Urheilun lisääminen vähentää ruokahalua, paitsi kun lihakset alkavat kasvaa. Urheilu palauttaa elimistön kyvyn tunnistaa sokerikylläisyyden. Kun syöt liikaa sokereita ruoan kanssa, niin kykysi katoaa ja sinulla on halu syödä niitä lisää. Kun alat urheilla tarpeeksi, niin sinusta tuntuu kylläiseltä, vaikka et ole vielä syönytkään.
Sokeri tuottaa dopamiinia eli mielihyvähormonia, joka aiheuttaa hyvän kaipuun. Urheillessa ja vähän sokeria syödessä kylläisyys tulee ensin viiveellä, mutta puolen tunnin päästä ruokailusta tulee täysi olo ilman jälkiruokaa. Sokeri myös lisää haiman insuliinin tuotantoa. Haima tuottaa insuliinia monta tuntia ruokailun jälkeen, koska se toimii niin kuin sokeri olisi hitaasti liukenevaa. Se aiheuttaa dopamiinin kanssa tunteen sokerin tarpeesta. Nykyaikana nopeasti liukenevaa sokeria saa ilman kuituja joka paikasta. Insuliini siirtää verensokerin kudosten soluihin, mutta insuliiniresistanssi kasvaa sokeria syödessä.
Luulen, että tavallisella terveellä ihmisellä normaali koulu- tai ravintolaruoka tai leipä, jossa on paljon sokeria, aiheuttaa insuliiniresistanssin. Silloin ei tunnista olevansa täynnä sokeria, koska solut eivät saa sitä itseensä verenkierrosta. Se on normaalia, mutta silti se käytännössä tarkoittaa sokeririippuvuutta. Kun urheilee, niin insuliiniresistanssi alenee ja kylläisyyden tunne palaa.
Iso osa kansasta on ylipainoisia, vaikka lastenlääkärit väittävät kouluruoan olevan tasapainoista. Kyse on siitä, että normaalissa ruoassa on edelleen aivan liikaa sokeria.
Insuliinitoleranssi, dopamiiniriippuvuus, kylläisyyden tunteen katoaminen ovat terveellä ihmisellä esiintyviä merkkejä liiallisesta sokerin käytöstä, joka estää terveellisen ruokavalion ja aiheuttaa ylipainoa.
Sopiva liikunta tarkoittaa tietenkin tyhjennysharjoitusta kerran viikossa, kolme tuntia pyöräilyä vesipullon kanssa. Lisäksi tunti juoksua ja kaksi joogaa.
Sokeri tuottaa dopamiinia eli mielihyvähormonia, joka aiheuttaa hyvän kaipuun. Urheillessa ja vähän sokeria syödessä kylläisyys tulee ensin viiveellä, mutta puolen tunnin päästä ruokailusta tulee täysi olo ilman jälkiruokaa. Sokeri myös lisää haiman insuliinin tuotantoa. Haima tuottaa insuliinia monta tuntia ruokailun jälkeen, koska se toimii niin kuin sokeri olisi hitaasti liukenevaa. Se aiheuttaa dopamiinin kanssa tunteen sokerin tarpeesta. Nykyaikana nopeasti liukenevaa sokeria saa ilman kuituja joka paikasta. Insuliini siirtää verensokerin kudosten soluihin, mutta insuliiniresistanssi kasvaa sokeria syödessä.
Luulen, että tavallisella terveellä ihmisellä normaali koulu- tai ravintolaruoka tai leipä, jossa on paljon sokeria, aiheuttaa insuliiniresistanssin. Silloin ei tunnista olevansa täynnä sokeria, koska solut eivät saa sitä itseensä verenkierrosta. Se on normaalia, mutta silti se käytännössä tarkoittaa sokeririippuvuutta. Kun urheilee, niin insuliiniresistanssi alenee ja kylläisyyden tunne palaa.
Iso osa kansasta on ylipainoisia, vaikka lastenlääkärit väittävät kouluruoan olevan tasapainoista. Kyse on siitä, että normaalissa ruoassa on edelleen aivan liikaa sokeria.
Insuliinitoleranssi, dopamiiniriippuvuus, kylläisyyden tunteen katoaminen ovat terveellä ihmisellä esiintyviä merkkejä liiallisesta sokerin käytöstä, joka estää terveellisen ruokavalion ja aiheuttaa ylipainoa.
Sopiva liikunta tarkoittaa tietenkin tyhjennysharjoitusta kerran viikossa, kolme tuntia pyöräilyä vesipullon kanssa. Lisäksi tunti juoksua ja kaksi joogaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sokerin hallinta on melkein mahdotonta. Itse olen vain osan ajasta tasapainossa. Joka sokeriaterian jälkeen kuluu ainakin viisi päivää vieroitusoireisiin, eikä niitä voi lopettaa ilman oikein syömisen ja urheilun yhdistelmää. Karkin kaipuu ja napostelu, väsymys, ruoan riittämättömyys ja kasvavat ateriakoot, ruokavalion huonous tulevat aina takaisin sokeria syödessä ja silloin on jo sokeririippuvainen. Joskus tulevaisuudessa kaikenlainen sokeripitoinen ruoka, leivät, makaronit, liha-jauheseoksesta tehdyt lihapullat tullaan estämään. Ja se tavallinen suklaa tai viinikumi on ihan sama asia kuin lasi alkoholia.
Onko tuollainen "sokerikylläisyys" käsite edes olemassa? Ainakin lisättyä sokeria voi välttää vaivatta kuka vaan. Ei elimistö vaadi sokeroituja tuotteita. Tosin sitten olisi uskallettava syödä rasvoja, sillä ylipainoinenkin ihminen tarvitsee energiaa. Itse en osta mitään, jonka tuoteselosteessa on lisättyä sokeria (tarkoittaa myös hunajaa, siirappia, täysmehua tms).
AP on murheiluhelppoheikki, sotkee murheilun ja insuliiniresistanssin varsin lahjakkaasti niin että syyt ja seuraukset heittävät kuperkeikkaa. Insuliiniresistanssista hyvä kuvaus: Lähde: 'insulin resistance andrew m. freeman; nicholas pennings; NCBI Bookshelf'
Sokerinhimo on olemassa, vaikutusmekanismi ei ole aivan täysin tiedossa. Lähde: 'Glycogen shortage during fasting triggers liver–brain–adipose neurocircuitry to facilitate fat utilization; ncbi' hyvin mielenkiintoinen tutkimus (menee abstraktisivulle, käytä-full text- linkkiä). 'Fasting' tarkoittaa paastoa mutta kyllähän se maksan puskuri vähenee energiarajoitetulla dietilläkin.
Myös suolanhimo on olemassa. Olisi johdonmukaista aavistella että myös muiden tärkeiden suojaravinteiden himoja olisi jossakin piilossa DNA:ssa, kuten proteiinien (aminohappojen) himoja tai joidenkin (muiden) kivennäisaineiden sekä vitamiinien himoja.
Enpä ole aiemmin moista kuullutkaan, että urheilu palauttaa elimistölle kyvyn tunnistaa sokerikylläisyyden. Mistä ihmeestä aloittaja näitä "älynväläyksiä" oikein saa päähänsä?
Joillakin on tarve päteä.
Itsellä fyysisen aktiivisuuden lisääminen lisää ruokahalua. Väheneminen (karanteeni esim.) vähentää.