Heips!
Enpä oo ennen miettiny tämmöstäkään, että onko ylensäkään semmosta mahollisuutta olemassa ettei alkuraskaus olis ihan kamalaa pahoinvointia, oksentelua ja väsymystä? Olis mukava kuulla miten teillä muilla on menny. Ite en vielä oo raskaana, mutta tarkotus ois alkaa pian yrittämään. Nyt vaa kauhistuttaa ajatus, että ekat kuukaudet menis vessanpöntön kanssa jutellessa! Tuntuu vaa, et kaikissa lehdissä luodaan sellanen käsitys, ettei ees ois mahollista olla voimatta pahoin. Onks ketään, jolla on ollu helppo alkuraskaus??
Enpä oo ennen miettiny tämmöstäkään, että onko ylensäkään semmosta mahollisuutta olemassa ettei alkuraskaus olis ihan kamalaa pahoinvointia, oksentelua ja väsymystä? Olis mukava kuulla miten teillä muilla on menny. Ite en vielä oo raskaana, mutta tarkotus ois alkaa pian yrittämään. Nyt vaa kauhistuttaa ajatus, että ekat kuukaudet menis vessanpöntön kanssa jutellessa! Tuntuu vaa, et kaikissa lehdissä luodaan sellanen käsitys, ettei ees ois mahollista olla voimatta pahoin. Onks ketään, jolla on ollu helppo alkuraskaus??
Vastaukset 12
Vanhimmat
3 poikaa olen saanut,eikä yhdenkään raskausaikana ollut pahoinvointia eikä mitään muitakaan ongelmia.Yksilöllisiähän nuo raskaudet ovat..
Kylläpä se taitaa niin olla, että yleisempää on pahoinvointi -lievä tai alati oksentaminen- kun täysin oireeton alkuraskaus. Ja onhan väsymys, mielialanmuutokset yms. eli et varmasti pääse raskauden ikävimmistä puolista kun koira veräjästä!
Mutta kyllä oman lapsen, syntymättömänkin vuoksi on valmis kärsimään lyhyen ajan...
Eikö niin? Positiivisuutta odotukseen ja suunnatkaa katse sinne kauemmas vessanpöntön sisuksia tuijotellessa!
Esikoista (poika) odottaessa ei ollut pahoinvointia ollenkaan. Toista odottaessa (tyttö) oli todella äklö olo, mut kertaakaan en oksentanut. Ruoka ei oikein maistunut ja paino putosi reilu 3 kiloa. Yleensähän se pahoinvointi on sellasta et kun aamulla oksentaa kerran niin helpottaa... Ei tietty kaikilla.. Harvemmin tollasta kuitenkin et joutuu vessassa asumaan..
elikä mun kohdalla raskaus on edennyt seuraavan laisesti pahoinvointi alkoi rv 5 kesti tonne rv 15,pahoinvointi ja oksentelu oli 24h,öisinkin juoksin oksentelemaan;( mutta tiputukseen en onneksi joutunut.se oli ihme aamu kun ei ollutkaan enää pahaolo,mutta pari päivää siitä alkoi pään säryt(migreeniä) kun nämä helpotti alkoi tämä selkäsärky(issias peräistä) ja nyt on tullut nämä liitoskivut lisäksi.mutta enää on jäljellä 9viikkoa..siitä huolimatta että olen ollut "kipeä" 31viikkoa,en ole koskaan voinnut näin hyvin henkisesti(vaikka mieskin jätti,kun rupesin odottamaan)..mutta toivotaan että kun sinä rupeat odottamaan niin pääsisit "helpolla":)
minulla myös henkinen vointi on erinomainen, parempi kun koskaan (lukuunottamatta tietty mielialan vaihteluja sillon tällön ;) )Eikä minullakaan ukko kuvioissa ole, ihan yksikseen oottelen. Oon huomannu et on henkisesti kasvanu ja vahvistunut ja itsenäistynyt tän yh-oottamisen aikana!
Nii alkuperäiselle: minulla ei ole ollut ollenkaan pahoinvointia koko raskausaikana, ja muutenkin ollut TOSI helppo raskaus! Onhan sitä aina jotain pikku vaivaa ja kolotusta mutta sitä nyt on muutenkin kun raskaana ollessa. Ei sinulle välttämättä tule mitään vaivoja tai sitten tulee jotain mutta älä huoli etukäteen! Et sitten niitä niin murehdi kun mietit että masussa on kasvamassa ihana lapsukainen!
pahoinvointia, mutta suosittelen varautumaan siihen vaihtoehtoon. Yleistä se nimittäin on. Harva kuitenkaan oksentaa ihan jatkuvasti (vaikka sekin on mahdollista). Itselleni kolmas raskaus menossa ja kaikiss aon ollut pahoinvointia - ekassa eniten ja viimeisessä vähiten.
Olen rv 5 5 ja ei ainakaan vielä ole ollut mitään oireita. Huolestuttaa.
itellä menos rv10. Pahoinvointi on kamala aamuisin,mutta onneksi helpottaa puoleen päivään mennessä. Mitään ei pysty laittaan suuhun,kaikki tulee ylös,vaikka kaikkia pakastejuttuja on kokeiltu sun muuta. Mutta sehän on niin yksilöllistä.
Silti nää vessassa juoksemiset jaksaa kun tietää että siitä poikii jotain uskomatoman hyvää joskus muutaman kuukauden päästä (toivottavasti).
Zemppiä sulle:)
Eräästä raskautta käsittelevästä opuksesta luin, että noin 80% raskaana olevista naisista voi pahoin raskautensa alussa. Pahoinvointi aiheutuu mm. progesteronin lisääntymisestä. Pahoinvointia voi pitää hyvänä asiana, sillä se osoittaa raskautta ylläpitävien hormonien pitoisuuksien olevan korkeita. Ei ole kuitenkaan huolestuttavaa, jos pahoinvointia ei esiinny. Jokainen raskaus on yksilöllinen.
Itse kuulun vähemmistöön, jolla pahoinvointia ei juuri ole esiintynyt. Pientä matkapahoinvoinnin kaltaista huonovointisuutta on joskus, mutta oksentelua ei ole ollut. Sen sijaan olen ollut erittäin väsynyt koko ajan.
En ole tietääkseni vielä raskaana. Ovulaatiostakin on vasta viikko. Kuukautiskipujen kaltaisia kipuja on ollut pari päivää ja tänään on oksettanut ja etonut koko illan. Kuinkahan nopeasti nämä pahoinvoinnit voivat alkaa? Eli onko mahdollista että raskauspahoinvointi alkaa jo ennen kuukautisten pois jääntiä? Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 7. Silloin ei esiintynyt koko aikana minkäänlaisia pahoinvointeja.
Mulla menossa rv 17. Missään vaiheessa en ole voinut pahoin, ei edes hajut ällöttäneet. Päinvastoin... Ruoka tuoksuu ja maistuu hyvälle. Olo on ollut kuin ei raskaana olisikaan. Mulla on eka raskaus ja liikun paljon.
Minulla on kokemusta kahdesta raskaudesta, ensimmäinen oli helppo, meni kuin hujauksessa ilman mitään pahoinvointeja tai muitakaan vaivoja. Painoa tuli uskomattomat 30kg, mutta se oli aika pitkälti oma vika. Kaikki muu oli ok.
Nyt tämä toinen raskaus alkoi oksentelulla, joka on yhä jatkunut näille loppumetreille asti. Eli olen raskausviikolla 37 ja VIELÄKIN oksentelen välillä. Epäilen, että yrjöän vielä synnytyssalissain. Lisäksi ovat riesakseni tulleet rytmihäiriöt. Ensimmäiset kuukaudet menivät todellakin pää pöntössä aamusta iltaan. Joten samallakin ihmisellä voi olla todella erilaisia raskauksia, ei niitä voi mitenkään ennustaa. AInut mikä auttaa, on ajatus siitä, ettei se kestä ikuisesti :-)