Mika Tuunanen on suorittanut väitöstutkimuksen franchiseyrittäjyydestä ja päässyt peräti erittäin myönteiseen tutkimustulokseen.
Tuunanen tarkasteli franchisingin kehitystä Suomessa 1996–2004 sekä ketjujen että yrittäjien näkökulmasta.
Jotakin tutkijalta on kuitenkin jäänyt huomaamatta tässä myönteisyyden ilmapiirissä. Ja se on itseasiassa kaikkein vakavin piirre eikä ainoastaan yrittäjän vaan myös yhteiskunnan kannalta.
Eräs suuri suomalainen ketjuyritys hankkii liikepaikat ja ottaa niihin yrittäjiä erinomaiselta näyttävällä sopimuksella. Franchieyrittäjäksi ryhtyvä tekee markkinointisopimuksen, yhteistyösopimuksen, kalustosopimuksen, hankintasopimuksen, vuokrasopimuksen, imagoliikemerkkisopimuksen jne. Hinta saattaa kohota esimerkiksi 100 000 €, joka otetaan lainaksi pankeilta, vakuutuslaitoksilta. valtion rahoituslaitokselta jne. Ja kaiken takasi valtio tai valtakunnallinen ketju. Rahaton yrittäjä on onnellinen, kun ei tarvitse panna likoon muuta kuin työnsä.
Jonakin päivänä sitten tulevat maksuun lainan lyhennykset, tarvikkeet, arvonlisäverot, eläkemaksut, vuokrat, palkat ja verot. Ja kaikki romahtaakin. Paikka jonka fr.yrittäjä sai oli ollut ehkä usealla fr.yrittäjällä aikaisemmin, eikä sille ollut tilaa paikkakunnalla tai kaupunginosassa. Myynnit eivät olleetkaan sellaisia kuin oli kerrottu sopimusta tehtäessä ja tultiin tienpäähän. Tai ei toteutettukuaan tukitoimia. Ainoa ilo oli fr.yrittäjälle se, että hän sai taakakseen 100000 €.
Tuunasen väite elinkelpoisista mahdollisuuksista olivatkin vähäiset.
Mitä ketju itseasiassa hyötyi tästä. Ilmeisesti ainakin ne rahat, jotka liittyivät imagoon (ehkä 15 000 €)sekä kalustoon, joita oli kierrätetty usealla yrittäjällä, jotka välittömästi siirrettiin alussa ketjun pankkitilille.
Tuunasen mukaan Franchising madaltaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä, sillä yrittäjyys ei yleensä vaadi tietyn alan koulutusta tai työkokemusta.. Franchisingyrittäjäksi ryhtyvä saa koulutuksen ja elinkelpoisen liiketoimintakonseptin valmiina franchisingantajalta. Ketjun tunnettu liikemerkki on myös merkittävä franchisingyrittäjän yritystoimintaa tukeva tekijä.
Varsin ongelmallisena on pidettävä siis väitettä , että epäonnistumisriski franchisingissa on merkittävästi alhaisempi kuin riippumattomilla yrityksillä.
Tuunanen väittää, että franchising luo siten terveitä yrityksiä.
Ihmetellä täytyy, jos väitös menee lävitse 31.3.Jyväskylän yliopistossa.
Mitä tulee sitten siihen, että valtio on osallinen fr.yrittäjiksi ryhtyvien harhautuksessa, olisi työministeriössä ryhdyttävä asianmukaisiin tutkimuksiin, miten rahoitusta järjestellään ketjuyritysten tileille.
Tuunanen tarkasteli franchisingin kehitystä Suomessa 1996–2004 sekä ketjujen että yrittäjien näkökulmasta.
Jotakin tutkijalta on kuitenkin jäänyt huomaamatta tässä myönteisyyden ilmapiirissä. Ja se on itseasiassa kaikkein vakavin piirre eikä ainoastaan yrittäjän vaan myös yhteiskunnan kannalta.
Eräs suuri suomalainen ketjuyritys hankkii liikepaikat ja ottaa niihin yrittäjiä erinomaiselta näyttävällä sopimuksella. Franchieyrittäjäksi ryhtyvä tekee markkinointisopimuksen, yhteistyösopimuksen, kalustosopimuksen, hankintasopimuksen, vuokrasopimuksen, imagoliikemerkkisopimuksen jne. Hinta saattaa kohota esimerkiksi 100 000 €, joka otetaan lainaksi pankeilta, vakuutuslaitoksilta. valtion rahoituslaitokselta jne. Ja kaiken takasi valtio tai valtakunnallinen ketju. Rahaton yrittäjä on onnellinen, kun ei tarvitse panna likoon muuta kuin työnsä.
Jonakin päivänä sitten tulevat maksuun lainan lyhennykset, tarvikkeet, arvonlisäverot, eläkemaksut, vuokrat, palkat ja verot. Ja kaikki romahtaakin. Paikka jonka fr.yrittäjä sai oli ollut ehkä usealla fr.yrittäjällä aikaisemmin, eikä sille ollut tilaa paikkakunnalla tai kaupunginosassa. Myynnit eivät olleetkaan sellaisia kuin oli kerrottu sopimusta tehtäessä ja tultiin tienpäähän. Tai ei toteutettukuaan tukitoimia. Ainoa ilo oli fr.yrittäjälle se, että hän sai taakakseen 100000 €.
Tuunasen väite elinkelpoisista mahdollisuuksista olivatkin vähäiset.
Mitä ketju itseasiassa hyötyi tästä. Ilmeisesti ainakin ne rahat, jotka liittyivät imagoon (ehkä 15 000 €)sekä kalustoon, joita oli kierrätetty usealla yrittäjällä, jotka välittömästi siirrettiin alussa ketjun pankkitilille.
Tuunasen mukaan Franchising madaltaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä, sillä yrittäjyys ei yleensä vaadi tietyn alan koulutusta tai työkokemusta.. Franchisingyrittäjäksi ryhtyvä saa koulutuksen ja elinkelpoisen liiketoimintakonseptin valmiina franchisingantajalta. Ketjun tunnettu liikemerkki on myös merkittävä franchisingyrittäjän yritystoimintaa tukeva tekijä.
Varsin ongelmallisena on pidettävä siis väitettä , että epäonnistumisriski franchisingissa on merkittävästi alhaisempi kuin riippumattomilla yrityksillä.
Tuunanen väittää, että franchising luo siten terveitä yrityksiä.
Ihmetellä täytyy, jos väitös menee lävitse 31.3.Jyväskylän yliopistossa.
Mitä tulee sitten siihen, että valtio on osallinen fr.yrittäjiksi ryhtyvien harhautuksessa, olisi työministeriössä ryhdyttävä asianmukaisiin tutkimuksiin, miten rahoitusta järjestellään ketjuyritysten tileille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yhteiskunnassa on laajemminkin menossa buumi,
jolla ajetaan kaikenkarvaisia seikkailijoita
sosiaaliturvan ulkopuolelle yrittäjiksi.
Tatu
tiedämme menneet kirjoituksesi ja taustasi, herää aina epäilys siitä mitä vilunkia samaan aikaan SDP:ssä harjoitetaan. Älkää menkö halpaan, tämän Tapio tekee pakosta, ei luonteensa vuoksi
Tapio.Talvi tai SDP aikoo tehdä verokiilan laskemiseksi, joka on todellinen yrittäjyyden este? V: Ei mitään. Tavoite on pitää kaikki tapissa. On edesvastuutonta houkutella ihmisiä yrittäjäksi verohelvettiin. Kilvenkiilloittelun voi aloittaa sitten kun työt on tehty
suomalaisessa yhteiskunnassa muutama tuhat onnetonta yrittäjää, jotka aina valittavat veroista.
Yrittäjäksi alkavan ja siitä leipänsä päälle voita hankkivan on pitänyt osata suorittaa yrityslaskentaa. Verokohtelu ja muu liiketoimintaan liittyvä kustannuslaksenta on aina ennakoitavissa, mutta ehkä tullut otettua liian suuri siivu omaan käyttöön yrityksestä ja velat jää maksamatta.
On helppo syyttää veroja. Palkansaajatkin maksavat veronsa mukisematta, mutta vastuuttomat yhteiskunnan loisina elävät yrittäjät jättävät ne maksamatta.
Nyt en kuitenkaan tarkoita ketjuyritysyrittäjiä, joita pääsääntöisesti vetää retkuun valtakunnallinenketju.
sinun kustannusaskentasi periaatteet yritystoiminnassa näillä edellytyksillä mitä nyt pienyrittäjillä on - kuinka suuren siivun kykenisit ottamaan omaan taskuusi - ihan vaan uteliaisuutani kyselen
jos ei ymmärrä taloudellisia lainalaisuuksia. Hyväkin idea saattaa aina olla sadan muun yrittäjän käytössä ja siihen ei mahdu yhtäkään uutta kilpailijaa. Tässä on ensimmäinen perusedellytys
Toinen on se, että selvittää edes vähimmän mahdollisen. Onko asiakkaita ja ostajia tai kuluttajia. Hyväkään idea ei menesty ellei ole kuluttajia, joilla olisi rahaa ostaa turhaa tuotetta.
Kolmas on esimerkiksi se, että millaiset henkilökohtaiset ominaisuudet yrittäjäksi ryhtyvällä on. Heikkolahjaisten ei pitäisi ryhtyä asiakaspalveluun tai omien tuotteidensa myyntitykiksi.
Neljäs on sitten se, ettei yrittäjä hallitse ihmissuhteitaan omaisiinsa tai alaisiinsa. Moni yritys kaatuu yksinomaan siksi ettei heikkolahjainen yrittäjä hallitse työsuhdeongelmia saatikka perheensä ongelmia tai niitä omiakaan ongelmiaan.
Ainainen narina ja kitinä, jota heikkolahjaiset pienyrittäjät harrastavat, ovat varmin tae siihen ettei menestystä saavuteta.
Ja jos ei onnistuta noissa niin syylliseksi tehdään syyttömin yhteiskunta, verot, naapurit, kilpailijat ja ihan mikä vaan, mutta ei omaa kyvyttömyyttään.
Pienyrittäjänä voi ehkä onnistua jos noihin yllä oleviinkin on perehtynyt.
"Heikkolahjainen yrittäjä", mikä se on?
Tarkoitatko niite pellejä, joita SDP:n koulutus-
politiikalla ajetaan yrittäjiksi?
"Heikkolahjaisten ei pitäisi ryhtyä asiakaspalveluun tai omien tuotteidensa myyntitykiksi."
Tapio hyvä, ei heikkolahjaisella yrittäjällä
ole mitään myytävääkään pääsääntöisesti!
Yrittäjät ovat lahjakkaampia, kestävämpiä ja
sosiaalisilta taidoiltaan etevämpiä kuin
suomalaiset keskimäärin. Mutta liian usein sekään ei riitä. SDP on vuosikymmenten kuluessa
rakentanut yrittäjien ja työtekijöiden kiusaksi
suoranaisen verohelvetin, jossa jo leivässä pysyminen on todella vaikeaa useilla toimialoilla.
asiaa - demarit (= sakilaiset kts. www.google.fi/sakilaiset)ovat tehneet kaikkensa pienyrittäjien päänmenoksi.
Mitä ne sitten valittelee posket leveellään onnetonta kohtaloaan, jos ovat pääsääntöisesti edes jotakin.
asiantuntemattomuudesta kirjoitellessasi.
Voin vakuuttaa, että olen asiantuntija käytänön tasolla ja kirjoitan tässä asiassa vain siitä minkä tiedän todeksi.
Heikkolahjaisi yrittäjiä on pilvin pimein Suomen markkinoilla.
Ei yrittäjien kohtalo ole mitenkään onneton!
Päinvastoin. Useimmat tekevät juuri sitä, mitä
tahtovatkin. Saavat ihan normaalin toimeentulon.
Mutta yhteiskunnan kannnalta on ongelmallista
se, että useimmat pienyritykset eivät työllistä
riittävästi vieraita työntekijöitä. Tässä tullaankin taas tähän verokiila-ilmiöön, joka
on muodostunut esteeksi järkevälle ja kannattavalle yritystoiminnalle ja työllistämiselle.
Ja siitä kiitokset SDP:lle joka junailee
kabineteissaan lisää esteitä ja maksuja
markkinatalouden kampittamiseksi.
Oletko todella tuota mieltä?
Yrittäjillä on oikeus tietää mitä tarkoitat
heikkolahjaisilla yrittäjillä?
Onko sinulla jotakin tutkimustietoa?
Vai onko esim. ammattikoulupohjainen
yrittäjä koulutustason vuoksi heikkolahjainen?
Luullakseni sinun, Matti Putkonen on vastattava
varsin yksityiskohtaisesti siihen mitä tarkoitit väitteelläsi "Heikkolahjaisi yrittäjiä on pilvin pimein Suomen markkinoilla."
Odotamme vastaustasi mielenkiinnolla!
Yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava palkkatyöläisen tasolle, siinä ratkaisu tatun ongelmaan.
Starttirahaa voisi nostaa ansiosidonnaisen tasalle eli noin 1500 euroon/kk.
Tapio.Talvi vastustaa kaikkia työpaikkojen lisäämistä, koska sossujen valta on siinä että on mahdollisimman suuri työttömyys.