Nainen, olisko suhteemme

Sika kivaa ois nuo ylemmät. Paitsi, että sohva ja sänky hajoais aikuisten pomppimisesta. Paneminen, hyi ällöö!!!

Ei olisi - sopivasti kaikkea. Mulla ei oikein ole kilpailuviettiä, joten en suhtaudu lautapeleihin kovin intohimoisesti (toisin kuin suhun).. Ehkä lumienkeleitä? Mutta enemmän sitä panemista ainakin nyt alkuun.

Voisi se olla tuotakin mutta minun kanssa se olisi elämän ja siihen liittyvien ihmeellisyyksien jatkuvaa opiskelua. Kaikki ei vättämättä kestäsi "maija poppasta" kumppanina mutta jotkut taas näkee sen positiivisena haasteena. ;)

Vaikka heti vois rakastella kyl. 💕

Minulla on kyllä kokemusta tuollaisista, ei karanteenista, mutta että 6 viikkoakin voit joutua olemaan että et pysty liikkumaan jos on loukkaantunut jotenkin pahasti, ei pysty käymään ruokakaupassa viikkoihin, jotenkin pitäisi pärjätä ja keksiä tekemistä.

Tietokonepelejä ja elokuvia sitten ainoat harrasteet mitä pystyy tekemään.

Noi ekat ei kyllä oo mun juttu, sori. Toinen kpl sopii paremmin.

Onko epäluottamusta, hankkia tietoa, jota ei ole kerrottu?

Kuinka kauan olette tunteneet?

Alkuun olisi pelkästään teerenpeliä meillä 💏

Nainen on jakorasia,täytyy antaa kaikille vaikka väkisin.Sovitte hyvin yhteen.

Kuka on sopiva ja kuka on sopimaton henkilö?
Kenellä riittää ymmärrystä, kuka on aikuinen ja käyttäytyy aikuisen ihmisen tavoin? Vastauksen tiedät vain sinä itse, jos mietit itseäsi vakavasti.
En ole enää lapsi, olen aikuinen nainen ja minulla on koko joukko sääntöjä.
Ilman sääntöjä, ilman sopimuksia ja ilman kohtuullisia vaatimuksia, minkäänlainen suhde ei onnistu. Ilman arvostusta, ilman aitoja tunteita, ilman sanoja, puhumista päivittäin, ilman oman itsensä ihmisyyden paljastamista ja naamion, teeskentelystä luopumista ei ole mitään tärkeää arvokasta kahden ihmisen välillä.
Emme pelaa lautapelejä, emme pompi sohvalla ja sängyllä kuin pahaiset kakarat.
Emme ole enään keskenkasvuisia, välinpitämättömiä, kiusaajia tai vain muuten hankalia ihmisiä, toisillemme ja muille ihmisille.
Ystäviä meillä on, mutta he ovat tarkoin valittuja ja sivistyneitä ihmisiä.
On myös asioita, jotka ovat kahdenkeskisiä, asioita jotka eivät kuulu julkisuuteen.
Olemme myös vastuullisia ihmisiä parhaan kykymme mukaan.
Jätämme menneisyyden ikävät asiat, traumat pois elämästämme:
Sinä päivänä kun kohtaamme toisemme ja tiedämme, että kannattaako edes yrittää. Sillai asiat sujuu joskus tulevaisuudessa toivottavasti?
Tai sitten juuri sinä jäit ilman rakkauttani.

Mun leikki-ikä on finaalissa ollut jo kauan, mut saatan joskus hetkeksi saada mielenkiinnon johonkin peliin. Lumisota ei ollut lapsenakaan mun juttu, mutta mun juttu oli lapsena naapurin pojan kaa tehdä kuoppa lumeen ja sytyttää pikkukiinalaisia ja isojakiinalaiset ja räjäytellä niitä niin että lumi vaan pöllys. Nykyisinkin saattaisin innostua hetkeksi siitä. Mä vaan kyllästyn noihin lastenjuttuihin nopeasti kun niiden jännittävyystasot ei kohoo tarpeeksi korkealle enää.

Toi liukumäki on liian lyhyt, ei tuu tarpeeksi kovat vauhdit. Jos siinä olis tarpeeksi vauhtia niin innostuisin, mutta joku leikkikentän lasten liukumäki on lähes saman pituinen varmaan kuin mä (150 cm) niin mä en saa siitä kauheesti iloo irti.


Toi pomppiminen ei innosta, Ylös ja alas.. Ehkä jos vois hyppiä katolta trampalle niin sit ois jännempää. Lapsena jo tehtiin sellaisia että vietin pieni tramppa leikkikentälle ja hypitttiin liukumäen katolta trampoliinille jotta se ois jännempää hommaa. Se olikin jännää sillä mä hyppäsin puoliksi ohi ja loukkasin jalkani. Sitten Naapurin poika joutu kantaan trampan yksin meille ja mä konkkasin oikoreitejä muiden naapureiden pihojen kautta kotiin... Jalka meni rikki.

Vaikka heti tulee hakemaan täältä pois 😅😅😅💋💋💋

Sitten kun olet kasvanut mieheksi ensin.

Suhteemme olisi harrasta ja hiljaista. Sinä tekisit omia juttujasi ja minä omiani. Saisit olla ja mennä oman mielesi mukaan.
Sinä sanelisit tahdin suhteessamme - milloin intohimoa ja milloin ei mitään. Sen antaisin sinulle.
Siihen myös suhteemme kaatuisi. Minä kyllästyisin ja sinä saisit tarpeeksesi minusta. Koska sinä kaipaat haasteita joita minä en voi sinulle tarjota. Ja minä kaipaisin vapauttani olla kuten olen.
Sellainen olisi suhteemme. Tuhoon tuomittu. Minä en yksinkertaisesti riittäisi sinulle ja sinä et olisi tarpeeksi minulle. Silti rakastaisin sinua.

Ei mitään lastenleikkejä tietenkään. Kirkossa käytäis, liotettais varpaitamme pesuvadissa ja leikattais toisiltamme varpaankynnet.
Iltapäivällä kävelylenkilläbpohtisimme miten lapsellisia ihmiset ovatkaankulittaessaan aikaa kaiken maailman kimble-peleihin ja jonninjoutavaan. Ulkoilumme jälkeen ottaisimme päiväunet. Illasta vertailisimme tekareitamme vesilasissa ja katsoisimme illan uutiset ja niistä todetaksemme, että kyllä on tämä elämä mennyt vakavaksi.

Minulle tämä tuskin on, mutta en osaa ajatella itseäni suhteessa kenenkään kanssa, jos ajatellaan sitä mitä yleensä suhteella tarkoitetaan. En rakastu helposti keneenkään ja ihastumiset kestävät jonkin aikaa ja sitten loppuvat. Minulla ei tunnu olevan mitään tarvetta parisuhteeseen.

Mä kyl haluisim pomppia hyppynarulla ja olla kirkkistä, mut sul on vaa panemiset mielessä.

Sängyllä tai sohvalla ei meillä pääse pomppimaan. 😆 Sen sijaan noita muita on arjessa silloin tällöin. Ja on myös paljon muuta mitä ei kahden aikuisen liitossa tule välttämättä tehtyä: vesipuistoa, legoqndiaa, tiedepuistoja, eläintarhoista, Linnanmäkeä, uimista, hiihtämistä, sieni- ja marjaretkiä, luistelua, luonnon luoliin kiipeämistä, lumilinnan tekoa, trampalla pomppimista, keinumista, majan rakennusta, porkkanoiden istutusta, luumujen poimimista, askartelua, Harry Potter elokuvia, kaupunkisotaa, lumilinnan rakennusta, piparien leipomista, pulkkamäkeä jne.

Ei kaikesta tarvitse innostua, eikä kaikkeen osallistua. Moni asia on itseasiassa aika kivaa vastapainoa vaativalle ja kiireiselle työlle.

Vaikka pakettiin kuuluu (perinteisessä mallissa) paljon kaikkea, ei se estä aikuisten reissuja ja iltoja. Jos itse saisin päättää, sitä panemista olisi mielellään vaikka joka päivä (tai no mielummin puhuisin rakastelusta, koska rakkaan kanssa se ei paneminen on vähättele nimitys). Joskus sen onnistuminen vaatii kekseliäisyyttä, 😁 ja myös kykyä odottaa oikeaa hetkeä. Muuten aikuisten aikaa löytyy, kun sen vaan ottaa. Keskitie on paras tie.

Ennen lapsia parisuhteissa saattoi olla päivä sängyssä köllimistä, jutella ja hellyyttä koko päivän maustettuna 7-9 krt rakastelulla. Ruokaakin tehtiin ekan kerran vasta illalla. Lasten kanssa tuo on vaikea järjestää, pitää järjestää aikaa kahden. Mutta normaalissakin viikonlopussa onnistuu aamulla ja illalla, jos on lukko ovessa ja ääntä pystyy säätelemään tarvittaessa. 🤣

Jos ap mietit itsellesi lapsellista naista, joudut luultavasti luopumaan ajatuksesta kahden nuoren aikuisen suhteessa, jossa ei muita velvoitteita. Lapsiperheeseen ei sovellu jos on kovin itsekeskeinen. Hän ei voi myöskään lapsiaan hyljätä, olit sitten kuinka ihana vaan. Ja jos hylkää, ei hän ole luultavasti kovin empaattinen, luotettava ja hyvä puolisokaan. Asiat saa varmasti kuitenkin järjestymään silloin kun on hyvää tahtoa ja luovuutta. Jos haluat hänet, muttet ole valmis koko pakettiin, jää jäljelle ei perinteiset malli esim. salasuhde. Hyvä puoli on, että ne hetket kun teillä on keskenänne, saatte olla keskenänne ja luultavasti ensimmäiseen sängyssä. Huono puoli taas on, että arkea jää ohueksi ja tapaamiset harvinaisemmiksi.

Keskustelemalla pääsee asiasssa eteenpäin.