Epämääräinen ahdistus/masennus

Hei kaikki,

Olen kärsinyt noin verran epämääräistä ahdistuksesta ja ”masennuskohtauksista”. En ole hakenut asiaan apua, mutta kaipaisin vertaistukea.

Olen työssäkäyvä. Minulla on mies ja kaksi lasta. Lapset ovat minulle todella rakkaita. Parisuhde on toimiva. Silti minua ahdistaa arkielämä lähes päivittäin. Elämä tuntuu niin kovin tylsältä ja merkitsemättömältä. On kuin en osaisi nauttia arkielämästä vaan aina pitäisi olla kaikkea uutta ja jännittävää. Outoa tässä tilanteessani on se, että välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Olen vähän niin kuin kroonisesti tylsistynyt. Olen ajatellut itsemurhaa, mutta en kuitenkaan tahdo kuolla. Mikähän minua vaivaa? Onko kellään samankaltaista? En haluaisi aloittaa mitään mielialalääkitystä, koska pelkään niiden tekevän minusta entistä apaattisemman.
4<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Jos nyt vuoden olet jo kärsinyt jonkinlaisista oireista niin kannattaisi sinun jotain apua hakea, ettei tilanne kroonistu, ja jos sinulla on ollut mielessä itsemurha-ajatuksiakin. Yksi vinkki, kannattaa tutustua nettiterapiaan: https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/Pages/default.aspx. Löytyy mm. lieviin masennus ja ahdistusoireisiin omansa. Tarvitset vain lääkäriltä lähetteen. Terapia ei maksa mitään. :)

Äänestä

Ihme puhetta tylsistynyt ja sen takia hautoo itsemurhaa. Kannattaa varmaan sitten tehdä jotain sellaista joka poistaa tylsyyttä elämästä. Ei ole hyvä jos tylsyyden takia tekee itsemurhan se laskee toisten itsemurhan arvoa joilla on kunnon syyt kuolla ja oikeus tehdä itsemurha. Ehkä vika on puolisossasi, kun ilmoitat ettet välitä hänestä enää. Ehkä puolisosi pettää sinua ja oireilet sen takia. Asia kannattaa ottaa puheeksi ettei se jää selvittämättä tai ainakin taloudellista varautumista mahdollista tulevaa eroa varten. Hyvä ette ole hommannut mitään lääkitystä koska se ei ole ratkaisu ongelmiin. Turha syödä lääkkeitä diagnoosiin jos ongelma on tuntematon. Pahimmassa tapauksessa lääkkeet pilaavat elämäsi sen vähän mitä siinä enää hyvää on.

Äänestä
  • En minä tarkoituksella haudo itsemurhaa! Tiedostan sen varsin hyvin ettei minulla ole syytä sellaiseen. Mutta en voi ajatuksilleni mitään. Epätoivo tulee päälle kohtauksina ja eihän se mukavalle tunnu. Lähinnä mietin onko persoonassani jotain vikaa kun olen aina tylsistynyt ja kireä. Tunteet myös ailahtelevat.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    En minä tarkoituksella haudo itsemurhaa! Tiedostan sen varsin hyvin ettei minulla ole syytä sellaiseen. Mutta en voi ajatuksilleni mitään. Epätoivo tulee päälle kohtauksina ja eihän se mukavalle tunnu. Lähinnä mietin onko persoonassani jotain vikaa kun olen aina tylsistynyt ja kireä. Tunteet myös ailahtelevat.

    Tunnistamaton persoonallisuushäiriö on yleisin diagnoosi. Vikaa sinällään on hankalampi sanoa, koska tylsyyden lähdettä sen joka sinulle tylsyyden aiheuttaa ei ole määritelty. Tiedossa on vain kärsijä eli sinä ja siitä tunnetta kireyteen. Voiko lääkitys olla kireyden poisto rauhoittavilla asioilla sekä teoilla jolloin kokijan tunne vapautuu ja mahdollinen tylsyys helpottuu? Tunteet, vaikka ne mieltä häiritsevästi ailahtelevat, eivät ole sairautta vaan tuntemus, jota myöden elämän koko hallinta monilla toteutuu. Tunteiden kuriin saattaminen on väärä metodi lähteä liiallista ailahtelevuutta hoitamaan vaan kehottaisin ennemmin vapauttamaan tunteet. Tunteiden vapauttaminen voi myös olla asia, josta löytyy lääke sinun kokemaasi tylsyyteen. Tunteet, kerro ne toiselle ja odota mitä kuulet..

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Hei kaikki,

Olen kärsinyt noin verran epämääräistä ahdistuksesta ja ”masennuskohtauksista”. En ole hakenut asiaan apua, mutta kaipaisin vertaistukea.

Olen työssäkäyvä. Minulla on mies ja kaksi lasta. Lapset ovat minulle todella rakkaita. Parisuhde on toimiva. Silti minua ahdistaa arkielämä lähes päivittäin. Elämä tuntuu niin kovin tylsältä ja merkitsemättömältä. On kuin en osaisi nauttia arkielämästä vaan aina pitäisi olla kaikkea uutta ja jännittävää. Outoa tässä tilanteessani on se, että välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Olen vähän niin kuin kroonisesti tylsistynyt. Olen ajatellut itsemurhaa, mutta en kuitenkaan tahdo kuolla. Mikähän minua vaivaa? Onko kellään samankaltaista? En haluaisi aloittaa mitään mielialalääkitystä, koska pelkään niiden tekevän minusta entistä apaattisemman.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu