Olen seurannut palstaa jo jonkun aikaa ja myös itsekin tänne monenlaista kirjoitellut. Aloin miettimään mistä voi oikeasti tietää ovatko tuntemasi tunteet oikeita vai pelkkää kuvitelmaa? Oletko ihastunut tai rakastunut johonkin vai ihan vaan tärähtänyt ja siksi kuvittelet jopa omat tunteesi?
Onko rajana vain "kun musta nyt tuntuu tältä" vai voiko tunteita toista ihmistä kohtaan ajatella järjen kautta, jolloin voisi löytää jonkun "oikean syyn" niihin? Mikä on rajana selväjärkisen tunnetason ja mielialahäiriöiden välillä? Mistä tietää onko tunteet oikeita vai pelkkiä lääketieteellisen tilan oireita? Auttaako TLC vai apteekkari?
Ja ihan mielenkiinnon ja oman pääni vuoksi kysyn, en ärsyttääkseni muita.
M40
Onko rajana vain "kun musta nyt tuntuu tältä" vai voiko tunteita toista ihmistä kohtaan ajatella järjen kautta, jolloin voisi löytää jonkun "oikean syyn" niihin? Mikä on rajana selväjärkisen tunnetason ja mielialahäiriöiden välillä? Mistä tietää onko tunteet oikeita vai pelkkiä lääketieteellisen tilan oireita? Auttaako TLC vai apteekkari?
Ja ihan mielenkiinnon ja oman pääni vuoksi kysyn, en ärsyttääkseni muita.
M40
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vastaan ihan lyhyesti.
Ihastumisessa ja rakkauden alkuhuumassa on useinmiten kyse mielenhäiriöstä.
Mutta ihanasta sellaisesta. Älä pähkäile liikoja, anna palaa. 😇
Hieno vastaus. -sivusta-
Mielenhäiriöltä se on tuntunutkin, mutta joskus sitä epäilee "vakavammaksi" häiriöksi. Niin sitkas oire ollut kyseessä, eikä välttämättä kaikilta osin järjellä perusteltavissa.
M40
Etkö ole koskaan aiemmin ollut ihastunut ja onnen/ rakkauden huumassa sekä tunteissa? Ne vievät kaiken järjen, kirjaimellisesti. Mutta ihanalla tavalla! Nauti siitä ja niistä tunteista! Ruoki niitä lisää! Kylve niissä! Älä päästä niistä irti kahden vuoden jälkeen kun tunteet alkavat tasaantumaan.
Olen ollut kyllä, mutta nyt on tiettyjä syitä pohtia näitä hieman syvemmin. Siksi heitin palloa tyhjyyteen. Jos joku palstapsygologi tai - filosofi jaksaisi asiaa hiukan pohtia. Itse en pääse puusta pidemmälle, on kaiketi puutteita psykologian opinnoissa.
Siksikin näitä yhden illan huumia on monilla plakkarissa. Toiset jopa keskittyy vain niihin.
Kyllähän normaali ihminen ihastuu useinkin elämänsä aikana. Miksi tunteen todellisuutta pitäisi epäillä?
Rakastuminen on sitten ihan asia erikseen ja rakastumisen jälkeen rakkaus. Se lopullinen tunne, kun fyysisen viehätyksen aikaansaama alkuhuuma arjen ja toiseen tottumisen koitettua loppuu. Hyvin tiiviissä kanssakäymisessä alkuhuuma voi kulua nopeastikin loppuun , ihan muutamissa kuukausissa. Sanoisin puoli vuotta suoja-ajaksi, jonka aikana ei ainakaan kannata tehdä mitään kauaskantoisia päätöksiä esimerkiksi yhteenmuuttamisesta, paikkakunnan vaihdosta tai perheenlisäyksestä.
Ihastuminen on tunteena lopultakin melkoisen kevyt, vaikkakin saattaa yksipuolisena ja toteutumattomana asiana kestääkin vaikka vuosikausia. Suosittelen kaikkia paljastamaan tunteensa ja selvittämään, onko mitään toivoa ihastuksen suhteen. Selkeä "ei" vastaus sattuu ehkä hetken, mutta samalla vapauttaa henkisiä resursseja jatkamaan elämää toiseen suuntaan .
Ei kannata heittää elämää hukkaan haahuilemalla turhien ja saavuttamattomien ihmisten ja asioiden perässä.
Voisikohan tuota paremmin sanoa....tuskin!
Selkeät vastaukset voisi tosiaan auttaa, ainakin jos kaikki paljastuu yksipuoliseksi. Mutta mitäpä jos tilanne onkin molemminpuolinen edes jossakin tasossa? Minä on riittävä taso pitää tunteita aitoina ja milloin ne ovat enemmän toisen tai molempien haavekuvia?
-ap
Rakastuneena haluaa luoda haavekuvia. Ne tekee hetkellisesti onnelliseksi.
Niin tekevät, mutta pidempään jatkuessaan saavat vain ahdistumaan, kun tilanne ei ymmärrettävästi etene tai vastaa niitä haavekuvia.
Suosittelen jonkintasoista käytännön toimintaa asian eteen päin viemiseksi.
Ehkä ei ihan suoraa kysymystä toisen tunteista, mutta jotain pientä siihen viittaavaa. Tässä maailmantilanteessa voi ihan vaikka viestittää ja kysäistä, onko kaikki hyvin .
Osoittaa jollain tavalla, että välittää.
Täytyy tosiaan kysäistä kuulumisia, ne jää helposti kysymättä vaikka useina päivinä viikosta nähdäänkin. Ehkä sitä kautta päästään myös henkilökohtaisemmalle tasolla jutustelussa.
-ap
Hyvä, hyvä! Siitä se lähtee! Onnea matkaan!
Voin kertoa oman kokemukseni. Ihastuin silmittömästi, haaveilin molemminpuoleisista tunteista ja kuvittelin merkkejä. Rakastuin haavekuvaan ihastuksen kohteestani.
Järki sanoi että olen ihan sekaisin, en kuunnellut, sillä sydän vei.
Otin yhteyttä. Selkeä ei oli vastaus.
Nyt ihastuminen on jalostunut yksipuoleiseksi rakastamiseksi. Outoa mutta annoin itselleni luvan tuntea tunteita ilman vastakaikua.
Harhakuvitelmani ovat karisseet hänestä, näen hänet sellaisena kuin hän on ja järki ohjaa tunteitani. Olen tyytyväinen lopputulemaan.
En ole ahdistunut siitä että "meitä" ei ole eikä tule. Silti tunne joka valtaa minut hänet nähdessäni on lähinnä onnellisuutta ja iloa. Rakkautta. Ja hyvä näin.
Järki ja tunteet löytävät kyllä oman tasapainonsa ennemmin tai myöhemmin. Ei sen väliä jos välillä on jompaan kumpaan kallellaan. Avainasia on että pystyy olemaan itselleen rehellinen niin järjen kuin tunteidenkin osalta. Sama se mitä ihastuminen on, sitä vaan tapahtuu kaikille meistä. Ahdistusta aiheuttaa epätietoisuus toisen tunteista, oma epävarmuus ja se ettei ole itselleen rehellinen omista tunteistaan.
Ihastuminen, rakastuminen ja rakkaus ovat ihania tunteita kaikessa mielenvikaisuudessaankin. Eikä sen väliä vaikka kämmäisi, koska ei elämästä selviä hengissä. Ja kaikki muutkin kämmää joskus. Joten älä epäröi ottaa yhteyttä ihastukseesi vaikka tunteesi olisikin vain järjetöntä harhaa. Pääsetpähän elämässäsi eteenpäin. Tee se kuitenkin irl.
Niin, mutta jos ei olekaan sitä mahdollisuutta enää kertoa toiselle tunteistaan. Ehkä siihen ei oikein koskaan ollut mahdollisuutta, syystä tai toisesta se ei ollut soveliasta, olosuhteita kun on niin erilaisia. Aina se tunteiden kertominen ei ole uskalluksesta kiinni. Ja jos toisen yhteystietoja ei löydy mistään, niin mitä sitten, epätietoisuus on raastavaa. Kun ei saa asioille selvyyttä, ehkä milloinkaan. Onko aika ainoa mikä auttaa?
Vieläkin vatuloin yhteydenoton kanssa. Kai jotenkin pelkään, että sen jälkeen tajuan roikkuneeni kiinni haavekuvassa, kuten sinäkin olet tehnyt. On myös totta, että nähdessäni hänet, tunnen sisälläni pehmeää lämpöä ja iloa. En lähde nimeämään tunnetta, mutta vahva ja kestävä se on ollut. Eikä se juuri muutu, vaikka totuus tekisikin kipeää. On vain uskallettava avata ensimmäinen solmu ja todettava olenko vain sekaisin vai onko tässä jotain muutakin kaiken puhumattomuuden takana?
M40
Vauvanaskelin eteenpäin. Aloita ihan perusjutuista kuten tervehtimisestä. Moi! Sitten kun se sujuu molemmin puolin voi pysähtyä moikkaamaan. Se on pieni ele mutta antaa mahdollisuuden jutusteluun. Vaivaannuttavaa aluksi, mut kyll se siitä. Kuhan jotain höpisee. Tyyliin oletko nähnyt sitä tai tätä tyyppiä, työkalua tai bussia. Jos olette ulkona niin sää on hyvä keskustelun avaus. Ja katso silmiin. Jos jutun juuri aukeaa edes jollain tasolla voi lopuksi heittää jotakin mukavaa, vaikka et oli kiva jutella sun kanssa tai sun hiukset näyttää kivalta tänään. Sit harrastaa tätä pikku jutustelua aina kun näkee. Ei kannata ensi töikseen tölvästä et olen kiinnostunut sinusta, tosin sekin joillekin toimii. Vauvanaskelin omatkin tunteet pysyvät paremmin hallinnassa. Siinä eväitä puhumattomuuteen.
Hyviä vinkkejä, mutta sen verran jo tunnetaan ettei tarvitse ihan pohjalta lähteä. On sattunut monenlaista, jonka vuoksi varon avaamasta ei-ammatillista jutustelua, vaikka sitä niin paljon haluankin. Tilanne on nyt vaivaannuttava meille molemmille, pitää saada avattua jotta joku selkeys tulisi. Toivon parasta, pelkään pahinta.
Onko aloituksessa kyse pelkän palstan tuomasta ihastumisesta vai jostain enemmästä? On mahdotonta jollain lailla luoda itsestään aitoutta tuntemattomalle, vaikka itsestä välillä tavallaan jakaa ruudun toiselle puolelle. Pelko taitaa olla suurin vaikeus ettei tuu nyrkki päin pläsiä.
Ihan irl ihastuksesta. Tänne olen kirjoitellut vähän avointa avautumista ja tunnevirtaa, ettei pää hajoa kokonaan. On hänkin jotain niistä lukenut, melko varmasti tiedän sen. En tosin tiedä onko se hyvä asia vai ei.
Voihan joku toki ihastua pelkkään nettipersoonaan tai sitten erehtyä henkilöstä irl/ palsta välillä.
-ap
Se vähän riippuu, kuka asiaa tarkastelee. Jos olet objektiivinen, se voi olla monia asioita yhtä aikaa.