rummuttavat ikkunalaudalla.
Sinä, surullisella tuulella?
Yönselkään; näin,
kastelee maan.
Kotoisin rakkaudesta,
aitoa sydämmestä,
raikkaana ravinteena kevään
pioneerikukkasesta,
lohtuna kyynelvirtaan.
Rakkaudella,
Halaus.
Sinä, surullisella tuulella?
Yönselkään; näin,
kastelee maan.
Kotoisin rakkaudesta,
aitoa sydämmestä,
raikkaana ravinteena kevään
pioneerikukkasesta,
lohtuna kyynelvirtaan.
Rakkaudella,
Halaus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tää on hyvin kaunis. Ollaan niin ku hetkessä, yösadetta, surua kuunnellaan, on lempeä lohtu läsnä. Onko lohdullisempaa kuin että saa, kuin uupunut lintu siipensä alle, painaa päänsä rakkaimman rintaa vasten? Ei ole.
Mikä helkkarin lohtu, nettihöpinää :(
No joo. Taas näitä elämänsäehdointahdoinpilaajia ja ammattilaisväärinymmärtäjiä kommentoimassa.
Minä kommentoin kyseessä olevaa tekstiä, runoa, ja esitin mielipiteenäni runon olevan kaunis. Edelleen esitin mielipiteen analysoimalla runon sisältöä: siinä ollaan hetkessä ja siinä on lohtu läsnä.
Että ding-dong vaan, muruliini.