Tänä iltana ajattelin niitä monia, lukemattoman monia hetkiä, joina olin yksin ja ikävöin sinua. Monissa paikoissa olen ehtinyt käydä, ja kaikki ne nyt muistuttavat siitä, miten äärettömän yksin olen saanut olla. Se on raastava ja lamauttava tunne. Se tunne on kuin pohjaton kaivo, missä ei ole vettä.
Nämä ovat sellaisia tunteita, ettei niitä voi oikealla tavalla kuvata. Se on mahdotonta.
Se sanomaton ikävä. Sinua.
Nämä ovat sellaisia tunteita, ettei niitä voi oikealla tavalla kuvata. Se on mahdotonta.
Se sanomaton ikävä. Sinua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä miksi tämä teksti sai minut itkemään vaikka eihän tämä edes ole minulle. Jotenkin pystyy vain samaistumaan tuohon tunteeseen.
Tietääkö hän tunteistasi? Minkälaisia ovat sitten ne yhteiset hetkenne?
Tähän voi moni muukin samaistua. Täällä myös yksi sellainen miespuolinen ja oma tarinani on tällainen. Ensiksi hyvä mainita- Haluaisin olla vierelläsi, mut...?. Olenko ollut aloitteellinen? Olen, mut olenko osannut oikealla tavalla osoittaa kiinnostusta toiseen? En, olen enemmänkin kasvattanut suojamuura ympärilleni ja kylmettänyt itseäni, kun vastineet olleet kielteisiä, jolloin kohtaamiset tilanteiden jälkeen ovat tehneet lähentymisen entistä vaikeammaksi?
Olen enemmänkin ottanut itseeni, ehkä tuntunut samalla, etten ole kokenut omaa tilannettani kovin hyväksi sillä hetkellä niin sekin vaikuttanut siihen, että vetäytyy kiusallisista tilateista mielummin kuin haastaa toista ja haluaa selityksiä? Ei halua toiselle tuottaa huonompia fiiliksiä ja siksi etäännyttää itseään toisesta eli minunkin tapauksessa toimin epäitsekkäästi, koska halu tehdä toisin on ollut päällimmäisenä mielessä.
Anteeksi tekisi mieli pyytää, mut näissä tapauksissa sekin tuntuu hölmöltä, jos toinen ei sanojensa mukaan halua olla missään tekmisissä minun kanssa. Loukattu mieli toisella? Uhriudunko vai yritänkö vain oppia elämään ja sopeutumaan tämän tilanteen kanssa? Elättelenkö toivossa, et aika kaiken muuttaa voi paremmaksi? Viimeksi mainittu on paljon myös toisesta kiinni, koska en halua enään lähestyä samalla tavalla toista kuin aiemmin olen tehnyt.
Kohtaamiset ovat ainoita vaihtoehtoja minusta? Onko niissä nähtävissä mahdollisuuksia vai mahdottomuuksia? Jää nähtäväksi? Toivoa haluan pitää yllä. Oma elämä ei ole niin hyvällä mallilla kuin toivoisi, siksi myös varovainen tekemisissään, optimistisena luonteena, en ole luovuttanut mielessäni, käytännössä vain ottanut etäisyyttä ja tullut vain tänne purkamaan sisintäni ja pahaa oloani- läheisyyttä kaipaava 😅 🤗
melkonen kirjailija oot saatana miehen kuvatus taidat olla joku runoilija.
Sori, tuli vähän turhan pitkä tarina, yritin referoidakin, meinasin lopuksi jättää lähettämättäkin, kun tuntui niin pitkältä. Kokemus tämänkin, enkä ole mikään runoilija 🙄
Samaa mieltä, aikamoinen kioskikirjailija teinixnovellisti ja wannaberunoilija on kuvatus