Koirat liikenteessä

On tullut asuttua muuallakin kuin tällä seudulla. Mutta vasta täällä on ulkona liikkuessa tapahtunut erikoisia kohtaamisia koirien ulkoiluttajien kanssa:

Ensimmäinen elokuun alkupuolella, eli koirien kiinni pito aika vielä menossa. Hiljaisessa mettässä mustikoiden poimimiseen keskittyessä yhtäkkiä selän takaa tölvää jonkin sortin setteri säikyttelemään. Mites sitä nyt ei säikkyis, kun yhtäkkiä joku halvatun elukka hönkii korvan vieressä! Koiran omistajaa ei näy mailla halmeilla. Huudetaan sitten, että kenekäs koira täällä ja huudapa se nyt luokses, niin johan kuuluu jostain matkan päästä puiden takaa pillin vihellystä, että rakas kullannuppu mamin luokse!

Toinen talvella kävelytiellä, siis normaali kävelytie, ilta-aikaan. Edellä käveli pariskunta neljän mäyräkoiransa kanssa. Koirat seilaa ees taas kulkuväylällä, yksi niistä omistajiensa takana. Lähdin sitten näiden ohitse menemään, niin yks kaks yllättäen se taaimmainen koira hyppäs päin ja reidessä tuntui pientä tuikkimista - sitä en tosin ajatellut että se iski hampaansa siihen reiteen, luulin että kynnet tai jotain. Vasta kotona sitten huomasin pienet hampaan jälet ja seuraavana päivänä puolen kämmenen kokoinen sinelmä joka oli turvoksissakin! Että sillain! Kiva ja kiltti pieni koira. Siinä kun tuli vähän suukopua paikan päällä tämän pariskunnan kanssa, niin se eukko siinä tokas, että et sunkas potkassut! Niinkö, ei sattunut eukko huomaamaan että jäätiin siihen paikalleen ja odotettiin että vetävät koiransa pois. Mitään aggressiota siihen koiraan päin täältä päin osoitettu!

No, kolmas. Se oli erään pihalla. Oltiin tulossa kaupasta ja siinä pihalla oli kaks tyyppi, kummallakin koira taluttimessa. No, mentiin ohitse niin toinen niistä koirista lähti tempomaan päin, jolloin sen omistaja (sori vaan, mutta taisi olla joku vähemmän fiksu tyyppi ja sitä tiettyä sorttia) tokas, että tolla taitaa olla kiima kun tää noin kovasti tempoo siihen suuntaan!
Että semmonen paikallinen käyttäytyjä. Mutta täällähän ollaankin erityisen ylpeitä seudun käytöstavoista!

Neljäs. Viime syksynä tehtiin lenkki Luolalanjärvelle. Siinä S-marketin jälkeen, ja jälleen siis kevyen liikenteen väylä kyseessä, vastaan oli tulossa tyyppi koiransa kanssa.Koira rottweiler ja näytti olevan aika vahvassa ketjussa. No, vähän ennen kuin oltiin kohtaamassa tämä tyyppi jäi näpertämään puhelintaan, oli sivuttain ja koiransa siinä vierellä ihan rauhallisen näköisenä. Mitenkään jälleen arvaamatta kun menin ohitse - ja tosiaan välimatkaa oli takuulla ihan sen verran kuin pitääkin - niin se koira hyökkäs päin. Ei sentään iskenyt hampaita, mutta tuuppas naamansa reiteen ja jäi siihen. Jälleen tältä puolelta ei siihen koiraan osoitettu mitään aggressiota, odotettiin vaan ulkoiluttajan reaktiota eli tempoo sen koiransa irti. Minkä se tekikin ja jopa pyysi anteeksi koiransa tekemisiä.

No, viides. Taisi olla sama rottweileri - vai onko tämä tällainen käytös jokin rodulle ominainen juttu, että tölvää päin kuolasen kuononsa kanssa. Muutama viikko takaperin tuli vastaan tyyppi rottweilerin kanssa, olivat polulla pienen mäennyppylän päällä. Jäin odottamaan että tulevat alas, hyvin tilaa kulkuun antaen. No, lopulta se sitten meni siitä koiransa kanssa, kun nyt ensin esitti kaiken näköstä kuvitellen vissiin että sitä erityisesti pelättiin sitä sen koiraa! Mutta kun ne olivat jo ohitse menneet ja lähdettiin itse kapuamaan sitä rinnettä ylös, niin se koira tempas ittensä, kuten sanottu, päin ja iski kuononsa takin helmaan. Johon helmaan siitä kuolasesta naamasta jäi kämmenen kokonen märkä läiskä. Ja tyyppi ei pyytänyt koiransa tekemisiä millään lailla anteeksi. Tuli vielä vähän ajan päästä uudelleen vastaan ja tällä kertaa selvästi osoitti provoilun halunsa. Edelleen kuvitellen että se sen koira herättää pelkoa! Ja takista sille tyypille olis kyllä pesulalasku pitänyt toimittaa!

Kuudes, kerran yleisellä kulkuväylällä, siis kadulla, tulee vastaan bernhardilainen omistajiensa kanssa. Koira on ihan rauhallinen ja kulkee melko läheltä ohitse. Sitä vaan vähän ihmettelin, että mitä ne omistajat rupes virnuilemaan kun menivät siinä. No, syy paljastu sitte; ulosteläiskiä farkun lahkeessa! Taisi turrella olla ripulipäivät meneillään ja ruiski sitte vähän joka suuntaan!


No, mitäs paikalliset näistä koirajutuista! Naurattaa tietenkin, että juu, pikkusia kuolajuttuja ja sitä rataa! Ja juu, 'mettään mennään huonoissa verkkareissa ja muissa ryysyissä, niin ei haittaa!" Sillain!
Jossain muulla juttu on kuitenkin niin, että ykskään koira ei saa tulla ketään päin, ykskään koira ei saa juoksennella irrallaan ihmisiä tai muita elukoita säilyttelemässä mettissä tai kaduilla. Ykskään koira ei saa käydä ketään puremaan tai kynsimään!
Muualla näin, mutta täällä se on vaan pukeutumiskysymys!

Ja puhumattakaan tosta "sillä on varmaan kiima!"

Ai niin, tämä ei kohdistunut enää minuun, mutta kesän lopulla - koirien kiinni pito aika - yks tyyppi huvitti koiriaan juoksuttamalla niitä pellolla rusakoiden perään!