Näyttää olevan niin, että tätäkin palstaa lukee
yllättävän moni sellainen parisuhteessa elävä
sitikkamies,
joka kokee saavansa kumppaniltaan seksiä ja
hellyyttä liian(?) harvoin, koska aika menee
sitikkaa korjatessa.
Vaikka kaikkea mieleen tulevaa on yritetty,
hetkellistä piristymistä lukuunottamatta näillä
yrityksillä ei ole ollut kummempaa vaikutusta.
On keskusteltu, on matkusteltu yhdessä
romanttisiin paikkoihin (Ranskan Nizzaan), on
tehty kotitöitä
yhdessä, on palvottu puolisoa, on pyritty
virittämään tunnelmaa seksikkääksi hepenillä,
kynttilänvaloilla, ruualla, on kehuttu
sitikkamiehen autoa ja jousipalloja, puolison
vartaloa, on itse tehty aloitteita turhautumiseen
asti, on tyydytty masturbointiin, on oltu välillä
hämillään ja surkeina, mutta sittenkin haluttu
ymmärtää, on rakastelun hetkellä pyritty olemaan
jumalaisia, mutta mikään ei tunnu auttaneen.
On yritetty muuttaa omaa käyttäytymistä, jotta
kumppanin ei tarvitsisi kokea toivomusta useammin
toteutuvista lemmenhetkistä ahdistaviksi ja
painostaviksi. On pyritty muuttamaan omaa
asennoitumista koko seksiajatukseen: on tsempattu
itseä ajattelemaan, että eihän seksi ole
parisuhteessa missään nimessä sellainen asia,
jonka takia saa pahoittaa mielensä - sehän on
pelkästään ihana, hauska, iloinen, suloinen asia
ja sen puute vain ohimenevä juttu, vaikka se
olisikin kestänyt puoli- tai kolme vuotta.
Kuinka pitkään voi yrittää ymmärtää ja sopeutua
tilanteeseen menettämättä itseluottamustaan ja
itsetuntoaan täysin? Kuinka pitkään voi elää
puutteessa ilman, että alkaa vähitellen itsensä
ohella halveksia seurustelukumppaniaan/
puolisoaan. Missä vaiheessa koko puutteessa
eläminen alkaa muuttua naurettavaksi?
Onko syntiä ajatella, että kyllä muuten
kaikinpuolin toimivassa parisuhteessakin pitäisi
vielä seksinkin toimia? Entä saako seksi olla
niin merkittävä asia parisuhteessa, että
sen "toimimattomuuden" takia voi jättää
kumppaninsa? Jos on, niin mihin pisteeseen pitää
tilanteen päästää, jotta voi seksin takia lähteä?
Millaisia ajatuksia lukijoilla on?
yllättävän moni sellainen parisuhteessa elävä
sitikkamies,
joka kokee saavansa kumppaniltaan seksiä ja
hellyyttä liian(?) harvoin, koska aika menee
sitikkaa korjatessa.
Vaikka kaikkea mieleen tulevaa on yritetty,
hetkellistä piristymistä lukuunottamatta näillä
yrityksillä ei ole ollut kummempaa vaikutusta.
On keskusteltu, on matkusteltu yhdessä
romanttisiin paikkoihin (Ranskan Nizzaan), on
tehty kotitöitä
yhdessä, on palvottu puolisoa, on pyritty
virittämään tunnelmaa seksikkääksi hepenillä,
kynttilänvaloilla, ruualla, on kehuttu
sitikkamiehen autoa ja jousipalloja, puolison
vartaloa, on itse tehty aloitteita turhautumiseen
asti, on tyydytty masturbointiin, on oltu välillä
hämillään ja surkeina, mutta sittenkin haluttu
ymmärtää, on rakastelun hetkellä pyritty olemaan
jumalaisia, mutta mikään ei tunnu auttaneen.
On yritetty muuttaa omaa käyttäytymistä, jotta
kumppanin ei tarvitsisi kokea toivomusta useammin
toteutuvista lemmenhetkistä ahdistaviksi ja
painostaviksi. On pyritty muuttamaan omaa
asennoitumista koko seksiajatukseen: on tsempattu
itseä ajattelemaan, että eihän seksi ole
parisuhteessa missään nimessä sellainen asia,
jonka takia saa pahoittaa mielensä - sehän on
pelkästään ihana, hauska, iloinen, suloinen asia
ja sen puute vain ohimenevä juttu, vaikka se
olisikin kestänyt puoli- tai kolme vuotta.
Kuinka pitkään voi yrittää ymmärtää ja sopeutua
tilanteeseen menettämättä itseluottamustaan ja
itsetuntoaan täysin? Kuinka pitkään voi elää
puutteessa ilman, että alkaa vähitellen itsensä
ohella halveksia seurustelukumppaniaan/
puolisoaan. Missä vaiheessa koko puutteessa
eläminen alkaa muuttua naurettavaksi?
Onko syntiä ajatella, että kyllä muuten
kaikinpuolin toimivassa parisuhteessakin pitäisi
vielä seksinkin toimia? Entä saako seksi olla
niin merkittävä asia parisuhteessa, että
sen "toimimattomuuden" takia voi jättää
kumppaninsa? Jos on, niin mihin pisteeseen pitää
tilanteen päästää, jotta voi seksin takia lähteä?
Millaisia ajatuksia lukijoilla on?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On ihan omakin palsta.
Olet hyvin epäsuosittu ihminen täällä. Kukaan ei
pidä sinusta. Yli automerkkirajojen kaikki ovat
yhteisessä rintamassa SINUA vastaan. Häivy!
Samat tyypit jotka lähettelevät perunajauhoa
kirjeessä ovat näköjään pesiytyneet
tänne.Avohoidolla on haittapuolensakin.