiselle työkykyiselle tasan"
Nii'in kuinka paljon työtä todella tarvitaan, siinäpä kysymys. Tämän hetkisellä työmäärällä roikutaan siinä ja siinä että tarvitaanko lisää Valtion velkaa. Jos työnmäärää vähennetään niin tarvitaan lisää lainaa.
Suomi ei tule toimeen keskenään. Tarvimme paljon raaka-aineita ulkomailta ja ne maksavat saman verran kuin ennenkin, joten meillä ei ole varaa vähentää työtä mikäli aijomme jatkossakin pystyä ostamaan öljy ja uraania yms..
Oikeistolaiset kuvittelevat, että heillä on oikeus määritellä työ. Kaikkien pitäisi tehdä niin oikeistolaiset haluavat. Oikeistolaiset harrastavat arvoimperialismia hukuttamalla koko maailman omien johtaja-asemaansa liittyviin velvollisuuksiin ja määräämisiin. Oikeistolaisilla on nykyään kaikki valta talousjohtajina, joten heillä on myös valta määrätä asenteet, arvot ja tavoitteet.
Aikaisemmin kirjoitettu röyhkeä teksti pummien tukemisen lopettamisesta vihjaa, että kapitalistit määrittelevät köyhien ansaitseman arvostuksen. Tämä "yrittäjä" arvostelee työttömiä itse keksimiensä kriteerien perusteella, kuten palkkatyöinnokkuuden perusteella ja yrittää ujuttaa tämän palkkatyöinnokkuuden yleiseksi hyväksytyksi arvoksi, ja samalla saada kaikki muut yhtymään köyhien arvostelemiseen innokkuuden puutteesta palkkatyöhön.
Selitäs nyt tietämättömälle että miten sellainen Valtio hommaa raaka-aineita ulkomailta tai miten sellainen Valtio tekee ylipäätänsä mitään jossa kaikki ovat näitä "kapitalistiem mielestä pummeja", eli siis henkilöitä jotka eivät tee töitä?
Eli lyhyesti, miten valtio jossa kansa makaa sohvalla saa aikaan mitään hyödyllistä?
taas puhuu heppu joka ei osaa edes vastata kysymyksiin.
siis ihmisten ei tarvitse tehdä töitä jos se ei ole mielekästä??
mielestäsi kirjoituksesi ovat röyhkeitä sillä et näytä arvostavan ihmistä joka haluaa yrittää ja itse ansaita elantonsa..ei vaan vaatia ja vaatia..
se että työttömiä autetaan ja pyritään auttamaan uuteen alkuun on oikein mutta jos työtön ei halua mennä töihin niin ei häntä silloin kukaan ole velvollinen kaitsemaan.vai jaatko sinä kaikki palkkasi muitten kanssa?
Minä taas tiedän minkälainen röyhkeä häirikkö IP-osoitteesi takana on.
Minä en ole sanonut kenestäkään, että he eivät halua tehdä töitä, että vain makaavat sohvalla, tai että he käyttäytyvät kuin pummit. Nimimerkki yrittäjä haluaa väittää, että työttömät tekevät niin. Minäkin olen työtön, mutta olen myös etenevä akateemikko. Toistan vielä sen, että kapitalistien luomassa maailmassa akateemisella etenemisellä ei ole mitään väliä, ja ainoastaan rahaa tuottava työsopimus merkitsee. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa vapaalle kansalaiselle.
Mielestäni viestintuojan viesti ei ollut mitenkään röyhkeä.
Ja olen hänen kanssaan samaa mieltä että on tyhmää olla vastaamatta kysymyksiin.
Ymmärrän että loukkaaviin kysymyksiin ei kukaan vastaa, mutta kun kysymys on hyvien tapojen mukainen niin en ymmärrä miksi et ikinä vastaa. Kuitenkin pidät itseäsi palstan "merkkihenkilönä" ja esimerkkinä. Anna siis hyvää esimerkkiä ja vastaa jos osaat, äläkä kiertele ja välttele aihetta.
Tyhmä kysymys mutta mikä on etenevä akateemikko?
Liittyy ilmeisesti jotenkin kirjoihin yms.?
Asiaan:
Työn pitää myös tuottaa tulosta, vain työn tuloksella on merkitystä muiden kannalta.
Ei kansa/valtio pysty ostamaan öljyä sillä että porukka lukee ja runoilee. Ei rakennukset synny kirjoja lukemalla. Tarvitaan fyysistä työtä.
Henk. koht. kysymys: Kerroit olevasi työtön, mutta etsitkö töitä vai odotako että muut elättävät sinut?
Tuloksellisuus on kapitalistien paras tekosyy sille, miksi heillä pitäisi olla valta hallita muita.
Se oli manipulointia narsistisen nuoren pilkkaa kohti. Kirjoittaja on sellainen henkilö, joka pitää hauskana asiallisten kirjoittajien pilkkaamista. Hänen edellisten viestiensä loukkaavuudesta ei ole minulla mitään epäilystä.
Uskotko, Tumppi, mahdollisesti, että kapitalismia riistona ja sortona pitävät ihmiset ovat jonkin epärationaalisen kiihkon tai uskon vallassa, että heillä on psyykessään jokin opittu väärinkäsitys ja epäluulo, jokin vasemmistokulttuuriin historiaan liittyvä fanaattinen usko, joka on ratkaistavissa käytöksesi kaltaisella itsepintaisella ja maltillisella keskustelulla, ja että vasemmistolaisten ihmisten harjoittama kapitalismin kritiikki on vain kroonista traumaa vasemmiston historiasta ja on liennytettävissä ja korvattavissa oman uskomuksesi mukaisella vapaalla markkinakulttuurilla?
"Tämän hetkisellä työmäärällä roikutaan siinä ja siinä että tarvitaanko lisää Valtion velkaa."
Paljonko enemmän työtä pitäisi sitten tehdä, ettei valtion tarvitsisi ottaa lisää velkaa?
Ei kyse ole tuotannon (sama kuin työ?) vähyydestä. Tuotanto on suurempaa kuin se oli koskaan viime vuosituhannella. Vain pienempi osuus tuotannosta päätyy palkansaajille ja valtiolle.
Joka uskoo kasvun tuovan autuuden, voi vastata tähän: Kuinka suurta taloskasvun on oltava ja kuinka pitkään, jotta kaikki maailman ihmiset saavat puhdasta vettä, ruokaa, asunnon, terveydenhuollon ja peruskoulutuksen?
Mukavaa, että joku on ihan ajatuksella lukenutkin alustukseni, ymmärtänyt pointit ja käsittelee niitä.
Jeps, Servolan kommentti oli hyvä, mutta se oli aika yksinkertainen. Uskon, että harjaantunut kapitalisti keksii jonkin rakenneteorian sitä vastaan.
Yksinkertaisena rautalankamallinakin kirjoituksesta tuli kuitenkin aika pitkä. Siksi yritin tiivistää asian vielä pariin loppukysymykseen.
Pyrin siihen, että ihmiset ymmärtäisivät että työ ja tuottavuus ovat eri asioita. Työhön suhtaudutaan kuin johonkin suureen, autuaaksitekevään uskontoon. Johonkin, jonka määrä on vakio - tai joka tulee väkisin pitää vakiona - tapahtuu mitä tahansa.
Teorioihin olen törmännyt useastikin. Niitä toivonkin. Faktaa on kuitenkin tämä: tuottavuutemme on nyt korkeampi kuin koskaan historiamme aikana, ja se saavutetaan satoja tuhansia työntekijöitä pienemmällä ihmistyömäärällä.
Miksi tämä tuottavuus ei riitä, kun paljon pienempienkin tuottavuuksien aikana olemme pärjäilleet kivasti?
Tekniikka etenee huimaa haipakkaa. Nykyisin jo vaikkapa valtavat paperirullat syntyvät muutaman työntekijän napinpainalluksilla. Joskus tulevaisuudessa varmasti talotkin nousevat pääasiassa automaattisien laitteiden tekeminä.
Ihmistyö siirtyy yhä enemmän laitteiden tekemäksi. Eikö tähän nyt hyvänen aika pitäisi jonkun jotenkin reagoida ja tuumia uusia tuulia ihmisten toimeentulomalleiksi, kun vanha palkkatyömalli kutistuu kuin vuodon saanut ilmapatja.
Uskon että moni (ei todellakaan kaikki) vastustaa kapitalismia koska he eivät tiedä mistä se jokapäiväinen leipä tulee. He näkevät vain sen sossun luukun, mutta eivät sen taakse.
He näkevät leivän myyjän, muttei leipuria joka leivän on tehnyt. He eivät siis ymmärrä että leipä ei kasva puussa, vaan jonkun on tehtävä kovaa työtä sen eteen. Kun he eivät näe jokapäiväisissä asioissa ihmisten tekemää työtä niin he eivät osaa arvostaa työtä. Kun ei arvosta työtä ja elää uskossa että maailma pyörii itsestään niin ei ole halukas tekemään työtä.
Aate joka perustuu naapuri-kateuteen ja laiskuuteen ei voi toimia niin että kaikilla olisi hyvä olla. Sen todistaa historia moneen kertaan. (en edelleenkään tarkoita että joka kommari on kateellinen laiskimus)
No miksi et ala sitten keskustelemaan kommunismista, jos se kerran ei ole kateellisten laiskimusten idea?
Sanoin että moni, ei kaikki kommarit ovat kateellisia laiskimuksia.
Mutta keskustelu kommunismista on hankalaa kun selviin kysymyksiin ei saa vastausta, keskustelusta tulee näin turhan yksipuolista.
Tiedän mitä sinä sanoit ja että tarkoittaa sitä, että et pidä itse ideaa huonona.
Tuo kaikki on tiedossa: jo Marx & Engels osasivat ennustaa ainakin jossain määrin monopolien, ylitarjonnan ja teknologiasta johtuvan tuottavuuden valtavan kasvun. Oikea kysymys onkin se, miksi mitään ei ole tapahtunut 150 vuodessa ?!? Tottakai yhteiskunnasta on tullut oikeudenmukaisempi, mutta ne tietyt epäkohdat yhteiskunnan perusrakenteissa voivat edelleen hyvin, eikä mikään uhkaa ainakaan näillä näkymin niiden perustuksia, ja odotettavissa saattaa olla vielä lyhyen ajan kuluessa, että otetaan kunnolla takapakkia yhteiskunnallisen kehityksen suhteen.
Mielestäni jotain sentään on tapahtunut 150:ssä vuodessa. Työaika on lyhentynyt selvästi tänä aikana - ei kuitenkaan lähellekään todellista tehokkuuden lisäystä vastaavasti.
Tosiasia on, että koneellistumisen aiheuttama ihmistyövoiman vähentynyt tarve on heijastunut työaikoihin silloin, kun vasemmisto on ollut voimakas.
Kun omaksi irvikuvakseen muuttunut, kommunismiksi kutsuttu totalitarismi romahti alkaen naapurimaastamme, poliittiset valtasuhteet muuttuivat. Nykyisin kapitalistisen talousjärjestelmän kannattajat selittävät, että heidän aatteensa osoittautui ainoaksi oikeaksi. Tämän katsantokannan seuraukset ovat yhä hirvittävämmin nähtävissä tavalliselle kansalle.
Olen nyt seurannut tämänkin palstan kirjoittelua vajaan vuoden verran, ja samaa kamaa täällä on ollut koko ajan: toinen puoli syyttää kommunismia sen nimissä tehdyistä rikoksista ja toinen puoli puolustautuu vastasyytöksillä. Tämä on heijastusta ongelman ytimestä: nyt niskanpäällä olevan kapitalismin pyrkimyksestä siirtää keskustelu epäolennaisuuksiin.
En tiedä, olisiko kommunismi pelastettavissa brandina, koska se on onnistuttu ryvettämään pahanpäiväisesti - myös omien kannattajiensa toimien kautta, kieltämättä. Tärkeää olisi kuitenkin, että nykymenolle saataisiin joku vastavoima, yhden isännän maailmassa kun on paha elellä. Sosialidemokratia toimii vielä edes jonkinlaisena vastapainona, mutta kuten olemme havainneet, samaa talousjargonia sieltäkin kuuluu.
Kysymykseesi "miksi ei tapahdu mitään" vetäisisin vastaukseksi sen, että ajattelu on ihmisille niin raskasta. Kun esivanhempien ajoista on hehkutettu työn ihanuutta ja uhrautuvuuden autuutta, ajatukset on helppo lanseerata nykyisellekin populalle, vaikka nykyisin raadannan tulokset kulkeutuvatkin jo etupäässä omistavalle luokalle.
Ei sen tarvitse kommunismi olla, mutta joku vaihtoehto täytyy nykyiselle menolle luoda, ennenkuin on liian myöhäistä. Tästä haluaisin tällekin palstalle keskustelua, en siitä kuka tappoi milläkin kuinkakin monta silloinkin. Tätä yritän alun selostuksellani herätellä.
Lopuksi mainitsen, että olen toiminut - yrittäjänäkin - ja toimin edelleen tosikapitalistisella alalla. Se ei estä minua huolestumasta nykytilanteesta ja haluavan merkittäviäkin muutoksia siihen. Sen ei pitäisi estää myöskään muita kuin suurosakkeenomistajia ajamasta ihmisyyden asiaa.
Nykyinen työn tuottavuus tarvitaan, koska kansa haluaa nykyisen elintason. On kauhea harha sanoa, että elettiin sitä ihan mukavasti ennenkin. Elettiin kyllä, mutta aivan toisenlaisessa maailmassa.
- 1870-luvulla Suomessa kuoltiin nälkään
(pääsyynä kuljetusverkon kehittymättömyys)
- 30-luvulla armeijaan astuneissa oli riisitautisia huomattava määrä
Nyky Suomalaiselle seuraava olisi kauheaa
- ei mitään vapaa-ajan vaatteita, työrytkyt käy
- ei mitään kalliita urheiluvälineitä
- ostat koko elinaikanasi vain muutamat paremmat vaatteet
- töissä käyt vanhoissa vaatteissa
- ruoka on yleensä läskikastiketta ja perunaa, silakka oli juhlaa
- sunnuntaina saattaa olla jotain parempaa
- eväät työpaikalle, maitoa pulloon ja suomi-makkaraa
- ulkona ruokailua on harvoin
- unohda pizzat, kebabit ja muut
- ei mitään tuorevihanneksia talvella, kaali ja punajuuret riittää
- ei tietenkään TVtä, PCtä, kännyä
- radiosta tulee pari hupailua ja toivotut levyt viikossa
- ulkomaille voit päästä kerran elinaikanasi
- 10% kansasta kolutetaan kansakoulua pitemmälle
- huonekalut ostat kerran elämässäsi
- polkupyörä tai pari voi perheellä olla
Ei tuo nyt niin kauheaa ole, mutta paljon harmaampaa. Ja työaikaa voidaan lyhentää, jos edellinen riittää.
1930-luvulla
- 80% suomalaisista oli maa ja metsätaloudessa
(eikä ruoka silti kunnolla riittänyt)
- >10% oli teollisuudessa
-