nii millaisia oireita teillä on ollu masennuksessa?? kun mä en tiiä oonko masentunu vai mitä on.. kun mulla on tälläsiä oireita eli on univaikeuksia kun herää monta kertaa yöllä enkä saa unta... sit on itsemurhan ajattelemistä... arvottomuuden tuntemista... keskittymisvaikeuksia tosi paljon.. eikä jaksa enää tavata kavereita... kaikki on yhden tekevää mikään ei saa kiinnostumaan... ahdistusta, ärtyneisyyttä ja uupumusta... päänsärkyä... joskus on ollu harhojenkin kuulemista... sit on unohtelua... ja näitä on melkein jatkuvasti.. eikä tää tunnu hellittävän... kertokaa mitä tää vois olla?? kun oon vielä 14 vuotias niin miten jaksan kun koulussa ei jaksa tehä mtn ja sit jään jälkeen kaikista asoista kun en voi keskittyä... ps. toivottavasti jaksoitte lukea..
millaisia oireita...
masentunut kai....
14932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Masennukselta kuulostaa. Parasta olisi, että rohkaisisit mielesi ja menisit puhumaan vaikka koulun terveydenhoitajalle tai kuraattorille tilanteestasi. Olet vielä lapsi ja elämä edessäsi. Elämä ei aina suju helpolla, vaan matalalentoa mahtuu aina välillä matkan varrelle. Masennus on sairaius jota voi hoitaa ja siitä selviää. Itse jo aikuinen olen ja juuri selviämässä vakavasta masennuksesta. Pimeästä pääsee pois! Älä jää yksin, hae apua.
niinhän mulle on sanottu et oon avun tarpeessa ja kai sit pitäs käyvä siellä kuraattorilla... mut sinne on tosivaikee mennä enkä oikein tiiä pitäskö... mun kaverillakin on jotain ongelmia ja se kävi puhuu siitä kuraattorille ja ehotti sitä mullekkin mut en oikein tiiä pitäskö...
Kyllä sun pitäis käydä juttelemassa, sillä masennuksella on taipumus vain pahentua ilman asiantuntijan apua. Minäkin pitkitin ja pitkitin avun hakemista, kunnes olin siinä tilassa, että jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Muistan olleeni masentunut jo lapsena aika ajoin - silloin en vaan ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
Hae apua heti, ettei elämäsi mene sen takia pilalle! Siis, 'älä tee niin kuin minä tein, vaan niin kuin minä sanon'!
Aurinkoisempaa kevättä Sinulle ja pidä huoli itsestäsi - pistä aurinkolasit päähän ja etsi hangilta aurinkoa!
nii mä varmaa meen kun kirjotin jo lapulle kaikki oireet... mut kun se on vaa nii vaikeeta... ja tää vie kaikki mun voimat siis ei jaksa tehä enää mtn... en enää ees muista millon olisin ollu onnellinen kun tää pahentu vaa yhtä äkkiä... mut äiti on ollu nyt nii huolissaan et se sano soittavan koululle jos en ite mee ´puhuu tästä ni sit aattelin mennä..
...ja muista, ettei siitä haittaa ainakaan ole!
Uskon, että kunhan saat purettua itsestäsi patoutuneet tunteet, tilanteesi muuttuu täysin ja olet viimein onnellinen nuori!
nii se on... mut pitää mun vielä miettiä asiaa tai kyllä mä taian mennä.... kun ei siitä tosiaan haittaa ole...
Olisi hienoa kuulla miten olet selvinnyt masennuksestasi?Helpottaa kuulla että joku on selvinnyt ylös siitä kuilusta minkä masennus on saanut aikaan.Itse olen ollut masentunut pitkän aikaa ,elämäni tietyt tapahtumat ovat saaneet aikaan syvän itse inhon ja väsymyksen..Myönsin masennuksen vasta hiljattain itselleni ja pikkuhiljaa muillekkin..Olen vasta aloittamassa pitkän uurastuksen parantumiseen.
Kyselit, että miten olen masennuksesta selvinnyt. Kaikki alkaa myöntämisestä ja siitä, että hakee apua. Masennus on sairaus siinä kuin mikä tahansa muukin ja sitä voi hoitaa. Itselläni se on tarkoittanut terapiaa, lääkkeitä, sairaslomia, tapaamisia psykiatrin kanssa ja ystäviä. Aikaa toipumiseen pitää ottaa eikä vaatia itseltään mitään mihin ei kykene. Edes lähimmät eivät saa vaatia vaan tärkeintä on se, että he ovat läsnä ja auttavat kun apua pyydetään. Itse olen vielä toipumis matkalla. Vielä muutama kuukausi sitten oli tosi pimeää ja vaikeaa, mutta nyt jo valoisampaa.
Jatketaan jutustelua jos haluat!
Kävin lääkärillä muista asiosta pari viikkoa sitten ja päädyinkin puhumaan masennuksestani kun oli niin paha olla.Sain masennus lääkkeet samantien.Lääkkeet ovat auttaneet pahimman yli.Olen ollut hyvin sulkeutunut nuorena ja parantunut omin voimin pikkuhiljaa, mutta tosin hyvin hyvin hitaasti ja jos olisin saanut/ymmärtänyt/kehdannut hakea apua olisin jo parantunut.Tuntuu että kaikki mogat,riidat ja huolet olisivat jääneet jonnekkin syvälle päähän ja eivät mahdu enää sinne ja alkavat tulla ulos mielen ailahteluina ja ymmärtämättöminä itkun purkauksina..
Asiaa ei auta yhtään että poikaystäväni ei rakasta minua enään ja olen aivan yksin..Ero tuli minun aloitteestani mutta en voi ymmäträä että tosiaan eroamme ja piokaystäväni ei laittanut vastaan tippaakaan..
Kun asioita panttaa sisäänsä eikä niistä puhu eikä pukahda, niin ne ottavat oman tilansa jossain vaiheessa elämää päästäkseen ulos ja käsittelyyn. Käsittele rauhassa asia kerrassaan ja sitä myöten elämäsi aivan varmasti rauhoittuu ja helpottuu. Yksi ystäväni sanoi viisaasti, että ei elefanttia pysty syömään yhdellä kertaa vaan pala kerrallaan. Tämä siis tarkoittaa sitä, että asiat pitää käsitellä yksi kerrallaan. Se on hidasta ja kestää, mutta on kuitenkin sen arvoista.
Poikaystäväsi ei enää rakasta. Sure tämäkin asia loppuun, silloin on mahdollisuus uuteen suhteeseen.
Enkeleitä sinulle!
Kiitos vuodatukseni kuuntelemisesta ja ihanista kannustuksista!!
Helpottaa kun on kohtalotovereita ja tietää että ei ole aivan yksin masennuksensa kanssa.
Hyvää jatkoa ja parantumisia sullekkin!
On hyvä, että saamme jakaa asioita! Palataan astialle jos sinusta siltä tuntuu.
Kuvailemasi kuullostaa masennukselta. Et kerro perhetilanteestasi mitään. Perhe on tässä tärkeä. Saatko ymmärrystä ja läheisyyttä? Ellei puhuminen onnistu omassa perheessä, tunnetko kavereiden vanhempia? Puhu joka tapauksessa jonkun aikuisen kanssa, ja jos jostakin syystä et tunne tulleesi ymmärretyksi, hankkiudu itse lääkärin vastaanotolle mahdollisimman nopeasti. Et ole arvoton. Masennus saa sinut tuntemaan itsesi sellaiseksi. Näet olemassaolosi sairauden silmin, et sellaisena kuin olet muiden silmissä. Nyt ei pidä epäröidä, vaan tehdä päätös hankkiutumisesta sellaisiin käsiin, jotka osaavat auttaa. Kriisipuhelin - terveyskeskus - mielenterveystoimisto. Et parannu päivässä, mutta jostakin on aloitettava. Kun olet parantunut, ymmärrät auttamisen arvon ja ehkä sinusta tulee auttaja.
Kärsin itse masennuksesta ja mulla on samoja oireita. Mulla alko masennus 2vuotta sitte ja kävin terapiassa sillon.Viime kevään jälkeen en oo terapiassa käyny, ku olo tuntu helpottavan. Nyt masennus on taas uusinu ja olen menossa terapiaan kuhan saan vaan ajan. Oireta mulla on väsymys, itsetuho ajatukset, univaikeudet, itsearvostuksen ja itsetunnon aleneminen...Sinun kannnattaisia hankkia apua! :)