Kirjoitan ajatukseni sinulle tänne, sillä en halua sinua ahdistaa enkä painostaa. Ehkäpä sinun on helpompi lukea ajatukseni täältä ja minun on helpompi tänne kirjoittaa...
Muotokuvasi reunat ja niistä kasvavat monisyiset kuviot alkavat rakentua, mutta taulun "sielu" tuntuu yhä pysyvän piilossa. Aivan kuin "hän" haluaisi piilotella kuvioiden takana ja tarkkailla.
Ymmärrän nyt, miksi olet ollut niin nihkeä antamaan vastauksia minulle. Et halua puuttua mieleni työnskentelyyn. Haluat minun löytävän itse vastausten luo, ymmärtävän niiden moninaiset muodot ja yhtymäkohdat. Älykkäästi ja kauaskantoisesti ajateltu, hyvä niin.
Olen tehnyt todella paljon töitä mieleni tasolla, jopa rääkännyt itseni itsemurhan partaalle saadakseni vastauksia. En pysty vieläkään täysin hyväksymään sitä, mitä minulle tapahtui ja miksi. Viha on yhä läsnä katkeruuden ja surun kanssa, niiden varjostaessa jokaista kulkemaani askelta kuin usva maanpinnalla.
Vaikka muotokuvasi "sielu" on vielä kateissa, muistan järkyttäviä asioita, joita sinä minuun kohdistit tekojesi ja sanojesi muodossa. En sano, että olen syytön. Miten olisin voinut tietää, mitä sisälläni kannan ja miten se tulisi vaikuttamaan ympäristöön, en mitenkään.
Mitä tulee sinun pahoihin tekoihin... Osoitit suurta typeryyttä tehdessäsi niin. Toivon sinun oppineen virheistäsi ja kasvaneen henkisesti. Ymmärrän kuitenkin tekojesi motiivit, tunnemaailmasi räjähti ja luhistui. Sinusta tuli sisältä kuollut. Syyllisyys ja mielesi sokeus ovat ajaneet sinua surusta toiseen, kasvattaen tuskaasi entisestään. Vuosia olet etsinyt, minkä aikoinaan kadotit, löytämättä sitä uudelleen.
Tekosi jättivät pysyvät jäljet meihin molempiin, niiden vaikuttaessa yhä. Silti otin rohkeasti askeleen sinua kohden, menneisyydestä huolimatta. Rehelliseti ja suoraan sanottuna, en luota sinuun, pelkään petoa sisälläsi. Tunteet mahdollistavat niin elämän kauneuden kuin rumuuden, mutta kuinka ihminen kantaa tunteitaan ja kohtaa ne käytännön tasolla on tarina erikseen. Ymmärrätkö nyt, mitä pelkään?
Ajatusteni vielä hakiessa paikkaansa ja tunteiden riitasoinnuista huolimatta, olet minulle tärkeä ja rakas. Rohkenen seistä edessäsi ilman naamiota, aseista riisuttuna. Toivon, että löydät vielä joku päivä rohkeuden kohdata minut samanlaisena.
P.S. Nyt ymmärrän, tekojesi ja rakkautesi suhteen.
Muotokuvasi reunat ja niistä kasvavat monisyiset kuviot alkavat rakentua, mutta taulun "sielu" tuntuu yhä pysyvän piilossa. Aivan kuin "hän" haluaisi piilotella kuvioiden takana ja tarkkailla.
Ymmärrän nyt, miksi olet ollut niin nihkeä antamaan vastauksia minulle. Et halua puuttua mieleni työnskentelyyn. Haluat minun löytävän itse vastausten luo, ymmärtävän niiden moninaiset muodot ja yhtymäkohdat. Älykkäästi ja kauaskantoisesti ajateltu, hyvä niin.
Olen tehnyt todella paljon töitä mieleni tasolla, jopa rääkännyt itseni itsemurhan partaalle saadakseni vastauksia. En pysty vieläkään täysin hyväksymään sitä, mitä minulle tapahtui ja miksi. Viha on yhä läsnä katkeruuden ja surun kanssa, niiden varjostaessa jokaista kulkemaani askelta kuin usva maanpinnalla.
Vaikka muotokuvasi "sielu" on vielä kateissa, muistan järkyttäviä asioita, joita sinä minuun kohdistit tekojesi ja sanojesi muodossa. En sano, että olen syytön. Miten olisin voinut tietää, mitä sisälläni kannan ja miten se tulisi vaikuttamaan ympäristöön, en mitenkään.
Mitä tulee sinun pahoihin tekoihin... Osoitit suurta typeryyttä tehdessäsi niin. Toivon sinun oppineen virheistäsi ja kasvaneen henkisesti. Ymmärrän kuitenkin tekojesi motiivit, tunnemaailmasi räjähti ja luhistui. Sinusta tuli sisältä kuollut. Syyllisyys ja mielesi sokeus ovat ajaneet sinua surusta toiseen, kasvattaen tuskaasi entisestään. Vuosia olet etsinyt, minkä aikoinaan kadotit, löytämättä sitä uudelleen.
Tekosi jättivät pysyvät jäljet meihin molempiin, niiden vaikuttaessa yhä. Silti otin rohkeasti askeleen sinua kohden, menneisyydestä huolimatta. Rehelliseti ja suoraan sanottuna, en luota sinuun, pelkään petoa sisälläsi. Tunteet mahdollistavat niin elämän kauneuden kuin rumuuden, mutta kuinka ihminen kantaa tunteitaan ja kohtaa ne käytännön tasolla on tarina erikseen. Ymmärrätkö nyt, mitä pelkään?
Ajatusteni vielä hakiessa paikkaansa ja tunteiden riitasoinnuista huolimatta, olet minulle tärkeä ja rakas. Rohkenen seistä edessäsi ilman naamiota, aseista riisuttuna. Toivon, että löydät vielä joku päivä rohkeuden kohdata minut samanlaisena.
P.S. Nyt ymmärrän, tekojesi ja rakkautesi suhteen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minne menee?
Ei ainakaan sinne missä sinä T olet.
Taas jonkun katkera EX vauhdissa😂
Yksi sairas T kuvittelee, että kaikki täällä olisi hänelle.
Ootteko huomannu kun tulee vähän syvää luotaava kirjoitus, heti joku vetää ton T-kirjaimen esiin ja alkaa mollaus.
Tepot sun muut T:t ovat tainneet aiheuttaneet pelon ilmapiiriä?
Muutamat hyvät T:t ovat siitä sitten saaneet kärsiä.
Niinpä.
Valitettavasti näin :( Alla Tepon tarinaa,
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1cf29be1-0f91-48ba-a99a-e75f7f118754
T herättää tunteita monissa?
Todella surullista. Tuossa tulee ilmi, mitä ap kirjoitti. Peto ihmisen sisällä ja kuinka tunteita tunnistaa ja osaa käsitellä käytännön tasolla. Suomessa on liikaa väkivaltaa, mistä lie johtuu?
T:t kerkiävät joka paikkaan niin hyvässä kuin pahassa. Ei kuitenkaan pidä yleistää.
Kun kyky kommunikoida loppuu, toisilla reakointia voi olla sen jälkeen fyysistä :(
Menneisyyden taakka ei koskaan unohdu, sitä kantaa mukanaan lopun elämän ja Teponkin tarinassa taakka on raskas kannettavaksi. Valitettavaa, mutta totta.
Tämäkin hieno aloitus täyttyi jostain turhasta jauhannasta. Tuskin Teet liittyy asiaan mitenkään.
Olet siis ymmärtänyt jotain . Itsellesi varmasti hyvä paneutuminen tekojen syyseuraus suhteisiin.
Toista ei kuitenkaan voi ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisi.
Moni on sokeutunut sille ympäristölle jolle on altis. Mitä enemmä etsit, sen enemmän sisäistät valheita.
Milloin me istuttaisiin alas ja juteltaisiin?
Heti kun hän ottaa yhteyttä irl ja ehdottaa sitä itse. Olen tullut puolitiehen.
Eli toisin sanoen ei ikinä?
Miten olet tullut puolitiehen vastaan?
Painokkaan kevyesti, hienoa.
Joskus pitää toista kevyesti herätellä toimimaan.
Minun vuorostani ei ole ensinkään yhtä helppoa revitellä edes ajatuksia someen, enkä varmaan ole ainoa. Olen tottunut selvittään asian kuin asian facetoface, jolloin käsitteet ovat ajassa mitä ne todellisuudessakin ovat, eikä jonnekin palstan hierarkiaan.
Asioiden vetvominen yleisellä tasolla ei ole kenellekään reilua ja näin ollen en osaa avata "syitä-tekoja-seurauksia" sinunkaan kannalta enempää. Tiedän että haluat tietää enemmän mitä pystyn päästäni sulle antamaan, se ei vaan onnistu. En usko että se palvelee ketään lukijaakaan.
En ole voinut tiedostaa mitä olet käynyt läpi. Mistä yleensä olisin voinutkaan.
Molemminpuolinen pelkopeikko jäänyt vielä kokonaan sulamatta. Vihasi ei ole ollut mitään pikkuvihaa, sen varmaan tunnustat. Viha kerää pelkoa, minkä joutunut kokemaan. Oma luottamukseni yleensä syntyy uudestaan ja uudestaan. Ehkä pelko sinuun häviää, jos pystyt luovuttamaan aseenkantoluvatkin viimein.
Luottamusta, muitakaan tunteita ei tule kerjätä, eli peto on kuopattu:)
Askel se on tämäkin rauhaa kohti, kiitos.
Kuka tässä on kerjännyt? Mikä ihmeen aseenkantolupa?
Taas jonkun säälittävän ämmän vuodatus. Ihan kun toi aloitus olis just sulle😂
Siis tähän toi palstatrolli vauhdissa piti laittaa.
Et ole tainnut ymmärtää näiden viestien tarkoitusta. Minusta sopii hyvin tähän ketjuun, kun löytyy saman henkisyyttä, jolloin voi tavoittaa omil täälläla sanomisillaan omia kohteitaan ;)
"omil täälläla", sama suomeksi on?
Ihan kuin et haluaisi totuutta kerrottavan. Mitä piilottelet? Kai tiedät, että teot niin hyvät kuin pahatkin tulevat esiin, halusit tai et.
Toiseksi, jokaisella on oikeus kirjoittaa palstalle ja purkaa tuntojaan.