Keinolla millä hyvänsä kannattaa irtisanoutua oman synkän mielensä askaroinnista, puntaroinnista ja piehtaroinnista.
Siihen kannattaa pyrkiä hakemalla kaikkea muuta viihdykettä, askartelua ja toimintaa, ettei mieli askaroisi omassa turhassa paasskassaan.
Lisäksi kannattaa muistaa se että mielenterveyslääkkeet eivät auta muita kuin lääketehtaiden omistajia,. ne lihovat ja haisevat omissa veroparatiiseissaan.
Aluksi pienet askeleet sitten suuremmat, päivä päivältä suuremmat. Ja kannattaa muistaa se että mustia päiviä tulee kaikille, niin sairaille kuin terveillekin. Eikä niin sairasta ole vielä maanpäällä ollut eikä sillekin keksittäisi paranemiskonstia..
Kaikki vastaanväittämiset ovat turhaa passkaa, eikä mitään muuta.
Siihen kannattaa pyrkiä hakemalla kaikkea muuta viihdykettä, askartelua ja toimintaa, ettei mieli askaroisi omassa turhassa paasskassaan.
Lisäksi kannattaa muistaa se että mielenterveyslääkkeet eivät auta muita kuin lääketehtaiden omistajia,. ne lihovat ja haisevat omissa veroparatiiseissaan.
Aluksi pienet askeleet sitten suuremmat, päivä päivältä suuremmat. Ja kannattaa muistaa se että mustia päiviä tulee kaikille, niin sairaille kuin terveillekin. Eikä niin sairasta ole vielä maanpäällä ollut eikä sillekin keksittäisi paranemiskonstia..
Kaikki vastaanväittämiset ovat turhaa passkaa, eikä mitään muuta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Typerää se on toisten mielenmasennuksiakaan askaroida.
Entä jos on asiasta vankka oma kokemus ?
Olet oikeassa, toi on paras ja turvallisin lääke. Eikä tuhoa ihmisen hermostoa eikä aivoja.
Tutkin masennuslääkkeitä ja päädyin siihen lopputulokseen että bupropioni on yksi vähiten haitallisista lääkkeistä. Se ei vaikuta serotoniinisysteemiin ja sillä ei ole vieroitusoireita.
Haitallisimpia lääkkeitä taas ovat neuroleptit, jotka voivat aiheuttaa pitkällä käytöllä pysyviä vaurioita.
Faktaa lienee se että neuroleptit tuhoavat ihmisen terveyden. Lisäksi käyttäjä on loppuelämänsä tuon lääkkeen pakkokoukussa...
Eikä toivoakaan tervehtymisestä normaaliin elämään...
Ei ole tarvis olla loppuelämää koukussa. Mä käytin erilaisia neuroleptejä vajaa 20 vuotta, ja määristä voin sanoa että runsaasti, yleensä vielä useampaa samaan aikaan.
Olen niistä kuitenkin eroon päässyt ja vietän suht normaalia elämää, tosin oon eläkkeellä.
Lääkityksistä jäi ilmeisesti ongelmia kognitiivisten juttujen kanssa, eli lievää muistihäiriötä, vaikeus oppia uutta. Keskittymiseen ei ole oikeastaan vaikuttanut, onnistuu ihan hyvin.
Hermostosairaus on nykyään olemassa mutta en voi tietää minkä verran käytetyt lääkitykset ovat siihen osallisena. Mahdollisia tekijöitä on elämäni varrella ollut paljon muitakin juttuja kuin pelkät lääkkeet.
Voin vain sanoa tuohon edelliseen jossa kovasti mainittiin että toivoa tervehtymisestä normaaliin elämään ei ole, toivoa on aina olemassa.
Eikä ole välttämättä pakko olla myöskään koukussa lääkkeisiin loppuelämää.
Nykyään jopa nautin elämästäni ja osaan tehdä ja sanoa asioita joita itse haluan ja uskallan olla oma itseni sellaisena kuin olen. Mikään noista ei ollut mahdollista moniin vuosiin raskaissa lääkehuuruissa.
Aina on mahdollisuus jos ja kun siihen vain jaksaa uskoa ja toimii sen mukaan.
juuri siihen perustuu lääkärien kovempi palkka.