Mikähän on muuttumassa Nurmeksessa, kun ihmiset myyvät kiihtyvällä vauhdilla omakotitalojaan ja asunto-osakkeitaan. Kiinteistövälitysten sivuja kun katselee, niin päivittäin tulee lisää eritasoisia myyntikohteita. Onkohan ikärakenne siinnä vaiheessa, vai onko ihmiset huomanneet elämänsä täällä toivottomaksi, kun työpaikat vain vähenee, eikä nykymenolla ole parannusta tulossa.
Onko joukkopako Nurmeksesta
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Pidot paranee, kun porukka vähenee.
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Serkut ne vasta on herkkuja!.
Nurmekselaiset kohteliaina antavat tilaa ja asuntoja tulevalle Känkkäälän teollisuus kombinaatin kiinalais työvoima ryntäykselle, siirtyen itse veneen alle ja teltta majoitukseen.
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Ajoissa pistää lihoiksi markkina hintaan, virus voi tehdä hallaa taloudelle!🤑🤑
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Taitaa suurin halla tulla veronmaksajien rahojen heittelystä kankkulan kaivoihin,
työpaikkoja täällä tarvitaan, eikä tyhjiä telttoja ja kenttiä sekä väljiä risteyksiä, onhan sitten joutuisampi ohittaa kylä.
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Nyt Nurmeksessa asunnonostajan markkinat, on monenhintaisia edullisia asuntoja myytävänä hyviltäkin paikoilta.
Kuntaliitos....
Kaikki muuttaa Valtimolle.
Huomaa, ettet pahemmin tunne äidinkielen saloja, se kirjoitetaan että "Valtimoon." Ethän sinä "Nurmeksellekaan" muuta.. Vai kuinka?
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Kirjanoppineet ja fariseukset puhukoot mitä vain, mutta kanta-asukkaat sanovat, että Nurmekselaisia ollaan, mutta Valtimolle ei välttämättä kaikki muuta.
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Tietokoneita on taas ruvettu jakamaan mielenvikaisille ja tietysti keväthän on siihen lopulliseen pimahtamiseen kulta-aikaa, kuten sotkuista näkyy.
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Hyvä valvoja, että sivujen sotkut on poistettu.
Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jonkin toisen kappaleen liike, jonka taas aiheuttaa jonkin muun kappaleen liike ja niin edelleen, mutta tällainen ketju ei voinut jatkua loppumattomiin, vaan alkusyynä oli oltava jokin liikkumaton liikuttaja, joka ei itse liiku, mutta saa aikaan liikettä. Toisen muunnelman mukaan ylipäänsä jokaisella tapahtumalla oli jokin syy, jolla taas oli jokin syy ja niin edelleen, mutta perimmäisenä alkusyynä oli oltava jotakin, millä ei enää ole syytä; tämä oli ilmeisesti Jumala. Tässä muodossa todistus tunnetaan myös ensimmäisen syyn todistuksena.[2]
Tätä todistusta vastaan on väitetty, ettei sarjalla tarvitse välttämättä olla ensimmäistä jäsentä: esimerkiksi negatiivisten kokonaislukujen sarjalla on viimeinen (-1) mutta ei ensimmäistä jäsentä.[3]. Esimerkiksi Leibniz ei hyväksynytkään todistusta Tuomas Akvinolaisen esittämässä muodossa, mutta väitti, että kaikkeudella kokonaisuudessaan on oltava jokin ulkoinen syy, joka on olemassa mistään edeltävistä syistä riippumatta, siis Jumala.[4]. Tähän vuorostaan Immanuel Kant huomautti, että ajatus, että jokin olio olisi ehdottoman välttämättömästi olemassa, edellyttää, että ontologinen todistus olisi jossakin muodossa pätevä, minkä hän kuitenkin oli itse väittänyt kumonneensa.[4Kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus on yritys todistaa Jumalan olemassaolo väittämällä, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.[1]
Todistuksesta esitti muun muassa Tuomas Akvinolainen useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Hänen mukaansa liikkeen aiheuttaa aina jo
Ei ole näköjään vielä kaikkien sekopäiden kertauksia poistanut, mutta varmaan lähiaikoina.