Päätin kaksi vuotta sitten, että aion musiikkialalle. Olen hyvä siinä ja se innostaa hirvittävästi. Pidän soittamisesta ja opettamisesta paljon, haluaisin tehdä sitä työkseni...mutta... Nyt tilanne on alkanut painostaa. Koska koulussa olen pärjännyt aina ihan hyvin, vanhemmat ovat huolissaan valinnastani. Muusikoita koulutetaan enemmän ja enemmän ja työtä on vaikea saada, palkat ovat huonot jne... En ole juuri yhtään kiinnostunut esimerkiksi matematiikasta, fysiikasta tai kemiasta (valitsin lukiossa laajat) vaikka mahdollisuuksia niiltä aloilta varmasti löytyy loputtomiin. Musiikkiala on suurin haaveeni, ja tuntuu että olen epäonnistunut jos en valitse kyseistä alaa. Vanhemmat kuitenkin jaksavat muistuttaa "todellisen ammatin hankinnasta". Fiilis on välillä todella maassa kun ajattelee koko juttua, sillä onhan siinä perää. Asiahan on niin, että vaikka jokin muu ala innostaisi, tuntuu että se haave ja tavoite; se näytön paikka on jäänyt saavuttamatta. Vielä kun tuntee ihmisiä alalta, ja on tehnyt töitä niitten kanssa, niin tietää kuinka hienoa se on. Pääsee todella näyttämään osaamisensa :) Mutta nyt sitten juuri ennen pääsykokeita ja opiskelupaikkahakuja on asia tullut puheeksi, ja tulee semmonen fiilis et onko tää nyt sittenkään mulle. Katoaa luottamus itseensä välillä... :( Ei voisi v-mäisempää tilannetta olla... Nyt ajatukset taas seilaa siellä täällä, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä... Onko kukaan ollut koskaan samanlaisessa tilanteessa?
Ammatinvalinnan ongelma - muusikoksi vai ei?
fiilis maassa
3346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Opiskelen itse musiikkia, eli siitä on tuleva ammattini. Itse mietin koko lukion ajan, että kauppakorkeeseen vai jazzmuusikoksi. Muusikkous vei lopulta voiton, eikä taistelu ollut kummoinen!! :) Mulla tosin ei ollut minkään näköistä painostusta vanhempien puolelta suuntaan eikä toiseen. Mutta sillon oli just sellanen olo, että ei vaan voi luovuttaa soittamista. Ajattelin, että kaikki tai ei mitään ja halusin "kaikki". Enkä ole katunut. Tällä hetkellä opiskelen ulkomailla.
Mutta kannattaa seurata haavetta. Kyllä se parissa vuodessa selviää, että onko se oma ala vai ei. Enemmän varmaan kaduttaa, jos ei koskaan kokeillu. Ja aina voi muusiikin alan tutkinnon jälkeen tai ohella opiskella vaikka yliopistossa jotain aivan muuta. Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa alaa.
Sen vaan sanon, että todella paljon helpommallakin tässä maailmassa pääsisi, kuin opiskelemalla musiikkia. Ja olen oppinut, että kai se aika paljon onn itsestä kiinni miten työllistyy koulutuksen jälkeen... Tässä valmistumista parin vuoden päästä odotellessa näitten aivan samojen ajatusten kanssa.
Onnea pääsykokeisiin. Aina kannattaa ottaa haaste vastaan!! Ja on tämä treenaaminen ja soittaminen kuitenkin kivaa! Eihän tätä muuten jaksaisi. :)
Kiitos vastauksesta!
Tottahan se on... jos ei kokeile niin harmittaa. Ja tiedän, että se on meikäläistä varten. Pitäs vaan uskoa omaan juttuunsa...
Samaa sanoisin kuin edellinenkin: Jos todella tuntuu siltä, että musiikki on sinun juttusi, niin sille alalle sun pitää sitten suuntautua. Vanhemmat voi sanoa vastaan, mutta kyllä sun täytyy itseäs kuunnella eikä niitä. Musiikinopiskelu on mielettömän hienoa, sitä mieltä minä ainakin olen. Kyllä joku työpaikka sitten aikanaan järjestyy. Kai se on parempi tehdä sitä, mitä todella haluaa kuin elää koko elämänsä tehden työtä, joka ei kiinnosta. Tsemppiä!!!