Ihastuminen työkaveriin

kyllä. olen.
ja aivan kympillä.
on siistii mennä duuniin. ja kun siltä toiselta saa vastakaikua se vaan lisää pontta.
kyllä käy mailit kuumina
ja jos joku niitä pääsis lukemaan niin varmaan pyörtys.
eikä ne ole vaan maileihin jäänyt. onhan tässä ollut bileitä sun toisia, jossa on tutustuttu toisiimme.
eikä loppua näy.
ihanaa.
tuntuu hyvältä. vaikkakin olemme molemmat varattuja, en tunne syyllisyyttä. ei me mitään olla tehty. miten toisilla? onko työmotivaatio kasvanut? katsotko tarkemmin peiliin ennen töihinlähtöä? ihanaa...

Ei ole pahasti käynyt. Tosin kun seurustelin pomoni kanssa ja meillä meni poikki, oli töissä vähän ikävä olla. No, sain uuden työpaikan... ja -rakkauden. Se olikin sitten se pervo pettäjä, josta kerroin toisaalla, mutta suhde ei töissä aiheuttanut ongelmia. Lähdin työpaikasta ennen kuin suhde loppui. On se niin, että työpaikalla pääsee parhaiten tutustumaan ihmisen arkiminään ja kyllä se työmotivaatiota nostaa. Sitä paitsi, ei kai työpaikkaromanssit nyt mitenkään lailla kiellettyjä ole..?

ihastunut taidan vähän minäkin olla työkaveriin...tai en tiedä,mutta jotenkin meen aina ihan lukkoon hänen kanssa jutellessa...
Parempi vaan unohtaa koko mies...ollaanhan sitä molemmat varattuja muutenkin..Jotain siinä vaan on,joka saa mun pasmat ihan totaalisen sekaisin..

Itse pidän kyllä selkeän rajan työkavereiden ja henkilökohtaisen elämäni välillä.
Ainahan sitä ihastuu työkavereihin, mutta sitä voi sitten ajatella niitä ihastumisia elämän suolana, mitään sen kummempaa en halua heidän kanssaan..
Olen kasvanut perheessä jossa molemmat vanhemmat olivat samalla työpaikalla, ehkä siinä syy..

näin on päässyt käymään.

Oon ihastunut kahteen työkaveriini.. tai oikeestaan kolmeen, mutta tämä kolmas ei ole enää samassa paikassa (HARMI!). Toisen kanssa ihastuminen on yksipuolista, toisen kanssa se taas taitaa olla molemminpuolista.. näin oon ainakin ymmärtänyt. Aika näyttää..

Tuo mies saa sukat pyörimään jaloissa ja ajatukset sekaisin. Aina mukavaa jos on samassa työvuorossa. Tilaisuuden tullen käymme toisiimme kiinni. Salaa tosin. Onhan hän varattu.

Nyt yritän järkeillä itseni näistä tunteista eroon..jos onnistun..huoh..En todella uskalla antaa tunteille valtaa..luultavasti kävisi huonosti. Parempi muuttua kylmäksi ja etäiseksi. Hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti..minulta taisi loppua rohkeus..

...näin on päässy käymään...Koko juttu on niin valtavan sekava että pää hajoaa ehkä ihan just eikä kohta!Molemmat ollaan kuitenkin sinkkuja ja pientä sutinaa on ollu ilmassa jo pitemmän aikaa.Ollaan joka tapauksessa hyviä ystäviä,tullaan loistavasti juttuun mutta kun on alkanu tuntua ettei se riitä...On vaan niin raastavaa kun välillä tuntuu ettei se riitä toisellekaan osapuolelle ja välillä tuntuu että ei tästä ikinä mitään tän kummempaa tule...Eikä kumpikaan uskalla ottaa asiaa puheeksi.Että tallasta meidän töissä...

Oon kerran aikasemmin ihastunut työkaveriin, joka oli mua parikymmentä vuotta vanhempi. Luonnollisesti asialle ei tapahtunut mitään. Lopulta meistä tuli vain hyviä työkavereita ja arvostan häntä paljon ihmisenä. En usko että hän ikinä sai tietää ihastumisestani.

Nyt oon ihastunut uuteen esimieheeni. Hän on suunnilleen minun ikäiseni, poikamies. (Melkein kaikki muut meidän töissä on paljon vanhempia) Epäilen että hän saattais olla kans musta kiinnostunut, kun käyttäytyy mun seurassa ihan erilailla kuin muiden. Sillai hermostuneesti juttelee. En nyt ajatellut ite mitään tehä asialle, parempi vissiin antaa olla, ehkä tää menee ohi jossain vaiheessa.