Mulla alkaa järki kadota. Kauheet raivonkohtaukset kotona, vihainen olo tappaa joku tai pahoinpidella. En jaksa enään pidätellä itseäni kauaan, perhe ei huomioi minua vaan pitää minua itsestäänselvänä. Kaikki ihmiset tuijottavat minua, en pysty tuntemaan oloani normaaliksi. Hirvee halu raivota jollekkin. En uskalla puhua kenenkään ammattilaisen kanssa.
Olenko tulossa hulluksi
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt sitten lääkäriin ja äkkiä...!!!
Päihteillä oisko osuutta asiaan
Tunsin henkilön, joka käytti joka toinen pvä diapam, ja joka toinen pvä olutta.
Sai hallitsemattomia raivareita.
Puhumaan pitäisi päästä. Kokeile ensin vaikka auttavia puhelimia.
"Ammattilaisia" on hirveän monenlaisia, joten olet minusta oikeassa siinä että olet vähän varovainen. Puhuminen on kuitenkin se joka ratkaisee. Kun vain löytää jonkun joka oikeasti ymmärtää.
Haluaisitko kertoa jotain lisää siitä, mikä tapahtuma tai muu saa sen raivon aikaan? Sanoit, että pidetään itsestäänselvyytenä eikä huomioida. Se onkin tosiaan raivostuttavaa. Onko sitä jatkunut kauan? Miten se ilmenee? Käyttäytyvätkö kaikki läheisesi siten?
Sanoit ettet jaksa pidätellä enää kauaa. Oletko yrittänyt puhua asiasta heille? Mitä siitä on seurannut? Nämä tilanteet ovat niin yksilöllisiä, siksi kysyn.
No siitä lähtien kun olen syntynyt. Mulla on sanottu olevan puheen viivästys ja näin minua on luokiteltu "kehitysvammaiseksi". Pelkästään toi sana luokkaa mua syvästi eikä mun älyssäni ole ollut mitään vikaa. Olen saanut hyviä arvosanoja ja pystyn toimiin henkisesti tosi hyvin. Se mi mua ärsyttää perheessä on ollut se että minun asiaani ei kuunnella loppuun saakka ja ovat sillein "mjaa okei". Ihmisten tuijotus saa minut joskus hermostumaan ja joidenkin ihmisten epäystävällisyys saa mut joskus tekemään mieli hakkaamaan tai vaikkapa tappamaan mutta en onneksi tee sitä. Normaalisti olen ihan tavallinen mies mutta välillä sisäinen paholainen haluaa tulla esiin. Mulla on niin paljon potentiaalia mutta ihmiset eivät katso minua yhtään hyvästä näkökulmasta. En tiedä pelkäävätkö ihmiset minua (tää kuulostaa lapselliselta) jumalhahmona tai jonain muuna. En edes tiedä olenko itse sitten jokin ihmis evoluution seuraava vaihe. Välillä kyselen itseltäni: "Olenko minä oikea". Tässä on vastaukseni kysymykseesi, toivottavasti ymmärrät. Oikeasti haluan olla vaan hyvä ihminen mutta joskus haluan purkaa pahaa oloani. Olenhan sentään itsekkin ihminen.
Outo tuo kehitysvammaiseksi luokittelu. Ei puheenkehityksen viivästyminen ole perustelu sille. Koita ajatella, että älylliset kykysi on määritelty väärin. Aina pitää suhtautua varauksellisesti kaikenlaisiin psykiatrisiin ja neuropsykiatrisiin diagnooseihin ja muihin juttuihin mitä psykiatrisiin papereihin kirjataan, koska näillä aloilla tapahtuu jatkuvasti virhediagnooseja ja muita virheitä ihmisen arvioinnissa. Tsemppiä.
Mene kriisikeskukseen puhumaan? Sinne uskaltaa mennä helpommin eikä tule diagnoosia.
Äkillisen luonteen muutoksen takana (aggressio!!!) voi olla esim. aivokasvain. Eli mene oikeasti lääkäriin. Näitä tapauksia löytyy lääketieteen kirjoista ja kansista. Ihminen on itse tiennyt, että joku on vikana, ja tehnyt karmeita tekoja. Lopulta ruumiinavauksessa (itsemurhan jälkeen) on löytynyt aivokasvain jollakin tietyllä kriittisellä alueella.
Sinulla on peruste mennä lääkäriin. Mene!!!